Eliisa, kohteen Kissakoti Kattila tekijä

Ulla ja Perttu haaveilevat yhteisestä kodista

UllaPerttu

Mää oon kollipoika Perttu. Mut on loukutettu Perttulasta ulkoonta kuleksimasta, tummanruskea raitapaita. Mää tykkään silityksistä ja tarjoon mahapuoltakin rapsutettavaksi. Mää tapasin ton Ullan täällä Kattilalla ja meistä on tullut hyvät kaverit. Ulla on vähän ujon sorttinen mustavalkoinen neiti, mutta kyllä sekin silityksiä sietää. Välillä sille tulee vähän turvaton olo ja sillo se hakeutuu mun kanssa samaan koppaan. Oon kuulemma sen tuki ja turva.

Meitin tartteis saada uus kämppä. Alkaa käydä vähän tylsäksi asustella täällä Kattilalla näin pitemmän päälle. Aikuistalous olis kiva. Lapsellinen talouskin käy, kunhan lapset osaa käyttäytyä. Meit ei saa repiä hännästä tai nostella huvikseen. Aikuiset kattokoon, että vekarat on nätisti meitin kanssa. Kämpän koko ei ole niin nökönuukaa. Tietty aina isoompi kämppä on paree, kuin pikku kippana. Toisaalta mikä tahansa kämppä on suurempi ku meitin nykyinen 5 neliön kimppahuone, jossa asuinkaverit vaihtuu alvariinsa.

Ja sehän on selvä ettei meitiä pirä päästää yksistään ulkoilemaan. Me ollaan mieluiten sisäkatteina. Tai jos haluut arskarrella meitille verkotetun parvekkeen tai kuistin, niin eipä panna pahaksemme.

Tulkee tutustuu meitiin. Meitin kimppakämpän nummero on nelonen.

Terveisin
Hurmuripoika Perttu ja Ujo Ulla

Ps. Kuvaaja on vallan pahoillaan, ettei Ujosta Ullasta saanut parempaa kuvaa ku toi klasin läpi otettu…

Hurrr-maavaa

vanilia

Jokaisella katilla on omanlaisensa kehräysääni, niin on Vaniliallakin. Tämä yhdeksänvuotias leikattu tyttö käynnistyy muutaman sipaisun jälkeen ja voi sitä ääntä. Hurrr-maaavaa. Jotkut sanovat sitä moottorisahasoundiksi.

Tämä mustavalkoinen hoikka neito on hakenut kotia jo yli kaksi kuukautta. Edelliseen perheeseen syntyi lapsi ja sitä ei Vanilia pysytynyt hyväksymään. Etsittyään uutta kotia kuukauden ajan kotihoidosta käsin tuloksettomasti, Vanilia sitten siirtyi Kattilalle.

Tämä persoonallinen typykkä pitää silityksistä ja kiipeilemisestä. Tosin vatsanalukseen ei saa koskea, silloin Vanilia nappaa hampailla kädestä kiinni ja räppää tassulla. Vanilia ilmoittaakin varsin selkeästi milloin häneen saa koskea ja milloin ei. Äkkinäiset äänet saavat Vanilian ryntäämään johonkin turvalliseen koloon. Tämä kissa on persoonallinen otus, joka tietää mitä tahtoo ja mitä ei. Siis todellinen Kissa.

Hänelle etsitään kotia, jossa ei ole muita lemmikkejä. Hän sopisi rauhalliseen, vähän varttuneempaan kotiin, jossa ei enää ole lapsia. Edellisessä kodissa Vanilia leimaantui täysin perheen miespuoliseen kaksijalkaiseen. Mutta kyllä hän Kattilalla on ottanut vastaan silitykset myös naishenkilöiltä. Ulkoilutarha olisi bonusta tai sitten verkotettu parveke, niin katti pääsisi turvallisesti haistelemaan ulkoilmaa.

Lisäinformaatiota: Vanilian esittely

Videolla näyte siitä, miten Vanilia kehrää silityksen seurauksena…

Siivouspäivän satoa 28.5.2016

KUVAKOLLAASI

siivouspaiva2016

Pilvisessä säässä vietimme siivouspäivää, odottaen koko ajan milloin ensimmäinen sadepisara saavuttaa myyntipöytämme. Onneksi selvisimme ilman sadetta. Meillä oli leppoisa tapahtuma.

Vohvelimestarit taikoivat meille rapeaa syötävää ulkona ja siinä sivussa saattoi katsella meidän kirpputoritarjontaa. Sisällä pullakahvia ja herkkuja kotiin vietäväksi, sekä tietenkin kissoja silitettävänä ja katseltavana. Rölli puolestaan toimi tänään ylimmäsenä arpajaisvalvojana.

Kiitos Teille kaikille kävijöille. Ja niille, jotka eivät tänään ehtineet tapahtumaan, niin tervetuloa johonkin seuraavista tapahtumista. Tosin meillähän on tavallaan jatkuvasti tapahtuma päällä. Kattilan ovethan ovat auki joka päivä klo 12 – 15, mikäli mielii kissoja nähdä ja rapsutella.

Joku pääsi kotiin

Oltuani hetken Kattilalta poissa, päivitin tietoni ajantasalle, käymällä tänään ravintolapäivän tiimoilta kissoja katsomassa. Jahka näistä kevätflunssista selvitään palaan taas vapaaehtoisvuoroillekin.

Minua odotti jymypaukku! Neloshuoneesta oli kaksi kissaa kadonnut. Minun pitkä-aikasprojektini Vilpertti oli saanut kodin. Hän on päässyt kirmaamaan äitinsä kanssa tilavaan asuntoon ja saanut uuden henkilökohtaisen kesyttäjän/palvelijan. Uusi koti on ymmärtäväinen Vilpertin pientä ujostelua kohtaan. Nuori kolli saakin nyt henkilökohtaista päivittäistä huomiota. Ja olen varma, että hän tottuu ihmisiin ja kotioloihin muutamassa viikossa. Näitä uutisia on mukava saada ja jakaa. Tsemppiä Vilpertti! Rattoisia kissanpäiviä!

No, jaoin sitten etupäässä Vilpertille varatun Party Mix pussin muille kateille. Olihan ravintolapäivä ja kun ihmisetkin saivat hyvää safkaa, niin kyllä kattejakin piti muistaa ja jakaa ”karkkeja”. Osansa saivat: Pipsa, Karvinen, Rousku, Rapsu, Nuppu, Nexu, Pekka, Reppuli, Rölli, Reiska, Murre, Pulla, Rehti, Ulla, Perttu ja pari muuta. Yllättävän riittoisa pussi, vaikka kukaan kissoista ei ylenkatsonut saamisiaan. Päin vastoin useampi halusi santsata. Pekkaa yritin houkutella syömään kädestäni. Ei onnistunut. Hän tuijotti raksuja kädessäni kiinteästi, kuono muutaman sentin päässä, mutta ei suostunut nappaamaan niitä edes tassulla lattialla lojuvasta kädestäni. Heti kun tiputin raksut matolle ja vein käden pois, niin kissa ei aikaillut, vaan raksut hävisivät suuhun saman tien. Pekka jäi toivorikkaasti vielä odottamaan saisiko lisää.

Eipähän tämä kesytystyö ihan äkkiä lopu…