Kissa ei ole halpa seuralainen

Taannoin törmäsin laskelmaan, jossa kissan elinaikaisia kustannuksia verrattiin uuden auton hankitaan. Tulokseksi saatiin, että kissan kustannukset vastasivat pienen auton hankintahintaa eli noin 15000 euroa.

Summa ei ole kaukana todellisuudesta. Kissan kustannukset vuodessa ovat helposti noin 500 euroa, mikäli kissa ei sairastu. Summa sisältää ruoan, hiekat, välineet ja rokotukset. Yksikin ylimääräinen eläinlääkärikäynti vuodessa voi tosin tuplata tuo summan. Olisi hienoa, jos kissa eläisi 20 vuotta ilman mitään vaivoja. Sitä ei kuitenkaan voida koskaan taata.

Monet yrittävät säästää kissan ruokailukuluissa ja valitsevat halvinta ruokaa. Usein halvin ei kuitenkaan ole halvinta. Tämä johtuu siitä, että halvoissa ruoissa on myös usein raaka-aineissa säästetty. Ravinnon koostumus voi pidemmällä aikavälillä sairastuttaa kissan ja yleensä hoitokulut ovat silloin kalliimmat kuin mitä ruoan hinnassa on säästetty. Puhumattakaan sairauksien aiheuttamasta kärsimyksestä. Ruoan laatu ja hinta ei ole suoraan kytkyssä, joten kannattaa vertailla niin hintaa kuin tuoteselosteita.

Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto voi myös säästää rahaa. Kissan leikkauttaminen nuorena sekä säännölliset rokotukset ovat halpoja verrattuna mahdollisiin sairauskuluihin.

Sinun ei tarvitse olla kroisos pitääksesi huolta kissasta. Oma eläintenpitokyky tulisi mitoittaa tilanteeseen, jossa tulot katkeavat joksikin aikaa ja eläin samalla tarvitsee lääkärissä käyntiä. Tämä vaatii ennakointia. Eli kun tulovirtaa on, siitä laitetaan rahaa säästöön ns. pahan päivän varalle. Ja noita säästöjä ei käytetä esim. Ex tempore matkailuun. Mikäli raha riittää vain omaan kaurapuuroon ja asumiseen, on eläimen hankintaa lykättävä. Vaikka kuinka tykkäisi kissoista on ymmärrettävä siitä koituva vastuu ja rahanmeno.

Ole realisti oman taloutesi suhteen. Vähätuloinenkin voi yhden kissan kanssa pärjätä, kunhan suunnitelee raha-asiansa pitkällä tähtäimellä, pitää kissasta aiheutuvat kulut mielessä ja pistää rahaa säästöön äkillisiä kuluja varten. Kissan kanssa kannat vastuuta paitsi itsestäsi niin myös kissastasi.

 

Teksti ja kuva: Eliisa N.

Ikärasismiako?

Vanilia_Pennut saavat usein nopeasti kodin. Mutta pidemmän elämänkokemuksen omaavat kesyt kissat joutuvat odottamaan sitä useita kuukausia, toisinaan jopa yli vuoden. Se on aivan liian kauan. Voidaan puhua kissojen ikärasismista.

Minkä ikäinen on iäkäs kissa? Erään laskukaavan mukaan 2 vuotias kissa vastaa ihmisiässä 24 vuotiasta. Eli teini-ikä on juuri jäänyt taakse ja kasvukausi loppunut. Sen jälkeen 1 kissan vuosi vastaa noin 4 ihmisvuotta. Eli karkeasti 5 vuotias kissa on saman ikäinen kuin 36 vuotias ihminen. Vastaavasti 9 vuotias vastaa 52 vuotiasta ihmistä eli on keski-ikäinen. Tällä laskukaavalla 12 vuotias olisi nipin napin eläkeiässä.

Mutta hei! Monillahan elämä vasta alkaa kun eläkkeelle pääsee. Kattilan vanhimmat kissat ovat päässeet yli 18 vuoden ikään. Sinänsä 15 vuotta on jo hyvä kissan ikä ja kaikki siitä eteenpäin on pelkkää bonusta. Meillä 15 vuotiaat ovat eläkeläisiä. Ja yleensä niille ei enää uutta kotia haeta. Näitä ovat tällä hetkellä esimerkiksi Poika (n. 17 v.) ja Mirri (n. 18 v.). Ne saavat elellä Kattilalla niin kauan kun niiden terveys vaan kestää. Tästä on tullut niiden vanhuuden koti.

Mutta sitten on ikäväli 8-12 vuotta. Meillä on tälläkin hetkellä tämän ikäisiä kesyjä kissoja. Hekin ansaitsevat uuden kodin. Esimerkiksi Hurrrrmaava Vanilia tyttönen, 9v. Hänellä on kulunut uuden kodin etsinnässä jo 5 kuukautta. Annetaanpa hänen puhua vähän itsestään:

Minäkö muka vanhus? Eihän 9 vuotta ole ikä eikä mikään. Ihmisiässä se olisi noin 50v. (No, ei noita viiskymppisiä ihmisiäkään näytetä enään aina työelämässä arvostettavan.) Mä olen sentään puolta nuorempi kuin Kattilan vanhin kissa. Mä vipeltäisin mieluusti jo uudessa omassa kodissa. Mutta ei. Jotkut tuijottaa mun IKÄÄNI.

Mä olin ensteksi täällä kutoshuoneessa yksin. Mut sitten ne sijoitti tähän pari herrasmieskollia kans, 10 ja 12 v. Nyt ne on vuorotellen käyneet vähän vonkaamassa, mutta mä niille kaapin paikan näytin. Mä olen sinkkuneiti ja ylpeä siitä.

Musta on aikaisemminkin jo tässä blogissa kirjoitettu. Mut mä vaadin uusintaa, kun toi kämpän haku tuntuu käyvän niin hitaasti. Aikuiskoti, kiipeilymahdollisuuksia ja verkotettu parveke, siinä on mun toiveet. Sylikissa en oikein ole, mutta silityksiä rakastan. Siistiksi noi hoitajat mua luonnehtivat. Huone on aina niin siisti. Mä en levittele hiekkoja lattialle.

Alkaa kyrsii, kun kukaan ei oo musta kiinnostunut. Sanoin tolle mun sihteerilleni, että panee tähän vielä linkit niihin mun kehräysvideoihini. Jää nimittäin vanha kehruu-Jenny kakkoseksi, kun meikä alkaa hurista. Luonnossa se ääni on vielä makeempi kuin tossa videolla.

Tuu moikkaa mua huone kutoseen.

t. Hurrrrmaava Vanilia

Vanilian kehräys

Vanilian kehräys II

Vanilian esittelyteksti

Miksi minä en saa tuota kissaa…

oivaMeitä syytetään lehtien palstoilla siitä, ettemme luovuta kissoja ihmisille. Tarkoituksemme ei ole säilöä kissoja Kattilalla.

Osa kissoista on kokenut elämässään kovia ja ne on loukutettu ulkoilmasta. Jotta ne eivät enää päätyisi ulkoilmaan oman onnensa nojaan, pyrimme löytämään niille juuri sen oikean kodin. Sama koskee myös muita kotinsa menettäneitä kissoja.

Kattilaan päätyy paljon sellaisia kissoja, jotka jossain muualla päätyisivät arkuutensa takia piikille. Meillä ne saavat kesyyntyä omaa tahtiaan. Osalla kissoista on terveysongelmia, jotka täytyy hoitaa kuntoon. Emme luovuta akuutisti sairaita kissoja uusiin koteihin. Krooninen hallinnassa oleva sairaus (esim. kissan astma) ei luovutusta sinänsä estä, mikäli uusi koti sitoutuu useimmassa tapauksessa loppuelämän kestävään kissan lääkitykseen.

Meillä on lukuisia semikesyjä kissoja. Ne tarvitsevat kodin, jossa on jo aiempaa kokemusta kissoista, jotta kesyyntyminen jatkuu. Toivotaan myös, että semikesylle kissalle tulisi mukaan toinen katti kotiutumisen edistämiseksi. Kattilalla on useampia kissoja, jotka ovat jo valmiiksi ystävystyneet jonkun toisen Kattilan kissan kanssa. Tuttu kaveri helpottaa kotiutumista.

Arat kissat ovat oma lukunsa. Osa niistä on kokenut kovia elämässään ja saaneet lopulta turvapaikan Kattilalta. Niitä emme luovuta ennen kuin ne ovat osoittaneet jotain kesyyntymisen merkkejä. Lisäksi Kattilalla on joitakin iäkkäitä kissoja, jotka ovat asuneet Kattilalla jo vuosia, joille Kattilasta on tullut loppuelämän koti. Näitä vanhuksia emme pääsääntöisesti sijoita enää uuteen kotiin.

Emme luovuta kissoja vapaasti ulkoileviksi. Taajama-alueella vapaasti ulkoilevat kissat aiheuttavat usein naapurustossa kränää. Tietyt paikat ovat lisäksi kissoilta lain mukaan kielletty. Puhumattakaan niistä vaaroista, joita kissa kohtaa, kuten mm. autoliikenne. Aremmasta kissasta ei myöskään ole mitään takeita, että se palaisi takaisin ulos päästyään. Joten luovutamme kissan vain sisäkissaksi tai valvottuun ulkoiluun, kuten valjaat tai ulkoilutarha.

Ensimmäisellä käynnillä emme yleensä luovuta kissaa. Prosessi muistuttaa adoptiota. Mielellään niin että käy tutustumassa kissoihin ensin useamman kerran. Kulloinkin työssä olevat voivat tehdä alustavaa haastattelua käynnin aikana, jolloin ilmiselvät adoptioesteet voidaan todeta. Jos ilmeisiä esteitä ei ole, joku tausta-yhdistyksen hallinnosta haastattaa henkilön. Samalla varmistutaan siitä mikä/minkälainen kissa olisi ko. kotiin sopiva. Jos ihminen ja hänen kotiolonsa todetaan hyväksyttäviksi voidaan kissasta tehdä varaus ja sopia sitten kissan luovutuspäivä, jolloin kissan voi noutaa ja lopullinen sopimus tehdään.

Huolellisesta taustatyöstä huolimatta, kissoja palautuu meille takaisin. Usein syy on, että kissa ei ollutkaan sellainen kuin adoptoija oli odottanut, adoptoija ei tunne kissojen käyttäytymistapoja tai ihminen ei tulekaan toimeen kissan kanssa kun se onkin erilainen kuin edellinen katti. Toisinaan tulee tietoon ettei kissasta huolehdita sopimuksen mukaisesti, jolloin ääritilanteessa joudumme hakemaan kissan takaisin. Molempia tapauksia on tapahtunut tänäkin vuonna. Olemme erityisen tarkkoja kissojen hyvinvoinnista.

Koska palautuksia ja ongelmia on tullut vastaan, olemme ajoittain ehkä jopa ylikriittisiä kissoja haluavia ihmisiä kohtaan. Pahoittelemme, mutta pyrimme siihen, että kissat saisivat juuri oikeanlaisen loppuelämän kodin.

Koska tämä on pitkälti vapaaehtoistyötä, ei vuorossa olevat vapaaehtoiset tai harjoittelijat voi tietää jokaisen kissan se hetkistä tilannetta. Toisinaan tulee annettua ristiriitaistakin tietoa. Osa vapaaehtoisista on hommissa useana viikonpäivänä, jotkut viikottain ja jotkut vain satunnaisesti, jolloin ei kaikilla ole ajantasaista tietoa kaikista yli 80 tämän hetkisestä kissasta. Puhumattakaan siitä että tilanne elää koko ajan. Muutamassa päivässä ehtii tapahtua uskomattoman paljon. Olisi kivaa, että meillä olisi ajantasainen tietokanta kaikista kateistamme kaikkien työntekijöiden käytettävissä, mutta aika ja resurssit eivät siihen toistaiseksi riitä.

Kaikesta tästä huolimatta saatoimme kuitenkin uusiin koteihin viime vuonna 116 kissaa! Onnea ja menestystä kaikille kodin saaneille.