”Tammikuussa 2026 kävimme vierailemassa Kissakoti Kattilassa muutaman ystävämme kanssa, jotka olivat edeltävänä kesänä adoptoineet kaksi kissaa Kattilasta.
Heti ensimmäisenä pääsimme tapaamaan Vihtoria ja Elmaa (ent. Aino), jotka olivat korvapunkkien vuoksi eristyksissä muista kissakodin asukkaista. Pieni Vihtori sähisi vimmatusti, kun häkin ovea raotettiin, ja Elma oli kääriytynyt nurkkaan Vihtorin taakse. Ihastuimme pieneen parivaljakkoon heti. ❤️
Kissat jäivät vielä Kattilaan muutamaksi viikoksi, jotta korvapunkit saatiin hoidettua. Ennen kotiutumista Vihtori sairastui vielä keuhkopöhöön, josta kuitenkin toipui onneksi nopeasti. Helmikuun alussa toimme kissat kotiin. ❤️
Vihtori ja Elma ovat sopeutuneet kotikissan elämään todella nopeasti. Sylikissoiksi heistä ei (ainakaan vielä) ole, mutta molemmat ovat kovin uteliaita ja seurallisia. Kattilassa sähäkämpänä näyttäytynyt Vihtori on nykyään herttainen ja sosiaalinen – hän tulee ovelle tervehtimään kun tulemme kotiin, seuraa varjon lailla kaikkia tekemisiämme ja uskaltautuu jopa seurustelemaan vieraiden kanssa. Elma suhtautuu ihmisiin vielä hieman varautuneemmin, mutta tutkii uuden kotinsa jokaista nurkkaa kaveriaan uteliaammin ja menee rohkeasti tekemään tuttavuutta jopa imurin kanssa.
Nyt muutaman kuukauden jälkeen kissat nukkuvat päiväunia sohvalla, syövät herkkuja kädestä, painivat keskenään ja sirkuttelevat toisilleen aktiivisesti. Onkilelu on edelleen hitti, ja toisena kakkosena tulevat pehmeät pallot, joita ne jahtaavat kilpaa ympäri asuntoa. Kissat ovat jo lyhyessä ajassa tuoneet arkeemme kovasti iloa, ja olemme onnellisia että saimme antaa kodin juuri näille kahdelle veijarille.”❤️
