Kissakoti Kattilaa ylläpitävä Hämeenlinnan Kissojen Ystävät ry perustettiin tasan 30 vuotta sitten 8.1.1995! Alkanut vuosi on siis meidän ja erityisesti kaikkien Kattilan kissojen juhlavuosi!
Kerromme juhlavuoden edetessä tarinoita Kissakoti Kattilan eri vaiheista, kissoista ja Kattilan toiminnasta.
Ensimmäisen tarinapaikan ansaitsee hän, josta kaikki alkoi: Taimi Suoranta. Taimi aloitti eläinsuojelutyön kissojen parissa itsenäisesti talossaan Lepaalla. Muuttaessaan pois tästä vaatimattomasta mökistä, hän sai idean perustaa taloon kissojen orpokodin. Tästä ideasta sai lopulta alkunsa Kissakoti Kattila.
Lue koko tarina täältä.
Kattilan 30 vuoden tarinan alkutaipale jatkui Lepaan talosta Aittatielle Hämeenlinnaan Tullikammarin taloon. Alkuvuosien vahvoja kissakodin vapaaehtoisia ja vaikuttajia olivat Merja Rusi ja Pasi Ranki. Lue artikkelista tarkemmin, miten Merja huolehti Kattilan pyykeistä alkuvuosina ja kuinka Pasi löysi ensimmäiset yllätyspennut sohvan takaa.
Pasin sanat eläinsuojelutyötä koskien kuvastavat varmasti kaikkien vapaaehtoistemme mieltä: “Kun työtä tekee sydämellään, päästään pitkälle”. Ja pitkälle Kissakoti Kattila on vapaaehtoisvoimin päässyt ja sadat ja taas sadat kissat saaneet ansaitsemansa hoidon ja turvan. Suuri ja sydämellinen kiitos jokaiselle vapaaehtoisellemme ja tukijallemme näiden vuosien aikana!
********
Kissakoti Kattilan vaiheisiin on kuulunut monenlaista ja alkuvuosien ensimmäiset häkkirakenteetkin kehittyivät kokemuksen tuomien oppien mukaisesti eteenpäin.
Aulis ja Sisko Leppäsalo kuuluivat ensimmäisiin Kattilan vapaaehtoisiin ja Aulis rakensi Aittatien huoneiden sisärakenteita ja ensimmäisiä häkkejä. Sisko kävi puolestaan hoitamassa kissoja lähes päivittäin.
Aulis oli myös taitava kissojen kiinniottaja ja loukuttaja. Tässä työssä saattoi tosin joskus itsekin saada naarmuja. Tarinan mukaan lääkäri oli jälleen yhdellä paikkausreissulla todennut Aulikselle, että pitäisiköhän nämä kissanhoitohommat jo lopettaa. Aulis oli sitä mieltä, että ei: “On tämä haavojen arvoista hommaa!”.
