Taimi Suoranta innostui eläinsuojelutyöstä 1991, kun hän kuuli asiaa käsittelevän radio-ohjelman. Kissat olivat
aluksi hänelle täysin vieras elementti, mutta pian ne valtasivat hänen sydämensä ja se oli sitten menoa. Kissoja
alkoi vähitellen kerääntyä Taimin talouteen niin paikallisia löytökissoja kuin Eläinsuojeluyhdistyksen
loukuttamiakin.
Syksyllä 1994 Taimi asui kissojensa kanssa Lepaalla pienessä mökissä, jossa ei ollut mitään mukavuuksia. Hän sai
tietää, että lähistöllä vapautuisi pieni omakotitalo ja sauna kaikilla mukavuuksilla. Vuokraus onnistui ja samalla
Taimin mieleen juolahti vuokraisiko isäntä vanhan asunnon kissakodiksi. Suunnitelmissa oli perustaa orpojen
kissojen löytökoti. Asia sovittiin, että kun Taimi pääsee muuttamaan, vanha asunto muuttuu kissojen väliaikaiseksi
kodiksi.
Siinä vaiheessa Taimilla ei ollut vähäisintäkään tietoa siitä, saisiko ketään mukaan tähän ajatukseen. Ei muuta kuin
soittamaan kissaihmisille: ensin Kirsille, joka suostui heti, sitten Margit ja Jari Uotiselle ja monille muille.
”Kissamieliset” kokoontuivat Taimilla ja Vuokko Kantosen ehdotuksesta päätettiin laittaa lehteen ilmoitus, josko
olisi muitakin halukkaita mukaan lähtijöitä Kissojen Ystävien yhdistykseen. Paikaksi sovittiin Uimahallin kabinetti,
8. pv tammikuuta 1995. Menestys oli valtava, väkeä tuli tuvan täydeltä. Samassa kokouksessa valittiin Kissojen
Ystävien ensimmäinen hallitus ja puheenjohtajaksi tuli Merja Jokiniemi, jota Riitta Peltola ehdotti.
Kokouksesta lähti paljon väkeä katsomaan Taimin taloa, jossa hän vielä kissoineen asui, ja josta oli tuleva
ensimmäinen kissakoti. Helmikuun alussa Taimi muutti uuteen kotiinsa ja kissojen hoito jäi vapaa-ehtoisten
työksi. Huhtikuun alussa 1995 Kattila muutti Lepaalta Hämeenlinnaan Aittatielle ja Taimi jäi vakituisesta
toiminnasta pois.