Kissa ei ole halpa seuralainen

Taannoin törmäsin laskelmaan, jossa kissan elinaikaisia kustannuksia verrattiin uuden auton hankitaan. Tulokseksi saatiin, että kissan kustannukset vastasivat pienen auton hankintahintaa eli noin 15000 euroa.

Summa ei ole kaukana todellisuudesta. Kissan kustannukset vuodessa ovat helposti noin 500 euroa, mikäli kissa ei sairastu. Summa sisältää ruoan, hiekat, välineet ja rokotukset. Yksikin ylimääräinen eläinlääkärikäynti vuodessa voi tosin tuplata tuo summan. Olisi hienoa, jos kissa eläisi 20 vuotta ilman mitään vaivoja. Sitä ei kuitenkaan voida koskaan taata.

Monet yrittävät säästää kissan ruokailukuluissa ja valitsevat halvinta ruokaa. Usein halvin ei kuitenkaan ole halvinta. Tämä johtuu siitä, että halvoissa ruoissa on myös usein raaka-aineissa säästetty. Ravinnon koostumus voi pidemmällä aikavälillä sairastuttaa kissan ja yleensä hoitokulut ovat silloin kalliimmat kuin mitä ruoan hinnassa on säästetty. Puhumattakaan sairauksien aiheuttamasta kärsimyksestä. Ruoan laatu ja hinta ei ole suoraan kytkyssä, joten kannattaa vertailla niin hintaa kuin tuoteselosteita.

Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto voi myös säästää rahaa. Kissan leikkauttaminen nuorena sekä säännölliset rokotukset ovat halpoja verrattuna mahdollisiin sairauskuluihin.

Sinun ei tarvitse olla kroisos pitääksesi huolta kissasta. Oma eläintenpitokyky tulisi mitoittaa tilanteeseen, jossa tulot katkeavat joksikin aikaa ja eläin samalla tarvitsee lääkärissä käyntiä. Tämä vaatii ennakointia. Eli kun tulovirtaa on, siitä laitetaan rahaa säästöön ns. pahan päivän varalle. Ja noita säästöjä ei käytetä esim. Ex tempore matkailuun. Mikäli raha riittää vain omaan kaurapuuroon ja asumiseen, on eläimen hankintaa lykättävä. Vaikka kuinka tykkäisi kissoista on ymmärrettävä siitä koituva vastuu ja rahanmeno.

Ole realisti oman taloutesi suhteen. Vähätuloinenkin voi yhden kissan kanssa pärjätä, kunhan suunnitelee raha-asiansa pitkällä tähtäimellä, pitää kissasta aiheutuvat kulut mielessä ja pistää rahaa säästöön äkillisiä kuluja varten. Kissan kanssa kannat vastuuta paitsi itsestäsi niin myös kissastasi.

 

Teksti ja kuva: Eliisa N.

Leikataan… Osa2: Myytinmurtajaiset

kissahiiri

Ihmiset esittävät monia syitä, joiden takia jättävät kissansa steriloimatta/kastroimatta. Testataanpa muutamaa väittämää, totta vai tarua.

”Kissa ei enää hiirestä”  –  ei pidä paikkaansa

Kissan reviiri kylläkin pienenee. Sen ei myöskään tarvitse opettaa muita (pentuja) metsästämään. Kissa voi muuttua hiukan mukavuudenhaluisemmaksi, mutta metsästyskykyä se ei vie. Jos kissa on hiirestänyt ennen leikkausta, se kykenee siihen sen jälkeenkin. Hiirestyshaluun voi vaikuttaa vähentämällä helppoa ruokaa (= valmiiksi kuppiin pantua). Kuvassa olevat kissat ovat saaneet kiinni hiirulaisen kotiterassiltaan. Kumpikin on leikattu ja olleet sisäkissoja pennusta lähtien. Ainoa yhteys ulkoilmaan on ollut verkotettu terassi, johon siis tämä hiirulainen oli eksynyt seikkailemaan.

”Leikkaus maksaa” – totta, mutta mitkä on muut kustannukset, jos ei leikkauta?

Kissan jälkikasvusta syntyy paljon suuremmat kustannukset kuin leikkauksesta. Reviirin pieneneminen puolestaan vähentää tappeluja ja sitä kautta taisteluvammoja. Kohtutulehduksen ennaltaehkäisy on halvempaa kuin märkäkohdun hoito. Leikkaamatta jättäminen on kaiken kaikkiaan kalliimpaa pidemmällä aikavälillä kuin leikkaus itsessään.

100 – 200 euroa kertarykäisyllä saattaa tuntua paljolta pienituloisen kukkarossa. Se on kuitenkin yksi edullisimmista kissan terveydenhuoltokustannuksista. Sillä rahalla ei saa kissalle ruokaa ja kissanhiekkaa edes vuodeksi. Sen summan voi säästää kasaan jo ennen kuin kissaa hankkii. Niin kiire kissanhankinnassa ei yleensä ole, ettei kissanhankintaa voi vaikka vuoden lykätä, että saa säästettyä kasaan leikkuurahat. Tai sitten hankkii valmiiksi leikatun katin.

”Kissan pitää saada edes yhdet pennut” – tarua.

Kissa ei mitään menetä jos ei koskaan tule äidiksi. Raskaus ja synnytys ovat kissan kropalle rankka kokemus kuten myös jatkuvat kiimat. Kissa voi menehtyä synnytykseen, joka toki on harvinaista. Kattilallakin on tarvittu eläinlääkärin apua, kun eräs emo joutui synnytyksessä tiukkaan tilanteeseen. Kaksi pentua yritti tulla ulos yhtäaikaa. Eiväthän ne sieltä synnytyskanavasta kuitenkaan yhdessä mahtuneet. Kissalle jouduttiin tekemään pikainen keisarinleikkaus. Vaatii aikamoista taitoa lääkäriltä, sillä kissan piti olla seuraavana päivänä jo imetyskunnossa pennuilleen.

”Leikkaus voi laukaista fataalin sairauden” – osittain totta, mutta mistä syystä…

Leikkaus, mutta myös raskaus ja synnytys, on kissalle stressaava asia. Joskus stressaavat asiat voivat laukaista piilevän sairauden. Mutta tämä johtuu siis stressistä, ei leikkauksesta itsestään. Sairaus voi siis olla jo olemassa, mutta ei ole aktivoitunut. Kaikkia piileviä sairauksia ei voi testata etukäteen. Toisaalta sairaus voi aktivoitua jonkin muukin stressitilan takia.

Joskus harvoin leikkaushaava voi myös tulehtua. Mutta siitä tilanteesta selvitään yleensä eläinlääkärinkäynnillä ja antibiotilla.

”Kissa menettää leikkisyytensä” – tarua

Leikkaus ei leikkisyyttä vie. Joissain tapauksissa käy jopa päinvastoin. Enemmän leikkisyyteen vaikuttaa ikääntyminen. Tosin Kattilallakin yksi innokkaimista laserpisteen metsästäjistä on 17-vuotias leikattu kolli, joten ei ikäkään aina leikkisyyttä vähennä. Kissat ovat yksilöitä.

”Kissa lihoaa” – osittain totta, osittain tarua

Leikkaus saattaa vähentää kissan energiansaantitarvetta hormonitoiminnan muutoksen takia, mutta kissat ovat yksilöitä. Lihoamiseen vaikuttaa kissan aktiivisuus ja kuinka paljon ihminen kissaa aktivoi. Tämä yhdistettynä ruokintaan säätelee kissan painoa.

Roskaruoka maistuu hyvältä, mutta valitettavasti sisältää usein liikaa energiaa kissan tarpeisiin nähden. Sokeri on varsin turha ravintoaine kissalle. Kissa tarvitsee hyvin vähän hiilihydraatteja ja ylimääräinen varastoituu rasvaksi kehoon. Halvimmat ruoat sisältävät kissan tarpeeseen nähden aivan liian paljon hiilihydraatteja ja monessa paketissa lukee jopa aineluettelossa: SOKERI. Hyvätasoiseen ruokaan ja sen sopivaan saantiin on syytä panostaa. Vältetään lihoaminen ja monet kissojen ”elintasosairaudet”.

Leikkaus voi myös laskea aktiivisuustasoa eli kissan mukavuudenhalu kasvaa. Mutta ihmisellä on iso rooli siinä, että aktiivisuus saadaan pidettyä tietyllä riittävällä tasolla.

 

Teksti: Eliisa N.

Kuva: KissakotiKattila

Leikataan… Osa1

RomeoTheCatVuosittain hoteisiimme päätyy kissapopulaatioita, joissa voi olla kymmeniäkin kissoja ja kaikki leikkaamattomia. Kissat ovat lisääntyneet keskenään holtittomasti. Yleensä alkupiste on ollut yksi kesy kodin omaava ulkona vapaasti kuljeskeleva leikkaamaton tyttö- ja poikakissa pari, jotka eivät välttämättä ole edes samasta taloudesta. Osa pentueista voi syntyä kotiin, mutta yhtä hyvin aitan alle, naapurin autotalliin, navetan ylisille, tierummun sisään tai kesämökin kivijalkaan. Holtittoman lisääntymisen takia osa kissoista jää oman onnensa ojaan ja pennut eivät pääse kunnolla kesyyntymään ja syntyy puolivillejä laumoja.

Se, että kissa on sisäkissa, ei edellä mainittua episodia täysin estä. Varsinkin keväisin kissoja karkailee ja muutaman päivän haahuiltuaan, saattavat palata kotipihaan, joko itse kantavina (tyttökissa) tai jollekulle temput tehneenä (poikakissa). Sitten ihmetellään, että mitäs näille esimerkiksi neljälle pennulle nyt tehdään. Ottaisko ystävä, naapuri, sukulainen tai tutun tuttu näitä omakseen? Onneton elämän alku kissanpennulle.

Näitä vahinkopentueita tulee myös Kattilan hoiviin. Ei toivotuista pentueista huolimatta, emokissan omistaja ei kuitenkaan yleensä halua kissaansa leikkuuttaa. Leikkauttaminen on kuitenkin pienempi kustannuserä kuin yhden pentueen huolto 12 ensiviikon aikana. Saati halvempi kuin yhdenkään katin koko elinikäiset huoltamiskustannukset, esim. 15 vuoden ajan.

Mitä etua on siitä, että kissa leikkuutetaan?

Leikkauttaminen vähentää mahdollisuuksia puolivillien kissalaumojen syntyyn. Paikka paikoin kulkukissoja on riesaksi asti. Leikkamattomalla kissalla on myös laajempi reviiri, jolloin reviirikahakoita syntyy helpommin. Kahakoissa kissa saattaa saada vaarallisiakin vammoja. Kissoilta löytyy myös sairauksia, jotka voivat siirtyä veren välityksellä. Tappelussa saadut purema- ja verta vuotavat raapimavammat, voivat aiheuttaa tautien siirtymisen. Kissapopulaatioissa myös sisäsiittoisuus on ongelma. Kolli ei katso onko narttu oma sisko, oma äiti, oma lapsenlapsi vai joku muu. Sisäsiittoisuus taas altistaa erilaisille sairauksille ja kehityshäiriöille.

Mitä vanhemmaksi leikkaamaton tyttökissa tulee, sitä suurempi riski on myös kohdun tulehtuminen. Vuosittain tulee Kattilalle myös leikkaamattomia ikäneitoja. Ja vuosittain törmätään myös joidenkin näiden kohdalla kohtutulehduksen löytymiseen. Kohtutulehduksen ainoa hoitotapa on leikata kohtu pois. Tulehtuneeseen kohtuun kerääntyy märkää (nimitys märkäkohtu), se pullistuu ja jos sitä ei havaita ajoissa, kohtu puhkeaa ja kissa voi kuolla verenmyrkytykseen. Taudin oireisiin voi kuulua käytöshäiriöitä, jotka johtuvat tulehduksen aiheuttamasta kivusta. Eli jos leikkamaton tyttökissa muutuu yllättäen agressiiviseksi, voi taustalla olla tulehtunut kohtu. Ennaltaehkäisy on huomattavasti halvempaa kuin märkäkohdun hoito.

Kissoilla on kiima lukuisia kertoja vuodessa. Joku tyttökissa saattaa olla vain rauhaton, kun taas joku toinen joikaa yötäpäivää, niin ettei ihmisten nukkumisesta tule mitään. Karkaamisalttius on myös tällöin kohollaan. Pojat puolestaan merkkailevat innokkaasti reviiriä ja osuman saattaa saada myös perintöhuonekalut tai mikä tahansa joka merkkauskohteeksi sitten osuukaan. Poikakissan pissa haisee muuten aivan järkyttävästi, joten tätä ylimääräistä kuseskeluintoa on syytä yleisen hyvän nimissä rajoittaa pelkkään kissanhiekkalaatikkoon. Tämä onnistuu yleensä kun kolli kastroidaan nuorena.

Kattilan osuus

Toki Kattilallakin on oma lehmä ojassa tämän asian kanssa. Mitä vähemmän ei toivottuja raskauksia, sitä vähemmän meillekin tulee kissoja. Viime syksyn pentukatastrofia ei kukaan täällä halua uudestaan kokea. Vaikka todennäköisesti se tapahtuu tänäkin syksynä. Jokavuotinen ongelma, joka tietää aina runsaita kuluja niin ruokinnan kuin eläinlääkinnänkin saralla. Puhumattakaan siitä ajasta, joka menee noiden vintiöiden ja emojen kesytykseen ja kotiutuskuntoon saattamiseen.

Kattilalla kollikokelaat kastroidaan reilu puolivuotiaina. Neidit steriloidaan viimeistään kun ensimerkit kiimasta ilmaantuvat n. 1/2-1 vuotiaina. Joissain kissapaikoissa käytetään myös varhaissterilointia ja -kastrointia, joka tapahtuu hyvin nuorena. Varhaisleikkauksesta ollaan montaa mieltä, joten Kattilalla on päädytty pidättäytymään perinteisessä leikkuuiässä. Leikkaamattomien pentujen luovutusehdoissa puolestaan todetaan, että uusi omistaja on velvoitettu leikkauttamaan kissa.

Toivomme siis, että kaikki kissanomistaja (kissan palvelijat) leikkauttaisivat kissansa, riippumatta kissan sukupuolesta. Siis myös kollit on syytä leikkuuttaa, sillä yksikin leikkaamaton kolli pystyy tekemään temput vaikka kaikille leikkaamattomille tyttökissoille kilometrin säteellä. Meillä on viime kesältä yksi esimerkki, Romeo (kts. kuva) niminen löytökissa. Romeo on todennäköisesti useammankin samalta kesämökkialueelta löytyneen pentueen isä (siitä juontaa myös sille annettu nimi). Koska useimmat isot kissapopulaatiot ja pentueet Kattilaan tulevat maaseutualueilta, on myös maaseudun kissat syytä leikkauttaa.

Seuraavassa blogimerkinnässä suoritetaan sitten myytinmurtajaisia… käydään läpi syitä miksi ihmiset eivät halua kissaansa leikkauttaa ja pitävätkö väittämät paikkansa.

Teksti ja kuva: Eliisa N.