kissahiiri

Ihmiset esittävät monia syitä, joiden takia jättävät kissansa steriloimatta/kastroimatta. Testataanpa muutamaa väittämää, totta vai tarua.

”Kissa ei enää hiirestä”  –  ei pidä paikkaansa

Kissan reviiri kylläkin pienenee. Sen ei myöskään tarvitse opettaa muita (pentuja) metsästämään. Kissa voi muuttua hiukan mukavuudenhaluisemmaksi, mutta metsästyskykyä se ei vie. Jos kissa on hiirestänyt ennen leikkausta, se kykenee siihen sen jälkeenkin. Hiirestyshaluun voi vaikuttaa vähentämällä helppoa ruokaa (= valmiiksi kuppiin pantua). Kuvassa olevat kissat ovat saaneet kiinni hiirulaisen kotiterassiltaan. Kumpikin on leikattu ja olleet sisäkissoja pennusta lähtien. Ainoa yhteys ulkoilmaan on ollut verkotettu terassi, johon siis tämä hiirulainen oli eksynyt seikkailemaan.

”Leikkaus maksaa” – totta, mutta mitkä on muut kustannukset, jos ei leikkauta?

Kissan jälkikasvusta syntyy paljon suuremmat kustannukset kuin leikkauksesta. Reviirin pieneneminen puolestaan vähentää tappeluja ja sitä kautta taisteluvammoja. Kohtutulehduksen ennaltaehkäisy on halvempaa kuin märkäkohdun hoito. Leikkaamatta jättäminen on kaiken kaikkiaan kalliimpaa pidemmällä aikavälillä kuin leikkaus itsessään.

100 – 200 euroa kertarykäisyllä saattaa tuntua paljolta pienituloisen kukkarossa. Se on kuitenkin yksi edullisimmista kissan terveydenhuoltokustannuksista. Sillä rahalla ei saa kissalle ruokaa ja kissanhiekkaa edes vuodeksi. Sen summan voi säästää kasaan jo ennen kuin kissaa hankkii. Niin kiire kissanhankinnassa ei yleensä ole, ettei kissanhankintaa voi vaikka vuoden lykätä, että saa säästettyä kasaan leikkuurahat. Tai sitten hankkii valmiiksi leikatun katin.

”Kissan pitää saada edes yhdet pennut” – tarua.

Kissa ei mitään menetä jos ei koskaan tule äidiksi. Raskaus ja synnytys ovat kissan kropalle rankka kokemus kuten myös jatkuvat kiimat. Kissa voi menehtyä synnytykseen, joka toki on harvinaista. Kattilallakin on tarvittu eläinlääkärin apua, kun eräs emo joutui synnytyksessä tiukkaan tilanteeseen. Kaksi pentua yritti tulla ulos yhtäaikaa. Eiväthän ne sieltä synnytyskanavasta kuitenkaan yhdessä mahtuneet. Kissalle jouduttiin tekemään pikainen keisarinleikkaus. Vaatii aikamoista taitoa lääkäriltä, sillä kissan piti olla seuraavana päivänä jo imetyskunnossa pennuilleen.

”Leikkaus voi laukaista fataalin sairauden” – osittain totta, mutta mistä syystä…

Leikkaus, mutta myös raskaus ja synnytys, on kissalle stressaava asia. Joskus stressaavat asiat voivat laukaista piilevän sairauden. Mutta tämä johtuu siis stressistä, ei leikkauksesta itsestään. Sairaus voi siis olla jo olemassa, mutta ei ole aktivoitunut. Kaikkia piileviä sairauksia ei voi testata etukäteen. Toisaalta sairaus voi aktivoitua jonkin muukin stressitilan takia.

Joskus harvoin leikkaushaava voi myös tulehtua. Mutta siitä tilanteesta selvitään yleensä eläinlääkärinkäynnillä ja antibiotilla.

”Kissa menettää leikkisyytensä” – tarua

Leikkaus ei leikkisyyttä vie. Joissain tapauksissa käy jopa päinvastoin. Enemmän leikkisyyteen vaikuttaa ikääntyminen. Tosin Kattilallakin yksi innokkaimista laserpisteen metsästäjistä on 17-vuotias leikattu kolli, joten ei ikäkään aina leikkisyyttä vähennä. Kissat ovat yksilöitä.

”Kissa lihoaa” – osittain totta, osittain tarua

Leikkaus saattaa vähentää kissan energiansaantitarvetta hormonitoiminnan muutoksen takia, mutta kissat ovat yksilöitä. Lihoamiseen vaikuttaa kissan aktiivisuus ja kuinka paljon ihminen kissaa aktivoi. Tämä yhdistettynä ruokintaan säätelee kissan painoa.

Roskaruoka maistuu hyvältä, mutta valitettavasti sisältää usein liikaa energiaa kissan tarpeisiin nähden. Sokeri on varsin turha ravintoaine kissalle. Kissa tarvitsee hyvin vähän hiilihydraatteja ja ylimääräinen varastoituu rasvaksi kehoon. Halvimmat ruoat sisältävät kissan tarpeeseen nähden aivan liian paljon hiilihydraatteja ja monessa paketissa lukee jopa aineluettelossa: SOKERI. Hyvätasoiseen ruokaan ja sen sopivaan saantiin on syytä panostaa. Vältetään lihoaminen ja monet kissojen ”elintasosairaudet”.

Leikkaus voi myös laskea aktiivisuustasoa eli kissan mukavuudenhalu kasvaa. Mutta ihmisellä on iso rooli siinä, että aktiivisuus saadaan pidettyä tietyllä riittävällä tasolla.

 

Teksti: Eliisa N.

Kuva: KissakotiKattila