Kissadirektiivejä

elomessut3

Sunnuntaina meillä oli Elomessuosastolla vieraana myös EU parlamentin jäsen Sirpa Pietikäinen. Sirpalla itsellään on 3 kissaa tällä hetkellä. Vanhimmat hänen kissoista ovat eläneet jopa 20 vuotiaiksi. Sirpa on myös jo parikymmentä vuotta sitten ollut auttamassa Kissakoti Kattilaa tilojen saamisessa toimintaamme varten. Pitkän linjan kissaihminen siis.

Sirpa on valittu parlamentin eläiten hyvinvointiryhmän puheenjohtajaksi. EU-direktiivejä sorvaillaan myös kissojen hyväksi. Kissojen rekisteröintiä harkitaan pakolliseksi ja pentutehtailua vaaditaan rangaistavaksi. Tällä hetkellä ei ole kansallista eikä EU-lainsäädäntöä, joka suojelisi ns. seuraeläimiä. Nykylainsäädäntö ottaa enemmän kantaa tuotantoeläinten kohteluun, joka sekin on kyllä tärkeää. Ongelma on myös se, ettei monissa EU-maissa oteta näitä eläindirektiivejä vakavasti ja valvota niiden noudattamista. Eli eläimet kärsivät.

Myös me Kattilalla törmäämme rekisteröimättömiin lemmikkeihin. Löydetty kissa voi vaikuttaa jonkun omalta, mutta ilman rekisteröityä sirua emme pysty jäljittämään omistajaa. Lakisääteisesti löydettyä kissa pidetään 15 vrk odottamassa omistajaansa. Kattila ilmoittelee löydetyistä kissoista facebookissaan. Lakisääteisen ajan jälkeen kissalle yritetään kuitenkin löytää uusi koti, jollei omistajaa ole löytynyt.

Pentutehtailu taas tuottaa usein sisäsiittoisia ja siten varsin sairaita kissoja. Usein kissat myös luovutetaan mahdollisimman nopeasti eli alaikäisinä, alle 12 viikkoisina. Meillekin tulee ajoittain pentuja, jotka eivät ole menneet kaupaksi ja uhkana on että ne muuten lopetetaan. Toisinaan pennut myös hylätään luontoon ja seurauksena on niiden holtiton keskinäinen lisääntyminen. Niitä sitten loukutetaan turvaan ja yritetään hoitaa. 20 kissan laumat eivät ole tavattomia. Toisinaan ihmisiä ei vaan kiinnosta leikkauttaa kattiaan ja maailmaan putkahtaa ei aina niin toivottuja pentuja.

Kissoja myös toimitetaan Kattilaan kun ne alkavat psyykkisesti oireilla. Oireilu voi johtua liian varhaisesta vieroittamisesta, kuin myös sisäsiittoisuudesta. Halpa ja helppo kissa muuttuu kaikkea muuta kuin halvaksi ja helpoksi. Kissaa ei koskaan pidä ostaa auton takakontista, jonkun marketin parkkipaikalta. Kissan kasvatuskodin olosuhteet on aina syytä nähdä ja tutustua myös emoon. Rotukissan pentuja ei tulisi myöskään hankkia muuten kuin paperillisena suoraan rekisteröidyltä kasvattajalta. Näin tekemällä saadaan pentutehtailu kuriin.

Tapasin Lappeenrannassa vuonna 2010 erään 8 kuukauden ikäisen eurooppalaiskissan, jolla ei ollut rotupapereita. Kissa oli toimitettu paikalliselle eläintensuojeluyhdistykselle pitovaikeuksien takia. Reppana ei sen ikäisenä osannut pureskella ruokaansa tai peittää jätöksiään. Asioita, jotka emo yleensä pennulle opettaa. Lisäksi kissalla oli alentunut vastustuskyky ja useiden infektioiden ja lääkekuurien jälkeen katti oli niin lopussa, ettei auttanut muuta kuin laittaa piikille. Suloinen pikku Philip. Ja vastustuskyvynhän kissa saa pentuna äidinmaidon mukana, mikäli sitä ei liian aikaisin vieroiteta emosta. Epäilimme vahvasti, että näin oli käynyt. Rotukissa oli pennutettu ja pennut myyty alaikäisinä rahan toivossa… Lopputulos oli niin kissan ostaneelle kuin kissalle itselleen surullinen.

rip-philip
Rip. Suloinen Philip.

 

Olisi tietysti toivottavaa että kissat sirutettaisiin ja rekisteröitäisiin ihan ilman direktiivejäkin. Pentutehtailu olisi myös ymmärrettävä lopettaa ilman että lakipykäliin pitää laittaa ylimääräisiä sanktioita. Kaikki nykyiset ja tulevat kissanomistajat voivat yhdessä toimia näiden tavoitteiden hyväksi.

Siruta ja rekisteröi siis jo tänään!

 

Ps. Kattilasta luovutetut kissat eivät toistaiseksi ole sirutettuja ja rekisteröityjä. Sirutus on ollut uuden omistajan vastuulla. Työskentelemme tämän puutteen korjaamiseksi.

Elomessut, vapaaehtoisten suururakka.

IMG_0886

Messujen järjestelytyöt alkoivat jo kauan ennen messujen avajaisia. Ne ihanat ihmiset, jotka tekevät meille myytäviä tuotteita vapaaehtoistyönä, olivat taas ylittäneet itsensä. Meillä oli monenlaista kissoihin liittyvää tuotetta myynnissä ja useat yritykset olivat lahjoittaneet arpajaisiimme mukavia ja käytännöllisiä tuotteita ja lahjakortteja. Toiset vapaaehtoiset olivat kasaamassa messupöytiä ja roudaamassa tavaraa. Lisää vapaaehtoisia tarvittiin olemaan messuosastolla kumpanakin päivänä. Saman aikaisesti meillä oli pidennetyt avoimet ovet Kattilalla, jossa kissaseuran lisäksi oli ilmainen kahvitarjoilu tykötarpeineen. Yhteensä yli 15 vapaaehtoista aktivoitui jälleen kissojen hyväksi. Yksi vapaaehtoinen jopa siirsi yhden päivän edestä oman yrityksensä asiakastapaamisia voidakseen auttaa messuosastollamme. Kissat kiittävät niin lahjoittajia, vapaaehtoisia kuin Teitä kaikkia, jotka kävitte viikonloppuna joko Kattilalla tai Kattilan messuosastolla.

elomessut1

Messuosastollamme kävi vieraana myös EU parlamentin jäsen Sirpa Pietikäinen. Mutta se onkin jo kokonaan toinen tarina…

Pallot pyörimään talkoilla

valmiita palloja
Ei tämä työ ole pelkkää siivoamista tai kissan silittelyä. Meillä on myös muunkinlaisia talkoita. Tänään pyöriteltiin muutaman ihmisen voimin huopapalloja. Joo, kyllä niitä voi muutenkin kuin käsin pyöritellä. Mutta tällä kertaa tehtiin ihan perinteisellä menetelmällä, kun jonkun nurkista oli löytynyt ylimääräisiä jämävilloja. Todettiin että tämä askartelu sujuu mukavammin, kun on vähän useampi tekijä yhdessä koolla. Ehdittiin rupattelun ohella ideoida, kuinka kissat saataisiin itsekin huovuttamaan. Nopeuttaisi kummasti hommaa kun 80 kattia auttaisi muussakin kuin tuotetestauksessa. Kehrätähän ne jo osaavatkin.

Kun ranteet alkoivat väsyä, käytiin välillä kissoja paijaamassa ja juomassa kupponen kahvia. Saimme aikaan kirjavan kokoelman huopapalloja tuleviin myyjäisiin mm. Elomessuille. On muuten ehtaa käsityötä! Messuilla voit käydä katselemassa (ja ostamassa) kissojen puuhapakettia, jossa on muutakin ihmeteltävää kissallesi kuin huopapallo. Erittäin hyvä lahjapaketti myös jollekulle kissalliselle tuttavallesi.

Messupäivien aikana kannattaa muuten myös ”eksyä” Vanajantie kymppiin. Kattilasta löytyy silloin ihanien kissa-asukkaiden lisäksi kahvia leipomusten kera. Ei tarvitse silittää kissoja kuivin suin.

 

 

Myyjäiset tulossa, ennakkojärjestelyt jo käynnissä

myyjäismelskettä

N. 15 vapaaehtoista on aktivoitu niin ennakkojärjestelyihin kuin itse tapahtumaankin. Motivaatio on korkealla, sillä eläinlääkärin laskua pukkaa, laadukas kissanruoka on aina vähissä ja joka kuukautinen tilavuokrakin täytyy maksaa… Mitäpä sitä ei tekisi kodittomien kissojen avuksi…

Kulisseissa tapahtuu:

Hei, onks kellään vohvelirautaa lainata?
Kenen piti tehdä leluhiiriä?
Mitä? Eiks meillä ole missään niitä paitoja?
Teltta pitää hommata jostain.
Mä tuun peräkärrin kanssa. Oi, loistavaa!
Mä ehdin aamu kuudelta yövuoron jälkeen siivoon.
Onks arpoja jossain lisää?
Ehtiiks joku väsäämään mainokset?
Mulla katkes jalka, enkä pääsekään tulee…
Onks varaston avain kellä?
Mä voin tulla autolla, tarviiko jotain hakea?
Mä teen muffinseja myyntiin.
Kuka keittää kahvia?
Mä en pääsekään, lapsi sairastu.
Oisin tehny kortteja myyntiin, mut meillä kävi vesivahinko.
Voitko viedä näitä mainoksia kaupan ilmoitustaululle?
Onks joku hakenu Iirolta sen pöydän?
Kertakäyttökupit on lopussa, iiiik!
Tästähän puutuu kermavaahto!
Hippe pois pöydältä!
Miten nää tuolit asetellaan, et tääl mahtuu liikkuu?
Täällä haisee, Poika on taas merkkaillut. Onks luuttua missään?
Hakeeks joku lisää hilloo?
Onks Imppu jo lääkitty?
Mistä toi oksennus tohon puhtaalle matolle tuli?
Hopi hopi, 10 minuuttia h-hetkeen!
Ny meinaa ressi iskeä…

(tekstissä esiintyvät nimet ovat osittain muutettu)

Ulla ja Perttu haaveilevat yhteisestä kodista

UllaPerttu

Mää oon kollipoika Perttu. Mut on loukutettu Perttulasta ulkoonta kuleksimasta, tummanruskea raitapaita. Mää tykkään silityksistä ja tarjoon mahapuoltakin rapsutettavaksi. Mää tapasin ton Ullan täällä Kattilalla ja meistä on tullut hyvät kaverit. Ulla on vähän ujon sorttinen mustavalkoinen neiti, mutta kyllä sekin silityksiä sietää. Välillä sille tulee vähän turvaton olo ja sillo se hakeutuu mun kanssa samaan koppaan. Oon kuulemma sen tuki ja turva.

Meitin tartteis saada uus kämppä. Alkaa käydä vähän tylsäksi asustella täällä Kattilalla näin pitemmän päälle. Aikuistalous olis kiva. Lapsellinen talouskin käy, kunhan lapset osaa käyttäytyä. Meit ei saa repiä hännästä tai nostella huvikseen. Aikuiset kattokoon, että vekarat on nätisti meitin kanssa. Kämpän koko ei ole niin nökönuukaa. Tietty aina isoompi kämppä on paree, kuin pikku kippana. Toisaalta mikä tahansa kämppä on suurempi ku meitin nykyinen 5 neliön kimppahuone, jossa asuinkaverit vaihtuu alvariinsa.

Ja sehän on selvä ettei meitiä pirä päästää yksistään ulkoilemaan. Me ollaan mieluiten sisäkatteina. Tai jos haluut arskarrella meitille verkotetun parvekkeen tai kuistin, niin eipä panna pahaksemme.

Tulkee tutustuu meitiin. Meitin kimppakämpän nummero on nelonen.

Terveisin
Hurmuripoika Perttu ja Ujo Ulla

 

Ps. Kuvaaja on vallan pahoillaan, ettei Ujosta Ullasta saanut parempaa kuvaa ku toi klasin läpi otettu…

Hurrr-maavaa

vanilia

Jokaisella katilla on omanlaisensa kehräysääni, niin on Vaniliallakin. Tämä yhdeksänvuotias leikattu tyttö käynnistyy muutaman sipaisun jälkeen ja voi sitä ääntä. Hurrr-maaavaa. Jotkut sanovat sitä moottorisahasoundiksi.

Tämä mustavalkoinen hoikka neito on hakenut kotia jo yli kaksi kuukautta. Edelliseen perheeseen syntyi lapsi ja sitä ei Vanilia pysytynyt hyväksymään. Etsittyään uutta kotia kuukauden ajan kotihoidosta käsin tuloksettomasti, Vanilia sitten siirtyi Kattilalle.

Tämä persoonallinen typykkä pitää silityksistä ja kiipeilemisestä. Tosin vatsanalukseen ei saa koskea, silloin Vanilia nappaa hampailla kädestä kiinni ja räppää tassulla. Vanilia ilmoittaakin varsin selkeästi milloin häneen saa koskea ja milloin ei. Äkkinäiset äänet saavat Vanilian ryntäämään johonkin turvalliseen koloon. Tämä kissa on persoonallinen otus, joka tietää mitä tahtoo ja mitä ei. Siis todellinen Kissa.

Hänelle etsitään kotia, jossa ei ole muita lemmikkejä. Hän sopisi rauhalliseen, vähän varttuneempaan kotiin, jossa ei enää ole lapsia. Edellisessä kodissa Vanilia leimaantui täysin perheen miespuoliseen kaksijalkaiseen. Mutta kyllä hän Kattilalla on ottanut vastaan silitykset myös naishenkilöiltä. Ulkoilutarha olisi bonusta tai sitten verkotettu parveke, niin katti pääsisi turvallisesti haistelemaan ulkoilmaa.

Lisäinformaatiota: Vanilian esittely

Videolla näyte siitä, miten Vanilia kehrää silityksen seurauksena…

Siivouspäivän satoa 28.5.2016

KUVAKOLLAASI

siivouspaiva2016

Pilvisessä säässä vietimme siivouspäivää, odottaen koko ajan milloin ensimmäinen sadepisara saavuttaa myyntipöytämme. Onneksi selvisimme ilman sadetta. Meillä oli leppoisa tapahtuma.

Vohvelimestarit taikoivat meille rapeaa syötävää ulkona ja siinä sivussa saattoi katsella meidän kirpputoritarjontaa. Sisällä pullakahvia ja herkkuja kotiin vietäväksi, sekä tietenkin kissoja silitettävänä ja katseltavana. Rölli puolestaan toimi tänään ylimmäsenä arpajaisvalvojana.

Kiitos Teille kaikille kävijöille. Ja niille, jotka eivät tänään ehtineet tapahtumaan, niin tervetuloa johonkin seuraavista tapahtumista. Tosin meillähän on tavallaan jatkuvasti tapahtuma päällä. Kattilan ovethan ovat auki joka päivä klo 12 – 15, mikäli mielii kissoja nähdä ja rapsutella.

 

Joku pääsi kotiin

Oltuani hetken Kattilalta poissa, päivitin tietoni ajantasalle, käymällä tänään ravintolapäivän tiimoilta kissoja katsomassa. Jahka näistä kevätflunssista selvitään palaan taas vapaaehtoisvuoroillekin.

Minua odotti jymypaukku! Neloshuoneesta oli kaksi kissaa kadonnut. Minun pitkä-aikasprojektini Vilpertti oli saanut kodin. Hän on päässyt kirmaamaan äitinsä kanssa tilavaan asuntoon ja saanut uuden henkilökohtaisen kesyttäjän/palvelijan. Uusi koti on ymmärtäväinen Vilpertin pientä ujostelua kohtaan. Nuori kolli saakin nyt henkilökohtaista päivittäistä huomiota. Ja olen varma, että hän tottuu ihmisiin ja kotioloihin muutamassa viikossa. Näitä uutisia on mukava saada ja jakaa. Tsemppiä Vilpertti! Rattoisia kissanpäiviä!

No, jaoin sitten etupäässä Vilpertille varatun Party Mix pussin muille kateille. Olihan ravintolapäivä ja kun ihmisetkin saivat hyvää safkaa, niin kyllä kattejakin piti muistaa ja jakaa ”karkkeja”. Osansa saivat: Pipsa, Karvinen, Rousku, Rapsu, Nuppu, Nexu, Pekka, Reppuli, Rölli, Reiska, Murre, Pulla, Rehti, Ulla, Perttu ja pari muuta. Yllättävän riittoisa pussi, vaikka kukaan kissoista ei ylenkatsonut saamisiaan. Päin vastoin useampi halusi santsata. Pekkaa yritin houkutella syömään kädestäni. Ei onnistunut. Hän tuijotti raksuja kädessäni kiinteästi, kuono muutaman sentin päässä, mutta ei suostunut nappaamaan niitä edes tassulla lattialla lojuvasta kädestäni. Heti kun tiputin raksut matolle ja vein käden pois, niin kissa ei aikaillut, vaan raksut hävisivät suuhun saman tien. Pekka jäi toivorikkaasti vielä odottamaan saisiko lisää.

Eipähän tämä kesytystyö ihan äkkiä lopu…

 

Kissakoti Kattilan hyväksi

Missä mennään Kiuruveden Mattilan Kattilassa huhtikuussa 2016.

Olen ollut Kattilan aktiivinen etätukija vuodesta 2005 saakka, jolloin näin Helsingin Sanomien Lemmikkipalstalta että Kattilassa tarvitaan kipeästi rahaa.

Vuodet tässä välissä ovat tuloksiltaan vaihdelleet, tuotteiden myyntimahdollisuudet samoin. Vuoden 2012 ennätystuloksesta 8200 e ollaan kaukana. Suosikkikirppari Kiuruvedellä sulki juuri ovensa. On ollut pakko keksiä uusia myyntiväyliä.

Mieluiten kuitenkin möisin itse koska silloin voi pitää tuotteiden hinnat sopivan alhaisina eikä tarvitse maksaa myyntipalkkiota. En ole enää työelämässä koulussa eikä ole enää mahdollisuus olla muistuttamassa Kattilasta pelkällä olemassaolollani. Opettajat ovat olleet ahkeria tuotteiden ostajia. Minulla on myyntiä Pielaveden Monitaitoset – matkahuollossa, Pyhäsalmen kahvila Karnevaalissa ja nyt uusimpana Iisalmen kauppahallin liikkeessä nimeltä Iisalmesta Käsin. Kesäkuukausina Kattilan hyväksi tuotteita voi ostaa myös Sonkajärven Jyrkän Ruukintuvalta.

Hämeenlinnan ja Järvenpään ahkerilta ompelijoilta Pirkolta ja Tuulalta tulee noin joka toinen kuukausi paketti jossa on suosikkituotteita. Kännykkäpussit ja kauniit näppispyyhkeet ovat säilyttäneet suosionsa kautta vuosien. Lisäksi he ompelevat nuken petivaatteita, tyynyliinoja, WC-paperirullien ripustusnauhoja, farkkukasseja, muovipussien keruusukkia, patakintaita ym.

Leena Tervon komeita kivikissoja tilataan usein tietyn kokoisina. Itse teen tulitikku-värkkejä, kortteja, CD- ja EP-kelloja, kulhoja LP-levyistä, naulakoita männyn latvuksista ja teetätän puutöitä keloseipäistä ja uudemmasta materiaalista. Lisäksi laadin sukututkimuksia ja teen avustuspalveluksia joista en määrää korvauksia. Ihmiset maksavat sen mitä katsovat aiheelliseksi ja kaikki menee lyhentämättömänä Kattilan hyväksi.

Myyn karpaloa, lakkaa, perunoita, talitankoja ja pesäpönttöjä ja ruokintalaitteita linnuille. Tuotevalikoima on mielikuvituksellinen.

Yhteistyöllä, rakkaudella kissoihin,
kissamaisin terveisin,
Salme Tarkkonen, Kiuruvesi

Kesä 2009 Kattilassa

Näin kesän loputtua, en voi sanoa muuta kuin sen, että en olisi voinut kesääni paremmin viettää.

Olen toiminut nyt vakituisesti reilut kaksi vuotta Kissakoti kattilan vapaaehtoisena. Näiden vuosien aikana vastaan on tullut ylä- ja alamäkiä, yllätyksiä, pettymyksiä sekä kehittäviä muistoja. Tänä kesänä (2009) kun Kattila sai viimein uudet tilat, niin ensimmäinen ajatukseni oli se, että haluan olla mukana projektissa alusta loppuun asti. Kun kävin ensimmäisen kerran katsomassa uusia tiloja kevätmyyjäisten päätyttyä, olin samalla iloinen mutta häkeltynyt. Oli vaikea kuvitella kaikki kissat niissä tiloissa, vaikea kuvitella millainen uudesta Kattilasta tulisi.

Hanke lähti käyntiin heti kesäkuun alussa, hieman hitaanlaisesti. Aluksi rakennusmiehet alkoivat pistää seiniä pystyyn. Nyt suurin osa seinistä on verkkoa, joten ihmiset näkevät kissat menemättä huoneeseen ja päinvastoin, kissat voivat tarkkailla muutakin elämää.

Ensimmäinen hommani mitä tein uudessa Kattilassa, oli rimojen maalaaminen. Nyt kun rimat on maalattu ja käytetty varmaan satoja metrejä, niin niiden maalaaminen ei enää houkuta! puhdistimme myös kaikki ikkunat, jotka olivatkin karmeassa kunnossa. Täynnä hämähäkin seittejä ja pölyä. Myös levyjä, joita käytettiin seinien pystyttämiseen, maalattiin ankarasti valkoiseksi. Maalia meni myös kymmeniä litroja, ellei lähemmäs sata. Rakennusmiehet urakoivat viikkoja seinien parissa, ja hyvää työtä tekivätkin.

Yleensä jos menin koko päiväksi Kattilaan, poukkoilin vanhan ja uuden tilan välillä. Onneksi matka ei ollut pitkä. Tietenkin jos vanhalla puolella tarvittiin siivouksissa tai muissa apua, jäin sinne pidemmäksi aikaa. Kummallakaan puolella hommat eivät loppuneet.

Uuden puolen varasto oli täynnä tavaraa koko kesän; arpajaispalkintoja, petivaatteita, kirpputoritavaraa, kissojen petejä ja koreja ja kaikkea mahdollista. Tavaraa ja arpajaispalkintoja vietiin urakalla elomessuille myyntiin mutta varasto on vieläkin ihan täynnä. Petivaatteita säästetään uusiin tiloihin, ellei vanhalla puolella tule ”hätätilannetta” sillä vanhoja petivaatteita emme voi viedä uusiin, puhtaisiin tiloihin.

Kesäkuun aikana kävimme muutaman kerran Tuulan kanssa kierrätyskeskuksessa katselemassa uusiin tiloihin huonekaluja, jotka nekin menevät suurin osin vaihtoon. Sieltä löytyikin hyviä lasten sänkyjä, jotka sopivat huoneisiin, joista tehtiin nyt hieman pienempiä kuin ennen. Täyskokoiset sängyt eivät mahtuisi sinne, mutta lasten sängyt menevät mainiosti. Löysimme myös uudet pukukaapit työntekijöille, sekä pari ovellista arpakaappia arpapalkinnoille niin, etteivät kissat pääse tuotteiden ”kimppuun”. Lisäksi vielä tuoleja, ja sohvia yms. joista osan olemme saaneet lahjoituksena. Sisustamaan emme ole vielä päässeet mutta sitä varten edelleen tarvitsisimme kaikkia huonekaluja ja muuta kuten raapimapuita.

Kesäkuu hurahti niin nopeasti, ettei sitä edes huomannut. Elokuun alussa, huonetilan seinät saatiin pystyyn. Kun ovet saatiin paikalleen, ne piti pestä, ja osa maalata uudelleen. Kynnykset ja seinien alla olevat listat piti myös sutia. Huonetilojen muutamassa seinässä tuli ongelmia, sillä seinä otti niin huonosti maalia. Jotta siitä saatiin hyvän näköinen, seinä piti ottaa kahdesti tai kolmesti, että kerros olisi tarpeeksi peittävä.

Samaan aikaan rakennettiin huoneisiin lavereita, kuin myös vapaantilan ylänurkkiin, jotta arat kissat pääsevät johonkin piiloon. Sen sijaan kissat eivät pääse enää huoneiden päälle, ja putkien päällystät verkotettiin, sillä se on osoittautunut ongelmaksi vanhoissa tiloissa. Kissoja ei saa sieltä sillon kun tarvitsisi, ja puhtaanpito on vaikeaa. Onneksi ylöspäin on siksi laitettu muutamat tikkaat, jotta kissat pääsevät jonkinlaisiin ylätiloihin.

Nyt huoneet olivat jotakuinkin valmiina, ja kaikkialla lavereita, joihin kissat pääsevät hyppimään. Osa rakennettiin tarkoituksella ikkunan eteen jotta kisut pääsevät katselemaan pihalle. Seuraavana olivat vuorossa eristyksen häkit. Rakennusmiehemme Antero nikkaroi niitä ahkerasti. Pienempiä häkkejä suurennettiin parikymmentä senttimetriä, mutta ero on huomattava, ja kissoilla on mukavampi olla suuremmassa häkissä. Häkkejä tehtiin yhteensä 13, eli saman verran kuin vanhoissa tiloissa.

Häkkien rimat oli maalattava vielä uudestaan, sillä ne olivat nikkaroinnissa kolhiintuneet. Häkit piti myös pestä sisäpuolelta ja pyyhkiä ylhäältä. Eristykseen tehtiin kaappeja kaikkien välineiden säilyttämiseen. Keittiöön tehtiin myös lisää kaappeja, ja kaikki oli pestävä ja pyyhittävä huolellisesti.

kaikki tämä tehtiin pienissä osissa, yleensä arkisin muutama tunti. Maalattavaa kyllä riitti, kuin pestävää. Lopuksi vielä lakaisimme ja puhdistimme lattian ja se maalattiin uudestaan. tilojen valmistuminen tapahtui hitaasti mutta varmasti. puolet ajastani vietin tietysti kissojen kanssa vanhalla puolella. siivouksien ja lääkkeiden annon opettelun lomassa onneksi ehdin aina uudellekin puolelle kun tarvittiin. Elokuun alun vietin suuremmaksi osaksi vanhalla puolella, sillä siellä tarvittiin apua uusien kissojen kanssa, joita tulikin runsaasti. kesäflunssakin oli talolla ärhäkkänä ja kesti melko kauan. Uusiin tiloihin flunssasta kissaa ei voitu viedä.

Elokuun puolessa välissä koulut alkoivat, ja arkisin en enää pystynyt menemään uusiin tiloihin. Se tuntui hetken haikealta, mutta onneksi viikonloppuni ovat vapaana. Myös koulun jälkeen aina kun ehdin ja jaksan, niin menen Kattilaan. Heti ensimmäinen viikonloppu menikin kokonaan Elomessujen parissa, jotka olivat todella mukavat. Saimme tietenkin myös rahaa jota muuttoon ja remonttiin on mennyt runsaasti.

Kesäni Kissakoti Kattilassa on ollut mielenkiintoinen kokemus, ja poikkeaa normaalista Kattilan elämästä. joka päivä kesällä opin jotakin uutta ja etenkin itselleni tuli hyvä mieli, että olen ollut pieni osa tätä projektia. montaa ihmistä siinä ei ole ollutkaan mukana. Tällä hetkellä kun kirjoitan tätä tekstiä, emme ole vielä päässeet sisustamaan, mutta se on tiedossa muutaman viikon sisällä. Odotan innolla millainen uudesta Kattilasta tulee.

Tulee todennäköisesti olemaan hetken kummallista, kun ei voikaan palata vanhoihin tiloihin. Kesän aikana on tottunut kahteen eri paikkaan, joissa voi olla. Vaikka projekti Kattilan muutossa onkin kohta ihan loppusuoralla, niin tätä ei voi ajatella minkään loppuna; tästä tämä vasta alkaa.

Aurora Haanperä 14v.

 

(kirjoitus on julkaistu 2011 Rapsutus-lehdessä)