Leikataan… Osa2: Myytinmurtajaiset

kissahiiri

Ihmiset esittävät monia syitä, joiden takia jättävät kissansa steriloimatta/kastroimatta. Testataanpa muutamaa väittämää, totta vai tarua.

”Kissa ei enää hiirestä”  –  ei pidä paikkaansa

Kissan reviiri kylläkin pienenee. Sen ei myöskään tarvitse opettaa muita (pentuja) metsästämään. Kissa voi muuttua hiukan mukavuudenhaluisemmaksi, mutta metsästyskykyä se ei vie. Jos kissa on hiirestänyt ennen leikkausta, se kykenee siihen sen jälkeenkin. Hiirestyshaluun voi vaikuttaa vähentämällä helppoa ruokaa (= valmiiksi kuppiin pantua). Kuvassa olevat kissat ovat saaneet kiinni hiirulaisen kotiterassiltaan. Kumpikin on leikattu ja olleet sisäkissoja pennusta lähtien. Ainoa yhteys ulkoilmaan on ollut verkotettu terassi, johon siis tämä hiirulainen oli eksynyt seikkailemaan.

”Leikkaus maksaa” – totta, mutta mitkä on muut kustannukset, jos ei leikkauta?

Kissan jälkikasvusta syntyy paljon suuremmat kustannukset kuin leikkauksesta. Reviirin pieneneminen puolestaan vähentää tappeluja ja sitä kautta taisteluvammoja. Kohtutulehduksen ennaltaehkäisy on halvempaa kuin märkäkohdun hoito. Leikkaamatta jättäminen on kaiken kaikkiaan kalliimpaa pidemmällä aikavälillä kuin leikkaus itsessään.

100 – 200 euroa kertarykäisyllä saattaa tuntua paljolta pienituloisen kukkarossa. Se on kuitenkin yksi edullisimmista kissan terveydenhuoltokustannuksista. Sillä rahalla ei saa kissalle ruokaa ja kissanhiekkaa edes vuodeksi. Sen summan voi säästää kasaan jo ennen kuin kissaa hankkii. Niin kiire kissanhankinnassa ei yleensä ole, ettei kissanhankintaa voi vaikka vuoden lykätä, että saa säästettyä kasaan leikkuurahat. Tai sitten hankkii valmiiksi leikatun katin.

”Kissan pitää saada edes yhdet pennut” – tarua.

Kissa ei mitään menetä jos ei koskaan tule äidiksi. Raskaus ja synnytys ovat kissan kropalle rankka kokemus kuten myös jatkuvat kiimat. Kissa voi menehtyä synnytykseen, joka toki on harvinaista. Kattilallakin on tarvittu eläinlääkärin apua, kun eräs emo joutui synnytyksessä tiukkaan tilanteeseen. Kaksi pentua yritti tulla ulos yhtäaikaa. Eiväthän ne sieltä synnytyskanavasta kuitenkaan yhdessä mahtuneet. Kissalle jouduttiin tekemään pikainen keisarinleikkaus. Vaatii aikamoista taitoa lääkäriltä, sillä kissan piti olla seuraavana päivänä jo imetyskunnossa pennuilleen.

”Leikkaus voi laukaista fataalin sairauden” – osittain totta, mutta mistä syystä…

Leikkaus, mutta myös raskaus ja synnytys, on kissalle stressaava asia. Joskus stressaavat asiat voivat laukaista piilevän sairauden. Mutta tämä johtuu siis stressistä, ei leikkauksesta itsestään. Sairaus voi siis olla jo olemassa, mutta ei ole aktivoitunut. Kaikkia piileviä sairauksia ei voi testata etukäteen. Toisaalta sairaus voi aktivoitua jonkin muukin stressitilan takia.

Joskus harvoin leikkaushaava voi myös tulehtua. Mutta siitä tilanteesta selvitään yleensä eläinlääkärinkäynnillä ja antibiotilla.

”Kissa menettää leikkisyytensä” – tarua

Leikkaus ei leikkisyyttä vie. Joissain tapauksissa käy jopa päinvastoin. Enemmän leikkisyyteen vaikuttaa ikääntyminen. Tosin Kattilallakin yksi innokkaimista laserpisteen metsästäjistä on 17-vuotias leikattu kolli, joten ei ikäkään aina leikkisyyttä vähennä. Kissat ovat yksilöitä.

”Kissa lihoaa” – osittain totta, osittain tarua

Leikkaus saattaa vähentää kissan energiansaantitarvetta hormonitoiminnan muutoksen takia, mutta kissat ovat yksilöitä. Lihoamiseen vaikuttaa kissan aktiivisuus ja kuinka paljon ihminen kissaa aktivoi. Tämä yhdistettynä ruokintaan säätelee kissan painoa.

Roskaruoka maistuu hyvältä, mutta valitettavasti sisältää usein liikaa energiaa kissan tarpeisiin nähden. Sokeri on varsin turha ravintoaine kissalle. Kissa tarvitsee hyvin vähän hiilihydraatteja ja ylimääräinen varastoituu rasvaksi kehoon. Halvimmat ruoat sisältävät kissan tarpeeseen nähden aivan liian paljon hiilihydraatteja ja monessa paketissa lukee jopa aineluettelossa: SOKERI. Hyvätasoiseen ruokaan ja sen sopivaan saantiin on syytä panostaa. Vältetään lihoaminen ja monet kissojen ”elintasosairaudet”.

Leikkaus voi myös laskea aktiivisuustasoa eli kissan mukavuudenhalu kasvaa. Mutta ihmisellä on iso rooli siinä, että aktiivisuus saadaan pidettyä tietyllä riittävällä tasolla.

 

Teksti: Eliisa N.

Kuva: KissakotiKattila

Leikataan… Osa1

RomeoTheCatVuosittain hoteisiimme päätyy kissapopulaatioita, joissa voi olla kymmeniäkin kissoja ja kaikki leikkaamattomia. Kissat ovat lisääntyneet keskenään holtittomasti. Yleensä alkupiste on ollut yksi kesy kodin omaava ulkona vapaasti kuljeskeleva leikkaamaton tyttö- ja poikakissa pari, jotka eivät välttämättä ole edes samasta taloudesta. Osa pentueista voi syntyä kotiin, mutta yhtä hyvin aitan alle, naapurin autotalliin, navetan ylisille, tierummun sisään tai kesämökin kivijalkaan. Holtittoman lisääntymisen takia osa kissoista jää oman onnensa ojaan ja pennut eivät pääse kunnolla kesyyntymään ja syntyy puolivillejä laumoja.

Se, että kissa on sisäkissa, ei edellä mainittua episodia täysin estä. Varsinkin keväisin kissoja karkailee ja muutaman päivän haahuiltuaan, saattavat palata kotipihaan, joko itse kantavina (tyttökissa) tai jollekulle temput tehneenä (poikakissa). Sitten ihmetellään, että mitäs näille esimerkiksi neljälle pennulle nyt tehdään. Ottaisko ystävä, naapuri, sukulainen tai tutun tuttu näitä omakseen? Onneton elämän alku kissanpennulle.

Näitä vahinkopentueita tulee myös Kattilan hoiviin. Ei toivotuista pentueista huolimatta, emokissan omistaja ei kuitenkaan yleensä halua kissaansa leikkuuttaa. Leikkauttaminen on kuitenkin pienempi kustannuserä kuin yhden pentueen huolto 12 ensiviikon aikana. Saati halvempi kuin yhdenkään katin koko elinikäiset huoltamiskustannukset, esim. 15 vuoden ajan.

Mitä etua on siitä, että kissa leikkuutetaan?

Leikkauttaminen vähentää mahdollisuuksia puolivillien kissalaumojen syntyyn. Paikka paikoin kulkukissoja on riesaksi asti. Leikkamattomalla kissalla on myös laajempi reviiri, jolloin reviirikahakoita syntyy helpommin. Kahakoissa kissa saattaa saada vaarallisiakin vammoja. Kissoilta löytyy myös sairauksia, jotka voivat siirtyä veren välityksellä. Tappelussa saadut purema- ja verta vuotavat raapimavammat, voivat aiheuttaa tautien siirtymisen. Kissapopulaatioissa myös sisäsiittoisuus on ongelma. Kolli ei katso onko narttu oma sisko, oma äiti, oma lapsenlapsi vai joku muu. Sisäsiittoisuus taas altistaa erilaisille sairauksille ja kehityshäiriöille.

Mitä vanhemmaksi leikkaamaton tyttökissa tulee, sitä suurempi riski on myös kohdun tulehtuminen. Vuosittain tulee Kattilalle myös leikkaamattomia ikäneitoja. Ja vuosittain törmätään myös joidenkin näiden kohdalla kohtutulehduksen löytymiseen. Kohtutulehduksen ainoa hoitotapa on leikata kohtu pois. Tulehtuneeseen kohtuun kerääntyy märkää (nimitys märkäkohtu), se pullistuu ja jos sitä ei havaita ajoissa, kohtu puhkeaa ja kissa voi kuolla verenmyrkytykseen. Taudin oireisiin voi kuulua käytöshäiriöitä, jotka johtuvat tulehduksen aiheuttamasta kivusta. Eli jos leikkamaton tyttökissa muutuu yllättäen agressiiviseksi, voi taustalla olla tulehtunut kohtu. Ennaltaehkäisy on huomattavasti halvempaa kuin märkäkohdun hoito.

Kissoilla on kiima lukuisia kertoja vuodessa. Joku tyttökissa saattaa olla vain rauhaton, kun taas joku toinen joikaa yötäpäivää, niin ettei ihmisten nukkumisesta tule mitään. Karkaamisalttius on myös tällöin kohollaan. Pojat puolestaan merkkailevat innokkaasti reviiriä ja osuman saattaa saada myös perintöhuonekalut tai mikä tahansa joka merkkauskohteeksi sitten osuukaan. Poikakissan pissa haisee muuten aivan järkyttävästi, joten tätä ylimääräistä kuseskeluintoa on syytä yleisen hyvän nimissä rajoittaa pelkkään kissanhiekkalaatikkoon. Tämä onnistuu yleensä kun kolli kastroidaan nuorena.

Kattilan osuus

Toki Kattilallakin on oma lehmä ojassa tämän asian kanssa. Mitä vähemmän ei toivottuja raskauksia, sitä vähemmän meillekin tulee kissoja. Viime syksyn pentukatastrofia ei kukaan täällä halua uudestaan kokea. Vaikka todennäköisesti se tapahtuu tänäkin syksynä. Jokavuotinen ongelma, joka tietää aina runsaita kuluja niin ruokinnan kuin eläinlääkinnänkin saralla. Puhumattakaan siitä ajasta, joka menee noiden vintiöiden ja emojen kesytykseen ja kotiutuskuntoon saattamiseen.

Kattilalla kollikokelaat kastroidaan reilu puolivuotiaina. Neidit steriloidaan viimeistään kun ensimerkit kiimasta ilmaantuvat n. 1/2-1 vuotiaina. Joissain kissapaikoissa käytetään myös varhaissterilointia ja -kastrointia, joka tapahtuu hyvin nuorena. Varhaisleikkauksesta ollaan montaa mieltä, joten Kattilalla on päädytty pidättäytymään perinteisessä leikkuuiässä. Leikkaamattomien pentujen luovutusehdoissa puolestaan todetaan, että uusi omistaja on velvoitettu leikkauttamaan kissa.

Toivomme siis, että kaikki kissanomistaja (kissan palvelijat) leikkauttaisivat kissansa, riippumatta kissan sukupuolesta. Siis myös kollit on syytä leikkuuttaa, sillä yksikin leikkaamaton kolli pystyy tekemään temput vaikka kaikille leikkaamattomille tyttökissoille kilometrin säteellä. Meillä on viime kesältä yksi esimerkki, Romeo (kts. kuva) niminen löytökissa. Romeo on todennäköisesti useammankin samalta kesämökkialueelta löytyneen pentueen isä (siitä juontaa myös sille annettu nimi). Koska useimmat isot kissapopulaatiot ja pentueet Kattilaan tulevat maaseutualueilta, on myös maaseudun kissat syytä leikkauttaa.

Seuraavassa blogimerkinnässä suoritetaan sitten myytinmurtajaisia… käydään läpi syitä miksi ihmiset eivät halua kissaansa leikkauttaa ja pitävätkö väittämät paikkansa.

Teksti ja kuva: Eliisa N.

Tripla – tupla

Viime talvena Lammilta tuli iso määrä eri-ikäisiä katteja. Osa päättyi Kattilalle kun omistaja ei pysynyt pitämään niistä enää huolta. Ihana oli nähdä miten hyvin nämä kissat on kesyyntynyt ja osa on jo päässyt omaan kotiin. Nyt esittelyssä parivaljakkoja, jotka etsivät vielä uutta kotia.

Kaksi kissaa tarkoittaa yleensä tuplahauskaa ja usein myös tuplakuluja. Joten taloudellinen ennakkovalmistautuminen on tarpeen. Kissa ei koskaan ole halpa seuralainen. Nämä katit ovat joko alunperin tulleet samasta paikasta tai ovat ystävystyneet Kattilalla ollessaan. Emme siksi mielellämme erota niitä toisistaan. Mikäli sinulla on tilaa ja elämäntilanne ja talous balanssissa, tulepa tutustumaan… ja kun painat tästä linkistä saat esiin luovutusehdot.

Poikapari – Niki ja Salama

Niki ja Salama

Mä olen Niki, nuori leikkisä herrasmies. Tykkään silityksistä ja hyrisen tyytyväisenä. Mun kaverini on toi iso kolli Salama. Me ollaan vähän kuin majakka ja perävaunu, koominen pari. Pusketaan toisemme kumoon ja kilpaillaan silityksistä.

Tytöt – Mateu ja Loitsu

Loitsu-Mateu

Mä olen Mateu. Mulla on siskokin täällä Marru, mut mä olen tykästynyt täällä tohon pitkäkarvaseen harmaavalkeaan Loitsu leidiin. Me vietetään paljon aikaa yhdessä ja siksi haluttaisiin samaan kotiin. Mä diggaan silityksistä ja toi Loitsukin ottaa niitä vastaan. Loitsu tosin välillä komentaa silittäjää käpälällään, sil on joku raja mihin saakka sitä saa silittää. Mut se on ihan iisi, se ei käytä kynsiä. Me molemmat tykätään herkuista. Loitsulla suorastaan kuola valuu, jos on jotain hyvää tiedossa. Me ollaan Loitsun kanssa monitahoinen paketti. Loitsu tuo tähän vähän pientä elämänkokemusta ja mä maustan teinipärinällä. Leluhiiren kans on muuten kiva leikkiä. Oo tarkka ku tuut moikkaamaan, mun systeri on melkein saman näköinen kuin mä, ettei tuu sekaannusta.

Make ja Mieto

Mieto_Make

Mä olen Make, musta nuori tyttökissa. Mä en ole vielä ihan varma mitä tuumaan ihmisistä. Ne on vähän jänniä. Mä annan kyl silittääkin, mut jos tulee jännä paikka, mä räväytän pikkutassullani ja yleensä unohdan kynnet esille. Toi mun kamu Mieto, on rento kundi. Se antaa paremmin silittää. Korkeintaan laittaa korvat vähän luimuun. Mä vähän ihmettelen, kun se on niin cool, silityksistä huolimatta. Meitit on leikattu, joten mitään sellaista kähinää ei ole tiedossa, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Eniten me vietetään aikaa neliön kokoisessa kissansängyssä vierekkäin pötköttäen.

 

Jokainen meistä saattaa olla uudessa kodissa aluksi vähän ujo. Mutta kun ihmiset ei liikoja odota eli ovat kärsivällisiä, niin me kyllä kotiudutaan kun meillä on tuttu kissakamu kerran mukana…

 

Teksti ja kuvat: Eliisa N.

Kissojen sisustusvinkit: Siirretäänpä vähän tuota mattoa…

sisustus2

Totta kai jokainen kissan hankkija hankkii katilleen heti alkajaisiksi kunnon raapimapuun, leluja, hiekkalaatikon ja ruokailukupit. Arvoesineet siirretään kaappiin ja sohva kenties suojataan vilteillä ynnä muulla. Mutta myös kissat sisustavat. Eivät ehkä tietoisesti.

Yöllä juostaan matot rullalle. Aamulla omistaja astuu sen vinkuhiiren päälle mennessään keittämään kahvia. Mitä ihmettä se tekee siinä keskellä eteistä, laitoinhan sen eilen illalla lelukoriin, jonka nostin kirjahyllyyyn. Epäilys osoittautuu todeksi huomatessasi, että koko lelulaatikko on kipattu ja muutama kirja on myös lattialla, samoin pari anopin antamaa koriste-esinettä.

Tiedänpä tuttavapiirissäni erään kissan, joka ei voi sietää epäjärjestystä ja kantelee tavaroita, joita ihmiset ovat jättäneet pöydille ja lattioille. Kissa hiissasi yön pimeinä tunteina eteisen tuolille unohtuneen lehtiön takaisin työhuoneeseen. Kynä kiikutettiin suoraan omistajan sänkyyn, kun se oli jätetty ärsyttävästi olohuoneen pöydälle. Tosin omista jäljistään kissa ei niinkään ollut moksiskaan. Ruokakomeron ovi oli nimittäin keploteltu auki ja kuivamuonapussi revitty auki ryöstöretkellä, sillä seurauksella, että koko komeron lattia lainehti raksuista.

Jokainen aamu Kattilallakin on aina arvoitus. Sisään astuessaan hoitajat saatavat saapua suht puhtoiseen aulaan tai sitten ei. Joulun aikaan kuusenjalkaan asetettu näre on aamulla useammin lattialla pitkin pituuttaan kuin pystyasennossa. Luonnollisesti tähän sisustusjippoon kuuluu myös kasa havunneulasia, jotka on levittäytyneet lattialle ja vähän muuallekin.

Matot eivät ikinä ole siinä mihin ne on illalla asetettu. Vähintäänkin ne on siirtyneet puoli metriä johonkin suuntaan. Esittävää taidetta löytyy mm. hiekan muodossa lattialta. Voisi luulla että on kisattu hiekkalinnan rakentamisessa. Mutta tietäen kissojen lyhytjänteisyyden on rakennushommat jääneet aloituksen asteelle ja vain ”pohjatyöt” on tehty, eli kevyt hiekkakerros peittää lattiaa ja ajoittain ruokakuppiakin.

sisustus1

Myös seiniltä saattaa aamulla löytyä uusia ”graffitteja”. Jotkut kolleista harrastaa spreijausta. Ja kuten kunnon graffittitaiteilijat, tekevät sen yön pimeinä tunteina, niin ettei kukaan tiedä kuka kateista on kulloisen kusivanan seinään heittänyt. Asiasta voidaan esittää arvailuja, sillä jotkut kolleista eivät viitsi pysytellä tuntemattomina yön taitelijoina, vaan häpeämättä tekevät sitä myös päiväsaikaan. Ja kaikki Kattilan aikuiset katithan on siis leikattu.

Huoneissa katit harvemmin intoutuvat laajamittaisempaan sisustusurakkaan. Toki joskus saman huoneen katit saattavat vetää juoksukisaa ja ohimennen kipata vesiesteen nurin. Karvaa on tietysti joka paikassa. Sisäkissoilla karvaa irtoaa ympäri vuoden. Karvat imeytyvät kaikkiin tekstiileihin. Niitä sitten irroitellaan kumihanskalla sängynpeitosta ja kiipeilypuusta ja ongitaan kahvikupista. Tai sitten todetaan, että antaa olla. Siellä missä kissa, siellä myös karvaa (sfinksiä ehkä lukuunottamatta).

sisustus3

Pennut ovatkin sitten ihan oma juttunsa. Olet juuri siivonnut pentuhuoneen ja menet hoitamaan esim. pyykkisirkusta. Palatessasi huomaat, että huone tai perhekoon häkki, jossa pennut ovat, näyttää siltä ettei siihen olisi viikkoon koskettu. Tunnissa on kaikki häkissä oleva hunnutettu hiekalla tai puupurulla vesikippoa myöden. Leluhiiri on marinoitu kermaviilissä ja äidinmaidonvastikelautasella on pelattu vesipooloa. Asianmukaisesti peitto tai pyyhe on kieputettu muistuttamaan turbaania. Pennut itse tietenkin makaavat raukeina puoliunessa, niin viattoman näköisinä kuin vain tuon ikäiset koltiaiset voivat olla.

Miten teidän kissat sisustaa?

 

Teksti ja kuvat: Eliisa N.

Syöpä – viheliäinen sairaus

Rölli.Olemme tänäkin vuonna joutuneet saattamaan viimeiselle matkalle jo pari kissaa syövän takia. Joten on aika puhua tästäkin ikävästä asiasta.

Kissa ja syöpä on huono yhdistelmä. Kissoillekin olemassa kemoterapiaa. Usein on kuitenkin kysyttävä onko karvakaveri riittävän kestävä kemoterapiaa varten. Usein kissan kärsimys syöpähoidoissa on sitä luokkaa, että rakastava kissanomistaja miettii kahdesti haluaako kissan kärsivän taudista tai sen hoidosta. Hoitotulos on arvaamaton. Toiset toipuvat, eivätkä sanottavammin kärsi hoidosta. Toiset taas saavat hoidon sivuoireet ja osa menetetään hoidoista huolimatta. Syöpähoidot ovat kalliita. Yksi esimerkki jenkeistä, youtube-kissa Marmalade. Katti ei saanut huomattavia sivuoireita kemoterpiasta, mutta kissan hoitaminen maksoi suuria summia, joita sitten omistaja keräsi netin kautta.

Kukin yksittäinen kissanomistaja joutuu omalta kohdalta miettimään onko hoitoihin varaa, saati onko hoidosta todellista hyötyä ja mikä on kissan kärsimys. Monesti me ihmiset haluasimme karvakaverimme jatkavan seuranamme. Emme haluasi päästää irti. Mutta mikä on todennäkäisyys, että kissa kärsii hoidoista tai menehtyy hoidoista huolimatta. Se on jokaisen kissanomistajan henkilökohtaisesti päätettävä. Viime kädessä kissan ei tule kärsiä meidän ihmisten takia. Jos rakastaa kissaa, osaa myös päästää siitä oikeaan aikaan irti ja saattaa karvakaveri viimeiselle matkalle.

Kattilassa syövät ja kasvaimet ovat usein syy viimeiselle matkalle. Viimeisin tapaus oli Rölli. Tuo hurmaavan näköinen harmaa smaragdisilmä, joka vietti Kattilalla 8 vuotta, saateltiin tässä kuussa viimeiselle matkalle. Hänet menetimme ärhäkän suolistosyövän takia. Ja kissathan ovat tunnetusti taitavia peittämään sairausoireet. Aiemmin tänä vuonna menetimme Vönsin, myöskin kasvainten takia. Syöpä ei katso ikää. Eikä suinkaan kaikki iäkkäät kissat saa syöpää, joten sitä ei kannata pelätä kissaa ottaessa. Monet kissat elävät yli viisitoistavuotiaksi vailla syövän häivää.

Toivotaan runsaasti terveitä kissanvuosia kaikille kodinsaaneille kissoille!

 

Teksti ja kuva: Eliisa N.

 

Kattila – illan tullen

iltakattilalla

Kello 15 Kattilan ovet sulkeutuvat ja aamuvuorolaiset pyrähtävät omille teilleen. Alkaa Kattilan ilta, joka yleensä katkeaa vain hetkeksi iltavuorolaisen käydessä omalla kierroksellaan. Muuten Kattilan valtaa unelias ilmapiiri – vai valtaako?

Tiistaina saavuin Kattilalle puoli neljältä tarkoituksenani päivittää kissatietoja, kuvata sekä leikittää ja kesyttellä kissoja.

KARANTEENI

Viime viikkojen aikana on Kattilaan tulvinut jälleen kissoja roppakaupalla. Noin 40 kissaa on saapunut puolimatkan krouviin uutta kotia etsimään. Kahdeksan vuotias Vönsi makasi flegmaattisena häkissään erkassa. Poju oli menettänyt kotinsa ja tuntuu ottavan sen raskaasti. Vönsille etsitäänkin pikaisesti uutta omistajaa. Kissa ei tuntunut reagoivan oikein mihinkään, joten otin ”kovat keinot” käyttöön. Silitin vatsanpuolelta ja jopa sain pojun kropan edes vähän liikkumaan.

Lukuisat muut kissat täyttivät muut karanteenin häkit. Osalta oli omistajat kuolleet ja osalta oli koti lähtenyt muuten vaan alta. Myös joitakin loukutettuja oli tullut. Ei muuta kuin kamera käyntiin. Tällä viikolla päivittyy siis taas kotia hakevien sivu, kuin myös uusia otoksia pidempiaikaisista asukkaista tulee kummisivuille.

AULAN ILTA

Aulatila oli jälleen muutoksien alainen. Neljä kissaa huoneista oli saanut siirron aulaan asumaan. Perttu oli ehtinyt jo ottaa aulan haltuunsa ja liikkui siellä kuin kotonaan häntä pysyssä. Tyttöystäväänsä Ullaa en sen sijaan nähnyt. Ulla todennäköisesti oli siirtynyt putkien päälle. Seiskan Minttu oli ottanut haltuunsa seinähyllyt ja kaapinpäällystät. Äitinsä Miuku sen sijaan ei olisi halunnut huoneestaan luopua. Kyllä keino siihenkin löytyi: laserpointteri. Miuku on kova metsästämään valopistettä ja huomaamattaan juoksi sen perässä pitkin keittiötä ja väkisinkin tutustui uusiin naamoihin.

Perttuaulassa

Pidin muutenkin kissoille leikkihetkiä ja laserpointterikisaan osallistuiva mm. Ossi, Ulla (ei Pertun tyttöystävä), Pilkku, Poika, Tipa, Pipsa, Pippin, Paapero ja Minni.

Myöhemmin alkoi kuulua ryminää ja ryskettä. Aulassa tapahtui paniikkireaktio ja enemmistö kateista pakeini yläilmoihin. Hetken kuunneltuani paikansin ryskeen ykköshuoneeseen. Siellä oli alkanut iltaravit. Siskokset Myy ja Mymmeli ottivat mittaa toisistaan ja juoksivat kirjaimellisesti pitkin seiniä. Myös kaksi muuta nuorta, Pikku Kissa ja Putina, yltyivät kisaamaan keskenään. Kale ja Mamma katselivat väsyneenä, mitä se nuoriso taas melskaa. Ohessa ikkunan läpikuvattu video tilanteesta.

Lähes kaikki olivat kiinnostuneita PartyMix-pussistani. Reppuli kulki vanavedessäni toivorikkaasti ja onnistuikin keräämään useamman herkkuerän. Reiska oli löytänyt leposijan kerrossängyn yläpetiltä. Kun pussini kanssa lähestyin sänkyä, alkoi kissoja tipahdella yksi kerrallaan Reiskan seuraan. Ellu, Oiva, Murre, Rehti, Ella ja moni muu tuli, kerjäsi ja otti vastaan silityksiä. Toiset reippaasti, toiset vähän empien. Esimerkiksi Ellaa en ollut koskaan ennen saanut silittää.

Reiskajakaverit

Illalla, kun talossa on rauhallista ja ihmisiä vähän, kissat muuttuvat rohkeammiksi ja tulevat näkyville. Silloin myöskin kesytystyö onnistuu paremmin. Leikkisessioihin saa myös enemmän osallistujia. Ja liikuntaa, toimintaa ja rauhallista jutustelua ja läsnäoloa nämä kissat kaipaavat.

Tämä on sitä mitä vapaaehtoiset tekevät ja mitä suuri yleisö ei näe. Tämän tyyppiset kohtamiset kissojen kanssa antavat paljon ja auttavat jaksamaan tässä työssä. Minun iltani jatkui vielä nettisivujen päivityksillä ja tämän blogin valmistelulla.

 

Teksti, video ja kuvat: Eliisa N.

Kylläpä aika rientää – Riento on jo 10 kk

Riento2

 

Aikasemmin olen noin kerran kuussa kertonut jostakusta kotia vailla olevasta kissasta. Ja kotia vailla olevia kissojahan meillä riittää. Tällä kertaa valikoitui vaihteeksi vähän nuorempi katti kuukauden kissaksi – Riento.

Tämä musta kolli on viettänyt aikaansa Kattilalla parikuukautisesta vintiöstä saakka. Nyt Riento on jo noin 10 kuukauden ikäinen solakka kundi. Pallitkin on jo Riennolta viety, joten sekin asia on jo kunnossa. Koti vain puuttuu.

Riento on silityskelpoinen, mutta vielä vähän varauksellinen ihmisten suhteen. Toisaalta silloin kun silittämään pääsee, käynnistyy todellinen kehräysmoottori ja koko katti hytkyy hyrinänä tahdissa. Voi sitä hyrinää! Riento tarvitsisi kodin, jossa sille olisi ihmisseuraa, jotta jätkällä olisi mahdollisuus karistaa epäluuloisuuden rippeet lopullisesti. Mitään ei ole vielä menetetty. Riento soveltuu niin ainoaksi kissaksi kuin toisen kissan seuralaiseksikin.

Kolli on ollut enempi tarkkailija kuin lelun perässä juoksija. Mutta mistä sitä tietää, kun koti löytyy, millainen touhukone Riennosta sitten kuoriutuu. Pienenä pentuna vauhtia kyllä riitti, mutta nyt vähän isompana lievä apatia on vallannut kollin. Tosin olosuhteet Kattilalla ovat vähän erilaiset kuin omassa kodissa voisi olla. Riento on ihan kiltti. Ei räpsi ei näyki. Korkeintaan pakenee paikalta, jos tilanne vaikuttaa mielestään liian tukalalta. Riennon kanssa on siis varauduttava rauhalliseen muutaman viikon ”sisäänajoon”.

Olisiko sinun kodissasi ja sydämessäsi tilaa yhdelle komealle mustalle kollille?

Lisää kotia hakevia kissoja löytyy sivun ylälaidasta osasta: Kissat/Kotia etsivät. Katso myös luovutusehdot.

 

Kuva ja teksti: Eliisa N.

Kissojen aikataulut

kissakello

Kun kissa tulee taloon, auttamatta omistajan päiväjärjestys menee uusiksi. Kukin kissa on omanlaisensa persoona ja omistaja on se, jonka täytyy yrittää sopeutua.

Aamuherätykset. Olit aikeissa vapaa-aamuna nukkua yhdeksään. Kissasi on erimieltä ja tulee laulamaan ovesi taa tai hyppää vuoteeseesi. Kissa on kävelevä herätyskello. Jos se on päättänyt, että omistajan on herättävä, se tekee kaikkensa tavoitteensa saavuttamiseksi: hyppää rinnuksille, leipoo tassuillaan, toisinaan kynnet rytmikkäästi kouristellen, nuolee naamaa, läppäsee tassuillaan tai rupeaa leikkimään peiton alta pilkistävillä varpailla.

Jos heräät työpäivinä johonkin tiettyyn aikaan, niin kissasi tottuu siihen. Ikävä vaan että kissan kalenterissa ei ole erilaisia päiviä. Se ei erottele juurikaan pyhää arjesta. Joten tottumuksesta se tulee herättämään sinut myös vapaa-aamuna. Eihän se kissalle sovi, että poiketaan rutiinista. Kissat pitävät rutiineista.

Jos kissan aamurutiiniin kuuluu saada tuoretta ruokaa, se myös huomauttaa siitä vapaa-aamuinakin. Jos kissa on opetettu käyttämään valjaita ja saamaan valjaskävelyitä, se myös tahtoo niitä, vaikka aamu kuudelta.

Jos tapanasi on aamulla lukea sanomalehti, voit unohtaa sen. Kissasi todennäköisesti singahtaa lehtesi päälle todeten, että hän on sekä päivän pääuutinen, että paras uutinen (jälkimmäinen pitää useimmiten paikkansakin). Jos edelleen haluat lukea lehtesi, joudut siirtymään, joko lukitun oven taakse kuulosuojainten kanssa tai vaihtoehtoisesti autotalliin. Ihan sama mitä muita lehtiä levität pöydälle. Kissa sijoittuu juuri sen lehden päälle, jota sinä meinasit lukea.

Iltapäivällä kissa saattaa vedellä sikeitä sohvalla. Mikä vastustamaton näky! Silitänpä hieman… Jos käy tuuri, kissa vain vaihtaa kylkeä. Mutta yhtä hyvin kissa saattaa tuhahtaa ja vaihtaa koko leposijansa vallan toisaalle. Mennessään vielä mulkaisee: ”hävytön häritsijä, mulla oli kauneusunet kesken…”. Eikä kattia sitten näykkään muutamaan tuntiin.

Illalla alkaa konsertto, jos unohdat avata television siihen vakioaikaan, jolloin kissa on tottunut että istut telkun ääreen, juurikin sen tietyn ohjelman ääreen. Tai sitten kissallasi on oma lempiohjelma. Kuten eräs kissa, jonka piti saada katsella ravikilpailuja! Siis hevoset juoksemassa kuvaruudulla.

Iltamyöhällä saattaa kissa komentaa omistajaansa. Toiset haluavat, että mennään tiettyyn aikaan nukkumaan. Ja kissahan ei hevillä rutiineistaan poikkea, muistin kait mainita sen. Toiset taas toteavat, että nythän on juuri se paras aika leikkiä. Lelu kannetaan esiin ja tiputetaan syliisi tai jalkojesi juureen. Juu, kyllä, nyt kello 23.48 on juuri se hetki, kun minä haluan leikkiä!

Klo 2.19, juuri kun olet vihdoinkin syvässä unessa, heräät tekemisen puuteessa olevan kissan herättely-yritykseen tai sitten siihen, kun kissa kakoo jossain ja päästää kunnon karvapallo-oksennuksen siihen parhaalle karvalankamatolle. Vaihtoehdot ovat: a) toteat että oksennus on heti putsattava, ettei se jämähdä ja nouset ylös tai b) ”pitää lisätä viikonlopun kauppalistaan uuden maton osto”.

Voiko kissan aikatauluun vaikuttaa. Ei paljon, mutta jonkin verran. Myöhäiltaiset ja -öiset huomionhaut voi yrittää välttää leikittämällä kissaa riittävästi päivällä tai alkuillasta. Mitä karvapalloihin tulee, niin hanki helposti puhditettava matto. Karvalankamatto ei välttämättä ole se paras vaihtoehto. Totuta kissa tiettyihin ruoka-aikoihin ja pitäydy niissä. Luo itsellesi ja kissallesi sovelias päivittäinen rutiini. Esim. ruokinta 2 kertaa päivässä tiettynä kellonaikana (tosin kissat ovat lahjakkaita kerjääjiä). Muina aikona järjestä kissallesi tekemistä. Ruoan haluaminen ei aina johdu nälästä vaan toiminnan puutteesta. Monet ihmisetkin päätyvät jääkaapille kun on tylsää.

Tästä lähdin kissa omistaa kalenterisi ja se on syytä ottaa huomioon loppuelämäsi ajan. Jollet halua elämäntaparemonttia a’la kissa, niin sitten on tyydyttävä kissavideoiden katseluun tai käydä silittelemässä kissoja aika ajoin Kattilalla. Ei huono vaihtoehto sekään. 😉

Kattila on auki joka päivä 12 – 15 (poikkeuksista pyrimme ilmoittamaan etukäteen).

 

Teksti ja kuvitus: Eliisa N.

Ps. Aihe tähän pakinaan tuli erään kissasta luopujan kommentista: ”kun se herättää liian aikaisin….”.

Tapahtui vuonna 2016 …

Vuosi sisälsi 366 enempi ja vähempi tapahtumarikasta päivää. Vedetäänpä vähän yhteen mennyttä vuotta

… ja käydään myös läpi huikeaa joulukuuta.

Tulleet kissat

Kattilaan saapui viime vuonna 143 kissaa. Joukossa oli niin sosiaalitapauksia, kuin kotoa uutta kotia hakeemaan tulleita, että isompia kissapopulaatioita. Pahimmillan loukutimme parikymmentä kissaa samasta paikasta. Vaikka emme ole kaupungin virallinen löytöeläinpaikka, päätyi meille myös kesyjä katteja, joista näki että olivat olleet jonkun omia. Sangen harvalta vain löytyi tunnistetiedot, jotta paluu kotiin olisi onnistunut.

Löytökissat, jotka löysivät takaisin omaan kotiin

Löytökissoista 5 oli karkulaisia, jotka palautuivat takaisin omiin koteihin. Harkitkaa toki ihmiset kissojen sirutusta ja rekisteröintiä. Meillä on käytössä sirujen lukulaite. Samoin kissan perään olisi kyseltävä, mielellään jo parin päivän kateissa olon jälkeen. Vanhasta muistista osa kissan löytäjistä tuo kissat Kattilaan.

Kodinsaaneet kissat

132 kissaa sai vuonna 2016 kauttamme uuden kodin. Onnea ja menestystä kyseisille kissoille ja heidän uusille palvelijoilleen. Mukaan mahtui myös pidempiaikaisia asukkaita, kuten Tyyli-Lyyli, Inkku ja Karvinen. Ikä ei myöskään ole ollut kodin saannin esteenä. Meiltä on lähtenyt useampia 8 – 12 vuotiaita katteja. Tosin tässä ikäryhmässä kodinsaanti tuntuu vievän pidemmän ajan. Odotusaika on ollut useita kuukausia.

Menetetyt kissat

Vuodessa ehtii tapahtua surullisiakin asioita. Menetimme erinäisistä syistä muutamia kissoja. Näihin kuului mm. vanha herra Tomppa, jonka saatoimme keväällä ikiunille, kun Tompan sydänvika meni liian vaikeaksi. Viimeisenä viikonloppuna Tomppa lopetti syömisen. Silitykset kelpasivat edelleen ja niistä Tomppa iloitsi loppuun asti vaikkei enää jaksanut kehrätä. Menetimme myös Kakaran. Kakaran jouduimme saattamaan ikiuneen, kun sen suusta löytyi vakava kasvain.

Menetimme myös keskospentuja. Pentujen emot olivat jo tiineinä saapuessaan Kattilalle. Yhden pentueen menetimme kokonaan. Pennut elivät vain noin yhden päivän. Toisesta kolmen pennun keskospentueesta selvisi vain Huvi. Huvista kasvoikin sitten sitäkin vahvempi pentu, vaikka leikkikaverina ei ollut kuin vain oma äiti. Huvi on saanut jo uuden kodinkin, mutta kaksi sen sisarusta siis menehtyi varhain. Ne on niitä Kattilan surullisia hetkiä. Keskosilla kaikki elimet eivät välttämättä ole vielä riittävän kehittyneet syntyessään ja niille ilmaantuu myös helposti vaikeita neurologisia oireita, joihin ei ole hoitokeinoa.

_DSC4042
Huvi selvityi ja siitä on kasvanut vahva kissa.

Taas yksi pentukatastrofivuosi

Kesällä ja alkusyksystä hoiviimme päätyi useita pentueita. Kattila natisi liitoksissaan ja eläinlääkärikulut hipoivat pilviä. Meidän onneksemme Te, jotka luette meidän Facebookia ja blogia, ilmaisitte häkellyttävää auttamisen halua ja levititte meidän avunpyyntöä siihen tahtiin, että saimme silloiset akuuteimmat lääkintälaskut hoidettua ennätysajassa. Olette Te vaan mahtavaa porukkaa. Nyt pennut on siirretty kaikkien nähtäville yleisosaston huoneisiin ja osa on jo saanutkin kodin. Vielä on pari pentukaksikkoa vapaana sekä muutamia, jotka ovat valmiina lähtemään kotiin myös yksin.

Mikä siinä muuten on, ettei tällaisia pentupopulaatioita suinkaan löydetä kaupunkialueilta. Nytkin hakuosoitteet olivat Renko, Iittala, Lammi, Hauho ja Janakkalan alue. Ei ole nyt kissojen leikkuuttaminen maaseutualueilla mennyt ihan putkeen. Toki tietoomme tuli myös ainakin yksi pentutehtailutapaus.

Somettamista

Olemme vihdoin aktivoituneet paremmin myös somen puolella. Facebookia päivitetään lähes päivittäin. Olemme aktivoineet myös uudestaan instagramin. Uudet kotisivut näkivät kesällä päivän valon. Nyt olemme päässeet myös kotisivun päivittämisessä jonkinlaiseen siedettävään rytmiin. Kesän jälkeen on kotia hakevien osastoa päivitetty taajempaa, jotta nähtävillä olisi useimmat kissat. Blogi siirtyi myös kotisivujen yhteyteen kesän aikana. Blogia päivitetään nyt pari kertaa kuukaudessa, aina kun kirjoittajilla on aikaa. Kattilalla on ollut jo jonkin aikaa youtube-kanava. Viime vuonna sinne saatiin ladattua myös videoita (vihdoin). Niiden kuvanlaatu tosin riippuu kulloinkin saatavissa olevasta kuvauskalustosta. Ihmiset, jotka hoitavat meidän some-aluettakin, tekevät sitä kaikki vapaaehtoistyönä.

Vapaaehtoistyötä ja vähän muutakin

Kattilaa pyöritetään pääasiallisesti vapaaehtoisvoimin. Viime vuonna toiminnassa oli mukana kymmenittäin ihmisiä. Saimme rinkiin myös useita uusia kasvoja. Kiitämme kaikkia, jotka ovat uhranneet vapaa-aikaansa Kattilan kissojen hyväksi.

Kiitämme myös niitä opiskelijoita, jotka ovat valinneet Kattilan harjoittelupaikaksi. Meillä on ollut vuoden aikana eläinhoitajaopiskelijoita harjoittelujaksoilla, tet-harjoittelijoita, markkinoinnin opiskelija tekemässä tapahtumatuotantoa sekä muita työharjoittelijoita ja työkokeilijoita. Toivomme, että harjoitteluaika on ollut teille antoisaa. Kattilan kissat kiittävät Teitä kaikkia.

Kesyyntyminen

On ollut ilo seurata vuoden varrella useiden kissojen kesyyntymistä ja olla osallisena siinä. Monesta arasta kissasta on kuoriutunut hitaasti utelias yksilö, joka ei kenties vielä anna koskea, mutta osoittaa olevansa potentiaalinen tuleva kotikissa. Sitten on ne Wau-tilanteet, kun ujo katti antaakin ensi kerran silittää tai osallistuu aktiivisesti ihmisen järjestämään leikkihetkeen. Se luottamuksen hidas rakentuminen askel askeleelta, on se vaan hienoa seurattavaa.

Yhteenvetoa joulukuulta

Joulukuu oli upea kuukausi. Pidimme joulumyyjäiset ja ai sitä ihmispaljoutta, se oli iloa silmille. Te kaksijalkaiset asiakkaamme suorastaan tulvitte Kattilan ovesta sisään. Tuitte meidän kissoja taloudellisesti ja kävipä muutama asiakas kertomassa meille, kuinka heille tulleet kissat ovat kotiutuneet. Se oli iloa korville.

Joulukuu osoittautui lahjaksi 23 kissalle. Niin monta kattia löysi uuden kodin kuukauden aikana. Ikähaitari oli 5 kk -12 vuotta, eli pentuja sekä pidemmän elämänkokemuksen omaavia katteja. Vuosiraportti onkin mukava päättää kuvasikermään, jossa päätähtinä ovat osa joulukuisista kodinsaaneista.

Teksti: Eliisa N.

Kuvat: Useita eri kuvaajia