Eliisa, kohteen Kissakoti Kattila tekijä

Heinää ja huiskaleluja

On monta tapaa auttaa ja ilahduttaa Kattilan kissoja. Tuuloksen 4H:n nuoret olivat kasvattaneet kissoille heinää ja tehneet mitä värikkäimpiä huiskaleluja. Molemmista on jatkuva tarve Kattilalla. Kissat kiittävät ja seuraavanlaista kommentointia ”kuultiin”:

”Huonepalvelusta hyvää päivää, saiskos herroille olla jälkiruokapuffetista muutama korsi? Juu kyllä on tuoretta. Tämän syksyn sato on erityisen vehreää vuosikertaa.”

”Mä viihdyn mieluiten tän pilvenpiirtäjän huipulla, toteaa Tuutikki. Eipä hätää, Korsi&Keko toimittaa heinää myös lentokuljetuksella. Meillä on korkean luokan palvelu. Juu, kyllä on parasta 4H-luokkaa. Tästä ei heinä enää paljoa parane.”

”Karvanlähtöaika on taas täällä. Pitäkääpä turkeistanne huolta. Teille herra suosittelisin meidän heinäspesiaaliamme. Irroittaa sitkeämmäkin karvapallon alta aika yksikön. Ja kylläpä teidän karva kiiltääkin!”

MURRE: ”Jo on värikkäitä keppejä! Mä en osaa valita minkä mä haluaisin. Toi sinivalkoinen smurffi ois kyl kiva. Ja ettehän kerro kellekään et mä tykkään kans tosta aniliininpunaisesta. Ne sanoo, et se ei oo äijien väri. Mut oikeesti nekin tykkää siitä, muttei vaan kehtaa tunnustaa… Sulo vois tykätä kans tosta oranssista. Oikeestaan sille ei tunnu se väri olevan niin tärkee, vaan kunhan lelu heiluu ja siitä saa otteen. Ja siihehän toi kangas on just omiaan. Joku pitkäkyntinen onkin näköjään suikaloinu niitä jo valmiiksi.”

REISKA: ”Ne pani noi huiskat tohon töröttää. Kiitän ja kumarran. Nyt kun löytyis vielä joku joka heiluttas niitä. Liike on lääkettä on eläinlääkäri todennut. Ja totta vie mun selälle tekis hyvää pieni keppijumppa!”

Ps. Tässä vinkkiä myös muille mm. ensi kevääksi. Kasvata rairuohon tilalla jotain kissoille soveltuvaa heinää. Näin tulee heinällekin jatkokäyttöä…

Kuvat: KissakotiKattila, Kirjurina toimi: Eliisa N.

Kissa ei ole halpa seuralainen

Taannoin törmäsin laskelmaan, jossa kissan elinaikaisia kustannuksia verrattiin uuden auton hankitaan. Tulokseksi saatiin, että kissan kustannukset vastasivat pienen auton hankintahintaa eli noin 15000 euroa.

Summa ei ole kaukana todellisuudesta. Kissan kustannukset vuodessa ovat helposti noin 500 euroa, mikäli kissa ei sairastu. Summa sisältää ruoan, hiekat, välineet ja rokotukset. Yksikin ylimääräinen eläinlääkärikäynti vuodessa voi tosin tuplata tuo summan. Olisi hienoa, jos kissa eläisi 20 vuotta ilman mitään vaivoja. Sitä ei kuitenkaan voida koskaan taata.

Monet yrittävät säästää kissan ruokailukuluissa ja valitsevat halvinta ruokaa. Usein halvin ei kuitenkaan ole halvinta. Tämä johtuu siitä, että halvoissa ruoissa on myös usein raaka-aineissa säästetty. Ravinnon koostumus voi pidemmällä aikavälillä sairastuttaa kissan ja yleensä hoitokulut ovat silloin kalliimmat kuin mitä ruoan hinnassa on säästetty. Puhumattakaan sairauksien aiheuttamasta kärsimyksestä. Ruoan laatu ja hinta ei ole suoraan kytkyssä, joten kannattaa vertailla niin hintaa kuin tuoteselosteita.

Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto voi myös säästää rahaa. Kissan leikkauttaminen nuorena sekä säännölliset rokotukset ovat halpoja verrattuna mahdollisiin sairauskuluihin.

Sinun ei tarvitse olla kroisos pitääksesi huolta kissasta. Oma eläintenpitokyky tulisi mitoittaa tilanteeseen, jossa tulot katkeavat joksikin aikaa ja eläin samalla tarvitsee lääkärissä käyntiä. Tämä vaatii ennakointia. Eli kun tulovirtaa on, siitä laitetaan rahaa säästöön ns. pahan päivän varalle. Ja noita säästöjä ei käytetä esim. Ex tempore matkailuun. Mikäli raha riittää vain omaan kaurapuuroon ja asumiseen, on eläimen hankintaa lykättävä. Vaikka kuinka tykkäisi kissoista on ymmärrettävä siitä koituva vastuu ja rahanmeno.

Ole realisti oman taloutesi suhteen. Vähätuloinenkin voi yhden kissan kanssa pärjätä, kunhan suunnitelee raha-asiansa pitkällä tähtäimellä, pitää kissasta aiheutuvat kulut mielessä ja pistää rahaa säästöön äkillisiä kuluja varten. Kissan kanssa kannat vastuuta paitsi itsestäsi niin myös kissastasi.

Teksti ja kuva: Eliisa N.

Aremmatkin kissat saavat koteja: Kollitrion tarina

Helsingin Sanomat kirjoitti hienon jutun kodittomista kissoista. Juttuun pääsi mukaan myös Kissakoti Kattila sekä kolme kollipoikaa, jotka ovat Kattilan entisiä asukkaita. Laitetaanpa tähän linkki juttuun. Kollipojat Tikru, Poju ja Takku olivat tuhansien kissojen lailla kodittomia, mutta löysivät turvan – ”Löytöeläintalot nyt ruuhkautuneet kissoista”

Taustatarina

Kerrotaanpa vähän taustaa näistä kollipojista. Ruskeatiikeri Tikru tunnettiin Kattilassa nimellä Jytky. Mielikuva Jytkystä oli vähän kaksijakoinen. Toisaalta se piilotteli kiipelytelineen alakolossa ja räki ja räpsi. Toisaalta se myös haisteli ihmiskättä ja otti vastaan varovaisia silityksiä, mitä nyt sai kättään tungettua koloon.

Lahti-Ohlsenien etsivät itselleen aikuista kissaa, eikä heitä pieni haasteellisuus hätkäyttänyt. Päinvastoin he totesivat, että heillä kissa saa kotiutua omassa tahdissaan. Katseltiin sitten Kattilan putkepäällystöjä ja huoneita. Jytky oli rakkautta ensisilmäyksellä. Me hoitajat oltiin huuli pyöreenä, kun Jytky tyynen viileesti tuli itse kolostaan ulos ja heittäytyi selälleen kellimään kuin todeten: ”Että sinä Veera olet muuten sitten se mun uusi ihminen.” Tapahtui se mitä me hoitajat emme olleet saaneet tehdä. Veera sai rapsuttaa Jytkyä vatsasta. Ja niin Jytky sai kodin.

Pari kuukautta myöhemmin Jytkylle tultiin etsimään leikkikaveria. Jotain nuorehkoa leikkisää kollia ja taaskaan ei tarvinnut olla kesyimmästä päästä. Aloimme ehdottelemaan harmaavalkoista Ossia. Ossi väisti ihmistä, mutta liikkui aulassa ihmistenkin aikaan. Leikkisä? No ehdottomasti. Silityskelpoinen? No, ei vielä. Niinpä Ossi muutti Jytkyn kaveriksi. Sen verran arka Ossi oli kodissaankin aluksi, että sai liikanimen Ujopiimä. Myöhemmin Ossin nimi vaihtui Pojuksi.

Takku oli loukutettu kuljeskelemasta. Sen pitkä turkki oli aivan vanuttunut ja jouduttiinkin monin paikoin ajelemaan kaljuksi. Muuten karva kasvoi täysin takaisin paitsi hännän osalta. Takku oli huvittava näky, muuten pitkäkarvainen, mutta häntä oli ohut kuin piiska muuhun kroppaan verrattuna. Takku ei ystävystynyt kenekään kanssa, muttei se myöskään tapellut. Ihmisten aikaan se piileskeli ison kiipeilypuun kolossa. Kuukausien menessä Takku alkoi ilmaantua lattiatasolle kävelemään ihmistenkin läsnäollessa, mutta edelleen katti vältteli enempiä ihmiskontakteja. Tämä kissa jäi Lahti-Ohlseneja vaivaamaan kun he hakivat Ossia.

Meni taas pari kuukautta ja Lahti-Ohlsenit totesivat, että kyllähän heille kolmaskin kollipoika vielä mahtuisi. Varoittelimme Takusta, että kotiutuminen voi viedä todella pitkän ajan ja lisäksi Takulla tuntui olevan vähän lonkkien/selän kanssa ongelmia eli katti saattaisi tulevaisuudessa tarvita terveydenhoitoa. Eikä Takun iästäkään ollut mitään tietoa tai viitettä. Aivan nuori se ei ollut. Lahti-Ohlsenit totesivat, että antaisivat mielellään Takulle kodin sen loppuvuosiksi (tietekin me Kattilassa toivomme, että niitä on vielä runsaasti).

Kodittomien kollien tarina päättyi siis onnellisesti ja he saivat rakastavan ja kärsivällisen loppuelämän kodin. Kenelle tahansa emme suosittele semiarkoja katteja. Sellaiset vaativat runsaasti aikaa ja kärsivällisyyttä. Arkojen kissojen kohdalla haastattelemme ihmiset tavallistakin tarkemmin. Emme näet halua, että kissa palautuu muutaman viikon jälkeen maininnalla ”kun se ei ollutkaan kesy”. Ihmisen täytyy ymmärtää, että hitaasti hyvää tulee. Semiaroista kateistakin kuoriutuu ajastaan hellyttäviä seuralaisia. Joillain se vie viikkoja ja joillain kuukausia, vuodenkin.

Nyt on se aika vuodesta kun Kattila täyttyy kodittomista kissoista. Niinpä meillä on yli sata naukujaa ruokittavana. On kotoa tulleita sekä pitkään ulkona yksin eläneitä pentueista puhumattakaan. Pennut saavat kodit alta aikayksikön, mutta erityisesti tarvittaisiin koteja noille ujoimmille. Lisäksi meillä on edelleen useita aikuisia kesyjä kissakaksikkoja vailla kotia.

Teksti ja kuva: Eliisa N.

Leikataan… Osa2: Myytinmurtajaiset

Ihmiset esittävät monia syitä, joiden takia jättävät kissansa steriloimatta/kastroimatta. Testataanpa muutamaa väittämää, totta vai tarua.

”Kissa ei enää hiirestä” – ei pidä paikkaansa

Kissan reviiri kylläkin pienenee. Sen ei myöskään tarvitse opettaa muita (pentuja) metsästämään. Kissa voi muuttua hiukan mukavuudenhaluisemmaksi, mutta metsästyskykyä se ei vie. Jos kissa on hiirestänyt ennen leikkausta, se kykenee siihen sen jälkeenkin. Hiirestyshaluun voi vaikuttaa vähentämällä helppoa ruokaa (= valmiiksi kuppiin pantua). Kuvassa olevat kissat ovat saaneet kiinni hiirulaisen kotiterassiltaan. Kumpikin on leikattu ja olleet sisäkissoja pennusta lähtien. Ainoa yhteys ulkoilmaan on ollut verkotettu terassi, johon siis tämä hiirulainen oli eksynyt seikkailemaan.

”Leikkaus maksaa” – totta, mutta mitkä on muut kustannukset, jos ei leikkauta?

Kissan jälkikasvusta syntyy paljon suuremmat kustannukset kuin leikkauksesta. Reviirin pieneneminen puolestaan vähentää tappeluja ja sitä kautta taisteluvammoja. Kohtutulehduksen ennaltaehkäisy on halvempaa kuin märkäkohdun hoito. Leikkaamatta jättäminen on kaiken kaikkiaan kalliimpaa pidemmällä aikavälillä kuin leikkaus itsessään.

100 – 200 euroa kertarykäisyllä saattaa tuntua paljolta pienituloisen kukkarossa. Se on kuitenkin yksi edullisimmista kissan terveydenhuoltokustannuksista. Sillä rahalla ei saa kissalle ruokaa ja kissanhiekkaa edes vuodeksi. Sen summan voi säästää kasaan jo ennen kuin kissaa hankkii. Niin kiire kissanhankinnassa ei yleensä ole, ettei kissanhankintaa voi vaikka vuoden lykätä, että saa säästettyä kasaan leikkuurahat. Tai sitten hankkii valmiiksi leikatun katin.

”Kissan pitää saada edes yhdet pennut” – tarua.

Kissa ei mitään menetä jos ei koskaan tule äidiksi. Raskaus ja synnytys ovat kissan kropalle rankka kokemus kuten myös jatkuvat kiimat. Kissa voi menehtyä synnytykseen, joka toki on harvinaista. Kattilallakin on tarvittu eläinlääkärin apua, kun eräs emo joutui synnytyksessä tiukkaan tilanteeseen. Kaksi pentua yritti tulla ulos yhtäaikaa. Eiväthän ne sieltä synnytyskanavasta kuitenkaan yhdessä mahtuneet. Kissalle jouduttiin tekemään pikainen keisarinleikkaus. Vaatii aikamoista taitoa lääkäriltä, sillä kissan piti olla seuraavana päivänä jo imetyskunnossa pennuilleen.

”Leikkaus voi laukaista fataalin sairauden” – osittain totta, mutta mistä syystä…

Leikkaus, mutta myös raskaus ja synnytys, on kissalle stressaava asia. Joskus stressaavat asiat voivat laukaista piilevän sairauden. Mutta tämä johtuu siis stressistä, ei leikkauksesta itsestään. Sairaus voi siis olla jo olemassa, mutta ei ole aktivoitunut. Kaikkia piileviä sairauksia ei voi testata etukäteen. Toisaalta sairaus voi aktivoitua jonkin muukin stressitilan takia.

Joskus harvoin leikkaushaava voi myös tulehtua. Mutta siitä tilanteesta selvitään yleensä eläinlääkärinkäynnillä ja antibiotilla.

”Kissa menettää leikkisyytensä” – tarua

Leikkaus ei leikkisyyttä vie. Joissain tapauksissa käy jopa päinvastoin. Enemmän leikkisyyteen vaikuttaa ikääntyminen. Tosin Kattilallakin yksi innokkaimista laserpisteen metsästäjistä on 17-vuotias leikattu kolli, joten ei ikäkään aina leikkisyyttä vähennä. Kissat ovat yksilöitä.

”Kissa lihoaa” – osittain totta, osittain tarua

Leikkaus saattaa vähentää kissan energiansaantitarvetta hormonitoiminnan muutoksen takia, mutta kissat ovat yksilöitä. Lihoamiseen vaikuttaa kissan aktiivisuus ja kuinka paljon ihminen kissaa aktivoi. Tämä yhdistettynä ruokintaan säätelee kissan painoa.

Roskaruoka maistuu hyvältä, mutta valitettavasti sisältää usein liikaa energiaa kissan tarpeisiin nähden. Sokeri on varsin turha ravintoaine kissalle. Kissa tarvitsee hyvin vähän hiilihydraatteja ja ylimääräinen varastoituu rasvaksi kehoon. Halvimmat ruoat sisältävät kissan tarpeeseen nähden aivan liian paljon hiilihydraatteja ja monessa paketissa lukee jopa aineluettelossa: SOKERI. Hyvätasoiseen ruokaan ja sen sopivaan saantiin on syytä panostaa. Vältetään lihoaminen ja monet kissojen ”elintasosairaudet”.

Leikkaus voi myös laskea aktiivisuustasoa eli kissan mukavuudenhalu kasvaa. Mutta ihmisellä on iso rooli siinä, että aktiivisuus saadaan pidettyä tietyllä riittävällä tasolla.

Teksti: Eliisa N.

Kuva: KissakotiKattila

Leikataan… Osa1

Vuosittain hoteisiimme päätyy kissapopulaatioita, joissa voi olla kymmeniäkin kissoja ja kaikki leikkaamattomia. Kissat ovat lisääntyneet keskenään holtittomasti. Yleensä alkupiste on ollut yksi kesy kodin omaava ulkona vapaasti kuljeskeleva leikkaamaton tyttö- ja poikakissa pari, jotka eivät välttämättä ole edes samasta taloudesta. Osa pentueista voi syntyä kotiin, mutta yhtä hyvin aitan alle, naapurin autotalliin, navetan ylisille, tierummun sisään tai kesämökin kivijalkaan. Holtittoman lisääntymisen takia osa kissoista jää oman onnensa ojaan ja pennut eivät pääse kunnolla kesyyntymään ja syntyy puolivillejä laumoja.

Se, että kissa on sisäkissa, ei edellä mainittua episodia täysin estä. Varsinkin keväisin kissoja karkailee ja muutaman päivän haahuiltuaan, saattavat palata kotipihaan, joko itse kantavina (tyttökissa) tai jollekulle temput tehneenä (poikakissa). Sitten ihmetellään, että mitäs näille esimerkiksi neljälle pennulle nyt tehdään. Ottaisko ystävä, naapuri, sukulainen tai tutun tuttu näitä omakseen? Onneton elämän alku kissanpennulle.

Näitä vahinkopentueita tulee myös Kattilan hoiviin. Ei toivotuista pentueista huolimatta, emokissan omistaja ei kuitenkaan yleensä halua kissaansa leikkuuttaa. Leikkauttaminen on kuitenkin pienempi kustannuserä kuin yhden pentueen huolto 12 ensiviikon aikana. Saati halvempi kuin yhdenkään katin koko elinikäiset huoltamiskustannukset, esim. 15 vuoden ajan.

Mitä etua on siitä, että kissa leikkuutetaan?

Leikkauttaminen vähentää mahdollisuuksia puolivillien kissalaumojen syntyyn. Paikka paikoin kulkukissoja on riesaksi asti. Leikkamattomalla kissalla on myös laajempi reviiri, jolloin reviirikahakoita syntyy helpommin. Kahakoissa kissa saattaa saada vaarallisiakin vammoja. Kissoilta löytyy myös sairauksia, jotka voivat siirtyä veren välityksellä. Tappelussa saadut purema- ja verta vuotavat raapimavammat, voivat aiheuttaa tautien siirtymisen. Kissapopulaatioissa myös sisäsiittoisuus on ongelma. Kolli ei katso onko narttu oma sisko, oma äiti, oma lapsenlapsi vai joku muu. Sisäsiittoisuus taas altistaa erilaisille sairauksille ja kehityshäiriöille.

Mitä vanhemmaksi leikkaamaton tyttökissa tulee, sitä suurempi riski on myös kohdun tulehtuminen. Vuosittain tulee Kattilalle myös leikkaamattomia ikäneitoja. Ja vuosittain törmätään myös joidenkin näiden kohdalla kohtutulehduksen löytymiseen. Kohtutulehduksen ainoa hoitotapa on leikata kohtu pois. Tulehtuneeseen kohtuun kerääntyy märkää (nimitys märkäkohtu), se pullistuu ja jos sitä ei havaita ajoissa, kohtu puhkeaa ja kissa voi kuolla verenmyrkytykseen. Taudin oireisiin voi kuulua käytöshäiriöitä, jotka johtuvat tulehduksen aiheuttamasta kivusta. Eli jos leikkamaton tyttökissa muutuu yllättäen agressiiviseksi, voi taustalla olla tulehtunut kohtu. Ennaltaehkäisy on huomattavasti halvempaa kuin märkäkohdun hoito.

Kissoilla on kiima lukuisia kertoja vuodessa. Joku tyttökissa saattaa olla vain rauhaton, kun taas joku toinen joikaa yötäpäivää, niin ettei ihmisten nukkumisesta tule mitään. Karkaamisalttius on myös tällöin kohollaan. Pojat puolestaan merkkailevat innokkaasti reviiriä ja osuman saattaa saada myös perintöhuonekalut tai mikä tahansa joka merkkauskohteeksi sitten osuukaan. Poikakissan pissa haisee muuten aivan järkyttävästi, joten tätä ylimääräistä kuseskeluintoa on syytä yleisen hyvän nimissä rajoittaa pelkkään kissanhiekkalaatikkoon. Tämä onnistuu yleensä kun kolli kastroidaan nuorena.

Kattilan osuus

Toki Kattilallakin on oma lehmä ojassa tämän asian kanssa. Mitä vähemmän ei toivottuja raskauksia, sitä vähemmän meillekin tulee kissoja. Viime syksyn pentukatastrofia ei kukaan täällä halua uudestaan kokea. Vaikka todennäköisesti se tapahtuu tänäkin syksynä. Jokavuotinen ongelma, joka tietää aina runsaita kuluja niin ruokinnan kuin eläinlääkinnänkin saralla. Puhumattakaan siitä ajasta, joka menee noiden vintiöiden ja emojen kesytykseen ja kotiutuskuntoon saattamiseen.

Kattilalla kollikokelaat kastroidaan reilu puolivuotiaina. Neidit steriloidaan viimeistään kun ensimerkit kiimasta ilmaantuvat n. 1/2-1 vuotiaina. Joissain kissapaikoissa käytetään myös varhaissterilointia ja -kastrointia, joka tapahtuu hyvin nuorena. Varhaisleikkauksesta ollaan montaa mieltä, joten Kattilalla on päädytty pidättäytymään perinteisessä leikkuuiässä. Leikkaamattomien pentujen luovutusehdoissa puolestaan todetaan, että uusi omistaja on velvoitettu leikkauttamaan kissa.

Toivomme siis, että kaikki kissanomistaja (kissan palvelijat) leikkauttaisivat kissansa, riippumatta kissan sukupuolesta. Siis myös kollit on syytä leikkuuttaa, sillä yksikin leikkaamaton kolli pystyy tekemään temput vaikka kaikille leikkaamattomille tyttökissoille kilometrin säteellä. Meillä on viime kesältä yksi esimerkki, Romeo (kts. kuva) niminen löytökissa. Romeo on todennäköisesti useammankin samalta kesämökkialueelta löytyneen pentueen isä (siitä juontaa myös sille annettu nimi). Koska useimmat isot kissapopulaatiot ja pentueet Kattilaan tulevat maaseutualueilta, on myös maaseudun kissat syytä leikkauttaa.

Seuraavassa blogimerkinnässä suoritetaan sitten myytinmurtajaisia… käydään läpi syitä miksi ihmiset eivät halua kissaansa leikkauttaa ja pitävätkö väittämät paikkansa.

Teksti ja kuva: Eliisa N.

Tripla – tupla

Viime talvena Lammilta tuli iso määrä eri-ikäisiä katteja. Osa päättyi Kattilalle kun omistaja ei pysynyt pitämään niistä enää huolta. Ihana oli nähdä miten hyvin nämä kissat on kesyyntynyt ja osa on jo päässyt omaan kotiin. Nyt esittelyssä parivaljakkoja, jotka etsivät vielä uutta kotia.

Kaksi kissaa tarkoittaa yleensä tuplahauskaa ja usein myös tuplakuluja. Joten taloudellinen ennakkovalmistautuminen on tarpeen. Kissa ei koskaan ole halpa seuralainen. Nämä katit ovat joko alunperin tulleet samasta paikasta tai ovat ystävystyneet Kattilalla ollessaan. Emme siksi mielellämme erota niitä toisistaan. Mikäli sinulla on tilaa ja elämäntilanne ja talous balanssissa, tulepa tutustumaan… ja kun painat tästä linkistä saat esiin luovutusehdot.

Poikapari – Niki ja Salama

Mä olen Niki, nuori leikkisä herrasmies. Tykkään silityksistä ja hyrisen tyytyväisenä. Mun kaverini on toi iso kolli Salama. Me ollaan vähän kuin majakka ja perävaunu, koominen pari. Pusketaan toisemme kumoon ja kilpaillaan silityksistä.

Tytöt – Mateu ja Loitsu

Mä olen Mateu. Mulla on siskokin täällä Marru, mut mä olen tykästynyt täällä tohon pitkäkarvaseen harmaavalkeaan Loitsu leidiin. Me vietetään paljon aikaa yhdessä ja siksi haluttaisiin samaan kotiin. Mä diggaan silityksistä ja toi Loitsukin ottaa niitä vastaan. Loitsu tosin välillä komentaa silittäjää käpälällään, sil on joku raja mihin saakka sitä saa silittää. Mut se on ihan iisi, se ei käytä kynsiä. Me molemmat tykätään herkuista. Loitsulla suorastaan kuola valuu, jos on jotain hyvää tiedossa. Me ollaan Loitsun kanssa monitahoinen paketti. Loitsu tuo tähän vähän pientä elämänkokemusta ja mä maustan teinipärinällä. Leluhiiren kans on muuten kiva leikkiä. Oo tarkka ku tuut moikkaamaan, mun systeri on melkein saman näköinen kuin mä, ettei tuu sekaannusta.

Make ja Mieto

Mä olen Make, musta nuori tyttökissa. Mä en ole vielä ihan varma mitä tuumaan ihmisistä. Ne on vähän jänniä. Mä annan kyl silittääkin, mut jos tulee jännä paikka, mä räväytän pikkutassullani ja yleensä unohdan kynnet esille. Toi mun kamu Mieto, on rento kundi. Se antaa paremmin silittää. Korkeintaan laittaa korvat vähän luimuun. Mä vähän ihmettelen, kun se on niin cool, silityksistä huolimatta. Meitit on leikattu, joten mitään sellaista kähinää ei ole tiedossa, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Eniten me vietetään aikaa neliön kokoisessa kissansängyssä vierekkäin pötköttäen.

Jokainen meistä saattaa olla uudessa kodissa aluksi vähän ujo. Mutta kun ihmiset ei liikoja odota eli ovat kärsivällisiä, niin me kyllä kotiudutaan kun meillä on tuttu kissakamu kerran mukana…

Teksti ja kuvat: Eliisa N.

Kissojen sisustusvinkit: Siirretäänpä vähän tuota mattoa…

Totta kai jokainen kissan hankkija hankkii katilleen heti alkajaisiksi kunnon raapimapuun, leluja, hiekkalaatikon ja ruokailukupit. Arvoesineet siirretään kaappiin ja sohva kenties suojataan vilteillä ynnä muulla. Mutta myös kissat sisustavat. Eivät ehkä tietoisesti.

Yöllä juostaan matot rullalle. Aamulla omistaja astuu sen vinkuhiiren päälle mennessään keittämään kahvia. Mitä ihmettä se tekee siinä keskellä eteistä, laitoinhan sen eilen illalla lelukoriin, jonka nostin kirjahyllyyyn. Epäilys osoittautuu todeksi huomatessasi, että koko lelulaatikko on kipattu ja muutama kirja on myös lattialla, samoin pari anopin antamaa koriste-esinettä.

Tiedänpä tuttavapiirissäni erään kissan, joka ei voi sietää epäjärjestystä ja kantelee tavaroita, joita ihmiset ovat jättäneet pöydille ja lattioille. Kissa hiissasi yön pimeinä tunteina eteisen tuolille unohtuneen lehtiön takaisin työhuoneeseen. Kynä kiikutettiin suoraan omistajan sänkyyn, kun se oli jätetty ärsyttävästi olohuoneen pöydälle. Tosin omista jäljistään kissa ei niinkään ollut moksiskaan. Ruokakomeron ovi oli nimittäin keploteltu auki ja kuivamuonapussi revitty auki ryöstöretkellä, sillä seurauksella, että koko komeron lattia lainehti raksuista.

Jokainen aamu Kattilallakin on aina arvoitus. Sisään astuessaan hoitajat saatavat saapua suht puhtoiseen aulaan tai sitten ei. Joulun aikaan kuusenjalkaan asetettu näre on aamulla useammin lattialla pitkin pituuttaan kuin pystyasennossa. Luonnollisesti tähän sisustusjippoon kuuluu myös kasa havunneulasia, jotka on levittäytyneet lattialle ja vähän muuallekin.

Matot eivät ikinä ole siinä mihin ne on illalla asetettu. Vähintäänkin ne on siirtyneet puoli metriä johonkin suuntaan. Esittävää taidetta löytyy mm. hiekan muodossa lattialta. Voisi luulla että on kisattu hiekkalinnan rakentamisessa. Mutta tietäen kissojen lyhytjänteisyyden on rakennushommat jääneet aloituksen asteelle ja vain ”pohjatyöt” on tehty, eli kevyt hiekkakerros peittää lattiaa ja ajoittain ruokakuppiakin.

Myös seiniltä saattaa aamulla löytyä uusia ”graffitteja”. Jotkut kolleista harrastaa spreijausta. Ja kuten kunnon graffittitaiteilijat, tekevät sen yön pimeinä tunteina, niin ettei kukaan tiedä kuka kateista on kulloisen kusivanan seinään heittänyt. Asiasta voidaan esittää arvailuja, sillä jotkut kolleista eivät viitsi pysytellä tuntemattomina yön taitelijoina, vaan häpeämättä tekevät sitä myös päiväsaikaan. Ja kaikki Kattilan aikuiset katithan on siis leikattu.

Huoneissa katit harvemmin intoutuvat laajamittaisempaan sisustusurakkaan. Toki joskus saman huoneen katit saattavat vetää juoksukisaa ja ohimennen kipata vesiesteen nurin. Karvaa on tietysti joka paikassa. Sisäkissoilla karvaa irtoaa ympäri vuoden. Karvat imeytyvät kaikkiin tekstiileihin. Niitä sitten irroitellaan kumihanskalla sängynpeitosta ja kiipeilypuusta ja ongitaan kahvikupista. Tai sitten todetaan, että antaa olla. Siellä missä kissa, siellä myös karvaa (sfinksiä ehkä lukuunottamatta).

Pennut ovatkin sitten ihan oma juttunsa. Olet juuri siivonnut pentuhuoneen ja menet hoitamaan esim. pyykkisirkusta. Palatessasi huomaat, että huone tai perhekoon häkki, jossa pennut ovat, näyttää siltä ettei siihen olisi viikkoon koskettu. Tunnissa on kaikki häkissä oleva hunnutettu hiekalla tai puupurulla vesikippoa myöden. Leluhiiri on marinoitu kermaviilissä ja äidinmaidonvastikelautasella on pelattu vesipooloa. Asianmukaisesti peitto tai pyyhe on kieputettu muistuttamaan turbaania. Pennut itse tietenkin makaavat raukeina puoliunessa, niin viattoman näköisinä kuin vain tuon ikäiset koltiaiset voivat olla.

Miten teidän kissat sisustaa?

Teksti ja kuvat: Eliisa N.

Syöpä – viheliäinen sairaus

Olemme tänäkin vuonna joutuneet saattamaan viimeiselle matkalle jo pari kissaa syövän takia. Joten on aika puhua tästäkin ikävästä asiasta.

Kissa ja syöpä on huono yhdistelmä. Kissoillekin olemassa kemoterapiaa. Usein on kuitenkin kysyttävä onko karvakaveri riittävän kestävä kemoterapiaa varten. Usein kissan kärsimys syöpähoidoissa on sitä luokkaa, että rakastava kissanomistaja miettii kahdesti haluaako kissan kärsivän taudista tai sen hoidosta. Hoitotulos on arvaamaton. Toiset toipuvat, eivätkä sanottavammin kärsi hoidosta. Toiset taas saavat hoidon sivuoireet ja osa menetetään hoidoista huolimatta. Syöpähoidot ovat kalliita. Yksi esimerkki jenkeistä, youtube-kissa Marmalade. Katti ei saanut huomattavia sivuoireita kemoterpiasta, mutta kissan hoitaminen maksoi suuria summia, joita sitten omistaja keräsi netin kautta.

Kukin yksittäinen kissanomistaja joutuu omalta kohdalta miettimään onko hoitoihin varaa, saati onko hoidosta todellista hyötyä ja mikä on kissan kärsimys. Monesti me ihmiset haluasimme karvakaverimme jatkavan seuranamme. Emme haluasi päästää irti. Mutta mikä on todennäkäisyys, että kissa kärsii hoidoista tai menehtyy hoidoista huolimatta. Se on jokaisen kissanomistajan henkilökohtaisesti päätettävä. Viime kädessä kissan ei tule kärsiä meidän ihmisten takia. Jos rakastaa kissaa, osaa myös päästää siitä oikeaan aikaan irti ja saattaa karvakaveri viimeiselle matkalle.

Kattilassa syövät ja kasvaimet ovat usein syy viimeiselle matkalle. Viimeisin tapaus oli Rölli. Tuo hurmaavan näköinen harmaa smaragdisilmä, joka vietti Kattilalla 8 vuotta, saateltiin tässä kuussa viimeiselle matkalle. Hänet menetimme ärhäkän suolistosyövän takia. Ja kissathan ovat tunnetusti taitavia peittämään sairausoireet. Aiemmin tänä vuonna menetimme Vönsin, myöskin kasvainten takia. Syöpä ei katso ikää. Eikä suinkaan kaikki iäkkäät kissat saa syöpää, joten sitä ei kannata pelätä kissaa ottaessa. Monet kissat elävät yli viisitoistavuotiaksi vailla syövän häivää.

Toivotaan runsaasti terveitä kissanvuosia kaikille kodinsaaneille kissoille!

Teksti ja kuva: Eliisa N.

Kattila – illan tullen

Kello 15 Kattilan ovet sulkeutuvat ja aamuvuorolaiset pyrähtävät omille teilleen. Alkaa Kattilan ilta, joka yleensä katkeaa vain hetkeksi iltavuorolaisen käydessä omalla kierroksellaan. Muuten Kattilan valtaa unelias ilmapiiri – vai valtaako?

Tiistaina saavuin Kattilalle puoli neljältä tarkoituksenani päivittää kissatietoja, kuvata sekä leikittää ja kesyttellä kissoja.

KARANTEENI

Viime viikkojen aikana on Kattilaan tulvinut jälleen kissoja roppakaupalla. Noin 40 kissaa on saapunut puolimatkan krouviin uutta kotia etsimään. Kahdeksan vuotias Vönsi makasi flegmaattisena häkissään erkassa. Poju oli menettänyt kotinsa ja tuntuu ottavan sen raskaasti. Vönsille etsitäänkin pikaisesti uutta omistajaa. Kissa ei tuntunut reagoivan oikein mihinkään, joten otin ”kovat keinot” käyttöön. Silitin vatsanpuolelta ja jopa sain pojun kropan edes vähän liikkumaan.

Lukuisat muut kissat täyttivät muut karanteenin häkit. Osalta oli omistajat kuolleet ja osalta oli koti lähtenyt muuten vaan alta. Myös joitakin loukutettuja oli tullut. Ei muuta kuin kamera käyntiin. Tällä viikolla päivittyy siis taas kotia hakevien sivu, kuin myös uusia otoksia pidempiaikaisista asukkaista tulee kummisivuille.

AULAN ILTA

Aulatila oli jälleen muutoksien alainen. Neljä kissaa huoneista oli saanut siirron aulaan asumaan. Perttu oli ehtinyt jo ottaa aulan haltuunsa ja liikkui siellä kuin kotonaan häntä pysyssä. Tyttöystäväänsä Ullaa en sen sijaan nähnyt. Ulla todennäköisesti oli siirtynyt putkien päälle. Seiskan Minttu oli ottanut haltuunsa seinähyllyt ja kaapinpäällystät. Äitinsä Miuku sen sijaan ei olisi halunnut huoneestaan luopua. Kyllä keino siihenkin löytyi: laserpointteri. Miuku on kova metsästämään valopistettä ja huomaamattaan juoksi sen perässä pitkin keittiötä ja väkisinkin tutustui uusiin naamoihin.

Pidin muutenkin kissoille leikkihetkiä ja laserpointterikisaan osallistuiva mm. Ossi, Ulla (ei Pertun tyttöystävä), Pilkku, Poika, Tipa, Pipsa, Pippin, Paapero ja Minni.

Myöhemmin alkoi kuulua ryminää ja ryskettä. Aulassa tapahtui paniikkireaktio ja enemmistö kateista pakeini yläilmoihin. Hetken kuunneltuani paikansin ryskeen ykköshuoneeseen. Siellä oli alkanut iltaravit. Siskokset Myy ja Mymmeli ottivat mittaa toisistaan ja juoksivat kirjaimellisesti pitkin seiniä. Myös kaksi muuta nuorta, Pikku Kissa ja Putina, yltyivät kisaamaan keskenään. Kale ja Mamma katselivat väsyneenä, mitä se nuoriso taas melskaa. Ohessa ikkunan läpikuvattu video tilanteesta.

Lähes kaikki olivat kiinnostuneita PartyMix-pussistani. Reppuli kulki vanavedessäni toivorikkaasti ja onnistuikin keräämään useamman herkkuerän. Reiska oli löytänyt leposijan kerrossängyn yläpetiltä. Kun pussini kanssa lähestyin sänkyä, alkoi kissoja tipahdella yksi kerrallaan Reiskan seuraan. Ellu, Oiva, Murre, Rehti, Ella ja moni muu tuli, kerjäsi ja otti vastaan silityksiä. Toiset reippaasti, toiset vähän empien. Esimerkiksi Ellaa en ollut koskaan ennen saanut silittää.

Illalla, kun talossa on rauhallista ja ihmisiä vähän, kissat muuttuvat rohkeammiksi ja tulevat näkyville. Silloin myöskin kesytystyö onnistuu paremmin. Leikkisessioihin saa myös enemmän osallistujia. Ja liikuntaa, toimintaa ja rauhallista jutustelua ja läsnäoloa nämä kissat kaipaavat.

Tämä on sitä mitä vapaaehtoiset tekevät ja mitä suuri yleisö ei näe. Tämän tyyppiset kohtamiset kissojen kanssa antavat paljon ja auttavat jaksamaan tässä työssä. Minun iltani jatkui vielä nettisivujen päivityksillä ja tämän blogin valmistelulla.

Teksti, video ja kuvat: Eliisa N.

Kylläpä aika rientää – Riento on jo 10 kk

Aikasemmin olen noin kerran kuussa kertonut jostakusta kotia vailla olevasta kissasta. Ja kotia vailla olevia kissojahan meillä riittää. Tällä kertaa valikoitui vaihteeksi vähän nuorempi katti kuukauden kissaksi – Riento.

Tämä musta kolli on viettänyt aikaansa Kattilalla parikuukautisesta vintiöstä saakka. Nyt Riento on jo noin 10 kuukauden ikäinen solakka kundi. Pallitkin on jo Riennolta viety, joten sekin asia on jo kunnossa. Koti vain puuttuu.

Riento on silityskelpoinen, mutta vielä vähän varauksellinen ihmisten suhteen. Toisaalta silloin kun silittämään pääsee, käynnistyy todellinen kehräysmoottori ja koko katti hytkyy hyrinänä tahdissa. Voi sitä hyrinää! Riento tarvitsisi kodin, jossa sille olisi ihmisseuraa, jotta jätkällä olisi mahdollisuus karistaa epäluuloisuuden rippeet lopullisesti. Mitään ei ole vielä menetetty. Riento soveltuu niin ainoaksi kissaksi kuin toisen kissan seuralaiseksikin.

Kolli on ollut enempi tarkkailija kuin lelun perässä juoksija. Mutta mistä sitä tietää, kun koti löytyy, millainen touhukone Riennosta sitten kuoriutuu. Pienenä pentuna vauhtia kyllä riitti, mutta nyt vähän isompana lievä apatia on vallannut kollin. Tosin olosuhteet Kattilalla ovat vähän erilaiset kuin omassa kodissa voisi olla. Riento on ihan kiltti. Ei räpsi ei näyki. Korkeintaan pakenee paikalta, jos tilanne vaikuttaa mielestään liian tukalalta. Riennon kanssa on siis varauduttava rauhalliseen muutaman viikon ”sisäänajoon”.

Olisiko sinun kodissasi ja sydämessäsi tilaa yhdelle komealle mustalle kollille?

Lisää kotia hakevia kissoja löytyy sivun ylälaidasta osasta: Kissat/Kotia etsivät. Katso myös luovutusehdot.

Kuva ja teksti: Eliisa N.