Hei uudet ja vanhat vapaaehtoiset: APUA!

Kattilalla on kissoja noin 120 hoidettavana. Uusia kissoja tulee sitä mukaan sisään kun vanhoja lähtee uusiin koteihin. Olisiko sinulla antaa hiukan aikaa?

Tarvitsemme erityisesti perjantaista sunnuntaihin työntekijöitä. Jo kahdesta tunnista olisi apua. Toki voit olla pidempäänkin, mikäli haluat. Ilmoittaudu Nimenhuudossa ja kerro montako tuntia olisit valmis tekemään tai jos se on liian hankalaa, ilmaannu paikalle yllärinä. Kello yhdeksältä alkaa siivous- ja ylläpitotyöt. Jos aamu on ankea, niin tule iltapäivällä. Ruokinta alkaa noin klo 13. Teet sen verran kuin jaksat ja kerkeät ja juuri sillä tahdilla kuin itse kykenet. Älä kiinnitä huomiota muiden vauhtiin. Uusia opastamme mahdollisuuksien mukaan töissä. Myös teini-ikäiset ovat tervetulleita toimintaan.

Mikäli päiväsaika ei sovi, voit myös tarjoutua satunnaisiin iltatalkoisiin. Iltatalkoot sopivat usein myös allergisille, koska silloin ei olla kissojen keskellä. Kysy lisää iltatalkoista sekä Nimenhuuto-järjestelmästä sähköpostitse: kissakotikattila@gmail.com

Karista kaamos ja tule tekemään kissojen elämästä mukavampaa sitä uutta kotia odottaessa!

Leikkisiä pentuja kotia vailla

Meidän ykköshuone on muuntunut pentujen leikkihuoneeksi. 13 junioria, iältään noin 4 kk, on opettelemassa ihmisten kanssa olemista. Leikki sujuu jo ihmisenkin läsnäollessa. Kättä haistellaan, mutta silityksiä vielä kartellaan. Muutama napakka sähisijäkin löytyy joukosta. Mutta kaikki yhtälailla kotia vailla.

Nämä pennut voivat kotiutua niin yksin kuin kaksinkin. Yksin lähtevälle ujommalle pennulle toivomme aikuista kissaseuraa kotona. Tuossa iässä toimii vielä mallioppiminen ja kesykissan kaverina turvallisuuden tunne kasvaa, uusiin ihmisiin tutustuminen käy jouhevammin ja pentu kasvaa kunnon kotikissaksi.

Ketä nää nyt sitten on?

Pennut eivät ole yhden emon tuotoksia, vaan porukassa on ainakin 5 eri pentuetta. Huoneeseen astuessa useimmat pennut puikahtavat kiireen vilkkaa koloihin ja seinänvierustoille. Mutta kuten videolla näkyy, ihmisen olemassaolo ja jutustelu ei pentuja häritse, kun viiletetään porukalla valopisteen perässä.

Pusa ja Nenu

Tervakoskelta ovat tulleet Alvin (musta), Harppo (täysharmaa), Nenu ja Pusa. Tämä nelikko kokonaisuudessa tuli leikkiin mukaan. Harmaavalkea Pusa oli erityisen aktiivinen. Nemo ja Nimo eivät niin paljon pisteestä piitanneet. Tämä kaksikko on erikoistunut kuularadalla leikkimiseen. Onpa joukossa myös leluhiiren aktiivikäyttäjää sekä tee-se-itse leluspesialistia. Ruokintaruisku sai Pusalta melkoista kyytiä ja välillä sitä kannettiin suussa kuin suurtakin aarretta. Ei hätää, ruisku ei sisältänyt mitään vaarallista.

Nimo

Lammilaisista rohkein on ruskeatiikeri Lidi ja Hauholaisista puolestaan mustavalkea Tuittu, jonka saa helposti leikkiin mukaan. Videolla hänen pisteenmetsästysnäyte. Kaikki on muuten tervetulleita leikittämään tämän huoneen väkeä.

Lidi
Tuittu

Ja sitten videokuvaus käyntiin

 

 

Kuvat, videot ja teksti: Eliisa N.

Kesyjä kissoja kotia vailla… Osa2:

Kaikki kolot ja huoneet on tällä hetkellä täynnä kissoja, joten yritetäämpä edelleen näitä kesympiä saada uusiin koteihin. Nyt on vuorossa kissakolmikko Tuuloksesta. Tämä poppoo on tottunut ihmisten kanssa olemiseen, kukin omalla tavallaan ja on valmiit muuttamaan uusiin koteihin, joko yksin, kaksin tai kolmin.

Elmeri on 7v kolli. Hoikka kundi. Pienen ujoilun jälkeen antaa silittääkin ja aina valmis herkkupaloille.

Veeti 5v. on vähän varautuneempi ja ei hae silityksiä, mutta sietää niitä pahvilaatikossa makoillessaan. Veeti on vallan hurja juoksemaan laserpisteen perässä. Eikä Elmerikään juuri kakkoseksi jää. Äijät viettää jonkin verran aikaa yhdessä niin nukkuen kuin sitä punaista pistettä jahdatessakin. Tosin, jos on hyvä vauhti leikissä menossa, saattaa Elmeri ärähtää nuoremmalleen, et jätä ny mullekin jotain metsästettävää.

Viivi 5v. on porukan ujoin. Tyttö viettää aikaansa mielummin yksin. Uudet tilat ja ihmiset on vielä vähän pelottavia ja matkaa taitetaankin häntä maata viistäen. Mutta Viivi on kiltti tyttö. Syö mieluusti kinkkua ja herkkupaloja. Viivi on varovainen ja tutkii ja nuuskii kaiken tarkkaan. Voisi jopa sanoa, että Viivi on porukan tutkimusmatkailija eli tältä tytöltä tuskin jää yksikään kaappi tai laatikko tutkimatta.

Nämä ja monta muuta on siis kotia vailla. Lopuksi Elmerin ja Veetin työnäyte pisteenmetsästyksestä.

 

 

Teksti, kuvat ja video: Eliisa N.

Kiitokset tarvikelahjoituksesta!

”Onks nää kaikki mulle?” kysyi Halla.

Meille tuotiin keskiviikkoiltana ihana lahjoituskuorma: ruokaa,  hiekkaa ja tarvikkeita. Kyllä kissit oli niin otettuja.

Kiitos Arion, Animal House ja kissojen ystävät!

 

Kiitokset limppareista!

Meillä on ihania yrityksiä, jotka tukevat meitä tavaralahjoituksilla.

Tällä kertaa kiitokset menevät Honkajoen Panimolle (honkajoenpanimo.fi). He osallistuivat meidän 20-vuotisbileisiin lahjoittamalla meille ihanalla kissaetiketillä varustettuja limpparipulloja. Erän myyntituotto meni siis Kattilan kissojen hyväksi.

Ja facebook:ssa me ollaankin jo kiitetty Musti ja Mirriä upeasta hiekkakuormasta. Mutta jos nyt joku ei facebook:ssa ole käynyt, niin Musti ja Mirri (mustijamirri.fi) lahjoitti meille 4000 kg kissahiekkaa eläinten viikon kunniaksi. Oli muuten kantamista! Paketin tekstistä huolimatta, kyse oli hajusteettomasta erästä. Ja voi kuulkaa kyllä sitä kuluukin. Meillä on kissoja varten käytössä tällä hetkellä yli 50 hiekkalaatikkoa, joita pitää viikottain täydennellä.

Ja muistutukseksi, me emme saa yhteiskunnalta tukia, vaan olemme yksityisten lahjoittajien varassa.

Kaikille meidän yhteistyökumppaneille ja toimintaan osallistuville aplodit! Ilman Teitä ei kissojen turvakotia olisi olemassa.



Kuvat: KissakotiKattila

Olipa hyvät bileet

20 vuotta Vanajantie 10:ssä oli juhlimisen paikka. Kiitämme kaikkia paikalle päässeitä.

Juhlakakku syötiin ennätysajassa. Kahvia meni yli sata kuppia. Ainakin 3 kissaa varattiin. Ihmisvilinää oli niin paljon, että piti pujotella.

Myyjäispöydälle ja juhlapuheille oli onneksi varattu oma erillinen tila. Varsinkin upouusi vuoden 2018 Kattilan kalenteri myyntipöydässä keräsi runsaasti huomiota. Kiitämme ohjelmasta ja puheista europarlamentaarikko Sirpa Pietikäistä, eläinlääkäri Johanna Lankilaa ja Animal Housea!

Toki suurimman yleisön veti meidän noin 120 viiksiniekkaa. Eli päivän päätähdistä ei ollut mitään epäselvyyttä. Osa kateista oli kyllä väsynyt päivän hulinasta ja nukkuivatkin sitten sikeästi yleisön lähdettyä, tosin monta silitystä rikkaampina.

Tässä muutamia kuvia päivältä.

Kuvat: KissakotiKattila

Kesyjä kissoja kotia vailla… Osa1

Kattila suorastaan pursuaa tällä hetkellä kissoja. Meillä on poikkeuksellisen paljon kesyjä kissoja vailla kotia. Yleensä ne lähtevät uuteen kotiin nopeasti, jopa ennen kuin ne ehtivät nettiin.

Me emme todellakaan haluasi pitää Kattilalla varsinkaan näitä kesyjä katteja pitkään. Toivomme, että etenkin ne saisivat nyt koteja, jotta saamme purettua sumaa. Tänä vuonna on jo yli sata kissaa päässyt uusiin koteihin, mutta nyt syksyn tullen tulee kiihtyvällä vauhdilla uusia kissoja sisään.

Esimerkiksi kollipojat Niki ja Salama on odottaneet sitä omaa kotia peräti viisi kuukautta. Ja niin reipas pari että. Heille soisi pikaisesti uuden kodin. Helge on ihana leikkisä kolli, joka sopeutuu monenlaiseen kotiin. Mymmeli olisi erinomaista sohva- ja silitysseuraa. Ja jos on vailla touhupesää, niin Heinu tutkisi mielellään kaappisi, kömpisi syliisi ja pyörisi kuin paraskin taifuuni.

Syksyn pentukatastrofista on myös jo muutamia pentuja varattavissa. Osa pennuista voi lähteä parivaljakkona, osa voi lähteä yksinkin, mutta olisi hyvä jos taloudessa olisi silloin vanhempi kissa, joka tarvitsee kaveria. Löytyy niin ujoa kuin hyperaktiivistakin. Pennut eivät pääasiallisesti ole sivuilla nähtävillä. Niitä voit kysyä paikan päältä.

Kuvia klikkaamalla pääset kunkin kissan omalle esittelysivulle.

Helge
Heinu
Mymmeli
Niki ja Salama

 

Kotisivuilta löytyy luovutusehdot. Haastattelemme adoptioehdokkaat. Ensisijaisesti katsomme, että kissoille on tarjolla vakaa ja turvallinen koti. Toivomme että olet myös miettinyt miten toimit yllättävissä elämänmuutoksissa, niitä väistämättä tulee. Haluamme, että kissat saavat loppuelämänsä kodin. Kaikki aikuiset ovat leikkattu, madotettu ja rokotettu.

 

Teksti ja kuvat: Eliisa N.

Heinää ja huiskaleluja

On monta tapaa auttaa ja ilahduttaa Kattilan kissoja. Tuuloksen 4H:n nuoret olivat kasvattaneet kissoille heinää ja tehneet mitä värikkäimpiä huiskaleluja. Molemmista on jatkuva tarve Kattilalla. Kissat kiittävät ja seuraavanlaista kommentointia ”kuultiin”:

”Huonepalvelusta hyvää päivää, saiskos herroille olla jälkiruokapuffetista muutama korsi? Juu kyllä on tuoretta. Tämän syksyn sato on erityisen vehreää vuosikertaa.”

”Mä viihdyn mieluiten tän pilvenpiirtäjän huipulla, toteaa Tuutikki. Eipä hätää, Korsi&Keko toimittaa heinää myös lentokuljetuksella. Meillä on korkean luokan palvelu. Juu, kyllä on parasta 4H-luokkaa. Tästä ei heinä enää paljoa parane.”

”Karvanlähtöaika on taas täällä. Pitäkääpä turkeistanne huolta. Teille herra suosittelisin meidän heinäspesiaaliamme. Irroittaa sitkeämmäkin karvapallon alta aika yksikön. Ja kylläpä teidän karva kiiltääkin!”

MURRE: ”Jo on värikkäitä keppejä! Mä en osaa valita minkä mä haluaisin. Toi sinivalkoinen smurffi ois kyl kiva. Ja ettehän kerro kellekään et mä tykkään kans tosta aniliininpunaisesta. Ne sanoo, et se ei oo äijien väri. Mut oikeesti nekin tykkää siitä, muttei vaan kehtaa tunnustaa… Sulo vois tykätä kans tosta oranssista. Oikeestaan sille ei tunnu se väri olevan niin tärkee, vaan kunhan lelu heiluu ja siitä saa otteen. Ja siihehän toi kangas on just omiaan. Joku pitkäkyntinen onkin näköjään suikaloinu niitä jo valmiiksi.”

REISKA: ”Ne pani noi huiskat tohon töröttää. Kiitän ja kumarran. Nyt kun löytyis vielä joku joka heiluttas niitä. Liike on lääkettä on eläinlääkäri todennut. Ja totta vie mun selälle tekis hyvää pieni keppijumppa!”

 

 


Ps. Tässä vinkkiä myös muille mm. ensi kevääksi. Kasvata rairuohon tilalla jotain kissoille soveltuvaa heinää. Näin tulee heinällekin jatkokäyttöä…

Kuvat: KissakotiKattila,   Kirjurina toimi: Eliisa N.

Kissa ei ole halpa seuralainen

Taannoin törmäsin laskelmaan, jossa kissan elinaikaisia kustannuksia verrattiin uuden auton hankitaan. Tulokseksi saatiin, että kissan kustannukset vastasivat pienen auton hankintahintaa eli noin 15000 euroa.

Summa ei ole kaukana todellisuudesta. Kissan kustannukset vuodessa ovat helposti noin 500 euroa, mikäli kissa ei sairastu. Summa sisältää ruoan, hiekat, välineet ja rokotukset. Yksikin ylimääräinen eläinlääkärikäynti vuodessa voi tosin tuplata tuo summan. Olisi hienoa, jos kissa eläisi 20 vuotta ilman mitään vaivoja. Sitä ei kuitenkaan voida koskaan taata.

Monet yrittävät säästää kissan ruokailukuluissa ja valitsevat halvinta ruokaa. Usein halvin ei kuitenkaan ole halvinta. Tämä johtuu siitä, että halvoissa ruoissa on myös usein raaka-aineissa säästetty. Ravinnon koostumus voi pidemmällä aikavälillä sairastuttaa kissan ja yleensä hoitokulut ovat silloin kalliimmat kuin mitä ruoan hinnassa on säästetty. Puhumattakaan sairauksien aiheuttamasta kärsimyksestä. Ruoan laatu ja hinta ei ole suoraan kytkyssä, joten kannattaa vertailla niin hintaa kuin tuoteselosteita.

Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto voi myös säästää rahaa. Kissan leikkauttaminen nuorena sekä säännölliset rokotukset ovat halpoja verrattuna mahdollisiin sairauskuluihin.

Sinun ei tarvitse olla kroisos pitääksesi huolta kissasta. Oma eläintenpitokyky tulisi mitoittaa tilanteeseen, jossa tulot katkeavat joksikin aikaa ja eläin samalla tarvitsee lääkärissä käyntiä. Tämä vaatii ennakointia. Eli kun tulovirtaa on, siitä laitetaan rahaa säästöön ns. pahan päivän varalle. Ja noita säästöjä ei käytetä esim. Ex tempore matkailuun. Mikäli raha riittää vain omaan kaurapuuroon ja asumiseen, on eläimen hankintaa lykättävä. Vaikka kuinka tykkäisi kissoista on ymmärrettävä siitä koituva vastuu ja rahanmeno.

Ole realisti oman taloutesi suhteen. Vähätuloinenkin voi yhden kissan kanssa pärjätä, kunhan suunnitelee raha-asiansa pitkällä tähtäimellä, pitää kissasta aiheutuvat kulut mielessä ja pistää rahaa säästöön äkillisiä kuluja varten. Kissan kanssa kannat vastuuta paitsi itsestäsi niin myös kissastasi.

 

Teksti ja kuva: Eliisa N.

Aremmatkin kissat saavat koteja: Kollitrion tarina

Helsingin Sanomat kirjoitti hienon jutun kodittomista kissoista. Juttuun pääsi mukaan myös Kissakoti Kattila sekä kolme kollipoikaa, jotka ovat Kattilan entisiä asukkaita. Laitetaanpa tähän linkki juttuun. Kollipojat Tikru, Poju ja Takku olivat tuhansien kissojen lailla kodittomia, mutta löysivät turvan – ”Löytöeläintalot nyt ruuhkautuneet kissoista”

Taustatarina

Takku
Takku kolossaan Kattilalla olessaan

Kerrotaanpa vähän taustaa näistä kollipojista. Ruskeatiikeri Tikru tunnettiin Kattilassa nimellä Jytky. Mielikuva Jytkystä oli vähän kaksijakoinen. Toisaalta se piilotteli kiipelytelineen alakolossa ja räki ja räpsi. Toisaalta se myös haisteli ihmiskättä ja otti vastaan varovaisia silityksiä, mitä nyt sai kättään tungettua koloon.

Lahti-Ohlsenien etsivät itselleen aikuista kissaa, eikä heitä pieni haasteellisuus hätkäyttänyt. Päinvastoin he totesivat, että heillä kissa saa kotiutua omassa tahdissaan. Katseltiin sitten Kattilan putkepäällystöjä ja huoneita. Jytky oli rakkautta ensisilmäyksellä. Me hoitajat oltiin huuli pyöreenä, kun Jytky tyynen viileesti tuli itse kolostaan ulos ja heittäytyi selälleen kellimään kuin todeten: ”Että sinä Veera olet muuten sitten se mun uusi ihminen.” Tapahtui se mitä me hoitajat emme olleet saaneet tehdä. Veera sai rapsuttaa Jytkyä vatsasta. Ja niin Jytky sai kodin.

Pari kuukautta myöhemmin Jytkylle tultiin etsimään leikkikaveria. Jotain nuorehkoa leikkisää kollia ja taaskaan ei tarvinnut olla kesyimmästä päästä. Aloimme ehdottelemaan harmaavalkoista Ossia. Ossi väisti ihmistä, mutta liikkui aulassa ihmistenkin aikaan. Leikkisä? No ehdottomasti. Silityskelpoinen? No, ei vielä. Niinpä Ossi muutti Jytkyn kaveriksi. Sen verran arka Ossi oli kodissaankin aluksi, että sai liikanimen Ujopiimä. Myöhemmin Ossin nimi vaihtui Pojuksi.

Takku oli loukutettu kuljeskelemasta. Sen pitkä turkki oli aivan vanuttunut ja jouduttiinkin monin paikoin ajelemaan kaljuksi. Muuten karva kasvoi täysin takaisin paitsi hännän osalta. Takku oli huvittava näky, muuten pitkäkarvainen, mutta häntä oli ohut kuin piiska muuhun kroppaan verrattuna. Takku ei ystävystynyt kenekään kanssa, muttei se myöskään tapellut. Ihmisten aikaan se piileskeli ison kiipeilypuun kolossa. Kuukausien menessä Takku alkoi ilmaantua lattiatasolle kävelemään ihmistenkin läsnäollessa, mutta edelleen katti vältteli enempiä ihmiskontakteja. Tämä kissa jäi Lahti-Ohlseneja vaivaamaan kun he hakivat Ossia.

Meni taas pari kuukautta ja Lahti-Ohlsenit totesivat, että kyllähän heille kolmaskin kollipoika vielä mahtuisi. Varoittelimme Takusta, että kotiutuminen voi viedä todella pitkän ajan ja lisäksi Takulla tuntui olevan vähän lonkkien/selän kanssa ongelmia eli katti saattaisi tulevaisuudessa tarvita terveydenhoitoa. Eikä Takun iästäkään ollut mitään tietoa tai viitettä. Aivan nuori se ei ollut. Lahti-Ohlsenit totesivat, että antaisivat mielellään Takulle kodin sen loppuvuosiksi (tietekin me Kattilassa toivomme, että niitä on vielä runsaasti).

Kodittomien kollien tarina päättyi siis onnellisesti ja he saivat rakastavan ja kärsivällisen loppuelämän kodin. Kenelle tahansa emme suosittele semiarkoja katteja. Sellaiset vaativat runsaasti aikaa ja kärsivällisyyttä. Arkojen kissojen kohdalla haastattelemme ihmiset tavallistakin tarkemmin. Emme näet halua, että kissa palautuu muutaman viikon jälkeen maininnalla ”kun se ei ollutkaan kesy”. Ihmisen täytyy ymmärtää, että hitaasti hyvää tulee. Semiaroista kateistakin kuoriutuu ajastaan hellyttäviä seuralaisia. Joillain se vie viikkoja ja joillain kuukausia, vuodenkin.

 


 

Nyt on se aika vuodesta kun Kattila täyttyy kodittomista kissoista. Niinpä meillä on yli sata naukujaa ruokittavana. On kotoa tulleita sekä pitkään ulkona yksin eläneitä pentueista puhumattakaan. Pennut saavat kodit alta aikayksikön, mutta erityisesti tarvittaisiin koteja noille ujoimmille. Lisäksi meillä on edelleen useita aikuisia kesyjä kissakaksikkoja vailla kotia.

 

Teksti ja kuva: Eliisa N.