Mä olen tavan ihana poitsu ja kiltimpää tuskin löytyy mistään. Rakastan retkottaa siliteltävänä. Ja vatsaanikin esittelen ja sitäkin saa rapsutella. Toi mun seuraneiti tykkää kans silityksistä. Vaikka mä olen kyllä se parivaljakon hellyydenkipeämpi osapuoli.
Mä ja mun seuraneiti oltaisiin tavan kiitollisia uudesta kodista. Tätä hommaa on nyt hidastanut kuukausikaupalla toi mun satunnainen yskäni. Virkayskää sanon minä. Röntgeneissä on käyty ja keuhkot kuvattu. Epäilevät että olisi astman poikasta. Astmapiippua mun ei ole tarvinnut vielä kokeilla. Nyt mennään kortisonikuurilla.
Mun kanssa on siis syytä varautua ylimääräisiin terveydenhuoltokuluihin. Tuskin mitään maata kaatavaa. Mutta kerron nyt reilusti, ettei se mahdollinen eläinlääkärilasku tule sit yllätyksenä. Mut eihän mun paikka oikeasti ole täällä Kattilan tiloissa vaan jossain kodissa, josta löytyy kiipeilypuu ja sohva, jossa ottaa silityksiä vastaan. Toki tuon astmaepäilyn takia toivon et siivoat vähän ahkerammin ettei tartte vetää pölyä henkeen ja hiekka olisi priimasorttia eli ei pölyä sekään.
Iästäni en osaa mitään sanoa. Syntymätodistus on jossain vaiheessa hukkunu, kun kuljeskelin tuolla pihoilla ja metsissä jonkun tovin, ennen kuin mut kopattiin turvaan ennen viime talven pakkasia. Kiitos muuten sille joka koppasi. Täällä sisällä on niin paljon kivempaa, etten mä enää tahdo ulos.
Tule rapsuttelee mua ja mun seuraneitiä huone kutoseen. Mä luulen, että se on rakkautta ensi hipaisulla. GIVE ME MY CHANCE!
Piki poika on asustellut ykköshuoneessa jo kuukausia. Huonekaverit ovat vaihtuneet, mutta Pikille ei ole löytynyt sitä loppuelämän kotia. Tämä yksitoistavuotias kolli tuli alunperin Kattilalle asuinkaverinsa kanssa. Pojille tuli kuitenkin asumisero, sillä tämä toinen katti alkoi pomottamaan vanhaa kaveriaan Pikiä ja Piki rauhallisena, vähän aranpuoleisena kattina, kärsi siitä. Onneksi asuinkumppani sai jo aikaa sitten uuden kodin.
Meidän asfalttimiäs toivoisi rauhallista kotia ainoana lemmikkinä. Ei myöskään lapsiperheen hektistä arkea, vaan vaikka vähän varttuneempaan kotiin, yksinasujan tai pariskunnan eläkekaveriksi. Rauhallisesti lähestyen pääsee Pikin kanssa herkkiin hetkiin ja siinä sitten nojataan otsa otsaa vasten hoitaja ja Piki. Piki ei pidä paljoa melua itsestään. Kyllä tässä kaverissa silti on vielä leikkisyyttäkin jäljellä. Paraatilaji on laserpisteen metsästys. Se saa asfalttimiähenkin liikkeelle ja liikettä niveliin.
Olisiko sinulla tarjota sopivaa eläkekotia Pikille?
Kyllä meillä kissoja piisaa! Syksyisen pentukatastrofin tuotokset ovat siirtyneet enimmäkseen yleisosastolle kaikkien nähtäväksi ja leikitettäväksi. On sekä janakkalaista, iittalaista, että lammilaista versiota. Muutama on jo saanut uuden kodin, mutta vielä näitä riittää. Leikkisiä, mutta väistävät osa vielä silitystä. Tässä iässä ne kuitenkin kotioloissa saa suht helposti silityskelpoisiksi. Siksi toivoisimmekin että teinit saisivat pian uudet kodit. Kotisivujen kotia etsiviin heitä onkin lisätty niin eilen kuin toissa viikollakin.
Eilen kävin tapaamassa pentuja nelos- ja kutoshuoneissa. Alli tuli haistelemaan välittömästi kättäni. Istuuduttuani lattialle ja jaettuani muutaman herkkupalan alkoivat muutkin pennut tehdä lähestymisyrityksiä. Koskea ei saanut, mutta sen sijaan pennut havittelivat herkkupussia, joka oli sylissäni. Ne uskaltautuivat kiipeilemään jalkojeni päällä, haistelivat kättäni ja leikkivät lenkkarini nauhoilla. Jossain vaiheessa minun oli pakko pelastaa kengännauhani ja poistua paikalta todeten, että tapaamme varmasti uudestaan. No, tänään kutoshuoneessa leikittiin improvisoidulla onkilelulla. Uhrasin lenkkarin nauhan ja sidoin sen perhosleluun. Leikkiin mukaan tuli Luna ja Iiro. Pidempään istuttuani Luna antoi kuin antoikin kevyesti silitellä leikin lomassa.
Nelosen vintiöt olivat myöskin leikkiä vailla. Huiskaleluja on vain liian vähän. Nelosen pennut toivovatkin vierailijoilta tuliaisiksi upouusia käyttämättömiä onki- ja huiskaleluja. Annathan lelut ensiksi henkilökunnalle, vaihdamme niitä rikkoutuvien tilalle. Lelut ovat huonekohtaisia eli niitä ei saa siirtää huoneesta toiseen.
Mymmeli oli innoissaan päästessään onkileluleikkiin. Pentti jahtasi mielellään valopistettä. Freija antaa jo silittää ja kehrääkin välillä. Riento on pennuista vanhin. Riento on yli puolivuotias ja jo kastroitukin. Hänestä tulee kookas musta kolli, joka kehrää silitettäessä. Näiden huoneiden ainoa sähisevä ja räppäävä pentu on Luka. Mutta kyllä hänkin siitä reipastuu kun vähitellen tehdään tuttavuutta. Tässä joukossa on muuten myös kissoja, joista blogasin muutama viikko sitten otsikolla: Muutaman viikon projekti: 9 pentua. Eli kesytys on tuottanut tulosta.
No, neljä viikkoa sitten tilanne oli se, ettei yhtäkään vastaanottopaikkaa ollut enää vapaana. Mutta onneksi tilanne elää. Viikkojen kuluessa kissoja on saatu rokotettua, madotettua, kastroitua, steriloitua ja siirrettyä yleisosastolle. Yleisosastolta puolestaan on useita kissoja saanut uuden kodin. Joten karanteenissa on jälleen hiukan pelivaraa. Mutta kuten sanottu, tilanne elää koko ajan.
Yleisen neloshuoneesta on tullut varsinainen pentuvitriini. Alkusyksyn pentukatasrofin tuloksia on siirretty sinne yleisön nähtäville ja leikitettäviksi. Pentuja ikäluokassa 4 – 6 kk. Ja kyllä siellä yksi aikuinen emokin nimeltään Astrid lymyää. Hän ei kylläkään ole kaikkien pentujen äiti. Pennut ovat eri kesyysasteisia. Osa hakee huomiota ja silityksiä, osa on leikkiaddikteja ja osa pitää virkasähinää, mutta tykkäävät kuitenkin silittelystä, jos vain pääsee koskettamaan.
Seiskan kesy Ninja mielellään myös kotiutettaisiin, sillä hänellä on omassa käytössään koko yksiö. Hän ei oikein muiden kissojen seuraa hyväksy, siksi on yksin yksiössään. Kaipaa ehdottomasti ihmisseuraa ja silityksiä sekä sitä loppuelämän kotia.
Kutoseen on myös siirtynyt uutta nuorta porukkaa Pertun ja Ullan seuraksi. Iittalalaisia 4 kk ikäisiä pentuja. Sinne avautui tilaa, kun vanhat herrat Viljo ja Veikko saivat vihdoin uuden kodin. Onnea muuten äijille. Neljä kuukautta se kodinetsintä kesti, mutta kun sattui oikeanlainen ihminen kohdalle, niin homma nytkähti eteenpäin.
Aulatiloihin on siirtynyt mm. upea Olli-kolli. Samoin vähän aremmat Pilkku ja Romeo. Parin viikon aikana on myös aulan kollien arvojärjestystä hiukan päivitetty eli pientä nahinointia ja murinointia on esiintynyt. Mutta taas on ”rauha maassa”.
Olli
Pilkku
Romeo
Paljon bloginäkyvyyttä saanut Vaniliakin pääsi vihdoin uuteen kotiin ja omaan rauhaan. En tiedä mikä sen kodinsaannissa oikein mätti. Onhan Vanilia omanlaisensa persoona, mutta niinhän kaikki kissat ovat. Mutta että kesyn perusterveen kissan kotiuttaminen kestää kuukausikaupalla, kun sopivaa kotia ei löydy, sitä on välillä vaikea käsittää. Oliko sen yhdeksän vuoden ikä oikeasti niin suuri kynnys ihmisille?
Kodin saaneita viimeisen kuukauden aikana ovat mm: Viljo, Veikko, Jytky, Pörrö, Tyyli-Lyyli, Visa, Kamu, Isoveli, Vanilia, Hermanni, Unelma, Nestori, Tiuku, Aasa, Loki ja Hannibal. Paljon onnea ja iloa uusiin koteihin!
Siellä se on, hyllyn päällä, tyylikkään harmaa smaragdisilmä. Tämä kaunis tyttö on osunut monen vierailijan silmiin ja moni olisi halunnut silitellä sitä. Rölli on kuitenkin vähän hitaasti lämpiävää sorttia ja onkin läväyttänyt tassulla liian lähelle tulijoita.
Rölli on viettänyt aikaansa Kattilalla aivan liian pitkään, jo vuodesta 2009 lähtien. Rölli omaisi mahtavan potentiaalin kesyyntyä. Hän tarvitsisi ehdottomasti jatkuvaa henkilökohtaista huomiota edistyäkseen. Sitä emme pysty Kattilalla hänelle takaamaan. Haemmekin hänelle nyt kärsivällistä ja asiantuntevaa aikuiskotia, jotta kesyyntyminen pääsisi kunnolla vauhtiin. Tyttö on perso kinkulle ja PartyMix herkkunappuloille. Niiden kanssa Rölliä saa lähestyä. Läpsiminen on muutenkin jo vähentymään päin. Silittämiseen on kuitenkin vielä hiukan matkaa.
Muutaman kuukauden kärsivällisyydellä tästä smaragdisilmästä tulee kyllä ihan täyspäinen kotikissa. Sylikissaa emme hänestä lupaa, mutta arvonsa tunteva paronitar aivan varmasti. Aatelinen, joka oppii arvostamaan palvelijoitaan ja suomaan helliäkin hetkiä, kunhan saa tehdä sen omassa tahdissaan.
Koska tämä Rölli on sarjassa ”semiarka”, ei sitä ihan mihin tahansa voida kotiuttaa. Joudumme haastattelemaan tavallista tarkemmin kotiehdokkaat. Kerro siis taustatietosi sähköpostilla ja miksi juuri sinun kotisi olisi Röllille paras ja minkälaisen elämän voit hänelle tarjota. Kannattaa myös käydä katsomassa Rölliä livenä ellei vielä ole sitä tehnyt, niin tietää minkälaisesta leidistä on kyse. Tarjolla ainoastaan sisäkissaksi.
Sähköpostia saa laittaa osoitteeseen: kissakotikattila(at)gmail.com
”Ei mua nyt sentään joka välissä saa kuvata!”, toteaa arvon leidi.
Missä se Kullan ja Hopen lääkelista on? Flubenol on lopussa! Et viisis käydä hakemassa hanskoja varastosta? Voit sä pitää tästä kissasta kiinni, et mä saan antibiotin sille annettua?
8 ripulipotilasta, yksi silmätulehdus, 3 flunssapentua, 2 kattia toipumassa sterilointileikkauksesta, 3 odottamassa vientiä rokotukseen. Yksi loukutettu katti köhii, mutta flunssaoireita ei ole, aloitetaan matokuuri. Tämä päivä on matokuurin osalta helpompi. Edeltävänä päivänä oli madotuksessa 16 kissaa.
Tavallinen päivä karanteeniosaston arkea. Jos nyt tavallisesta päivästä voi edes puhua, sillä tilanne karanteeniosastolla elää jatkuvasti. Yhtenä hetkenä osastolla saattaa olla vain kaksi kissaa, seuraavana 20.
Leikkuuta
Onko kellään autoa, että saataisiin pari kissaa vietyä eläinlääkäriin? Yksi häkki olisi tyhjänä, voisko 8 huoneen aikuisista jonkun leikkauttaa? Yhden kissan sterilointi/kastrointileikkaus maksaa n. 100€. Kaikilta tytöiltä poistatetaan samalla myös kohtu. Näin löydetään samalla mahdolliset märkäkohtutapaukset. Kohtutulehdus voi pitkään olla oireeton tai näkyä kivun aiheuttamina käytösongelmina. Käytännössä ainoa hoitokeino on kohdunpoisto. Hoitamattomana kohtu voi pidemmällä tähtäimellä puhjeta ja aiheuttaa kuoleman. Se on etenkin steriloimattomien ikäkkäämpien kissojen ongelma. Tänäkin syksynä on sterilointien yhteydessä löydetty kaksi märkäkohtutapausta. Molemmat olivat 9-vuotiaita tyttöjä.
Mm. 9 vuotiaalta Milli-tyttöseltä löytyi steriloinnin yhteydessä märkäkohtu, joka luultavimmin on ollut agressiivisen käyttäytymisen syynä. (kuva: Eliisa N.)
Siivousta
Astuessani karanteeniosastolle tai erkkaan, kuten me sitä tuttavallisesti kutsumme, teen saman kuin muutkin hoitajat: desifoin käteni ja kenkäni. Haen kaapista työpaidan. Useimmat käyttävät talon työvaatteita, paitaa ja housuja. Kissoja käsitellään kertakäyttöhanskoin tai järein rukkasin. Useiden häkkien kohdalla käytetään myös paperikuitukankaista suojaessua. Essu on häkkikohtainen. Seuraavaan häkkiin siirryttäessä essu vaihtuu kulloisenkin häkin omaan essuun. Hanskat vaihdetaan uusiin häkistä toiseen siirryttäessä. Yksi käsinelaatikko ei moneksi päiväksi riitä. Jokaisella häkillä on myöskin omat välineensä: hiekkalapio ja harja/rikkalapioyhdistelmä.
Jokainen häkki siis siivotaan päivittäin. Aloitan tavanomaisen häkin siivouksen. Vedän kertakäyttöhanskat käsiini. Kerään ruoka- ja vesikupit häkistä tiskiin. Kirjaan ylös mitä kissa on syönyt. Otan häkin oman hiekkalapion ja käyn hiekkalaatikon läpi ja poistan paakut ja kakat, kaadan hiekat uuteen laatikkoon. Teen huomioita ulosteista: määrä ja laatu. Kirjaan kaiken ylös. Vetelen harjalla irtoroskat rikkalapioon ja pois. Tarkastan petivaatteet ja vaihdan tarvittaessa. Tällä kertaa petivaateet on siistit. Siisti kissa. Haen virgon-liuokseen kastellun rätin ja pyyhin lattian, seiniä ja edusverkon. Silittelen ja juttelen välissä kissalle ja tarkailen sen terveydentilaa. Rätti menee roskiin välittömästi käytön jälkeen. Tiskaan ja desifioin kupit ja laitan kissalle uudet ruoat ja vedet. Lopuksi pesen ja desifioin siivousvälineet ja palautan ne omalle paikalle häkin viereen sekä pesen käytetyn hiekka-astian.
Ruokintaa
Aikuiset saavat ruoan pari kertaa päivässä, emot ja pennut jopa kolmasti. Ruokavalio karanteenissa on vähän erilainen kuin yleisellä puolella. Pennut saavat tietysti penturuokaa ja aikuiset yleensä pussiruokia. Huonosyömäisiä kissoja autetaan ruokkimalla niitä suoraan suuhun diettivellillä tai sheba finessestä tehdyllä vellillä. Myös laktoositonta kermaviiliä käytettään. Sitä hankitaan isoina sangollisina. Paljon käytetään ”vesikanaa”, jossa siis on vettä ja oikeaa kanaa ja joissain tapauksessa myös vähän riisiä. Sitä saa ostettua sekä pusseissa että tölkeissä. Se sopii monelle ruokarajoitteiselle sekä pennuille ja ripulipotilaille.
Lääkintää ja karanteenihuoltoa
Karanteeniosastolle sijoitetaan kaikki Kattilalle tulevat uudet kissat. Löytökissat pidetään siellä lakisääteinen 15 vrk. Täytyy muistuttaa ettei Kattila ole varsinainen löytöeläinpaikka. Emme saa mitään korvausta kaupungilta löytöeläimen vastaanottamisesta. Kesyn löytöeläimen kohdalla ensisijainen paikka onkin virallinen löytöeläinkoti, joiden tiedot löytyvät asuinkaupungin tai -kunnan verkkosivuilta. Kattila toimii kissojen turvakotina niille, joilla ei omaa kotia ole.
Kotoa tulleet sekä loukutetut kissat viettävät ensiviikot karanteenissa, jossa niiden terveyden tilaa voidaan arvioida ja suorittaa madotukset, rokotukset ja leikkauttaminen. Ulkoa tulleet aikuiset kissat saavat kolme matokuuria yleensä 10 päivän välein. Pennut ja emot täytyy madottaa sitäkin useammalla matokuurilla. Yskiminen ja turkin hilseily voi olla myös merkki matotartunnasta. Yksi kolmen madotuksen setti maksaa kissasta riipuen 5-15 euroa. Viimeisen kolmen kuukauden aikana matokuurit on saanut n. 40 kissaa.
Jokainen kissa niin pentu kuin aikuinen saa rokotukset. Joillakin kotoa tulleilla kissoilla voi rokotukset olla voimassa ja siitä todistuksena tulee mukana rokotuskortti. Kaikki muut kohtaavat eläinlääkärin ja rokotetaan. Syksyn aikana on rokotettu n. 40 kissaa. Yhden rokotuksen hinta on n. 50€. Rokotusjonossa on edelleen useita kissoja. Joten eläinlääkärilaskua on tulossa lisää. Kissoja ei voida päästää yleisosastolle ennen kuin rokotukset ja madotukset ovat kunnossa ja kissa näiltä osin luovutuskuntoinen.
Karanteeniosastolla hoidetaan myös sairastuneet kissat. Tyypillisiä sairauksia ovat flunssa, silmätulehdus ja ripuli. Jonkin verran myös muita virus-sairauksia esiintyy. Yleisimmät lääkkeet ovat erilaiset antibiootit, silmätipat ja korvatipat. Yksi antibioottikuuri maksaa 7 eurosta ylöspäin. Tänä syksynä antibiootteja on saanut ainakin 40 kissaa erilaisiin sairauksiin. Kyseessä ovat olleet nimenomaan vastatulleet kissat. Joka kerta tarvitaan vähintäänkin eläinlääkärin konsultaatio. Hätätilanteissa otetaan eläinlääkäriaika sieltä mistä sen nopeiten saa, jottei kissa joutuisi kärsimään.
Pieni flunssapotilas
Pieniä ripulipotilaita
Muutaman kerran vuodessa törmätään tilanteeseen, jossa kissalle ei eläinlääkärikään mitään mahda. Löytyy mm. syöpää, vakavaa anemiaa, vakava sydänvika. Ne ovat niitä harvoja tilanteita, jolloin joudumme tekemään raskaan päätöksen ja laittamaan kissan piikille.
Jotkut terveysongelmat voidaan hoitaa myös yleisosastolla, esim. kipulääkitys. Varsinkin vanhemmilla yli 10 vuotialla kissoilla alkaa esiintyä lonkan ja selkärangan kulumaa ja kissa saattaa silloin tarvita kipulääkekuurin. Se ei kuitenkaan edellytä hoitoa karanteenissa. Samoin astma ja lievät munuais- ja allergiaongelmat voidaan hoitaa yleisosastolla. Silloin tosin kissa saa huoneen, eikä sen anneta viipottaa aulassa vapaana. Tarttuvat taudit hoidetaan aina karanteeniosastolla.
Eläinlääkäri kotikäynnillä
Autolliset vapaaehtoiset käyttävät kissoja eläinlääkärissä tarpeen mukaan. Toisinaan meillä käy paikan päällä eläinlääkäri ”kotikäynnillä”. Tämä koskee lähinnä yleisosastolla olevia kissoja, joita on välillä vaikea saada kiinni. Hän antaa kissoille rauhoituspiikin ja tekee alkututkimuksia ja pieniä toimenpiteitä paikanpäällä. Jotkut aremmat kissat täytyy myös rauhoittaa, ennen kuin ne voidaan laittaa kuljetusboksiin eläinlääkäriin vientiä varten. Viime käynnillä eläinlääkäri rauhoitti 7 kissaa ja teki pientoimenpiteitä ja tutkimuksia aulan pöydillä, lasku oli n. 500€. Siinä alkaa rahastonhoitajalla valua kylmä hiki…
Päivän päätteeksi karanteeniosaston yleistilat siivotaan ja roskat viedään pois. Riisun työpaidan, heitän hanskat roskikseen ja desifioin kädet. Desifioin vielä kenkäni ja sitten olen itsekin valmis lähtemään kotiin.
Iltavuorossa oleva vapaaehtoinen tulee tekemään loput työt: antamaan tarpeelliset iltalääkitykset ja lisäruokinnan. Ilta-aikaan näkyviin tulevat myös yleisen osaston aremmat kissat, jolloin niiden terveydentilaa pystyy myös tarkemmin seuraamaan.
Osastolla työskentelee osa-aikainen palkkatyöntekijä, pieneläinhoitajaharjoittelijoita sekä harjaantuneita vapaaehtoisia. Osasto on yleisöltä suljettu. Vain poikkeustapauksissa voidaan vierailijoita päästää osastolle. Myös yleisen osaston työntekijät joutuvat joka kerta erikseen kysymään, voivatko he astua sisään. Tilanne saattaa nimittäin muutua sekunneissa. Älkää siis pahastuko, jos joku teille on puhelimessa antanut luvan, mutta paikan päälle tullessanne se evätään. Puhelimeen vastaaja tai yleisellä osastolla työskentelevä ei aina tiedä karanteeniosaston sen hetkistä tilannetta.
Kuvitus: Mikaela Holmberg /ByMikaelas
Teksti: Eliisa N.
Astun sisään pääovesta. Aulan poikki vilistää pari kattia vimmattua vauhtia ja kiipeävät pikavauhtia putkien päälle. Poika tulee jalkoihin kiehnäämään. Silitän sitä varovasti. Hän on paikan kingi tai niin hän ainakin luulee olevansa.
Ruoka- ja vesiastiat on juuri kerätty tiskiin. Kymmenien kuppien jokapäiväinen pesu on alkanut. Inga on syventynyt hiekkalaatikoiden maailmaan. Yleisellä puolella on lähes 30 hiekka-astiaa, jotka seulotaan päivittäin. Laatikot pestään joka toinen päivä. Hiekka vaihdettaan, jos se menee kovin mujuiseksi, muutoin ainoastaan lisäillään. Yksittäisissä huoneissa hiekka vaihtuu aina kun huoneen asukkaat vaihtuu. Kuukaudessa hiekkaa kuluu n. 400 kiloa. Hankimme sitä 1000 kilon lavoina. Hiekan pitää olla mahdollisimman vähän pölyävää sekä kissojen että työntekijöiden vuoksi. Savipölyä ei ole kiva hengittää päivästä toiseen.
Kissat katoavat ylämaailmoihin. Syy on imurin. Aulan ja keittiön lattiat imuroidaan päivittäin. Huoneet lakaistaan ja kaikki paikat luututaan. Tiskikone hurisee ja pesukone pauhaa. Lattiarättejä ja työvaatteita pestään päivittäin. Pesuhuoneessa on käynnissä hiekkalapioiden pesu ja desifiointi ja tietenkin se käytetyiden hiekkalaatikoiden pesurumba.
Yleinen osasto eli yleisölle avoin tila käsittää aulan, keittiön, yhden avoimen huoneen, sekä 5 ovella suljettavaa huonetta. Tällä alueella asustaa tilanteesta riippuen 50 – 70 kissaa. Avaan herkkupussin ja ympärilleni pyrähtää saman tien 10 kissaa ja meinaan kompastua Inkkuun, talon suurimpaan kolliin. Minua lähestyy vähän ujompiakin katteja: Paapero, Oiva, Pilkku, Ulla ja moni muu. Sitä kissat eivät kylläkään tiedä, että tämä on osa kesytystyötä. Reppuli on niin tohkeissaan herkuista, että huomaamattaan syö niitä suoraan kädestäni vaikka muuten ei anna vielä koskettaa.
Tänään meillä on onnea ja töissä on peräti neljä harjoittelijaa ja kaksi vapaaehtoista, joista 2 karanteeniosastolla ja 4 yleisellä. Jos vain aikaa jää yritämme jutustella kissojen kanssa. Marja menee kahvikuppinsa kanssa 7-huoneeseen ja rupatelee siellä kahden tyttökissan, Vixun ja Vanilian kanssa. Minä vietän kahvitaukoni Milli-tyttösen seurassa. Milli opettelee luottamaan uudestaan ihmisiin. Hermostuneesta neitosesta on tullut jo varsin utelias. Tämä on viikkojen työn tulos.
Joku huutaa minua. Ystävällinen rouva on tuomassa tavaraa. Kassillinen lakanoita siirtyy varastoon tulevaa käyttöä varten, samoin kassillinen kirpputorille menevää tavaraa. Juttelemme tovin ja rouva silittelee Reiskaa, joka on aina valmis rapsutettavaksi. Reiska on meidän paras työntekijä. Kolli on kesyttänyt monta ujompaa kattia kotiutuskelpoiseksi. Huomaamattani kello on livahtanut jo yli kahdentoista eli virallinen aukioloaika on alkanut.
Avoimet ovet klo 12 – 15
Nuori pari tulee kysymään mahdollisuutta adptoida kissa. Lyhyen juttutuokion aikana tulee ilmi, että he haluavat kissan, jonka voi päästää yksin ulkoilemaan. He lähtevät pettyneenä pois, kun kerron ettemme luovuta kissoja vapaasti ulkoilevaksi. Taajama-alueella sellainen olisi kissalle vaarallista.
Vaihdamme aulassa petivaatteita puhtaisiin. Joku on puklannut tyynylle, siivoamme samalla seinään ilmaantuneen kusivanan. Vaikka kollit ovat leikattuja, niin joku välillä intoutuu merkkaamaan reviiriä. Päätämme vaihtaa myös aulan maton, sillä se on muutaman päivän aikana ehtinyt tuhriintua. Kaikki tuhriintuneet petivaatteet joutuvat roskikseen. Toisaalta hygieniasyistä, toisaalta siksi, ettei resurssit riitä kaiken pesemiseen, pyykkäämiseen ja kuivattamiseen. Onneksi ihmiset lahjoittavat meille puhtaita vanhoja petivaatteita ja pyyhkeitä. Puhdas mattokin löytyy varastosta. Se on kulmasta vähän rikki, mutta kelpaa hyvin aulaan. Yksi harjoittelijoista korjaa kiipeilytelinettä. Toisella on meneillään rättisulkeiset, jossa lakana leikataan siivousräteiksi. Lattiarättejä lukuunottamatta kaikki rätit Kattilassa on kertakäyttöisiä.
Sisään saapuu vanhempi herra. Hän on joutunut laittamaan 15 vuotiaan kissansa piikille. Surku juttu. Hän hämmästelee kissapaljoutta ja osoittelee katonrajaan. Juu, kyllä. Siellä on aika montakin kissaa viettämässä siestaa. Mietimme hänen toiselle kissalle uutta kaveria. Kerrostaloasunto ja verkotettu parveke. Esittelen muutamaa kissa ja kyselen kaikenlaista tarpeellista, jotta voisin suositella oikeanlaista kissaa. Sovimme että hän tulee viikonloppuna uudestaan, silloin paikalla olisi henkilö, joka voisi tehdä sopimuksia kissoista.
Kello lähestyy kahta. Pöytään kannetaan kissanruokaa: purkkeja ja pusseja. Alkaa Kattilan odotetuin hetki. Lautanen toisensa perään täytyy märkäruoasta. Koska Leevi sai pari päivää sitten kodin, saamme työskennellä tänään ilman että nelijakainen laaduntarkastaja kävelee pöydällä tutkimassa puolivalmiita lautasia. Päivittäin ruokaa, sekä märkäruokaa että raksuja, kuluu yhteensä n. 20 kg. Eli n. 600 kg kuukaudessa.
Raksut ovat pääsääntöisesti eläinkaupan tavaraa. Osalla kissoista on sen verran herkkä vatsa, ettei se kestä markettiraksuja. Märkäruokaa on laidasta laitaan. Niin marketti- kuin eläinkaupan tavaraa. Viikoittain kissat saavat myös aitoa lihaa joko suikaleina tai jauhettuna. Tänään tarjolla on niin Latzia, Kitekattia kuin Applawsia. Jaetaan myös muutama lautanen jauhelihaa. Menu riippuu siitä mitä on lahjoitettu. Sen lisäksi myös ostetaan ruokia tarpeen mukaan. Toisinaan joku kissa tarvitsee erikoisruokavalion esim. munuaisongelmien takia. Sekin pyritään järjestämään. Tänäänkin kissat hyökkäävät ensiksi jauhelihan ja Latz-pussiruoan kimppuun. Purkkiruoasta ei tykätä niin paljon, joten se jää vielä lautaselle. Myöhemmin illalla arimmat kissat tulevat ilmastointiputkien päältä. Ne uskaltautuvat syömään vasta kun talo on hiljentynyt.
Puhelin soi. Mieshenkilö tiedustelee loukkua lainaan. Pihamaalla on pyörinyt kissa kesästä alkaen. Turkki on takkuinen. Kissa ei ole ollut ihmisen hoivissa toviin. Sovitaan loukun lainasta. Sanon soittavani takaisin, koska hän ei pääse aukioloaikojen puitteissa tulemaan. Alan järjestellä paikalle henkilöä, joka voisi hoitaa asian illemmalla.
Kello 15 talo sulkeutuu. Sammutamme valoja, viemme roskat ja jätämme kissat toviksi yksin. Vapaaehtoinen iltavuorolainen tulee myöhemmin. Hän on lupautunut luovuttamaan loukun aiemmin soittaneelle miehelle. Hänelle jää myös antibiootin ilta-annoksen antaminen parille kissalle. Panen vielä rahastonhoitajalle viestin, että käsidesi on loppumassa ja sitten luikin samasta ovesta pihalle mistä aamulla tulinkin.
Sellainen lasku on syntynyt tämän syksyisestä pentukatastrofista. Syksyn tullen on Kattila täyttynyt viimeistä asiakaspaikkaa myöden. Ikäväksemme iso osa tulleista kissoista on vaatinut sairaanhoitoa. Isoja eläinlääkärilaskuja tulee nyt viikottain.
Pyöritämme toimintaa vapaaehtoisvoimin ja ainoastaan yksityisten ihmisten antamilla avustuksilla. Omaisuutta meillä ei ole. Kuukausittain maksamme toimitiloista vuokraa ja yhden osa-aikatyöntekijän palkan. Kaikista suurin vuosittainen menoerä on kuitenkin ELÄINLÄÄKINTÄKULUT.
Kissoja on syksyn tullen tullut sisään n. 10 kissan viikkovauhtia. Kissoja steriloidaan, kastroidaan, rokotetaan ja akuutteja sairauksia hoidetaan päivittäin. Jos kukaan on koskaan eläinlääkärillä käynyt, niin tietää että satalappunen on pieni raha. Ja akuuteissa tilanteessa ei ole aina varaa valita sitä halvinta vaihtoehtoa, vaan lääkärinaika on otettava sieltä, mistä satutaan nopeiten saamaan.
Esitämmekin nyt hartaan pyynnön. Olisko teillä ihmisillä mahdollisuus auttaa meitä lahjoituksilla, saadaksemme kasautuneet eläinlääkärikulut maksettua. Olemme kiitollisia kaiken kokoisista summista.
Tämän toivomuksen esittää myös Nuppu, joka sekin on tänä syksynä joutunut käymään useamman kerran lääkärissä satutettuaan selkänsä. Toivomukseen yhtyy myös Nestori, Tiuku, Obama, Vappu, Jonatan, Musu, Leevi, Jesper, Pentti, Jasper, Mutti, Relli, Kitti, Tutu, Feta, Hannibal, Pörri, Muru, Perttu, Veikko ja lukuisat muut eläinlääkintälaskua kasvattaneet katit.
pieni pala pentukatastrofista
Rahalahjoitukset voi osoittaa:
Kattilan keräystili on FI12 5680 0020 2544 35 (Osuuspankki).
Kattilaa ylläpitävällä Hämeenlinnan Kissojen Ystävät ry:llä on rahankeräyslupa, joka on voimassa 24.5.2016–23.5.2018 ja se on kohdistettu Kanta-Hämeen alueelle. Sen on myöntänyt Kanta-Hämeen poliisilaitos ja päätös on annettu 24.5.2016. Keräysluvan tunnus on RA/2016/184.
Kaikki keräyksen tuotto käytetään Kissakoti Kattilan ylläpitoon: vuokranmaksuun, kissanruokaan, eläinlääkärikuluihin, lääkkeisiin ja muuhun tarpeelliseen.
Voi kuinka ihania kullannuppuja! Paitsi että ne on varustettu kukin 18 veitsenterävällä kynnellä ja naskalihampailla, eivätkä ole tottuneet ihmisen käsittelyyn. Siinä vaiheessa osa ihmisistä perääntyy kiireen vilkkaa. ”Ai ne ei olleetkaan kesyjä!”
En tullut kuvanneeksi projektin alussa käsivarttani ja hartiaani. Mutta sanat lievästi raadeltu antavat jonkinlaisen kuvan tutustumisen ensimetreistä. Toki pennut ovat ihania silloin kun ne ovat kesyjä, mutta jonkun pitää ensin saattaa ne siihen kuntoon.
Kädet desifioidut, ohuet kertakäyttöhanskat käsissä, paperinen suojakaapu päällä ja viime silauksena, jos muistaa, rukkaset kädessä. Aina ei rukkasia ole muistanut tai viitsinyt pukea, siksi raatelun jäljet. Parin ensimmäisen kerran jälkeen rukkaset kyllä muisti, mutta ei nekään olkapäälle asti ulotu.
Ensimmäisessä kohtaamisessa pentu sähisee ja räkii, on pakokauhuinen ja tempoileva. Pentu napakasti syliin ja pitelen siinä. Tavoite on että pakokauhu asettuu ja toisen käden voi vapauttaa rauhoittavaan silittelyyn. Sylin lämpö, sydämen lyönnit ja muuten rauhallinen tilanne tyynnyttävät pennun, jos ei ensimmäisellä kerralla, niin jollakin seuraavista.
Ensimmäinen huippuhetki on, kun kuulee ensimmäisen kehräysäänen. Kissan korvat ovat pystyssä ja sen kroppa rentoutuu. Sitä fiilistä on vaikea voittaa. Siinä unohtuu se, että hetkeä aiemmin kynnet on olleet kaivautuneina minun olkapäähäni ja ranteessani on pienet naskalihampaan jäljet. Mitä pienistä. Mutta siihen kehräyksen saavuttamiseen voi kulua useita kesytyskertoja.
Tätä työtä ei tee siksi, että oi kun on ihanaa räplätä pieniä pentuja. Tätä tekee siksi, että tuolla karvakerällä olisi tulevaisuus. Silloin ei säiky, eikä anna pienen raatelun haitata. Kun päivän 9 kissan kesytyssessio on ohi, puretaan varusteet päältä, desifioidaan kädet jälleen, mennään pesemään käteen tulleet haavat ja haetaan ensiapukaapista haavanhoitotarvikkeet. Sitten onkin aika istahtaa kahvikupposen ääreen hetkeksi.
t. Eliisa, yksi vapaaehtoisista kesyttäjistä.
Ps. Pentujen kesytysmenetelmiä on useita, rajoituksensa tuo käytettävissä oleva aika ja tilat. Tässä kuvailtu tapa on vain yksi monista, mutta osoittautunut useimmissa tapauksissa toimivaksi.
Etsitkö energistä kaveria kotiisi? Katse Hippeen PÄIN!
Hippe korjattiin talteen kujilta kulkemasta pari kuukautta sitten. Omistajaa ei löytynyt. Iästä tai taustoista ei siis ole mitään tietoa. Tämä nuori tai nuorekas leikattu kolli etsii siis uutta kotia ja kaksijalkaista leikkikaveria.
Koska hän on vähän dominoivaa sorttia kissalaumassa, olisi haussa paikka ainoana kissana talossa. Tällä katilla riittää virtaa. Useammanlaiset lelut ovat pojun mieleen, mutta varmaan ylitse kaiken on laserpointteri. Katti jaksaa metsästää valopistettä. Luultavimmin leikittäjä väsyy ennen Hippeä.
Kissa on kesy ja silityskelpoinen. Olisiko sydämessäsi tilaa juurikin yhdelle kollille. Tule leikittämään Hippeä! Ja varmistumaan siitä, että tässä se on: Sydämeni valittu.
Kysy henkilökunnalta adoptiomahdollisuudesta lisää. Annetaan ainoastaan sisäkissaksi, ettei tarvitse ruveta uudestaan pyydystämään turvaan… Verkotettu parveke on toki sallittu.
No, neljä viikkoa sitten tilanne oli se, ettei yhtäkään vastaanottopaikkaa ollut enää vapaana. Mutta onneksi tilanne elää. Viikkojen kuluessa kissoja on saatu rokotettua, madotettua, kastroitua, steriloitua ja siirrettyä yleisosastolle. Yleisosastolta puolestaan on useita kissoja saanut uuden kodin. Joten karanteenissa on jälleen hiukan pelivaraa. Mutta kuten sanottu, tilanne elää koko ajan.
Sellainen lasku on syntynyt tämän syksyisestä pentukatastrofista. Syksyn tullen on Kattila täyttynyt viimeistä asiakaspaikkaa myöden. Ikäväksemme iso osa tulleista kissoista on vaatinut sairaanhoitoa. Isoja eläinlääkärilaskuja tulee nyt viikottain.
Etsitkö energistä kaveria kotiisi? Katse Hippeen PÄIN!