Toukokuussa 2022 Kattilasta adoptoitu Reno-kollipoika viettää lokoisia kissanpäiviä omassa kultakodissaan Espoossa. Reno on ollut alusta saakka maailman kiltein, kultaisin ja helpoin tulokas, joka sulautui luontevaksi osaksi perhettämme. Reno saapui meille hyvin arkana, mutta kuluneen reilun puolen vuoden aikana hänestä on tullut päivä päivältä reippaampi. Emme saa vielä vapaasti silittää Renoa, mutta olemme kuljetuskopan avulla päässeet yläkautta harjaamaan hänen paksua, helposti takkuuntuvaa turkkiaan ja käsittelystä on tullut kerta kerralta helpompaa. Reno selvästi ymmärtää, ettemme halua hänelle pahaa, vaan pelkästään hyviä asioita. Joka päivä hän hakeutuu läheisyyteemme ja nuuskii kättämme uteliaana, joten ei varmasti mene enää pitkään, että voitamme hänen lopullisen luottamuksensa
Reno rakastaa yli kaiken toista kissaamme Pulleriinaa. Hän hakeutuu koko ajan Pullen luokse kylkeen nukkumaan, samalle lautaselle syömään tai kylpyhuoneen lattialämmityksen päälle köllimään. Vuorotellen he pesevät toisiaan ja se on maailman liikuttavin näky! Molemmat odottelevat jo kovasti kevään saapumista, jolloin suuresta lasitetusta parvekkeestamme tulee jälleen viime kevään ja kesän tapaan heidän lempipaikkansa
Reno ei olekaan mikään aivan tavallinen kissa: Hänestä tuli nimittäin hiljattain malli ja mainoskasvo valtakunnalliseen kampanjaan! Vielä Kattilassa asuessaan Finlaysonin kuvataiteilija oli käynyt luonnostelemassa rescue-eläimistä kertovaan mallistoonsa eri kissoja ja Renon hurmaava olemus valikoitui lopulta viralliseen Selviytyjät-printtiin kuvituskuvaksi! Olemme hyvin ylpeitä Renosta!
Kaiken kaikkiaan Renon adoptointi sujui osaltamme erinomaisesti ja omasta puolestamme voimme lämpimästi suositella toisen kissan hankintaa, jos kotoa löytyy ennestään seuraa kaipaava ja kilttiluonteinen kissa, kuten meidän Pulleriinamme Kissojen toisiinsa tutustuttaminen sujui lopulta hyvin helposti Feliway-haihdutinta ja Pet Remedy -suihketta apuna käyttäen sekä kissojen tuoksua toisilleen tutuksi tehden esimerkiksi niin, että Renon kuljetuskopassa ollutta pyyhettä tarjottiin Pulleriinalle ensin nuuskittavaksi. On ollut hyvin ihanaa nähdä, miten kaksi kissaa tulevat hienosti toimeen keskenään ja miten heistä on selvästi toisilleen seuraa esimerkiksi työpäiviemme aikana. Kattilan väelle suuri kiitos tuesta Renon valinnassa sekä turkinhoito-ohjeissa!
Kattilan ovella katseeni kohtasi kauniin hauholaisen populaatiokissa Sierran kanssa ja valinta oli tehty, kenties puolin ja toisin. Sierra uskalsi tulla leikkimään kanssani Kattilassa onkilelulla, vaikka sitten livistikin turvaan ulkotarhaan. Tehtävä oli suoritettu heti, koska olin päättänyt adoptoida jo ennen saapumistani aikuisen ja ihanan tyttökisun. Sierran kanssa yksi katse oli riittänyt.
Pieniä alkutöyssyjä
Sierra muutti meille lokakuussa ja sai uuden nimen, Rosalii.
Olimme hankkineet myös Sisu-kissan Kattilasta aivan pentuna. Nyt oli jännittävää nähdä, miten uusi tulokas sopi joukkoon. Neljä muuta kissaamme -kolme poikaa ja yksi prinsessa- suhtautuivat tulokkaaseen kohteliaan uteliaasti, vaikka Rosalii viettikin ensimmäiset viikot piiloissa mököttäen. Alkutaival oli jopa vähän hankala, kun Rosalii-parka ryhtyi peloissaan syömälakkoon ja jouduimme olemaan lähikontaktissa ruiskuruokintojen myötä Kattilan asiantuntevaa hoitajahenkilökuntaa konsultoituani. Onneksi jo muutaman ruiskuruokintakerran jälkeen ruokahalu palasi ja Rosalii ryhtyi itse syömään, aluksi turvapaikkanaan toimivaan kiipeilypuuhun kädestä tarjottuja herkkuruokia ja sitten myös kiposta.
Höyhenet ja onget
Ensimmäisen kuukauden aikana Rosalii alkoi rohkaistua pikku hiljaa ja näkyä yhä enemmän lattialla muiden kissojen kanssa. Ihmistä hän väisti vielä kovasti ja säntäili mustavalkoisena salamana piiloon sängyn alle ja kiipeilypuihin.
Rosaliista kuoriutui kuitenkin hyvin innokas leikkijä jo ensimmäisten viikkojen aikana. Hän on edelleen ensimmäisten joukossa mukana onkilelun ja höyhenhuiskun kurittamisessa ja alkuaikoinaan hän myös rentoutui leikin myötä lisää.
Step by step
Lopulta koitti se päivä, kun näin hänet sängyllä nukkumassa. Jopa siten, että ihminen oli toisella puolella. Suunnilleen samoihin aikoihin alkoi myös Rosaliin seurailuleikki ja hän liikkui kanssani huoneesta toiseen. Välillä leikitään oikein kunnolla kuurupiilohippaa, Rosalii toimii etsijänä. Aina hän minut löytää, vaikka yritän rynnätä piiloon sohvan tai kulman taakse. Kesyyntyminen onkin tapahtunut sykleittäin ja välillä on saattanut olla jaksoja, jolloin edistystä ei ole huomannut. Ja sitten jonakin päivänä hän päättää, että nyt käydään Mamin luona nuuhkimassa ja vähän tassulla tökkimässä. Seuraavana päivänä saa puolestaan silittää.
Mamma kupsuttaa
Kahden kuukauden kuluttua Rosaliin kotiin tulosta aloin itse aktiivisesti silittämään häntä. En tietenkään jahtaamalla jahdannut, mutta hakeuduin niin kauan Rosaliin luo, että lopulta sain siliteltyä. Nyrkkisääntönä, että silittely ei loppunut Rosaliin pakenemiseen, vaan aina mukavasti ennen kuin häntä alkoi ahdistaa. Herkkuja on tullut tarjoiltua koko kissaporukalle ahkerasti. Tulipa välillä sängyn allakin makailtua, kun aluksi silitystuokio sopi Rosaliin pirtaan vain siellä. Rosalii on kovin kiltti, ei sähise eikä räpsi, joten silittelyharjoitus on turvallisesti toteutettavissa. Tätä kirjoittaessani on kotiutumisesta kulunut neljä kuukautta ja pari viikkoa sitten Rosalii alkoi jo köyristää tyytyväisesti selkäänsä silittävää kättä vasten. Kellahtipa hän myös kyljen kautta venyttelemään nautinnollisesti, valkoinen massu näytillä, kun mamma kupsuttaa.
Kaikka eli Kake muutti meille 1.2.2020. Näytti kuvassa niin pelokkaalta kauhusilmineen, että ihastuttiin heti ja kollipoika sinetöi kohtalonsa sähisemällä meille Kattilan ylähyllyltä. Ennestään meillä asui 2 kissaa: Topi-pappa ja nuori Sirpa, jolle etsittiin leikkikaveria. Kake vietti ensimmäiset päivänsä omassa huoneessa sohvan alla, ei uskaltanut syödä, mutta yöllä oli raahannut lelun ja viltin sohvan alle. Muut kissat vähän kiinnosti, mutta Kake ei pariin kuukauteen poistunut turvapaikastaan päiväsaikaan, öisin sen sijaan riehui äänekkäästi huoneessaan. Ovea ei vielä pidetty auki muutoin kuin itse kotona ja hereillä ollessa, sillä Sirpa vaikutti vähän kiusaajalta ja pyrki läpsimään sohvan alta kurkistelevaa Kaikkaa.
Kevään mittaan Kake rohkaistui ja tuli vahingossa jopa puskemaan meitä ja alkoi pikkuhiljaa poistua huoneestaan, aluksi jalkani vieressä kulkien. Kake myös haki kovasti Topista turvaa ja painikaveria, mutta pappaa kiinnosti lähinnä nukkuminen ja syöminen. Usein nukkuivat kylki kyljessä. Kesäkuussa Kakesta tuli sylikissa! Alkuun päästyään pyrki syliin jatkuvasti, saattoi hypätä selän päälle, jos ihminen kumartui alakaapille.
Kake oli juuri sellainen arka löytökissa, mitä olimme kuvitelleetkin. Ensin sähisevä ja pelokas piileskelijä, sitten hitaasti rohkaistuva ja lopulta uuteen kotiinsa linnoittautuva mamman kultapoika. Nykyään Kake on lämpöä ja läheisyyttä arvostava, mutta hieman epäluuloinen ja herkästi pahastuva kissa. Sirpan kanssa tulevat toimeen, ystäviä eivät ole.
Olga -neito tuli taloon
Puolisen vuotta Topi-papan poismenon jälkeen meille saapui 20.11.2021 nuori Olga-neiti, joka olikin ihan toista maata. Olga kyllä vietti ensimmäisen yön sohvan alla, mutta seuraavana päivänä sai nähdä Sirpan ja tuli oitis katsomaan. Sen jälkeen Olga ei kaivannut sohvan turvaa, vaan lähti tutustumaan uuteen ympäristöön. Kake toki piileskeli vuorokauden ajan saunassa vesivaraajan alla, uusi tulokas pelotti sen verran paljon. Muutaman ensimmäisen päivän Olga paineli ympäriinsä, juoksi portaita edestakaisin ja oli todella vilkas. Alkukankeuden jälkeen alkoivat usein painia Kaken kanssa ja juoksuleikkejä Olga pääsi harrastamaan Sirpan kanssa.
Vaikeuksista voittoon
Ongelmiakin tuli eteen. Jonkin aikaa Olgan tulon jälkeen alkoi silloin tällöin ilmestyä pissaläiskiä sohville tai sängyille. Epäiltiin Olgaa, mutta varmuutta ei ollut ennen kuin lopulta jäi kiinni. Lisäksi Olga juoksi välillä omituisesti ikään kuin itseään pakoon ja nuoli yläselkää ja lonkkaa. Eläinlääkäri löysi syyn: nivelrikko, oikea lonkkamalja on liian matala. Hoitona säännöllinen kipulääkitys, ravintolisä ja runsas liikunta. Onneksi Olga syö lääkkeet hienosti ruuan seassa ja liikunta todellakin onnistuu, on meidän energisin ja aktiivisin kissa.
Olga ei anna vieläkään koskettaa, paitsi ruokakuppia ojentaessa saa silittää ja ruokaa odottaessaan neiti usein puskee. Tulee kuitenkin aina haistamaan kättä ja ensimmäisenä katsomaan, kuka tuli kotiin tai meni alakertaan. Todella leikkisä hippailija, joka juoksee aina lelun perään, potkuttaa mattoja ja hyppii seinille. Painimisintonsa vuoksi on saanut lempinimen Molski, villitsee mukaan leikkiin joko Kaken tai Sirpan.
Loppukesästä 2020, kun kävelin Kattilan tiloissa ympärilleni katsellen, minulta jäi ensin huomaamatta kissat, jotka tarkkailivat tilannetta katonrajasta. Katla (silloinen Keikka) oli yksi niistä kissoista. Se makoili tasolla yli parin metrin korkeudessa ja katseli muka-suljettujen silmäluomiensa alta menoa. Se oli ollut Kattilassa jokusen kuukauden ja viihtyi lähinnä yksinään.
Siskoni olivat molemmat toimineet pitkään Kattilassa vapaaehtoisina ja tunsivat paikan kissojen tavat paremmin. Pikkusiskoni kiinnitti huomioni Keikkaan, joka olisi muuten jäänyt minulta huomaamatta. Jaloissa kiehnäävät ja silityksiä kaipaavat kissat tuntuivat helpommin lähestyttäviltä. Ymmärrettävästi. Minulla oli mukanani herkkuja, ja niillä sain kuitenkin Keikan huomion. Sain leikittää sitä, mutta kovin lähelle se ei päästänyt minua. Siitä näki, että se oli varautunut. Se pysytteli korkealla kiipeilypuissa ja oli valmis juoksemaan ulottumattomiin pienimmästäkin uhan merkistä. Minusta silti tuntui, että sain siihen jonkinlaisen yhteyden. Itse asiassa näin, kun eräs henkilö yritti lähestyä sitä suoraan ja sai käpälästä. Arat kissat eivät anna hyvää ensivaikutelmaa itsestään, ajattelin.
Vietin Keikan kanssa pari tuntia, enkä enää voinut lähteä kotiin ilman sitä. Keikka oli asiasta eri mieltä ja pisti näkyvästi vastaan, kun se yritettiin saada kuljetuskoppaan. Se sinkoili ympäri Kattilan yleistä tilaa ja rimpuili vielä haavissakin. Kotonani se täytyi liu’uttaa korista ulos ja ensimmäisen viikon se majaili sängyn alla. Järjestin sille sinne mahdollisimman hyvät oltavat: hiekkalaatikkoon pääsi joutumatta kulkemaan avotilassa sekä ruokaa ja vettä oli sängyn alla.
Katla oli selkeästi vielä nuori kissa – sen ulkomuoto on miehistynyt ajan kuluessa- ja minua suretti, kun kuulin öisin, kun se uskaltautui sängyn alta pois ja leikki yksinään pimeän suojassa. Houkuttelin sitä päivisin hiukan näkyville heittelemällä ruokaa ensin sen lähelle ja aina vain pidemmän matkan päähän. Moni läheiseni olisi halunnut tulla katsomaan uutta kämppistäni, mutta halusin antaa Katlalle aikaa tutustua ensin minuun, rutiineihini ja uuteen kotiinsa rauhassa.
Ensimmäiset kuukaudet Katla oli todella säikky. Se ei uskaltanut nousta lattialta ikkunalaudoille, ja pidin asuntoni sälekaihtimia kiinni vuorokauden ympäri. Ensimmäisellä kerralla, kun Katla uskalsi katsoa ikkunasta ulos, jokin äkkinäinen liike pihalla sai sen syöksymään sängyn alle.
Katlaa ei voinut leikittää niin, että leikittäjän käsi viuhui sen yläpuolella. Siihen ei todellakaan saanut koskea! Se vastasi aivan kaikkeen raapimalla ja puremalla. Muistan, miten lannistavalta se tuntui. Kun Katla oppi, missä säilytin sen ruokia, se hyökkäsi käteni kimppuun aina kun koskin ruokalaatikon kahvaan. Villikissan elkeet olivat pitkään läsnä: Katla yritti varastaa ruokaa lautaseltani ja opin nopeasti säilyttämään aivan kaikkia ruokiani kaapeissa, sillä kerran näin banaanissakin kynnenjälkiä.
Sitten, kun edistysaskeleita alkoi tulla, ne tuntuivat todella hyvältä. Kun Katla uskaltautui leikkimään vapautuneesti, kiipeilemään asunnossa, nukkumaan monessa eri paikassa (tein sille kaikenmoisia pesiä tyynyistä ja vilteistä, ja sen kuljetuskoppa oli pitkään petinä) ja paljasti vatsansa nukkuessaan, olin todella tyytyväinen itseeni ja ylpeä Katlasta. Se ikään kuin uskaltautui näyttämään persoonallisuutensa.
Leikitin Katlaa joka päivä pitkiäkin aikoja, sillä se oli todella energinen. Minusta leikkiminen myös lisäsi Katlan luottamusta minuun ja ympäristöön. Muutaman kuukauden yhteiselon jälkeen kuulin ensimmäistä kertaa Katlan kehräävän, ja se oli mitä palkitsevinta. Jouluun mennessä (eli Katla oli ollut luonani silloin noin neljä kuukautta) sain silittää Katlan päätä pikkuisen. Katlan eleiden tunteminen oli tärkeää, sillä se saattoi ihan yllättäen alkaa raapia, jos siitä tuntui että koettelin sen rajoja. Ja tietysti sillä oli siihen oikeus. Kissan ehdoilla on mentävä.
Kevään 2021 mittaan Katla saattoi tulla viereen nukkumaan sohvalle. Sitä sai silittää aina vain enemmän ja laajemmalta alueelta. Myös puskeminen oli sellainen juttu, jonka Katla opetteli. Oli hienoa huomata, että Katla haki itsekin huomiota. Katla on jo pitkään ollut kova juttelija. Alkukesästä, kun Katla oli ollut luonani suurin piirtein 10 kuukautta, minulle tuli tilaisuus muuttaa isompaan asuntoon. Siinä oli paljon pohdittavaa Katlan kannalta. Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin olisin osannut ennustaa. Katla halusi heti tutkimaan uutta kotia, ja parin ensimmäisen päivän jälkeen tapahtui seuraava iso askel. Istuin sohvalla, ja Katla tuli ensin puolittain syliini, hyvin epäluontevasti. Sitten se rohkaistui ja asettui syliini makaamaan. Olin niin onnellinen, että aloin itkeä.
Muistelen usein menneitä kuukausia ja Katlan kehitystä, niin uskomatonta kaikki se on ollut. Niin suuri muutos! Nykyään Katla tulee heti syliin, kun asetun istumaan ja nukkuu sylissäni monta tuntia. Se menee myös muiden ihmisten syliin. Se tervehtii rohkeasti uusia ihmisiä, puskee ja haistelee heitä. Se on kotimme kuningas, niin itsevarma. Seuraan sen leikkejä ja kodin tutkimusmatkoja lämpö rinnassani. Ensimmäisten yhteisten kuukausien aikana muistan ajatelleeni, että ehkä Katla on sellainen kissa, ettei se tykkäisi ihmisten seurasta saati olla sylissä. Olin tiennyt, että kissan luottamuksen ansaitseminen voisi kestää kauan, mutta aika ehti silti tuntua välillä tuskallisen pitkältä. Sellaisina hetkinä sanoin itselleni, että Katla saisi olla juuri sellainen kuin oli. Lisäksi palautin mieleeni lähtötilanteen: niin paljon kehitystä oli kuitenkin jo nähtävissä.
Asunnossa on Katlalle oleskelupaikkoja ympäriinsä, ja Katla tulee useimmiten makoilemaan sinne, missä ihmisetkin ovat. Sillä on peti ruokapöydän lähistöllä, jotta se voi torkkua lähellä, kun ihmiset kahvittelevat. Se on seurallinen ja nauttii huomiosta.
Olemme viettäneet yhteiseloa nyt noin puolitoista vuotta, ja nykyhetki tuntuu aina enemmän merkitykselliseltä, kun mietin, millainen oli tie siihen.
Uudessa Kattilassa vietetään eläinten viikkoa, joka huipentuu sunnuntaina 10.10. myyjäistapahtumaan. Ensimakua Kattilasta saivat maanantai-iltana muuttopoppoo sekä yhteistyökumppanit.
Vieraita oli vastassa uutuuttaan hohtavat tilat, jotka olisi tyylikkyydellään kelvanneet vaikka sisustuslehteen. Kaikki tassuttelijat oli saatu siirrettyä uusiin tiloihin ongelmitta. Vaikutti siltä että meidän pitkäaikaisasukkaatkin (Nuppu, Musu, Kiukku-Kalervo ja Rehti) olivat saaneet lisää virtaa muuton myötä. Sitä vauhtia vipellettiin, että lonkkavaivat ym. tuntuivat muutossa hävinneen. Talossa on nyt vajaa 40 aikuista kissaa ja pari huoneellista pentuja.
Tilat ovat avarat ja valoisat. Kissoilla on paljon tasoja ja kiipeilymahdollisuuksia. Kaveriryhmät olivat löytäneet omat uudet hyllypaikat. Jokaisessa erillishuoneessa on ikkunallinen ovi. Eristystilojen yhteyteen oli rakennettu pienet huoneet, joita voi käyttää mm. ”perhe”-huoneina. Näihin huoneisiin näkee myös aulan puolelta. Ne keräsivätkin paljon katselijoita, sillä molemmissa huoneissa vilisti sillä hetkellä pentuja.
Ulkona odotti ulkotarhan kehykset. Eikä ole mikään ihan pieni tarha. Pääsemme lähiviikkoina verkottamaan ja kattamaan alueen. Kaipaisimme myös tilaan soveltuvia kalusteita mm. kiipeilypuita.
10.10. eteenpäin Kattila on jälleen avoinna yleisölle joka päivä klo 12-15. Olet tervetullut tervehtimään kissoja, auttamaan töissä ja viihdyttämään meidän karvakavereita. Muistathan tulla vain terveenä. Uusi osoite: PUUSEPÄNKATU 5.
Mikäli harkitset adoptiota, niin täytä hakemus netissä tai ota yhteys sähköpostitse.
Liinavaatelahjoitukset vain kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Muut lahjoitukset kuten kirpputori- ja ruokalahjoitukset voi tuoda jokapäivä aukioloaikoina.
Ps. Kiitos kutsuvieraille ihanista lahjoista. Niistä on runsaasti iloa kissoille.
Kuvia etkoilta…..
Kaverukset ovat löytäneet uuden makuusijan
ykköspaikka on ikkunapaikka
Ihanaa kakkua, mutta se tärkein: toimiva ilmastointi!
Lisää avaruutta saatiin kun väliseinän ikkunat poistettiin.
Ja päivän pääesiintyjä otti estraadin hienosti haluun.
Uuden uutukainen eristystila otettiin käyttöön jo 2 viikkoa sitten
Vihdoinkin on käsillä se päivä kun tavarat ja kissat alkavat siirtyä uusiin tiloihin. Uuden Kattilan pintaremontti on nyt tehty.
Tällä hetkellä menossa on Kattilan saattaminen kissakuntoon eli catification. Asennamme mm. hyllyjä ja rakennamme tasoja. Tarhan rakentamista ei ole vielä aloitettu, mutta se on vuorossa sitten, kun toiminta on siirtynyt kokonaan uusiin tiloihin. Silloin on aikaa keskittyä siihen.
Ensimmäisenä muuttaa meidän eristysosasto eli se paikka, johon kissat tulevat ensin tarkailtavaksi ja jossa terveysasiat hoidetaan kuntoon. Tämä muutto on 18.-19.9. Tuolloin siirtyy mm. häkkielementtejä, pakastimia ja eristyksen tarvikkeet.
Loppuosa muutosta on seuraavana viikonloppuna, jolloin loput Kattilasta siirtyy uuteen paikkaan. Se on kissoille se jännittävin vaihe, koska jokainen kissa täytyy ottaa kiinni, siirtää kuljetuslaatikoihin ja roudata autokyydissä uuteen osoitteeseen. Siinä on haavilla töitä. Ja kyllä siinä riittää kantamistakin.
Lopuksi tehdään vanhaan Kattilaan loppusiivous.
Puutelista:
korkea liukuovellinen kaappi
pystykaappi keittiöön
Tasoja keittiöön n. 50 x 200-300cm
Levyä, esim. jämäkkää vaneria, josta voi tehdä tasoja kissoille
kannakkeita, että saadaan tasoja kiinnitettyä seinille
jämäkkää verkkoa
kiipeilytelineitä
pesuallas: jalallinen allas n. 130x60cm, altaassa pestään mm. kissojen isoja hiekkalaatikoita
ensi viikonlopusta lähtien otamme jälleen vastaan liinavaatteita. Seuraavat liinavaatteet ovat tällä hetkellä toivottuja: pyyhkeet, lakanat ja peitot (nämä kaikki valmiiksi pestyinä, värjäymät eivät haittaa)
Koska meidän varastotilat tulevat olemaan pienemmät kuin aikaisemmin, niin emme pysty pitämään varastossa suurta määrää liinavaatteita kerrallaan.
Tarjoa tavaroita sähköpostiimme, mielellään kuvan kera.
Kiitos jo tässä vaiheessa ahkerille vapaaehtoisille remontoijille.
Olemme Facebookissa jo nähneet kuvia kuinka Puusepänkatu 5:n rakennuksen sisuksia on purettu. Purkamisen jälkeen alkaa uuden Kattilan rakennusvaihe. Olemme nyt selvittäneet mitä kaikkea tulemme tarvitsemaan mm. uuden toimitilan sisustamiseen kuin muuhunkin.
Tässäpä ajantasainen tarvelista:
-kerrossänkyjä
-kevyitä puisia huonekaluja
-arkkupakastin
-froteeta
-kyllästettyä puuta
-verkkoja
-arpapalkintoja
Varainhankintaa varten tarvitsemme lisää arpapalkinnoiksi soveltuvia tavaroita tai lahjakortteja. Froteeta käytämme mm. kissojen petivaativaatteina. Näitä otetaan vastaan jo nyt suoraan Kattilalle (Vanajantie 10A).
Myös kirpputorille soveltuvaa käyttötavaraa otetaan vastaan koko ajan (pois lukien vaatteet ja kirjat).
Kyllästettyä puuta ja verkkoa
tarvitsemme uuden ulkoilualueen rakentamiseen kissoille. Näitä
kannattaa tarjota sähköpostin kautta.
Toivomuslistalla on myös uudehko toimiva arkkupakastin vanhan tilalle. Tätä voi tarjota sähköpostilla.
Sisustamiseen toivoisimme kerrossänkyjä ja kevyitä puisia kalusteita. Vanhoja kalusteita ei siirretä uusiin tiloihin. Niiden hiominen ja uudelleen maalaus olisi liian iso projekti. Kalusteita pyydetään tarjoamaan sähköpostilla:Kissakotikattila(ät)gmail.com
Olemme jo jonkin aikaa etsineet parempia tiloja Kissakoti Kattilalle. Ja nyt ovat tilat löytyneet!
Uudet tilat sijaitsevat 2,5km päässä Hämeenlinnan keskustasta osoitteessa Puusepänkatu 5.
Muutto uusiin tiloihin tapahtuu syyskuussa 2021.
Miksi muutto?
Meille on erittäin tärkeää, että kissatalon asukkaat voivat hyvin. Viime vuosina olemme panostaneet kissojen eläinlääkärihoitoihin ja kissojen terveyteen. Olemme vuosia haaveilleet uusista kissoille mielekkäimmistä tiloista ja nyt on aika tehdä näistä haaveista totta.
Nykyisissä tiloissa on ollut mm. ongelmia lämpötilojen jakautumisen kanssa. Talvella osa tiloista on ollut aivan liian kylmiä ja olemme joutuneet käyttämään lisälämmittimiä. Ja kun tilat palvelevat paremmin kissoja, ne palvelevat myös paremmin silloin meitä työntekijöitä kuin myös ihmisasiakkaita. Toinen ongelma on ollut meidän portaikko. Kaikki ihmiset eivät pysty kulkemaan portaissa, joten niistä haluttiin eroon. Nykyisissä tiloissa on niukasti ikkunoita. Kissoilla ei myöskään ole ollut mitään mahdollisuutta haistella ulkoilmaa.
Miksi syyskuu?
Muutamme siis syyskuussa. Tavoite on
pitää avajaiset eläintenviikolla lokakuussa.
Tänä vuonna meillä on ollut keskimääräistä vähemmän kissoja. Toistaiseksi keskiarvo on ollut n. 40 asukasta, kun taas viime vuosina kissamäärä on ollut n. 80 kissaa. Eli muutettavia kissoja on nyt todennäköisesti vähemmän kuin olisi ollut jonain muuna ajankohtana. Syyskuussa syyskylmät eivät ole vielä tulleet, joten sisääntulovirta toivottavasti kiihtyy vasta muuton jälkeen.
Luumu ja Turbo haluasivat kotiutua uuteen kotiin ennen muuttoa. Onko sinulla paikka kahdelle ikäneidolle?
Mitä saamme?
Uusi tila remontoidaan täysin kissakodin tarpeet huomioiden eli väliseinää kaatuu ja uutta rakennetaan. Olemme saaneet pitkälti suunnitella tilat itse.
Tilat tulevat olemaan yhdessä tasossa.
Meillä tulee olemaan oma mahdollisimman esteetön sisäänkäynti.
Saamme paljon ikkunoita, joista kissat tulevat varmasti nauttimaan.
Meillä on myös mahdollisuus rakentaa kauan kaivattu ulkotarha
kissoille.
Vuokra tulee olemaan korkeampi kuin nyt, mutta saamme sillä myös enemmän. Saamme valmiit tilat, sähköt, vedet, hälyytysjärjestelmät ja paljon kivaa kissoille kuten ikkunoita ja ulkotarhan.
Myyjäisten järjestäminen
Alamme uudestaan järjestämään myyjäistapahtumia Kattilalla. Covid19 takia olemme tosin sään armoilla, sillä tapahtumat tullaan pitämään ulkona, Kattilan edustalla. Olet enemmän kuin tervetullut näihin myyjäistapahtumiin. Seuraavat myyjäistapahtumat ovat 25.7. ja 8.8.2021.
Pyrimme turvaamaan Kattilan henkilökunnan terveyden, joten Kattilan kissoihin tutustuminen on covid19 takia edelleen rajoitettua. Joten kysythän asiasta sähköpostilla. Kissoja toki kotiutamme mielellämme, mikäli sopiva koti löytyy. Jos harkitset kissan adoptiota täytä esitietolomake ja sovitaan sen jälkeen tapaaminen.
Mitä tarvitsemme nyt?
Akuutein tarve nyt on raha. Emme pysty kattamaan kaikkia muuttokuluja myyjäisillä tai kirpputorituotoilla. Jos voit avustaa suoralla rahalahjoituksella, oli sen koko mikä hyvänsä, niin kaikki otetaan kiitollisena vastaan. Lahjoittaa voit myös MobilePayllä.
Lahjoitus voi liittyä myös ulkotarhan rakentamiseen, esim. materiaalilahjoituksena (tässä olisi hyvä paikka esim. jollekin yritykselle sponsoroida Kattilaa…). Mikäli ajattelet materiaalilahjoitusta ota yhteys sähköpostilla.
Kirppistavarat ovat edelleen
tervetulleita. Niitä myydään kokoajan ja niiden säilytys on
toisaalla.
Syyskuussa on sitten jo tarve isoille autoille ja vahvoille kantajille. Ilmoittaudu auttamaan sähköpostilla.
Kissojen lisäksi siirrämme varastotavaraa, josta osa on painavia ruoka- ja hiekkasäkkejä sekä tietenkin kalusteita.
Tulevan muuton takia tyhjäämme
varastojamme. Tästä syystä emme ota ennen muuttoa vastaan
liinavaatteita. Ne ovat tervetulleita sitten muuton jälkeen. Joten
säästä pestyt lakanat, pyyhkeet ja matot ja tarjoa niitä vasta
uuteen osoitteeseen.
Koska varastomme on edelleenkin näin täynnä liinavaatteita, niin kulutamme näitä pois ennen muuttoa.
Kattilaa ylläpitävällä Hämeenlinnan Kissojen Ystävät ry:llä
on rahankeräyslupa, joka on voimassa alkaen 24.5.2020. Keräysluvan
tunnus on RA/2020/517.
Kaikki keräyksen tuotto käytetään Kissakoti Kattilan
ylläpitoon: vuokranmaksuun, kissanruokaan, eläinlääkärikuluihin,
lääkkeisiin ja muuhun tarpeelliseen.
Pidetään huolta kissoista ja rakennetaan niille paremmat olosuhteet odottaa sitä loppuelämän kotia!
Kuluneella viikolla pääsimme täällä etelässäkin kokemaan kunnon pakkasta. Ikävä kyllä niin pääsi kokemaan myös perjantaina (12.2.) loukutettu pihakissalaumakin. Kissoilla ei ollut mitään lämmintä paikkaa tai suojaa edes yöpymiseen. Sey:n eläinsuojeluneuvoja oli saanut luvan ottaa tämän lauman turvaan lähiseudun maatilan pihapiiristä. Koska meillä Kattilassa on nyt vain noin 40 kissaa hoidossa, tarjosimme tilat näille kissoille.
Ensimmäinen erä oli loukutettu 6 tunnissa ja käsitti 14 kissaa. Osa kissoista on kurjassa kunnossa, silmät vetistäen, nenä räkää puolillaan ja turkissa takkuja. Ainakin yhdeltä näyttää korvista puuttuvan paloja, mahdollisesti paleltumien seurauksena. Loukutuksen nopeuteen varmasti vaikutti sekin, että sakki oli hyvin nälkäistä ja ruokahoukute maistui. Viikonlopun aikana saatiin vielä ujompia yksilöitä kiinni ja tällä hetkellä turvassa on 18 populaation kissaa.
Domino, Doris, Oreo, Marie…
Tämä vuoden 2021 ensimmäinen pelastettu populaatio sai nimensä keksien mukaan. Nyt Kattilassa asustaa Domino, Doris, Oreo, Marie, Fasu, Fani… Ensimmäisen yön jälkeen uusien tulokkaiden kaikki ruokakipot olivat tyhjentyneet ja jopa vesikipot oli nuoltu huolellisesti tyhjäksi. Kissat eivät näet pysty hankkimaan itselleen vettä kovalla pakkasella ja koska mahdolliset saalistettavatkin pyrkivät pysymään turvassa, ruoasta oli kissoilla kova pulaa.
Kissojen terveydenhoito alkoi lauantaina eläinlääkärintarkastuksella. Ensimmäisenä käytiin läpi urokset ja heidät kastroitiin. Osa kissoista otettiin eristykseen flunssaoireiden hoitoon ja tarkempaan seurantaan. Jatkona tulee tietenkin rokotukset, madotukset ja leikkuut. Löytyipä myös katkenneita ja muuten huonokuntoisia hampaita, joten hammashoidoista tulee vielä suuri kuluerä.
Joukkio on vähän pelokasta, mutta kesyyntymiskelpoista. Rapsutukset saivat lähinnä aikaan tärinää ja katseen, että onko pakko koskea. Ikähaarukka on n. ½ – 4 vuotta, tyttöjä ja poikia.
Nyt on aika toimia!
Paitsi että kissat saatiin pakkasesta pois, niin pääsemme näin myös ehkäisemään uusien pentueiden synnyn keväällä. Tämäkin joukkio olisi helposti tuplaantunut kesän aikana. Nyt on aika ottaa yhteyttä ja auttaa populaatiokissoja. Loukuttaminen on paljon helpompaa nyt kun harvemmin on nartuilla pieniä pentuja.
Kattilan keräystili on FI12 5680 0020 2544 35 (Osuuspankki).
Kattilaa ylläpitävällä Hämeenlinnan Kissojen Ystävät ry:llä on rahankeräyslupa, joka on voimassa alkaen 24.5.2020. Keräysluvan tunnus on RA/2020/517.
Kaikki keräyksen tuotto käytetään Kissakoti Kattilan ylläpitoon: vuokranmaksuun, kissanruokaan, eläinlääkärikuluihin, lääkkeisiin ja muuhun tarpeelliseen.
Meillä on ollut kaiken kaikkiaan ennätysvilkas vuosi. Kevät toi toki tulleessaan korona-viruksen ja pani Kattilankin sopeuttamaan toimintaansa. Kissoja tuli aluksi sisään verkkaiseen tahtiin. Ihmisiä olisi tullut ovesta enemmänkin, mutta jouduimme laittamaan ovet säppiin pitkäksi aikaa. Avoimet aukiolot muuttuivat sähköpostiviesteilyksi ja puhelinsoitoiksi. Kesällä palautimme avoimet ovet, mutta syksyllä meidänkin oli jälleen siirryttävä ajanvaraussysteemiin. Ja sitten alkoi se jokasyksyinen kissarumba!
Löytöeläimet 2020
Helmikuun alusta lähtien löytöeläinten vastaanottotoiminta muuttui Hämeenlinnan kaupungin kilpailuttaessa toiminnan. Ainoa joka antoi tarjouksen kaupungille oli Kattilan ja Sinnan löytöeläinten yhteenliittymä. Niinpä Kattilalle kuuluvat jatkossa kaikki Hämeenlinnan alueen kissat, riippumatta siitä ovatko ne kadonneita lemmikkejä, populaatiokissoja, sosiaalitapauksia vai heitteille jätettyjä.
Nämäkin pennut pääsivät turvaan ja ovat nyt adoptoidut uusiin perheisiin.
Miten meidän adoptiotoiminta toimi?
Uuden perheenjäsenen adoptoinnista kiinnostuneet henkilöt ohjattiin täyttämään ensin esitietolomake. Näitä hakemuksia tuli yli 800 kappaletta, eli yli 500 enemmän kuin vuonna 2019. Kun avoimia ovia ei ollut mahdollista pitää, viikonloput oli buukattu täyteen ajanvarausasiakkaita. Kun kysyntä kissoista oli kovaa, pelkäsimme että osasta kissoja tulee korona-kissoja, jotka palautetaan muutaman kuukauden jälkeen. Onneksi pelkomme ei ole toteutunut, ei ainakaan vielä.
Ja sitten tilastoihin
Meille saapui ennätykselliset 274 kissaa! Joista jälkimmäisellä vuosipuoliskolla 203! Laumoja emme korona-ajan takia varsinaisesti etsineet. Osallistuimme kuitenkin Huittisissa tehtyyn kissojen talteenottoon ottamalla vastaan lähes kaikki populaation kissat. Lammilta pelastimme kymmenen ammutuksi tuomittua kissaparkaa, lisäksi Iittalasta huostaan otettiin 17 kissaa pentutehtailijalta.
Osa Iittalasta tulleista kissoista.
Kotiin lähti vuoden aikana 287 kissaa, mikä on yli 70 kissaa enemmän aikaisimpiin vuosiin verrattuna. Joulua edeltävä viikonloppu oli varsin tiivistahtinen. Kolmessa päivässä kotiutettiin lähes 20 kissaa.
Karkulaisia kotiinpäässeiden joukossa oli 28. Yhdeltätoista löytyi siru, joista 2 oli rekisteröimättömiä.
Ikävin tilasto on tietenkin menehtyneet. Vuoden aikana 20 kissaa joutui lähtemään sateenkaarisillalle. Näillä kissoilla oli vakavia sairauksia. Löytyi syöpää, kasvaimia ja vakavia sisäelinongelmia. Jotkut iäkkäät kissat vaan hiipuivat ja oli reilumpaa päästää heidät pois.
Pitkäaikaisasukkaat
Meidän pitkäaikaisasukkaiden lista on huvennut vuoden aikana. Ikiuneen päätyi meidän ikämaestro Hammi lähes 20 vuoden iässä. Myös Tilkku, Pippin, Maisa, Rapsu ja Mirru jouduttiin vaivuttamaan ikiuneen. Ilouutisena kuitenkin voi mainita, että pari tähän kategoriaan kuulunutta kissaa pääsi uuteen kotiinkin! Kummikissa osastolla on nähtävissä vielä 8 kissaa, jotka kantavat pitkäaikaisasukkaan nimitystä. Ne ovat asuneet Kattilalla 7-12 vuotta.
Pitkäaikaisasukkaat pitämässä viikkopalaveria.
Rahan kanssa taiteilua
Meidän varainhankintaa korona on haitannut erityisesti. Myyjäisiä ei ole voitu siinä määrin pitää kuin tavallisesti. Talkootyötkin ovat olleet kortilla. Yritykset ovat rajoittaneet niitä, kiitos koronan. Entäs se kaupungin palkkio löytöeläintoiminnasta? 20 000 euroa vaikuttaa isolta rahalta, mutta kissahommissa se on pieni summa. Käytännössä se kattaa osittain yhden osa-aikaisen työntekijän palkkakulun, ei muuta. Kissojen luovutusmaksuilla taas ei kustanneta kuin osa eläinlääkärikuluista. Loput eläinlääkärikulut, vuokrat, ruoat, hiekat ja hoitotarvikkeet täytyy nekin maksaa. Siksi pyysimmekin teiltä syksyllä ekstra-apua laskujen maksuun. Ja onneksi niitä apuja tuli. Kattila elää kuitenkin jatkuvasti kädestä suuhun.
Olemme myös pitkään miettineet uuden toimitilan hankintaa. Mutta riittävän edullista ja hyvin saavutettavissa olevaa tilaa emme ole kuitenkaan löytäneet. Nykyisissä tiloissa on vanhan rakennuksen ongelmat, kuten ilmanvaihto ja vetoisuus, joista kärsivät niin ihmiset kuin kissatkin.
Mutta entä ne ihmiset?
Meillä on arkisin yksi palkattu osa-aikainen työntekijä töissä Kattilalla. Sen lisäksi meillä on ollut onni saada eläinhoitaja opiskelijoita harjoittelujaksoille. Arkisin töitä tekevät myös mahdolliset työkokeilijat ja muut työelämän harjoittelijat. Välillä on viikollakin hälyytetty vapaaehtoisia töihin, jos harjoittelijoita ei ole ollut riittävästi.
Nuppu haluaa lisää työkavereita eristysosaston puolelle.
Myyjäisiin olemme saaneet tekijöitä ihan mukavasti. Samoin meidän kirpputoritoiminta on pyörinyt oikein mallikkaasti.
Kiitämme kaikkia työntekijöitä ja harjoittelijoita kuin myös vapaaehtoisia, asiakkaita, lahjoittajia sekä yhteistyökumppaneitamme vuodesta 2020. Ilman Teitä tämä kaikki ei olisi mahdollista.
JA HURR-JASTI TERVEISIÄ KODIN SAANEILLE KISSOILLE!
