Hyvää elämää FIV -positiivisen kissan kanssa

Se on se juttu: ”Äiti voisimmeko saada lemmikin?”. Tätä lausetta olimme odottaneet ja kuulleet jo monta kertaa aiemminkin. Olimme vanhempina valmistautuneet siihen, että meille otetaan lemmikki, kun aika on sopiva.

Reilut kaksi vuotta sitten aloitimme tämän keskustelun lastemme kanssa vakavasti. ”Te haluatte lemmikin ja olette luvanneet hoitaa sen myös (tässä vaiheessa vanhempien tulee todella olla realistisia; pääsääntöisesti hoitaminen jää kuitenkin vanhemmille)”.

Päätimme yhdessä, että meille tulee kissa. Olin kuullut ja lukenut kotia tarvitsevista kissoista ja näin päädyimme ottamaan yhteyttä Kissakoti Kattilaan. Saapuessamme se oli kuin olisi tullut kissojen ihmemaahan. Olimme kaikki häkeltyneitä nähdessämme monia kymmeniä kissoja, jotka odottivat kotiin pääsyä. Meidät ohjattiin huoneeseen, jossa kissoilla oli omat tilansa. Tutustuimme kahteen arempaan tyttökissaan, jotka tarvitsivat yhteisen kodin. Silittelimme heitä, mutta sitten alapuoleltamme alkoi kuulumaan naukumista. Kaunis poikakissa puski itseään ovea vasten ja saadessaan huomiota tuli vain iloisemmaksi. Lopulta tyttökissojen silittely jäi, kun ”alakerran naapuri” varasti huomiomme.

Poikakissa oli ilmeisesti päättänyt, että hän on se, joka lähtee täältä kotiin tänään. Ovi avattiin ja kesy poika alkoi puskemaan käsiämme. Lapset hullaantuivat, mutta sitten Kattilan ammattilainen kertoi, että tällä kissalla on FIV. Olin lukenut tästä immuunikatosairaudesta, mutta muu perheemme ei tiennyt mitä se tarkoittaa. Hän kertoi sen meille: se on sama kuin ihmisten hiv-tartunta; aids. Kävimme mieheni kanssa nopean keskustelun. Uskomattoman suloinen, noin 6-vuotias leikattu uroskissa, joka vaikutti olevan erittäin hyvinvoiva ja elämänsä parhaassa kunnossa. Haluammeko jättää näin upean kissan ilman kotia vain, koska sillä on ollut huono tuuri ja se on sairastunut…

FIV on vakava sairaus, siitä ei pääse mihinkään. Painotin kuitenkin Suomen kissaliiton tekstistä kohtaa: kissa voi elää jopa vuosia oireettomana! Rakkaudella, hyvällä hoidolla ja säännöllisillä eläinlääkärikäynneillä meidän Datsun elää täysin normaalia elämää. Hän on aktiivinen, rohkea ja kokeilunhaluinen kissa, joka on ottanut paikkansa perheessämme. Hän tulee mukana kesällä mökille (vaikka ei pidäkään autokyydeistä), on yökylässä Mummilla ja Vaarilla lasten kanssa sekä yrittää uskomattoman sinnikkäästi tutustua meillä välillä asustelevaan hoitokoiraan (Cola ei ole ollut ennen ”kissakoira”, mutta nykyään nukutaan jo samalla sohvalla).

On aina helpompaa ottaa terve kissa ilman diagnoosia. Kannustan kuitenkin kaikkia kissan lemmikiksi haluavia tutustumaan kissaan aina ensin myös luonteen perusteella ja miettimään, että minkälainen silkkiturkki omaan elämäntilanteeseen sopii. Meillä Datsun on osoittautunut uskomattoman viisaaksi kissaksi. Tyttäreni on opettanut Datsunille seuraavat komennot: istu, anna tassu, anna toinen tassu, maahan ja odota. Voitte vain kuvitella mitä tämän kaiken oppiminen on kissalta vaatinut (on ehkä saanut pari koulutusherkkuakin).

Tämä silkkitassu on antanut meille koko kahden vuoden ajan signaaleita, mistä pitää ja mistä ei. Joskus riehakkaatkin leikit vaihtuvat nopeasti nokosiin ja oman kiipeilypuun torkkunurkkaan on turha tulla häiritsemään – katse kertoo kaiken. Datsun ei ollut täysin arka, kun hän saapui meille, mutta ei antanut kuitenkaan kaikkien heti silittää. Rohkea hän kuitenkin oli ja kahden alakoululaislapsen perheessä kissa on saanut alusta asti todella paljon huomiota. Nykyään hän osaa jo vaatia sitä, jos ei kukaan hetkeen huomaa. Iltaisin hän kömpii parvisängylle tyttäremme viereen yöksi, aluksi yritimme hygieniasyistä estää tämän, mutta ei tällaista rakkautta pysty estämään.
Aamuisin herätyskelloni soidessa hän saapuu ilmoittamaan, että miksi en ole jo ylhäällä. Ja jos ei pieni naukaisu auta, niin hän varmistaa sen tassuttelemalla vatsan päälle ja tuijottamalla silmiin, että nyt ylös, on aamupalan aika!

Älä pelkää immuunikatoa vaan anna mahdollisuus – annoimme sen Datsunille ja hän on palkinnut meidät moninkertaisesti takaisin!

FIV tarkoittaa, että kissalla on immuunikato. Tämä ei kuitenkaan tartu muihin eläimiin tai ihmisiin. Lainasin tähän kissaliiton sivuilta tarkan kuvauksen:

Kissan immuunikato (FIV)

Immuunikadon aiheuttaa kissan immuunikatovirus (FIV). FIV -tartunta siirtyy tavallisimmin sylki-veri-kontaktina, esimerkiksi kissojen tapellessa tai veren välityksellä verensiirroissa. FIV ei helposti välity ruoka-astioiden, hiekkalaatikoiden tai muiden välineiden kautta. FIV ei myöskään tartu ihmiseen. FIV -infektio on yleisin ulkona vapaana kulkevilla, leikkaamattomilla uroskissoilla.

FIV -tartunnan oireet vaihtelevat taudin vaiheen mukaan. Vaiheita erotetaan kolme: akuutti vaihe, oireeton kantajavaihe ja krooninen tautivaihe. Akuutin vaiheen oireet ovat yleensä lieviä ja ilmaantuvat 1-2 kk:n kuluttua tartunnasta: mm. sahaava kuume ja imusolmukkeiden suureneminen. Oireet kestävät muutamista viikoista kuukausiin ja häviävät itsekseen. Alkaa oireeton kantaja -vaihe, joka voi kestää jopa vuosia. Osa kissoista siirtyy kolmanteen, krooniseen vaiheeseen, jossa elimistön puolustuskyky vähenee ja kissa sairastuu erilaisiin tulehduksiin. Näitä ovat suun ja ylempien hengitysteiden tulehdukset, krooninen ripuli ja laihtuminen, krooniset ihotulehdukset ja silmän sidekalvon tulehdukset. Krooninen tautivaihe kestää kuudesta kuukaudesta kolmeen vuoteen ja päättyy kuolemaan. Hoitoa ei ole.

Immuunikadon ennaltaehkäisyssä tärkeintä on kissatappeluiden ehkäisy pitämällä kissat sisällä tai valvotuissa olosuhteissa ulkona, kissojen testaus ja positiivisten kissojen eristys. Verinäytteestä määritetään vasta-aineet, jotka ilmaantuvat 2-4 viikon kuluttua tartunnasta. Vasta-aineet näkyvät testissä kissan kuolemaan asti.

Siitoskissat tulisi testata Kissaliiton suositusten mukaisesti. Siitoskissojen omistajien tulee huolehtia siitä, että partneri on testattu. Perheen muut kissat olisi hyvä testata kerran. Rokotetta ei ole.

(Kissojen tartuntataudeista ja terveydenhoidosta | Suomen Kissaliitto)