Kissakoti Kattilan historia: Merja Rusi ja Pasi Ranki – Vapaaehtoisten pioneereja

Rusin perheen ”kissaelämä” alkoi vuonna 1994, jolloin kotiin tuli ensimmäinen löytökissa, Kingi.
Kingi varasti kaikkien sydämet ja sai perheen tyttären Jennan innostumaan juuri perustettuun
Hämeenlinnan Kissojen Ystäviin liittymisestä. Hän houkutteli mukaan äitinsä Merjan, jolle
Kattilasta tuli monen vuoden työpaikka ja vapaaehtoispesti.

Merja ja myyjäiset Kattilalla

Ensimmäinen Kattila Lepaalla oli omakotitalo, jossa oli kaksi huonetta ala- ja yläkerrassa ja
uunilämmitys. Vesi oli kannettava kaivosta ja lämmitettävä hellalla ja santalaatikot pestävä ulkona
pakkasessa. Kissoja oli noin kolmekymmentä. Työtä oli kädet täynnä kaikille, jotka vain tulivat
mukaan. Kaikki piti aloittaa nollasta. Mitään ei ollut, eikä paljon kokemusta kissoistakaan.

Pian syntyi ajatus muuttaa kaupunkiin parempien kulkuyhteyksien ja olosuhteiden takia. Keväällä
1995 Kattila muutti Aittatielle Hämeenlinnaan alivuokralaiseksi Tullikammarin taloon. Siellä
elämän edellytykset olivat huomattavasti paremmat, oli lämmintä ja vesi tuli sisään. Mutta ei elämä
Aittatielläkään yhtä helppoa ollut kuin nykyään. Siellä ei ollut pyykkikonetta, joten Merja pesi
Kattilan pyykit kerran viikossa kotinsa pyykkituvassa ja Pasi kuskasi niitä autollaan.

Uuninlämmitystä Aittatiellä

Myös rakentamista riitti, jotta paikat saatiin kissoille sopiviksi. Työtä oli 24/7 kaikille halukkaille.
Merjasta tuli Kattilan ensimmäinen työllistetty ja toinen puheenjohtaja. Vuosi 1995 oli uudelle
yhdistykselle toimeliasta aikaa. Kissakodin ylläpitämiseen tarvittavat varat kerättiin myyjäisistä,
kirpputorilta, kerjämällä lahjoituksia ja järjestämällä juhlia, kuten nykyäänkin. Samana vuonna
osallistuttiin ensimmäisen kerran Elo-messuille, jota perinnettä on ylläpidetty siitä lähtien joka
vuosi. Alkuaikoina Kattila oli paljon esillä lehdistössä, josta oli apua uusien jäsenten saannissa ja
vapaaehtoisten hankinnassa.

Kattilan logon on piirtänyt Kylli-täti. Hän oli Otaniemessä kissanäyttelyssä piirtämässä ja
kertomassa satuja. Merja pyysi häneltä ehdotuksia ja hän piirsikin kolme kuvaa, jotka olivat
Kattilan seinällä. Yksi näistä valittiin Kattilan logoksi. Aikaisemmin oli muidenkin suunnittelemia
ehdotuksia.

Pasi Ranki oli jo nuorena eläinsuojeluyhdistyksen ja Animalian jäsen. Nähtyään Hämeenlinnan
Kissojen Ystävien yhdistyksen perustavan kokouksen ilmoituksen, hän päätti liittyä mukaan, jotta
voisi konkreettisesti osallistua eläinsuojelutyöhön.

Pasi kissojen keskellä

Pasi on osallistunut Lepaan, Aittatien ja Vanajantien kissatalojen toimintaan: vapaa-ehtoisena,
puheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä. Hänen mielestään, jos taustalla on ideologinen näkemys ja
työtä tekee sydämellään, päästään pitkälle.

Kattilan ensimmäiset pennut olivat suuri yllätys kaikille. Kenenkään mieleen ei tullut, että niin voisi
piankin käydä. Eräänä aamuna, kun Pasi meni ennen töihin menoa talolle, sohvan alla oli pentuja.
Siitä alkoi pentujen hoidon opettelu.

Muusa yllätyspentuineen

Yhtä suuri tapaus oli Urkki-kissa, iso valkoinen huonokuntoinen kolli, joka oli matojen
”kyllästämä”. Urkki toipui hyvässä hoidossa reippaaksi kotikissaksi ja eli monta, monta vuotta
saatuaan oman kodin.

”Moneen vuoteen ei ollut paljon muuta elämää kuin kissatalo”

Merja ja Pasi kertoivat, että moneen vuoteen ei ollut paljon muuta elämää kuin kissatalo. Mitään ei
voinut suunnitella etukäteen, koska ei tiennyt saadaanko talolle kissojen hoitajia. Silloin jonkun oli
mentävä ja he olivat näitä pelastajia. Kissakodin suuri ongelma alusta lähtien on ollut sitoutuneiden
vapaaehtoisten vähyys. Muutamat aktiiviset joutuvat usein koville suuren työmäärän kanssa, sillä
eläimiä ei voi jättää hoitamatta missään tilanteessa.

Merjan ja Pasin mielestä vuodet Kattilassa olivat antoisaa aikaa. Paljon tuli opittua ja pioneerityötä
tehtyä. Ilman näiden alkuaikojen ”pioneerien” kovaa työtä ja periksiantamatonta asioiden hoitoa
Kattila ei olisi selvinnyt alkuaikojen vaikeuksista.

Kirjannut haastatteluiden pohjalta: P. Lempelto

Kissakoti Kattilan historia: Sisko ja Aulis Leppäsalo – Aittatien tilat

Sisko ja Aulis Leppäsalo olivat myös toimineet eläinsuojeluyhdistyksessä ja olivat Animalian jäseniä liittyessään juuri perustettuun Hämeenlinnan Kissojen Ystävien seuraan. He olivat alusta asti mukana Lepaan ja Aittatien toiminnassa.

Aulis rakensi Anteron kanssa Aittatien huoneiden sisärakenteet ja Sisko kävi melkein päivittäin hoitamassa kissoja. Ensimmäisen kissahäkin suunnittelu epäonnistui, sen avattava ovi oli kuin arkun kansi. Kun sen avasi, kissa säntäsi tiehensä.

Ensimmäiset ”ei-niin-onnistuneet” häkkiviritykset.

Auliksesta tuli vuosien myötä taitava kissojen kiinniottaja ja loukuttaja. Useasti eläinlääkärit pyysivätkin hänen apuaan, kun tulivat Kattilaan hoitamaan ”villikkoja”. Monet ovat olleet myös vammat, joita kiinniotettavat ovat aiheuttaneet. Muutaman kerran lääkärissä oli sanottu, että pitäisikö ne hommat nyt lopettaa. Näin jälkikäteen ajatellen, on se sen arvoista työtä kuitenkin ollut, tuumi Aulis.

Siskolla ja Auliksella on omassa kodissaan ollut aina koiria, joiden joukkoon ei kissaa ole voinut ottaa. Monesti ihmiset ovatkin ihmetelleet, miten te koiraihmiset niin kovasti kissojen kanssa toimitte? Mutta kaikki eläimet ovat aina olleet heidän sydäntään lähellä.

Kun Hämeenlinnaan perustettiin Lemmikkien Ystävien Seura ja Kissahotelli Vilkkilä 1998, niin Sisko ja Aulis alkoivat toimia siellä aktiivisesti, mutta ovat osallistuneet myös Kattilan toimintaan.

Haastatteluiden pohjalta kirjannut: P. Lempelto

Kissakoti Kattilan historia: Taimi Suoranta – Vaatimattomasti se alkoi

Taimi Suoranta innostui eläinsuojelutyöstä 1991, kun hän kuuli asiaa käsittelevän radio-ohjelman. Kissat olivat
aluksi hänelle täysin vieras elementti, mutta pian ne valtasivat hänen sydämensä ja se oli sitten menoa. Kissoja
alkoi vähitellen kerääntyä Taimin talouteen niin paikallisia löytökissoja kuin Eläinsuojeluyhdistyksen
loukuttamiakin.

Syksyllä 1994 Taimi asui kissojensa kanssa Lepaalla pienessä mökissä, jossa ei ollut mitään mukavuuksia. Hän sai
tietää, että lähistöllä vapautuisi pieni omakotitalo ja sauna kaikilla mukavuuksilla. Vuokraus onnistui ja samalla
Taimin mieleen juolahti vuokraisiko isäntä vanhan asunnon kissakodiksi. Suunnitelmissa oli perustaa orpojen
kissojen löytökoti. Asia sovittiin, että kun Taimi pääsee muuttamaan, vanha asunto muuttuu kissojen väliaikaiseksi
kodiksi.

Siinä vaiheessa Taimilla ei ollut vähäisintäkään tietoa siitä, saisiko ketään mukaan tähän ajatukseen. Ei muuta kuin
soittamaan kissaihmisille: ensin Kirsille, joka suostui heti, sitten Margit ja Jari Uotiselle ja monille muille.

”Kissamieliset” kokoontuivat Taimilla ja Vuokko Kantosen ehdotuksesta päätettiin laittaa lehteen ilmoitus, josko
olisi muitakin halukkaita mukaan lähtijöitä Kissojen Ystävien yhdistykseen. Paikaksi sovittiin Uimahallin kabinetti,
8. pv tammikuuta 1995. Menestys oli valtava, väkeä tuli tuvan täydeltä. Samassa kokouksessa valittiin Kissojen
Ystävien ensimmäinen hallitus ja puheenjohtajaksi tuli Merja Jokiniemi, jota Riitta Peltola ehdotti.

Kokouksesta lähti paljon väkeä katsomaan Taimin taloa, jossa hän vielä kissoineen asui, ja josta oli tuleva
ensimmäinen kissakoti. Helmikuun alussa Taimi muutti uuteen kotiinsa ja kissojen hoito jäi vapaa-ehtoisten
työksi. Huhtikuun alussa 1995 Kattila muutti Lepaalta Hämeenlinnaan Aittatielle ja Taimi jäi vakituisesta
toiminnasta pois.

Kattilan alku

Kattila on toiminut koko historiansa ajan pääasiallisesti vapaaehtoisvoimin ja hyvin pitkälti yksityisten lahjoitusten turvin. Vuoteen 2018 mennessä on  noin 3500 kissaa saanut kauttamme uuden elämän eli ovat saaneet uuden kodin. Esimerkiksi vuonna 2017 kodin sai noin 170 kissaa. Jonkin verran luvuissa on myös mukana karkulaisia, jotka ovat päässeet onnellisesti takaisin omaan kotiinsa, mutta näin käy ikävän harvoin.


Kattilan historia juontaa 1990-luvun alkuun, jolloin Hämeenlinnassa muutamat eläintensuojelusta kiinnostuneet ihmiset alkoivat ratkoa kodittomien kissojen ongelmaa. Vuonna 1995 kypsyi ajatus kodin perustamisesta pelkästään kodittomille kissoille. Puolimatkan krouvista, josta käsin kissat voisivat etsiä uutta kotia itselleen, tietysti ihmisten avustamana. Paikasta, joka tarjoaa lämmön, terveydenhuollon, ruoan, suojan ja ihmiskontaktin niin kauan kuin uuden kodin löytyminen vie. Lue lisää:

Toimintaa ylläpitämään perustettiin yhdistys Hämeenlinnan Kissojen Ystävät ry. Aluksi loukutettiin populaatioita, mutta myöhemmin tuli myös mukaan kodinvaihtajat. Villikissoja Kattilalla ei ole. Äärimmäisen harvoin nykyään myöskään törmäämme todellisiin villikissoihin, edes loukuttaessamme isoja kissapopulaatioita. Arkoja, kaltoinkohdeltuja ja ihmisiin epäluuloisesti suhtautuvia kylläkin löytyy. Useimmilla kissoilla on kuitenkin ollut elämänsä varrella jonkinlaista ihmiskontaktia. Ja niilläkin, joilla ei ole ollut, on usein riittävästi uteliaisuutta tutustua ihmiseen, kunhan ne saavat tehdä sen omassa tahdissaan.