Rosaliin tarina; yksi katse riittää

Kattilan ovella katseeni kohtasi kauniin hauholaisen populaatiokissa Sierran kanssa ja valinta oli tehty, kenties puolin ja toisin. Sierra uskalsi tulla leikkimään kanssani Kattilassa onkilelulla, vaikka sitten livistikin turvaan ulkotarhaan. Tehtävä oli suoritettu heti, koska olin päättänyt adoptoida jo ennen saapumistani aikuisen ja ihanan tyttökisun. Sierran kanssa yksi katse oli riittänyt.

Sierra muutti meille lokakuussa ja sai uuden nimen, Rosalii.
Olimme hankkineet myös Sisu-kissan Kattilasta aivan pentuna. Nyt oli jännittävää nähdä, miten uusi tulokas sopi joukkoon.  Neljä muuta kissaamme -kolme poikaa ja yksi prinsessa- suhtautuivat tulokkaaseen kohteliaan uteliaasti, vaikka Rosalii viettikin ensimmäiset viikot piiloissa mököttäen. Alkutaival oli jopa vähän hankala, kun Rosalii-parka ryhtyi peloissaan syömälakkoon ja jouduimme olemaan lähikontaktissa ruiskuruokintojen myötä Kattilan asiantuntevaa hoitajahenkilökuntaa konsultoituani. Onneksi jo muutaman ruiskuruokintakerran jälkeen ruokahalu palasi ja Rosalii ryhtyi itse syömään, aluksi turvapaikkanaan toimivaan kiipeilypuuhun kädestä tarjottuja herkkuruokia ja sitten myös kiposta.

Ensimmäisen kuukauden aikana Rosalii alkoi rohkaistua pikku hiljaa ja näkyä yhä enemmän lattialla muiden kissojen kanssa. Ihmistä hän väisti vielä kovasti ja säntäili mustavalkoisena salamana piiloon sängyn alle ja kiipeilypuihin.

Rosaliista kuoriutui kuitenkin hyvin innokas leikkijä jo ensimmäisten viikkojen aikana. Hän on edelleen ensimmäisten joukossa mukana onkilelun ja höyhenhuiskun kurittamisessa ja alkuaikoinaan hän myös rentoutui leikin myötä lisää.

Lopulta koitti se päivä, kun näin hänet sängyllä nukkumassa. Jopa siten, että ihminen oli toisella puolella. Suunnilleen samoihin aikoihin alkoi myös Rosaliin seurailuleikki ja hän liikkui kanssani huoneesta toiseen. Välillä leikitään oikein kunnolla kuurupiilohippaa, Rosalii toimii etsijänä. Aina hän minut löytää, vaikka yritän rynnätä piiloon sohvan tai kulman taakse. Kesyyntyminen onkin tapahtunut sykleittäin ja välillä on saattanut olla jaksoja, jolloin edistystä ei ole huomannut. Ja sitten jonakin päivänä hän päättää, että nyt käydään Mamin luona nuuhkimassa ja vähän tassulla tökkimässä. Seuraavana päivänä saa puolestaan silittää.

Kahden kuukauden kuluttua Rosaliin kotiin tulosta aloin itse aktiivisesti silittämään häntä. En tietenkään jahtaamalla jahdannut, mutta hakeuduin niin kauan Rosaliin luo, että lopulta sain siliteltyä. Nyrkkisääntönä, että silittely ei loppunut Rosaliin pakenemiseen, vaan aina mukavasti ennen kuin häntä alkoi ahdistaa. Herkkuja on tullut tarjoiltua koko kissaporukalle ahkerasti. Tulipa välillä sängyn allakin makailtua, kun aluksi silitystuokio sopi Rosaliin pirtaan vain siellä. Rosalii on kovin kiltti, ei sähise eikä räpsi, joten silittelyharjoitus on turvallisesti toteutettavissa. Tätä kirjoittaessani on kotiutumisesta kulunut neljä kuukautta ja pari viikkoa sitten Rosalii alkoi jo köyristää tyytyväisesti selkäänsä silittävää kättä vasten. Kellahtipa hän myös kyljen kautta venyttelemään nautinnollisesti, valkoinen massu näytillä, kun mamma kupsuttaa.