Nyt kummituttaa

Inkku1Inkulla on käynyt hyvä tuuri. Inkku on saanut oman kissakummin. Kaikilla Kattilan kateilla sellaista ei kuitenkaan vielä ole. Tutustutaanpa Inkkuun ja hänen kummiinsa Anneliin.

Anneli on ollut kummina jo neljälle kissalle ja nyt on menossa viides. Voidaan siis puhua oikeasta sarjakummista. Edelliset kummikissat (Hellu, Läiskä, Make ja MauMau) ovat saaneet jo kodin. Kummiksi Anneli päätyi kuultuaan eräältä vapaaehtoiselta kummitoiminnasta. Anneli on itse enempi koiraihminen, mutta kaltoin kohdellut löytökissat ovat varastaneet osan hänen sydämestään.

Niinpä homma on edennyt luontevasti. Aina kun edellinen kummikissa on saanut kodin, on uusi kummikissa tullut kuvioon mukaan. Anneli antaa pienen summan rahaa kummikissaansa varten kuukausittain ja leipoo lisäksi Kattilan myyjäisiin myytävää. Kummikissaansa Anneli tapaa lähinnä myyjäisissä käydessään. Tällä kertaa Anneli kuitenkin tuli tapaamaan kummikattiaan Inkkua ihan varta vasten.

 

Inkku pyyhältääkin paikalle, onhan kummitätillä herkkusapuskaa tarjolla: kanaa. Inkku puskee jalkaa ja kiehnää ympärillä. Inkun paras kaveri Karvinen tulee puskemaan Inkun kanssa. Pojat nuuhkivat ja puskeva toisiaakin ja kisailevat broilerin suikaleista kuin veljekset konsanaan. Omia sisaruksia Inkulla ei olekaan.

Inkku tuli Kattilaan 3.10.2013 pienenä pentuna. Emon lisäksi Inkulla oli 4 sisarusta. Ne loukutettiin metsästä Aulangon kievarin läheisyydestä. Harmillisesti koko pentue sairastui äkillisesti ja Inkku oli sisaruksista ainoa, joka selvisi sairaudesta hengissä. Sisukas kaveri. Pienestä rääpäleestä on kasvanut komea n. kolme vuotias kolli. Se onkin nykyisin yksi Kattilan kookkaimista kissoista.

Emo sai kodin kesyynnyttyään. Inkku on alkanut kesyyntyä vasta nyt. Aikaisemmin se vietti enimmäkseen aikaa keittiön kaapiston päällä. Viime aikoina Inkku on yhä useammin alkanut vierailla lattiatasolla myös ihmisten ollessa paikalla. Jääkaappia ei voi avata, ilman Inkun ilmaantumista jääkaapin kohdalle. ”Oiskos mulle kinkkua?” – kuuluu äänetön kysymys. Silityksetkin ovat alkaneet kelvata. Inkku on suuri, mutta hyväluonteinen poju. Se tulee toimeen toisten kissojen kanssa. On ollut ilo seurata sen ystävystymistä Karvisen kanssa. Inkku on siis siirtynyt statukselta ”arka” statukselle ”semikesy” eli potentiaaliseksi uuden kodin hakijaksi. Mieluiten se lähtisi uuteen kotiin kaverinsa Karvisen kanssa.

Inkku sisaruksineen 2013
Inkku sisaruksineen 2013

Inkulla on tätä nykyä toinenkin kummi, Inga. Lisääkin kummeja mahtuu, ei meillä lasketa 🙂

 


Eikö sinulla ole mahdollisuutta ottaa omaa kissaa syystä tai toisesta? Haluaisitko kuitenkin taloudellisesti tukea, jotakin yksittäistä kissaa, sen odottaessa sitä pysyvää omaa kotia? Tule kissakummiksi! Voit itse määritellä tuen määrän ja valita kohteen. Kissat tarvitsevat taloudellisen tuen lisäksi myös seurustelu-, leikitys- ja kesytysapua, jota voit lisäksi halutessasi antaa.

Lisää tietoa kummitoiminnasta sivustollamme: Ryhdy kummiksi

Ikärasismiako?

Vanilia_Pennut saavat usein nopeasti kodin. Mutta pidemmän elämänkokemuksen omaavat kesyt kissat joutuvat odottamaan sitä useita kuukausia, toisinaan jopa yli vuoden. Se on aivan liian kauan. Voidaan puhua kissojen ikärasismista.

Minkä ikäinen on iäkäs kissa? Erään laskukaavan mukaan 2 vuotias kissa vastaa ihmisiässä 24 vuotiasta. Eli teini-ikä on juuri jäänyt taakse ja kasvukausi loppunut. Sen jälkeen 1 kissan vuosi vastaa noin 4 ihmisvuotta. Eli karkeasti 5 vuotias kissa on saman ikäinen kuin 36 vuotias ihminen. Vastaavasti 9 vuotias vastaa 52 vuotiasta ihmistä eli on keski-ikäinen. Tällä laskukaavalla 12 vuotias olisi nipin napin eläkeiässä.

Mutta hei! Monillahan elämä vasta alkaa kun eläkkeelle pääsee. Kattilan vanhimmat kissat ovat päässeet yli 18 vuoden ikään. Sinänsä 15 vuotta on jo hyvä kissan ikä ja kaikki siitä eteenpäin on pelkkää bonusta. Meillä 15 vuotiaat ovat eläkeläisiä. Ja yleensä niille ei enää uutta kotia haeta. Näitä ovat tällä hetkellä esimerkiksi Poika (n. 17 v.) ja Mirri (n. 18 v.). Ne saavat elellä Kattilalla niin kauan kun niiden terveys vaan kestää. Tästä on tullut niiden vanhuuden koti.

Mutta sitten on ikäväli 8-12 vuotta. Meillä on tälläkin hetkellä tämän ikäisiä kesyjä kissoja. Hekin ansaitsevat uuden kodin. Esimerkiksi Hurrrrmaava Vanilia tyttönen, 9v. Hänellä on kulunut uuden kodin etsinnässä jo 5 kuukautta. Annetaanpa hänen puhua vähän itsestään:

Minäkö muka vanhus? Eihän 9 vuotta ole ikä eikä mikään. Ihmisiässä se olisi noin 50v. (No, ei noita viiskymppisiä ihmisiäkään näytetä enään aina työelämässä arvostettavan.) Mä olen sentään puolta nuorempi kuin Kattilan vanhin kissa. Mä vipeltäisin mieluusti jo uudessa omassa kodissa. Mutta ei. Jotkut tuijottaa mun IKÄÄNI.

Mä olin ensteksi täällä kutoshuoneessa yksin. Mut sitten ne sijoitti tähän pari herrasmieskollia kans, 10 ja 12 v. Nyt ne on vuorotellen käyneet vähän vonkaamassa, mutta mä niille kaapin paikan näytin. Mä olen sinkkuneiti ja ylpeä siitä.

Musta on aikaisemminkin jo tässä blogissa kirjoitettu. Mut mä vaadin uusintaa, kun toi kämpän haku tuntuu käyvän niin hitaasti. Aikuiskoti, kiipeilymahdollisuuksia ja verkotettu parveke, siinä on mun toiveet. Sylikissa en oikein ole, mutta silityksiä rakastan. Siistiksi noi hoitajat mua luonnehtivat. Huone on aina niin siisti. Mä en levittele hiekkoja lattialle.

Alkaa kyrsii, kun kukaan ei oo musta kiinnostunut. Sanoin tolle mun sihteerilleni, että panee tähän vielä linkit niihin mun kehräysvideoihini. Jää nimittäin vanha kehruu-Jenny kakkoseksi, kun meikä alkaa hurista. Luonnossa se ääni on vielä makeempi kuin tossa videolla.

Tuu moikkaa mua huone kutoseen.

t. Hurrrrmaava Vanilia

Vanilian kehräys

Vanilian kehräys II

Vanilian esittelyteksti

Miksi minä en saa tuota kissaa…

oivaMeitä syytetään lehtien palstoilla siitä, ettemme luovuta kissoja ihmisille. Tarkoituksemme ei ole säilöä kissoja Kattilalla.

Osa kissoista on kokenut elämässään kovia ja ne on loukutettu ulkoilmasta. Jotta ne eivät enää päätyisi ulkoilmaan oman onnensa nojaan, pyrimme löytämään niille juuri sen oikean kodin. Sama koskee myös muita kotinsa menettäneitä kissoja.

Kattilaan päätyy paljon sellaisia kissoja, jotka jossain muualla päätyisivät arkuutensa takia piikille. Meillä ne saavat kesyyntyä omaa tahtiaan. Osalla kissoista on terveysongelmia, jotka täytyy hoitaa kuntoon. Emme luovuta akuutisti sairaita kissoja uusiin koteihin. Krooninen hallinnassa oleva sairaus (esim. kissan astma) ei luovutusta sinänsä estä, mikäli uusi koti sitoutuu useimmassa tapauksessa loppuelämän kestävään kissan lääkitykseen.

Meillä on lukuisia semikesyjä kissoja. Ne tarvitsevat kodin, jossa on jo aiempaa kokemusta kissoista, jotta kesyyntyminen jatkuu. Toivotaan myös, että semikesylle kissalle tulisi mukaan toinen katti kotiutumisen edistämiseksi. Kattilalla on useampia kissoja, jotka ovat jo valmiiksi ystävystyneet jonkun toisen Kattilan kissan kanssa. Tuttu kaveri helpottaa kotiutumista.

Arat kissat ovat oma lukunsa. Osa niistä on kokenut kovia elämässään ja saaneet lopulta turvapaikan Kattilalta. Niitä emme luovuta ennen kuin ne ovat osoittaneet jotain kesyyntymisen merkkejä. Lisäksi Kattilalla on joitakin iäkkäitä kissoja, jotka ovat asuneet Kattilalla jo vuosia, joille Kattilasta on tullut loppuelämän koti. Näitä vanhuksia emme pääsääntöisesti sijoita enää uuteen kotiin.

Emme luovuta kissoja vapaasti ulkoileviksi. Taajama-alueella vapaasti ulkoilevat kissat aiheuttavat usein naapurustossa kränää. Tietyt paikat ovat lisäksi kissoilta lain mukaan kielletty. Puhumattakaan niistä vaaroista, joita kissa kohtaa, kuten mm. autoliikenne. Aremmasta kissasta ei myöskään ole mitään takeita, että se palaisi takaisin ulos päästyään. Joten luovutamme kissan vain sisäkissaksi tai valvottuun ulkoiluun, kuten valjaat tai ulkoilutarha.

Ensimmäisellä käynnillä emme yleensä luovuta kissaa. Prosessi muistuttaa adoptiota. Mielellään niin että käy tutustumassa kissoihin ensin useamman kerran. Kulloinkin työssä olevat voivat tehdä alustavaa haastattelua käynnin aikana, jolloin ilmiselvät adoptioesteet voidaan todeta. Jos ilmeisiä esteitä ei ole, joku tausta-yhdistyksen hallinnosta haastattaa henkilön. Samalla varmistutaan siitä mikä/minkälainen kissa olisi ko. kotiin sopiva. Jos ihminen ja hänen kotiolonsa todetaan hyväksyttäviksi voidaan kissasta tehdä varaus ja sopia sitten kissan luovutuspäivä, jolloin kissan voi noutaa ja lopullinen sopimus tehdään.

Huolellisesta taustatyöstä huolimatta, kissoja palautuu meille takaisin. Usein syy on, että kissa ei ollutkaan sellainen kuin adoptoija oli odottanut, adoptoija ei tunne kissojen käyttäytymistapoja tai ihminen ei tulekaan toimeen kissan kanssa kun se onkin erilainen kuin edellinen katti. Toisinaan tulee tietoon ettei kissasta huolehdita sopimuksen mukaisesti, jolloin ääritilanteessa joudumme hakemaan kissan takaisin. Molempia tapauksia on tapahtunut tänäkin vuonna. Olemme erityisen tarkkoja kissojen hyvinvoinnista.

Koska palautuksia ja ongelmia on tullut vastaan, olemme ajoittain ehkä jopa ylikriittisiä kissoja haluavia ihmisiä kohtaan. Pahoittelemme, mutta pyrimme siihen, että kissat saisivat juuri oikeanlaisen loppuelämän kodin.

Koska tämä on pitkälti vapaaehtoistyötä, ei vuorossa olevat vapaaehtoiset tai harjoittelijat voi tietää jokaisen kissan se hetkistä tilannetta. Toisinaan tulee annettua ristiriitaistakin tietoa. Osa vapaaehtoisista on hommissa useana viikonpäivänä, jotkut viikottain ja jotkut vain satunnaisesti, jolloin ei kaikilla ole ajantasaista tietoa kaikista yli 80 tämän hetkisestä kissasta. Puhumattakaan siitä että tilanne elää koko ajan. Muutamassa päivässä ehtii tapahtua uskomattoman paljon. Olisi kivaa, että meillä olisi ajantasainen tietokanta kaikista kateistamme kaikkien työntekijöiden käytettävissä, mutta aika ja resurssit eivät siihen toistaiseksi riitä.

Kaikesta tästä huolimatta saatoimme kuitenkin uusiin koteihin viime vuonna 116 kissaa! Onnea ja menestystä kaikille kodin saaneille.

Kissadirektiivejä

elomessut3

Sunnuntaina meillä oli Elomessuosastolla vieraana myös EU parlamentin jäsen Sirpa Pietikäinen. Sirpalla itsellään on 3 kissaa tällä hetkellä. Vanhimmat hänen kissoista ovat eläneet jopa 20 vuotiaiksi. Sirpa on myös jo parikymmentä vuotta sitten ollut auttamassa Kissakoti Kattilaa tilojen saamisessa toimintaamme varten. Pitkän linjan kissaihminen siis.

Sirpa on valittu parlamentin eläiten hyvinvointiryhmän puheenjohtajaksi. EU-direktiivejä sorvaillaan myös kissojen hyväksi. Kissojen rekisteröintiä harkitaan pakolliseksi ja pentutehtailua vaaditaan rangaistavaksi. Tällä hetkellä ei ole kansallista eikä EU-lainsäädäntöä, joka suojelisi ns. seuraeläimiä. Nykylainsäädäntö ottaa enemmän kantaa tuotantoeläinten kohteluun, joka sekin on kyllä tärkeää. Ongelma on myös se, ettei monissa EU-maissa oteta näitä eläindirektiivejä vakavasti ja valvota niiden noudattamista. Eli eläimet kärsivät.

Myös me Kattilalla törmäämme rekisteröimättömiin lemmikkeihin. Löydetty kissa voi vaikuttaa jonkun omalta, mutta ilman rekisteröityä sirua emme pysty jäljittämään omistajaa. Lakisääteisesti löydettyä kissa pidetään 15 vrk odottamassa omistajaansa. Kattila ilmoittelee löydetyistä kissoista facebookissaan. Lakisääteisen ajan jälkeen kissalle yritetään kuitenkin löytää uusi koti, jollei omistajaa ole löytynyt.

Pentutehtailu taas tuottaa usein sisäsiittoisia ja siten varsin sairaita kissoja. Usein kissat myös luovutetaan mahdollisimman nopeasti eli alaikäisinä, alle 12 viikkoisina. Meillekin tulee ajoittain pentuja, jotka eivät ole menneet kaupaksi ja uhkana on että ne muuten lopetetaan. Toisinaan pennut myös hylätään luontoon ja seurauksena on niiden holtiton keskinäinen lisääntyminen. Niitä sitten loukutetaan turvaan ja yritetään hoitaa. 20 kissan laumat eivät ole tavattomia. Toisinaan ihmisiä ei vaan kiinnosta leikkauttaa kattiaan ja maailmaan putkahtaa ei aina niin toivottuja pentuja.

Kissoja myös toimitetaan Kattilaan kun ne alkavat psyykkisesti oireilla. Oireilu voi johtua liian varhaisesta vieroittamisesta, kuin myös sisäsiittoisuudesta. Halpa ja helppo kissa muuttuu kaikkea muuta kuin halvaksi ja helpoksi. Kissaa ei koskaan pidä ostaa auton takakontista, jonkun marketin parkkipaikalta. Kissan kasvatuskodin olosuhteet on aina syytä nähdä ja tutustua myös emoon. Rotukissan pentuja ei tulisi myöskään hankkia muuten kuin paperillisena suoraan rekisteröidyltä kasvattajalta. Näin tekemällä saadaan pentutehtailu kuriin.

Tapasin Lappeenrannassa vuonna 2010 erään 8 kuukauden ikäisen eurooppalaiskissan, jolla ei ollut rotupapereita. Kissa oli toimitettu paikalliselle eläintensuojeluyhdistykselle pitovaikeuksien takia. Reppana ei sen ikäisenä osannut pureskella ruokaansa tai peittää jätöksiään. Asioita, jotka emo yleensä pennulle opettaa. Lisäksi kissalla oli alentunut vastustuskyky ja useiden infektioiden ja lääkekuurien jälkeen katti oli niin lopussa, ettei auttanut muuta kuin laittaa piikille. Suloinen pikku Philip. Ja vastustuskyvynhän kissa saa pentuna äidinmaidon mukana, mikäli sitä ei liian aikaisin vieroiteta emosta. Epäilimme vahvasti, että näin oli käynyt. Rotukissa oli pennutettu ja pennut myyty alaikäisinä rahan toivossa… Lopputulos oli niin kissan ostaneelle kuin kissalle itselleen surullinen.

rip-philip
Rip. Suloinen Philip.

 

Olisi tietysti toivottavaa että kissat sirutettaisiin ja rekisteröitäisiin ihan ilman direktiivejäkin. Pentutehtailu olisi myös ymmärrettävä lopettaa ilman että lakipykäliin pitää laittaa ylimääräisiä sanktioita. Kaikki nykyiset ja tulevat kissanomistajat voivat yhdessä toimia näiden tavoitteiden hyväksi.

Siruta ja rekisteröi siis jo tänään!

 

Ps. Kattilasta luovutetut kissat eivät toistaiseksi ole sirutettuja ja rekisteröityjä. Sirutus on ollut uuden omistajan vastuulla. Työskentelemme tämän puutteen korjaamiseksi.

Elomessut, vapaaehtoisten suururakka.

IMG_0886

Messujen järjestelytyöt alkoivat jo kauan ennen messujen avajaisia. Ne ihanat ihmiset, jotka tekevät meille myytäviä tuotteita vapaaehtoistyönä, olivat taas ylittäneet itsensä. Meillä oli monenlaista kissoihin liittyvää tuotetta myynnissä ja useat yritykset olivat lahjoittaneet arpajaisiimme mukavia ja käytännöllisiä tuotteita ja lahjakortteja. Toiset vapaaehtoiset olivat kasaamassa messupöytiä ja roudaamassa tavaraa. Lisää vapaaehtoisia tarvittiin olemaan messuosastolla kumpanakin päivänä. Saman aikaisesti meillä oli pidennetyt avoimet ovet Kattilalla, jossa kissaseuran lisäksi oli ilmainen kahvitarjoilu tykötarpeineen. Yhteensä yli 15 vapaaehtoista aktivoitui jälleen kissojen hyväksi. Yksi vapaaehtoinen jopa siirsi yhden päivän edestä oman yrityksensä asiakastapaamisia voidakseen auttaa messuosastollamme. Kissat kiittävät niin lahjoittajia, vapaaehtoisia kuin Teitä kaikkia, jotka kävitte viikonloppuna joko Kattilalla tai Kattilan messuosastolla.

elomessut1

Messuosastollamme kävi vieraana myös EU parlamentin jäsen Sirpa Pietikäinen. Mutta se onkin jo kokonaan toinen tarina…

Pallot pyörimään talkoilla

valmiita palloja
Ei tämä työ ole pelkkää siivoamista tai kissan silittelyä. Meillä on myös muunkinlaisia talkoita. Tänään pyöriteltiin muutaman ihmisen voimin huopapalloja. Joo, kyllä niitä voi muutenkin kuin käsin pyöritellä. Mutta tällä kertaa tehtiin ihan perinteisellä menetelmällä, kun jonkun nurkista oli löytynyt ylimääräisiä jämävilloja. Todettiin että tämä askartelu sujuu mukavammin, kun on vähän useampi tekijä yhdessä koolla. Ehdittiin rupattelun ohella ideoida, kuinka kissat saataisiin itsekin huovuttamaan. Nopeuttaisi kummasti hommaa kun 80 kattia auttaisi muussakin kuin tuotetestauksessa. Kehrätähän ne jo osaavatkin.

Kun ranteet alkoivat väsyä, käytiin välillä kissoja paijaamassa ja juomassa kupponen kahvia. Saimme aikaan kirjavan kokoelman huopapalloja tuleviin myyjäisiin mm. Elomessuille. On muuten ehtaa käsityötä! Messuilla voit käydä katselemassa (ja ostamassa) kissojen puuhapakettia, jossa on muutakin ihmeteltävää kissallesi kuin huopapallo. Erittäin hyvä lahjapaketti myös jollekulle kissalliselle tuttavallesi.

Messupäivien aikana kannattaa muuten myös ”eksyä” Vanajantie kymppiin. Kattilasta löytyy silloin ihanien kissa-asukkaiden lisäksi kahvia leipomusten kera. Ei tarvitse silittää kissoja kuivin suin.

 

 

Myyjäiset tulossa, ennakkojärjestelyt jo käynnissä

myyjäismelskettä

N. 15 vapaaehtoista on aktivoitu niin ennakkojärjestelyihin kuin itse tapahtumaankin. Motivaatio on korkealla, sillä eläinlääkärin laskua pukkaa, laadukas kissanruoka on aina vähissä ja joka kuukautinen tilavuokrakin täytyy maksaa… Mitäpä sitä ei tekisi kodittomien kissojen avuksi…

Kulisseissa tapahtuu:

Hei, onks kellään vohvelirautaa lainata?
Kenen piti tehdä leluhiiriä?
Mitä? Eiks meillä ole missään niitä paitoja?
Teltta pitää hommata jostain.
Mä tuun peräkärrin kanssa. Oi, loistavaa!
Mä ehdin aamu kuudelta yövuoron jälkeen siivoon.
Onks arpoja jossain lisää?
Ehtiiks joku väsäämään mainokset?
Mulla katkes jalka, enkä pääsekään tulee…
Onks varaston avain kellä?
Mä voin tulla autolla, tarviiko jotain hakea?
Mä teen muffinseja myyntiin.
Kuka keittää kahvia?
Mä en pääsekään, lapsi sairastu.
Oisin tehny kortteja myyntiin, mut meillä kävi vesivahinko.
Voitko viedä näitä mainoksia kaupan ilmoitustaululle?
Onks joku hakenu Iirolta sen pöydän?
Kertakäyttökupit on lopussa, iiiik!
Tästähän puutuu kermavaahto!
Hippe pois pöydältä!
Miten nää tuolit asetellaan, et tääl mahtuu liikkuu?
Täällä haisee, Poika on taas merkkaillut. Onks luuttua missään?
Hakeeks joku lisää hilloo?
Onks Imppu jo lääkitty?
Mistä toi oksennus tohon puhtaalle matolle tuli?
Hopi hopi, 10 minuuttia h-hetkeen!
Ny meinaa ressi iskeä…

(tekstissä esiintyvät nimet ovat osittain muutettu)

Ulla ja Perttu haaveilevat yhteisestä kodista

UllaPerttu

Mää oon kollipoika Perttu. Mut on loukutettu Perttulasta ulkoonta kuleksimasta, tummanruskea raitapaita. Mää tykkään silityksistä ja tarjoon mahapuoltakin rapsutettavaksi. Mää tapasin ton Ullan täällä Kattilalla ja meistä on tullut hyvät kaverit. Ulla on vähän ujon sorttinen mustavalkoinen neiti, mutta kyllä sekin silityksiä sietää. Välillä sille tulee vähän turvaton olo ja sillo se hakeutuu mun kanssa samaan koppaan. Oon kuulemma sen tuki ja turva.

Meitin tartteis saada uus kämppä. Alkaa käydä vähän tylsäksi asustella täällä Kattilalla näin pitemmän päälle. Aikuistalous olis kiva. Lapsellinen talouskin käy, kunhan lapset osaa käyttäytyä. Meit ei saa repiä hännästä tai nostella huvikseen. Aikuiset kattokoon, että vekarat on nätisti meitin kanssa. Kämpän koko ei ole niin nökönuukaa. Tietty aina isoompi kämppä on paree, kuin pikku kippana. Toisaalta mikä tahansa kämppä on suurempi ku meitin nykyinen 5 neliön kimppahuone, jossa asuinkaverit vaihtuu alvariinsa.

Ja sehän on selvä ettei meitiä pirä päästää yksistään ulkoilemaan. Me ollaan mieluiten sisäkatteina. Tai jos haluut arskarrella meitille verkotetun parvekkeen tai kuistin, niin eipä panna pahaksemme.

Tulkee tutustuu meitiin. Meitin kimppakämpän nummero on nelonen.

Terveisin
Hurmuripoika Perttu ja Ujo Ulla

 

Ps. Kuvaaja on vallan pahoillaan, ettei Ujosta Ullasta saanut parempaa kuvaa ku toi klasin läpi otettu…

Hurrr-maavaa

vanilia

Jokaisella katilla on omanlaisensa kehräysääni, niin on Vaniliallakin. Tämä yhdeksänvuotias leikattu tyttö käynnistyy muutaman sipaisun jälkeen ja voi sitä ääntä. Hurrr-maaavaa. Jotkut sanovat sitä moottorisahasoundiksi.

Tämä mustavalkoinen hoikka neito on hakenut kotia jo yli kaksi kuukautta. Edelliseen perheeseen syntyi lapsi ja sitä ei Vanilia pysytynyt hyväksymään. Etsittyään uutta kotia kuukauden ajan kotihoidosta käsin tuloksettomasti, Vanilia sitten siirtyi Kattilalle.

Tämä persoonallinen typykkä pitää silityksistä ja kiipeilemisestä. Tosin vatsanalukseen ei saa koskea, silloin Vanilia nappaa hampailla kädestä kiinni ja räppää tassulla. Vanilia ilmoittaakin varsin selkeästi milloin häneen saa koskea ja milloin ei. Äkkinäiset äänet saavat Vanilian ryntäämään johonkin turvalliseen koloon. Tämä kissa on persoonallinen otus, joka tietää mitä tahtoo ja mitä ei. Siis todellinen Kissa.

Hänelle etsitään kotia, jossa ei ole muita lemmikkejä. Hän sopisi rauhalliseen, vähän varttuneempaan kotiin, jossa ei enää ole lapsia. Edellisessä kodissa Vanilia leimaantui täysin perheen miespuoliseen kaksijalkaiseen. Mutta kyllä hän Kattilalla on ottanut vastaan silitykset myös naishenkilöiltä. Ulkoilutarha olisi bonusta tai sitten verkotettu parveke, niin katti pääsisi turvallisesti haistelemaan ulkoilmaa.

Lisäinformaatiota: Vanilian esittely

Videolla näyte siitä, miten Vanilia kehrää silityksen seurauksena…

Siivouspäivän satoa 28.5.2016

KUVAKOLLAASI

siivouspaiva2016

Pilvisessä säässä vietimme siivouspäivää, odottaen koko ajan milloin ensimmäinen sadepisara saavuttaa myyntipöytämme. Onneksi selvisimme ilman sadetta. Meillä oli leppoisa tapahtuma.

Vohvelimestarit taikoivat meille rapeaa syötävää ulkona ja siinä sivussa saattoi katsella meidän kirpputoritarjontaa. Sisällä pullakahvia ja herkkuja kotiin vietäväksi, sekä tietenkin kissoja silitettävänä ja katseltavana. Rölli puolestaan toimi tänään ylimmäsenä arpajaisvalvojana.

Kiitos Teille kaikille kävijöille. Ja niille, jotka eivät tänään ehtineet tapahtumaan, niin tervetuloa johonkin seuraavista tapahtumista. Tosin meillähän on tavallaan jatkuvasti tapahtuma päällä. Kattilan ovethan ovat auki joka päivä klo 12 – 15, mikäli mielii kissoja nähdä ja rapsutella.