RomeoTheCatVuosittain hoteisiimme päätyy kissapopulaatioita, joissa voi olla kymmeniäkin kissoja ja kaikki leikkaamattomia. Kissat ovat lisääntyneet keskenään holtittomasti. Yleensä alkupiste on ollut yksi kesy kodin omaava ulkona vapaasti kuljeskeleva leikkaamaton tyttö- ja poikakissa pari, jotka eivät välttämättä ole edes samasta taloudesta. Osa pentueista voi syntyä kotiin, mutta yhtä hyvin aitan alle, naapurin autotalliin, navetan ylisille, tierummun sisään tai kesämökin kivijalkaan. Holtittoman lisääntymisen takia osa kissoista jää oman onnensa ojaan ja pennut eivät pääse kunnolla kesyyntymään ja syntyy puolivillejä laumoja.

Se, että kissa on sisäkissa, ei edellä mainittua episodia täysin estä. Varsinkin keväisin kissoja karkailee ja muutaman päivän haahuiltuaan, saattavat palata kotipihaan, joko itse kantavina (tyttökissa) tai jollekulle temput tehneenä (poikakissa). Sitten ihmetellään, että mitäs näille esimerkiksi neljälle pennulle nyt tehdään. Ottaisko ystävä, naapuri, sukulainen tai tutun tuttu näitä omakseen? Onneton elämän alku kissanpennulle.

Näitä vahinkopentueita tulee myös Kattilan hoiviin. Ei toivotuista pentueista huolimatta, emokissan omistaja ei kuitenkaan yleensä halua kissaansa leikkuuttaa. Leikkauttaminen on kuitenkin pienempi kustannuserä kuin yhden pentueen huolto 12 ensiviikon aikana. Saati halvempi kuin yhdenkään katin koko elinikäiset huoltamiskustannukset, esim. 15 vuoden ajan.

Mitä etua on siitä, että kissa leikkuutetaan?

Leikkauttaminen vähentää mahdollisuuksia puolivillien kissalaumojen syntyyn. Paikka paikoin kulkukissoja on riesaksi asti. Leikkamattomalla kissalla on myös laajempi reviiri, jolloin reviirikahakoita syntyy helpommin. Kahakoissa kissa saattaa saada vaarallisiakin vammoja. Kissoilta löytyy myös sairauksia, jotka voivat siirtyä veren välityksellä. Tappelussa saadut purema- ja verta vuotavat raapimavammat, voivat aiheuttaa tautien siirtymisen. Kissapopulaatioissa myös sisäsiittoisuus on ongelma. Kolli ei katso onko narttu oma sisko, oma äiti, oma lapsenlapsi vai joku muu. Sisäsiittoisuus taas altistaa erilaisille sairauksille ja kehityshäiriöille.

Mitä vanhemmaksi leikkaamaton tyttökissa tulee, sitä suurempi riski on myös kohdun tulehtuminen. Vuosittain tulee Kattilalle myös leikkaamattomia ikäneitoja. Ja vuosittain törmätään myös joidenkin näiden kohdalla kohtutulehduksen löytymiseen. Kohtutulehduksen ainoa hoitotapa on leikata kohtu pois. Tulehtuneeseen kohtuun kerääntyy märkää (nimitys märkäkohtu), se pullistuu ja jos sitä ei havaita ajoissa, kohtu puhkeaa ja kissa voi kuolla verenmyrkytykseen. Taudin oireisiin voi kuulua käytöshäiriöitä, jotka johtuvat tulehduksen aiheuttamasta kivusta. Eli jos leikkamaton tyttökissa muutuu yllättäen agressiiviseksi, voi taustalla olla tulehtunut kohtu. Ennaltaehkäisy on huomattavasti halvempaa kuin märkäkohdun hoito.

Kissoilla on kiima lukuisia kertoja vuodessa. Joku tyttökissa saattaa olla vain rauhaton, kun taas joku toinen joikaa yötäpäivää, niin ettei ihmisten nukkumisesta tule mitään. Karkaamisalttius on myös tällöin kohollaan. Pojat puolestaan merkkailevat innokkaasti reviiriä ja osuman saattaa saada myös perintöhuonekalut tai mikä tahansa joka merkkauskohteeksi sitten osuukaan. Poikakissan pissa haisee muuten aivan järkyttävästi, joten tätä ylimääräistä kuseskeluintoa on syytä yleisen hyvän nimissä rajoittaa pelkkään kissanhiekkalaatikkoon. Tämä onnistuu yleensä kun kolli kastroidaan nuorena.

Kattilan osuus

Toki Kattilallakin on oma lehmä ojassa tämän asian kanssa. Mitä vähemmän ei toivottuja raskauksia, sitä vähemmän meillekin tulee kissoja. Viime syksyn pentukatastrofia ei kukaan täällä halua uudestaan kokea. Vaikka todennäköisesti se tapahtuu tänäkin syksynä. Jokavuotinen ongelma, joka tietää aina runsaita kuluja niin ruokinnan kuin eläinlääkinnänkin saralla. Puhumattakaan siitä ajasta, joka menee noiden vintiöiden ja emojen kesytykseen ja kotiutuskuntoon saattamiseen.

Kattilalla kollikokelaat kastroidaan reilu puolivuotiaina. Neidit steriloidaan viimeistään kun ensimerkit kiimasta ilmaantuvat n. 1/2-1 vuotiaina. Joissain kissapaikoissa käytetään myös varhaissterilointia ja -kastrointia, joka tapahtuu hyvin nuorena. Varhaisleikkauksesta ollaan montaa mieltä, joten Kattilalla on päädytty pidättäytymään perinteisessä leikkuuiässä. Leikkaamattomien pentujen luovutusehdoissa puolestaan todetaan, että uusi omistaja on velvoitettu leikkauttamaan kissa.

Toivomme siis, että kaikki kissanomistaja (kissan palvelijat) leikkauttaisivat kissansa, riippumatta kissan sukupuolesta. Siis myös kollit on syytä leikkuuttaa, sillä yksikin leikkaamaton kolli pystyy tekemään temput vaikka kaikille leikkaamattomille tyttökissoille kilometrin säteellä. Meillä on viime kesältä yksi esimerkki, Romeo (kts. kuva) niminen löytökissa. Romeo on todennäköisesti useammankin samalta kesämökkialueelta löytyneen pentueen isä (siitä juontaa myös sille annettu nimi). Koska useimmat isot kissapopulaatiot ja pentueet Kattilaan tulevat maaseutualueilta, on myös maaseudun kissat syytä leikkauttaa.

Seuraavassa blogimerkinnässä suoritetaan sitten myytinmurtajaisia… käydään läpi syitä miksi ihmiset eivät halua kissaansa leikkauttaa ja pitävätkö väittämät paikkansa.

Teksti ja kuva: Eliisa N.