Arkistot: Kissat

Miisu, arviolta 10-vuotias neitokainen saapui kotiimme 10.4.25. Miisu sopeutui nopeasti ja selväksi kävi, että tie kissan sydämeen käy ruokakupin kautta. Alkuun Miisu ei ollut kovinkaan ronkeli mitä ruokaa hänelle tarjottiin, mutta jo parin kuukauden kuluttua, kelpasi enää yksi tietty kissanruoka. Liekö sitten ollut se ruoka käytössä jo aiemmassa elämässä. Miisu reissasi kesäviikonloppuisin kanssamme mökille, sopeutui siihenkin nopeasti. Ulkoilu ei ole ainakaan vielä  Miisun mieleen, valjaat päällä kun ei voi kävellä. 

Vuoden aikana on ollut myös hieman terveyshuolia; leuka-akne, silmätulehdus ja napatyrä, mutta nämä vaivat on nyt selätetty.

Miisu on kotiutunut loistavasti. Hänellä on omat tavat ja oma aikataulu. Hänestä on tullut myös entistä rohkeampi; kertoo ääneen mielipiteet. Leluhiiret saavat kyytiä kun hän lähtee hiirestämään. Miisusta on tullut meidän kissa ja toivottavasti meillä on monta yhteistä vuotta vielä edessä.❤️

T:Viitaset, Miisun perhe 

”Tammikuussa 2026 kävimme vierailemassa Kissakoti Kattilassa muutaman ystävämme kanssa, jotka olivat edeltävänä kesänä adoptoineet kaksi kissaa Kattilasta. 

Heti ensimmäisenä pääsimme tapaamaan Vihtoria ja Elmaa (ent. Aino), jotka olivat korvapunkkien vuoksi eristyksissä muista kissakodin asukkaista. Pieni Vihtori sähisi vimmatusti, kun häkin ovea raotettiin, ja Elma oli kääriytynyt nurkkaan Vihtorin taakse. Ihastuimme pieneen parivaljakkoon heti. ❤️

Kissat jäivät vielä Kattilaan muutamaksi viikoksi, jotta korvapunkit saatiin hoidettua. Ennen kotiutumista Vihtori sairastui vielä keuhkopöhöön, josta kuitenkin toipui onneksi nopeasti. Helmikuun alussa toimme kissat kotiin. ❤️

Vihtori ja Elma ovat sopeutuneet kotikissan elämään todella nopeasti. Sylikissoiksi heistä ei (ainakaan vielä) ole, mutta molemmat ovat kovin uteliaita ja seurallisia. Kattilassa sähäkämpänä näyttäytynyt Vihtori on nykyään herttainen ja sosiaalinen – hän tulee ovelle tervehtimään kun tulemme kotiin, seuraa varjon lailla kaikkia tekemisiämme ja uskaltautuu jopa seurustelemaan vieraiden kanssa. Elma suhtautuu ihmisiin vielä hieman varautuneemmin, mutta tutkii uuden kotinsa jokaista nurkkaa kaveriaan uteliaammin ja menee rohkeasti tekemään tuttavuutta jopa imurin kanssa.

Nyt muutaman kuukauden jälkeen kissat nukkuvat päiväunia sohvalla, syövät herkkuja kädestä, painivat keskenään ja sirkuttelevat toisilleen aktiivisesti. Onkilelu on edelleen hitti, ja toisena kakkosena tulevat pehmeät pallot, joita ne jahtaavat kilpaa ympäri asuntoa. Kissat ovat jo lyhyessä ajassa tuoneet arkeemme kovasti iloa, ja olemme onnellisia että saimme antaa kodin juuri näille kahdelle veijarille.”❤️