Avainsana: Kattilan elämää

Totta kai jokainen kissan hankkija hankkii katilleen heti alkajaisiksi kunnon raapimapuun, leluja, hiekkalaatikon ja ruokailukupit. Arvoesineet siirretään kaappiin ja sohva kenties suojataan vilteillä ynnä muulla. Mutta myös kissat sisustavat. Eivät ehkä tietoisesti.

Yöllä juostaan matot rullalle. Aamulla omistaja astuu sen vinkuhiiren päälle mennessään keittämään kahvia. Mitä ihmettä se tekee siinä keskellä eteistä, laitoinhan sen eilen illalla lelukoriin, jonka nostin kirjahyllyyyn. Epäilys osoittautuu todeksi huomatessasi, että koko lelulaatikko on kipattu ja muutama kirja on myös lattialla, samoin pari anopin antamaa koriste-esinettä.

Tiedänpä tuttavapiirissäni erään kissan, joka ei voi sietää epäjärjestystä ja kantelee tavaroita, joita ihmiset ovat jättäneet pöydille ja lattioille. Kissa hiissasi yön pimeinä tunteina eteisen tuolille unohtuneen lehtiön takaisin työhuoneeseen. Kynä kiikutettiin suoraan omistajan sänkyyn, kun se oli jätetty ärsyttävästi olohuoneen pöydälle. Tosin omista jäljistään kissa ei niinkään ollut moksiskaan. Ruokakomeron ovi oli nimittäin keploteltu auki ja kuivamuonapussi revitty auki ryöstöretkellä, sillä seurauksella, että koko komeron lattia lainehti raksuista.

Jokainen aamu Kattilallakin on aina arvoitus. Sisään astuessaan hoitajat saatavat saapua suht puhtoiseen aulaan tai sitten ei. Joulun aikaan kuusenjalkaan asetettu näre on aamulla useammin lattialla pitkin pituuttaan kuin pystyasennossa. Luonnollisesti tähän sisustusjippoon kuuluu myös kasa havunneulasia, jotka on levittäytyneet lattialle ja vähän muuallekin.

Matot eivät ikinä ole siinä mihin ne on illalla asetettu. Vähintäänkin ne on siirtyneet puoli metriä johonkin suuntaan. Esittävää taidetta löytyy mm. hiekan muodossa lattialta. Voisi luulla että on kisattu hiekkalinnan rakentamisessa. Mutta tietäen kissojen lyhytjänteisyyden on rakennushommat jääneet aloituksen asteelle ja vain ”pohjatyöt” on tehty, eli kevyt hiekkakerros peittää lattiaa ja ajoittain ruokakuppiakin.

Myös seiniltä saattaa aamulla löytyä uusia ”graffitteja”. Jotkut kolleista harrastaa spreijausta. Ja kuten kunnon graffittitaiteilijat, tekevät sen yön pimeinä tunteina, niin ettei kukaan tiedä kuka kateista on kulloisen kusivanan seinään heittänyt. Asiasta voidaan esittää arvailuja, sillä jotkut kolleista eivät viitsi pysytellä tuntemattomina yön taitelijoina, vaan häpeämättä tekevät sitä myös päiväsaikaan. Ja kaikki Kattilan aikuiset katithan on siis leikattu.

Huoneissa katit harvemmin intoutuvat laajamittaisempaan sisustusurakkaan. Toki joskus saman huoneen katit saattavat vetää juoksukisaa ja ohimennen kipata vesiesteen nurin. Karvaa on tietysti joka paikassa. Sisäkissoilla karvaa irtoaa ympäri vuoden. Karvat imeytyvät kaikkiin tekstiileihin. Niitä sitten irroitellaan kumihanskalla sängynpeitosta ja kiipeilypuusta ja ongitaan kahvikupista. Tai sitten todetaan, että antaa olla. Siellä missä kissa, siellä myös karvaa (sfinksiä ehkä lukuunottamatta).

Pennut ovatkin sitten ihan oma juttunsa. Olet juuri siivonnut pentuhuoneen ja menet hoitamaan esim. pyykkisirkusta. Palatessasi huomaat, että huone tai perhekoon häkki, jossa pennut ovat, näyttää siltä ettei siihen olisi viikkoon koskettu. Tunnissa on kaikki häkissä oleva hunnutettu hiekalla tai puupurulla vesikippoa myöden. Leluhiiri on marinoitu kermaviilissä ja äidinmaidonvastikelautasella on pelattu vesipooloa. Asianmukaisesti peitto tai pyyhe on kieputettu muistuttamaan turbaania. Pennut itse tietenkin makaavat raukeina puoliunessa, niin viattoman näköisinä kuin vain tuon ikäiset koltiaiset voivat olla.

Miten teidän kissat sisustaa?

 

Teksti ja kuvat: Eliisa N.

Olemme tänäkin vuonna joutuneet saattamaan viimeiselle matkalle jo pari kissaa syövän takia. Joten on aika puhua tästäkin ikävästä asiasta.

Kissa ja syöpä on huono yhdistelmä. Kissoillekin olemassa kemoterapiaa. Usein on kuitenkin kysyttävä onko karvakaveri riittävän kestävä kemoterapiaa varten. Usein kissan kärsimys syöpähoidoissa on sitä luokkaa, että rakastava kissanomistaja miettii kahdesti haluaako kissan kärsivän taudista tai sen hoidosta. Hoitotulos on arvaamaton. Toiset toipuvat, eivätkä sanottavammin kärsi hoidosta. Toiset taas saavat hoidon sivuoireet ja osa menetetään hoidoista huolimatta. Syöpähoidot ovat kalliita. Yksi esimerkki jenkeistä, youtube-kissa Marmalade. Katti ei saanut huomattavia sivuoireita kemoterpiasta, mutta kissan hoitaminen maksoi suuria summia, joita sitten omistaja keräsi netin kautta.

Kukin yksittäinen kissanomistaja joutuu omalta kohdalta miettimään onko hoitoihin varaa, saati onko hoidosta todellista hyötyä ja mikä on kissan kärsimys. Monesti me ihmiset haluasimme karvakaverimme jatkavan seuranamme. Emme haluasi päästää irti. Mutta mikä on todennäkäisyys, että kissa kärsii hoidoista tai menehtyy hoidoista huolimatta. Se on jokaisen kissanomistajan henkilökohtaisesti päätettävä. Viime kädessä kissan ei tule kärsiä meidän ihmisten takia. Jos rakastaa kissaa, osaa myös päästää siitä oikeaan aikaan irti ja saattaa karvakaveri viimeiselle matkalle.

Kattilassa syövät ja kasvaimet ovat usein syy viimeiselle matkalle. Viimeisin tapaus oli Rölli. Tuo hurmaavan näköinen harmaa smaragdisilmä, joka vietti Kattilalla 8 vuotta, saateltiin tässä kuussa viimeiselle matkalle. Hänet menetimme ärhäkän suolistosyövän takia. Ja kissathan ovat tunnetusti taitavia peittämään sairausoireet. Aiemmin tänä vuonna menetimme Vönsin, myöskin kasvainten takia. Syöpä ei katso ikää. Eikä suinkaan kaikki iäkkäät kissat saa syöpää, joten sitä ei kannata pelätä kissaa ottaessa. Monet kissat elävät yli viisitoistavuotiaksi vailla syövän häivää.

Toivotaan runsaasti terveitä kissanvuosia kaikille kodinsaaneille kissoille!

 

Teksti ja kuva: Eliisa N.

 

Vuosi sisälsi 366 enempi ja vähempi tapahtumarikasta päivää. Vedetäänpä vähän yhteen mennyttä vuotta

… ja käydään myös läpi huikeaa joulukuuta.

Tulleet kissat

Kattilaan saapui viime vuonna 143 kissaa. Joukossa oli niin sosiaalitapauksia, kuin kotoa uutta kotia hakeemaan tulleita, että isompia kissapopulaatioita. Pahimmillan loukutimme parikymmentä kissaa samasta paikasta. Vaikka emme ole kaupungin virallinen löytöeläinpaikka, päätyi meille myös kesyjä katteja, joista näki että olivat olleet jonkun omia. Sangen harvalta vain löytyi tunnistetiedot, jotta paluu kotiin olisi onnistunut.

Löytökissat, jotka löysivät takaisin omaan kotiin

Löytökissoista 5 oli karkulaisia, jotka palautuivat takaisin omiin koteihin. Harkitkaa toki ihmiset kissojen sirutusta ja rekisteröintiä. Meillä on käytössä sirujen lukulaite. Samoin kissan perään olisi kyseltävä, mielellään jo parin päivän kateissa olon jälkeen. Vanhasta muistista osa kissan löytäjistä tuo kissat Kattilaan.

Kodinsaaneet kissat

132 kissaa sai vuonna 2016 kauttamme uuden kodin. Onnea ja menestystä kyseisille kissoille ja heidän uusille palvelijoilleen. Mukaan mahtui myös pidempiaikaisia asukkaita, kuten Tyyli-Lyyli, Inkku ja Karvinen. Ikä ei myöskään ole ollut kodin saannin esteenä. Meiltä on lähtenyt useampia 8 – 12 vuotiaita katteja. Tosin tässä ikäryhmässä kodinsaanti tuntuu vievän pidemmän ajan. Odotusaika on ollut useita kuukausia.

Menetetyt kissat

Vuodessa ehtii tapahtua surullisiakin asioita. Menetimme erinäisistä syistä muutamia kissoja. Näihin kuului mm. vanha herra Tomppa, jonka saatoimme keväällä ikiunille, kun Tompan sydänvika meni liian vaikeaksi. Viimeisenä viikonloppuna Tomppa lopetti syömisen. Silitykset kelpasivat edelleen ja niistä Tomppa iloitsi loppuun asti vaikkei enää jaksanut kehrätä. Menetimme myös Kakaran. Kakaran jouduimme saattamaan ikiuneen, kun sen suusta löytyi vakava kasvain.

Menetimme myös keskospentuja. Pentujen emot olivat jo tiineinä saapuessaan Kattilalle. Yhden pentueen menetimme kokonaan. Pennut elivät vain noin yhden päivän. Toisesta kolmen pennun keskospentueesta selvisi vain Huvi. Huvista kasvoikin sitten sitäkin vahvempi pentu, vaikka leikkikaverina ei ollut kuin vain oma äiti. Huvi on saanut jo uuden kodinkin, mutta kaksi sen sisarusta siis menehtyi varhain. Ne on niitä Kattilan surullisia hetkiä. Keskosilla kaikki elimet eivät välttämättä ole vielä riittävän kehittyneet syntyessään ja niille ilmaantuu myös helposti vaikeita neurologisia oireita, joihin ei ole hoitokeinoa.

Taas yksi pentukatastrofivuosi

Kesällä ja alkusyksystä hoiviimme päätyi useita pentueita. Kattila natisi liitoksissaan ja eläinlääkärikulut hipoivat pilviä. Meidän onneksemme Te, jotka luette meidän Facebookia ja blogia, ilmaisitte häkellyttävää auttamisen halua ja levititte meidän avunpyyntöä siihen tahtiin, että saimme silloiset akuuteimmat lääkintälaskut hoidettua ennätysajassa. Olette Te vaan mahtavaa porukkaa. Nyt pennut on siirretty kaikkien nähtäville yleisosaston huoneisiin ja osa on jo saanutkin kodin. Vielä on pari pentukaksikkoa vapaana sekä muutamia, jotka ovat valmiina lähtemään kotiin myös yksin.

Mikä siinä muuten on, ettei tällaisia pentupopulaatioita suinkaan löydetä kaupunkialueilta. Nytkin hakuosoitteet olivat Renko, Iittala, Lammi, Hauho ja Janakkalan alue. Ei ole nyt kissojen leikkuuttaminen maaseutualueilla mennyt ihan putkeen. Toki tietoomme tuli myös ainakin yksi pentutehtailutapaus.

Somettamista

Olemme vihdoin aktivoituneet paremmin myös somen puolella. Facebookia päivitetään lähes päivittäin. Olemme aktivoineet myös uudestaan instagramin. Uudet kotisivut näkivät kesällä päivän valon. Nyt olemme päässeet myös kotisivun päivittämisessä jonkinlaiseen siedettävään rytmiin. Kesän jälkeen on kotia hakevien osastoa päivitetty taajempaa, jotta nähtävillä olisi useimmat kissat. Blogi siirtyi myös kotisivujen yhteyteen kesän aikana. Blogia päivitetään nyt pari kertaa kuukaudessa, aina kun kirjoittajilla on aikaa. Kattilalla on ollut jo jonkin aikaa youtube-kanava. Viime vuonna sinne saatiin ladattua myös videoita (vihdoin). Niiden kuvanlaatu tosin riippuu kulloinkin saatavissa olevasta kuvauskalustosta. Ihmiset, jotka hoitavat meidän some-aluettakin, tekevät sitä kaikki vapaaehtoistyönä.

Vapaaehtoistyötä ja vähän muutakin

Kattilaa pyöritetään pääasiallisesti vapaaehtoisvoimin. Viime vuonna toiminnassa oli mukana kymmenittäin ihmisiä. Saimme rinkiin myös useita uusia kasvoja. Kiitämme kaikkia, jotka ovat uhranneet vapaa-aikaansa Kattilan kissojen hyväksi.

Kiitämme myös niitä opiskelijoita, jotka ovat valinneet Kattilan harjoittelupaikaksi. Meillä on ollut vuoden aikana eläinhoitajaopiskelijoita harjoittelujaksoilla, tet-harjoittelijoita, markkinoinnin opiskelija tekemässä tapahtumatuotantoa sekä muita työharjoittelijoita ja työkokeilijoita. Toivomme, että harjoitteluaika on ollut teille antoisaa. Kattilan kissat kiittävät Teitä kaikkia.

Kesyyntyminen

On ollut ilo seurata vuoden varrella useiden kissojen kesyyntymistä ja olla osallisena siinä. Monesta arasta kissasta on kuoriutunut hitaasti utelias yksilö, joka ei kenties vielä anna koskea, mutta osoittaa olevansa potentiaalinen tuleva kotikissa. Sitten on ne Wau-tilanteet, kun ujo katti antaakin ensi kerran silittää tai osallistuu aktiivisesti ihmisen järjestämään leikkihetkeen. Se luottamuksen hidas rakentuminen askel askeleelta, on se vaan hienoa seurattavaa.

Yhteenvetoa joulukuulta

Joulukuu oli upea kuukausi. Pidimme joulumyyjäiset ja ai sitä ihmispaljoutta, se oli iloa silmille. Te kaksijalkaiset asiakkaamme suorastaan tulvitte Kattilan ovesta sisään. Tuitte meidän kissoja taloudellisesti ja kävipä muutama asiakas kertomassa meille, kuinka heille tulleet kissat ovat kotiutuneet. Se oli iloa korville.

Joulukuu osoittautui lahjaksi 23 kissalle. Niin monta kattia löysi uuden kodin kuukauden aikana. Ikähaitari oli 5 kk -12 vuotta, eli pentuja sekä pidemmän elämänkokemuksen omaavia katteja. Vuosiraportti onkin mukava päättää kuvasikermään, jossa päätähtinä ovat osa joulukuisista kodinsaaneista.

Teksti: Eliisa N.

Kuvat: Useita eri kuvaajia

No, neljä viikkoa sitten tilanne oli se, ettei yhtäkään vastaanottopaikkaa ollut enää vapaana. Mutta onneksi tilanne elää. Viikkojen kuluessa kissoja on saatu rokotettua, madotettua, kastroitua, steriloitua ja siirrettyä yleisosastolle. Yleisosastolta puolestaan on useita kissoja saanut uuden kodin. Joten karanteenissa on jälleen hiukan pelivaraa. Mutta kuten sanottu, tilanne elää koko ajan.

Yleisen neloshuoneesta on tullut varsinainen pentuvitriini. Alkusyksyn pentukatasrofin tuloksia on siirretty sinne yleisön nähtäville ja leikitettäviksi. Pentuja ikäluokassa 4 – 6 kk. Ja kyllä siellä yksi aikuinen emokin nimeltään Astrid lymyää. Hän ei kylläkään ole kaikkien pentujen äiti. Pennut ovat eri kesyysasteisia. Osa hakee huomiota ja silityksiä, osa on leikkiaddikteja ja osa pitää virkasähinää, mutta tykkäävät kuitenkin silittelystä, jos vain pääsee koskettamaan.

Seiskan kesy Ninja mielellään myös kotiutettaisiin, sillä hänellä on omassa käytössään koko yksiö. Hän ei oikein muiden kissojen seuraa hyväksy, siksi on yksin yksiössään. Kaipaa ehdottomasti ihmisseuraa ja silityksiä sekä sitä loppuelämän kotia.

Kutoseen on myös siirtynyt uutta nuorta porukkaa Pertun ja Ullan seuraksi. Iittalalaisia 4 kk ikäisiä pentuja. Sinne avautui tilaa, kun vanhat herrat Viljo ja Veikko saivat vihdoin uuden kodin. Onnea muuten äijille. Neljä kuukautta se kodinetsintä kesti, mutta kun sattui oikeanlainen ihminen kohdalle, niin homma nytkähti eteenpäin.

Aulatiloihin on siirtynyt mm. upea Olli-kolli. Samoin vähän aremmat Pilkku ja Romeo. Parin viikon aikana on myös aulan kollien arvojärjestystä hiukan päivitetty eli pientä nahinointia ja murinointia on esiintynyt. Mutta taas on ”rauha maassa”.

Paljon bloginäkyvyyttä saanut Vaniliakin pääsi vihdoin uuteen kotiin ja omaan rauhaan. En tiedä mikä sen kodinsaannissa oikein mätti. Onhan Vanilia omanlaisensa persoona, mutta niinhän kaikki kissat ovat. Mutta että kesyn perusterveen kissan kotiuttaminen kestää kuukausikaupalla, kun sopivaa kotia ei löydy, sitä on välillä vaikea käsittää. Oliko sen yhdeksän vuoden ikä oikeasti niin suuri kynnys ihmisille?

Kodin saaneita viimeisen kuukauden aikana ovat mm: Viljo, Veikko, Jytky, Pörrö, Tyyli-Lyyli, Visa, Kamu, Isoveli, Vanilia, Hermanni, Unelma, Nestori, Tiuku, Aasa, Loki ja Hannibal. Paljon onnea ja iloa uusiin koteihin!

 

 

Teksti: Eliisa N.

 

Missä se Kullan ja Hopen lääkelista on? Flubenol on lopussa! Et viisis käydä hakemassa hanskoja varastosta? Voit sä pitää tästä kissasta kiinni, et mä saan antibiotin sille annettua?

8 ripulipotilasta, yksi silmätulehdus, 3 flunssapentua, 2 kattia toipumassa sterilointileikkauksesta, 3 odottamassa vientiä rokotukseen. Yksi loukutettu katti köhii, mutta flunssaoireita ei ole, aloitetaan matokuuri. Tämä päivä on matokuurin osalta helpompi. Edeltävänä päivänä oli madotuksessa 16 kissaa.

Tavallinen päivä karanteeniosaston arkea. Jos nyt tavallisesta päivästä voi edes puhua, sillä tilanne karanteeniosastolla elää jatkuvasti. Yhtenä hetkenä osastolla saattaa olla vain kaksi kissaa, seuraavana 20.

Leikkuuta

Onko kellään autoa, että saataisiin pari kissaa vietyä eläinlääkäriin? Yksi häkki olisi tyhjänä, voisko 8 huoneen aikuisista jonkun leikkauttaa? Yhden kissan sterilointi/kastrointileikkaus maksaa n. 100€. Kaikilta tytöiltä poistatetaan samalla myös kohtu. Näin löydetään samalla mahdolliset märkäkohtutapaukset. Kohtutulehdus voi pitkään olla oireeton tai näkyä kivun aiheuttamina käytösongelmina. Käytännössä ainoa hoitokeino on kohdunpoisto. Hoitamattomana kohtu voi pidemmällä tähtäimellä puhjeta ja aiheuttaa kuoleman. Se on etenkin steriloimattomien ikäkkäämpien kissojen ongelma. Tänäkin syksynä on sterilointien yhteydessä löydetty kaksi märkäkohtutapausta. Molemmat olivat 9-vuotiaita tyttöjä.

Siivousta

Astuessani karanteeniosastolle tai erkkaan, kuten me sitä tuttavallisesti kutsumme, teen saman kuin muutkin hoitajat: desifoin käteni ja kenkäni. Haen kaapista työpaidan. Useimmat käyttävät talon työvaatteita, paitaa ja housuja. Kissoja käsitellään kertakäyttöhanskoin tai järein rukkasin. Useiden häkkien kohdalla käytetään myös paperikuitukankaista suojaessua. Essu on häkkikohtainen. Seuraavaan häkkiin siirryttäessä essu vaihtuu kulloisenkin häkin omaan essuun. Hanskat vaihdetaan uusiin häkistä toiseen siirryttäessä. Yksi käsinelaatikko ei moneksi päiväksi riitä. Jokaisella häkillä on myöskin omat välineensä: hiekkalapio ja harja/rikkalapioyhdistelmä.

Jokainen häkki siis siivotaan päivittäin. Aloitan tavanomaisen häkin siivouksen. Vedän kertakäyttöhanskat käsiini. Kerään ruoka- ja vesikupit häkistä tiskiin. Kirjaan ylös mitä kissa on syönyt. Otan häkin oman hiekkalapion ja käyn hiekkalaatikon läpi ja poistan paakut ja kakat, kaadan hiekat uuteen laatikkoon. Teen huomioita ulosteista: määrä ja laatu. Kirjaan kaiken ylös. Vetelen harjalla irtoroskat rikkalapioon ja pois. Tarkastan petivaatteet ja vaihdan tarvittaessa. Tällä kertaa petivaateet on siistit. Siisti kissa. Haen virgon-liuokseen kastellun rätin ja pyyhin lattian, seiniä ja edusverkon. Silittelen ja juttelen välissä kissalle ja tarkailen sen terveydentilaa. Rätti menee roskiin välittömästi käytön jälkeen. Tiskaan ja desifioin kupit ja laitan kissalle uudet ruoat ja vedet. Lopuksi pesen ja desifioin siivousvälineet ja palautan ne omalle paikalle häkin viereen sekä pesen käytetyn hiekka-astian.

Ruokintaa

Aikuiset saavat ruoan pari kertaa päivässä, emot ja pennut jopa kolmasti. Ruokavalio karanteenissa on vähän erilainen kuin yleisellä puolella. Pennut saavat tietysti penturuokaa ja aikuiset yleensä pussiruokia. Huonosyömäisiä kissoja autetaan ruokkimalla niitä suoraan suuhun diettivellillä tai sheba finessestä tehdyllä vellillä. Myös laktoositonta kermaviiliä käytettään. Sitä hankitaan isoina sangollisina. Paljon käytetään ”vesikanaa”, jossa siis on vettä ja oikeaa kanaa ja joissain tapauksessa myös vähän riisiä. Sitä saa ostettua sekä pusseissa että tölkeissä. Se sopii monelle ruokarajoitteiselle sekä pennuille ja ripulipotilaille.

Lääkintää ja karanteenihuoltoa

Karanteeniosastolle sijoitetaan kaikki Kattilalle tulevat uudet kissat. Löytökissat pidetään siellä lakisääteinen 15 vrk. Täytyy muistuttaa ettei Kattila ole varsinainen löytöeläinpaikka. Emme saa mitään korvausta kaupungilta löytöeläimen vastaanottamisesta. Kesyn löytöeläimen kohdalla ensisijainen paikka onkin virallinen löytöeläinkoti, joiden tiedot löytyvät asuinkaupungin tai -kunnan verkkosivuilta. Kattila toimii kissojen turvakotina niille, joilla ei omaa kotia ole.

Kotoa tulleet sekä loukutetut kissat viettävät ensiviikot karanteenissa, jossa niiden terveyden tilaa voidaan arvioida ja suorittaa madotukset, rokotukset ja leikkauttaminen. Ulkoa tulleet aikuiset kissat saavat kolme matokuuria yleensä 10 päivän välein. Pennut ja emot täytyy madottaa sitäkin useammalla matokuurilla. Yskiminen ja turkin hilseily voi olla myös merkki matotartunnasta. Yksi kolmen madotuksen setti maksaa kissasta riipuen 5-15 euroa. Viimeisen kolmen kuukauden aikana matokuurit on saanut n. 40 kissaa.

Jokainen kissa niin pentu kuin aikuinen saa rokotukset. Joillakin kotoa tulleilla kissoilla voi rokotukset olla voimassa ja siitä todistuksena tulee mukana rokotuskortti. Kaikki muut kohtaavat eläinlääkärin ja rokotetaan. Syksyn aikana on rokotettu n. 40 kissaa. Yhden rokotuksen hinta on n. 50€. Rokotusjonossa on edelleen useita kissoja. Joten eläinlääkärilaskua on tulossa lisää. Kissoja ei voida päästää yleisosastolle ennen kuin rokotukset ja madotukset ovat kunnossa ja kissa näiltä osin luovutuskuntoinen.

Karanteeniosastolla hoidetaan myös sairastuneet kissat. Tyypillisiä sairauksia ovat flunssa, silmätulehdus ja ripuli. Jonkin verran myös muita virus-sairauksia esiintyy. Yleisimmät lääkkeet ovat erilaiset antibiootit, silmätipat ja korvatipat. Yksi antibioottikuuri maksaa 7 eurosta ylöspäin. Tänä syksynä antibiootteja on saanut ainakin 40 kissaa erilaisiin sairauksiin. Kyseessä ovat olleet nimenomaan vastatulleet kissat. Joka kerta tarvitaan vähintäänkin eläinlääkärin konsultaatio. Hätätilanteissa otetaan eläinlääkäriaika sieltä mistä sen nopeiten saa, jottei kissa joutuisi kärsimään.

Muutaman kerran vuodessa törmätään tilanteeseen, jossa kissalle ei eläinlääkärikään mitään mahda. Löytyy mm. syöpää, vakavaa anemiaa, vakava sydänvika. Ne ovat niitä harvoja tilanteita, jolloin joudumme tekemään raskaan päätöksen ja laittamaan kissan piikille.

Jotkut terveysongelmat voidaan hoitaa myös yleisosastolla, esim. kipulääkitys. Varsinkin vanhemmilla yli 10 vuotialla kissoilla alkaa esiintyä lonkan ja selkärangan kulumaa ja kissa saattaa silloin tarvita kipulääkekuurin. Se ei kuitenkaan edellytä hoitoa karanteenissa. Samoin astma ja lievät munuais- ja allergiaongelmat voidaan hoitaa yleisosastolla. Silloin tosin kissa saa huoneen, eikä sen anneta viipottaa aulassa vapaana. Tarttuvat taudit hoidetaan aina karanteeniosastolla.

Eläinlääkäri kotikäynnillä

Autolliset vapaaehtoiset käyttävät kissoja eläinlääkärissä tarpeen mukaan. Toisinaan meillä käy paikan päällä eläinlääkäri ”kotikäynnillä”. Tämä koskee lähinnä yleisosastolla olevia kissoja, joita on välillä vaikea saada kiinni. Hän antaa kissoille rauhoituspiikin ja tekee alkututkimuksia ja pieniä toimenpiteitä paikanpäällä. Jotkut aremmat kissat täytyy myös rauhoittaa, ennen kuin ne voidaan laittaa kuljetusboksiin eläinlääkäriin vientiä varten. Viime käynnillä eläinlääkäri rauhoitti 7 kissaa ja teki pientoimenpiteitä ja tutkimuksia aulan pöydillä, lasku oli n. 500€. Siinä alkaa rahastonhoitajalla valua kylmä hiki…

Päivän päätteeksi karanteeniosaston yleistilat siivotaan ja roskat viedään pois. Riisun työpaidan, heitän hanskat roskikseen ja desifioin kädet. Desifioin vielä kenkäni ja sitten olen itsekin valmis lähtemään kotiin.

Iltavuorossa oleva vapaaehtoinen tulee tekemään loput työt: antamaan tarpeelliset iltalääkitykset ja lisäruokinnan. Ilta-aikaan näkyviin tulevat myös yleisen osaston aremmat kissat, jolloin niiden terveydentilaa pystyy myös tarkemmin seuraamaan.

————————————————————————————————————————————————————————————————————————–

Sorry, karanteeniosastolle pääsy kielletty!

Osastolla työskentelee osa-aikainen palkkatyöntekijä, pieneläinhoitajaharjoittelijoita sekä harjaantuneita vapaaehtoisia. Osasto on yleisöltä suljettu. Vain poikkeustapauksissa voidaan vierailijoita päästää osastolle. Myös yleisen osaston työntekijät joutuvat joka kerta erikseen kysymään, voivatko he astua sisään. Tilanne saattaa nimittäin muutua sekunneissa. Älkää siis pahastuko, jos joku teille on puhelimessa antanut luvan, mutta paikan päälle tullessanne se evätään. Puhelimeen vastaaja tai yleisellä osastolla työskentelevä ei aina tiedä karanteeniosaston sen hetkistä tilannetta.

 

 

Kuvitus: Mikaela Holmberg /ByMikaelas
Teksti: Eliisa N.

Aamupäivän tohinaa

Astun sisään pääovesta. Aulan poikki vilistää pari kattia vimmattua vauhtia ja kiipeävät pikavauhtia putkien päälle. Poika tulee jalkoihin kiehnäämään. Silitän sitä varovasti. Hän on paikan kingi tai niin hän ainakin luulee olevansa.

Ruoka- ja vesiastiat on juuri kerätty tiskiin. Kymmenien kuppien jokapäiväinen pesu on alkanut. Inga on syventynyt hiekkalaatikoiden maailmaan. Yleisellä puolella on lähes 30 hiekka-astiaa, jotka seulotaan päivittäin. Laatikot pestään joka toinen päivä. Hiekka vaihdettaan, jos se menee kovin mujuiseksi, muutoin ainoastaan lisäillään. Yksittäisissä huoneissa hiekka vaihtuu aina kun huoneen asukkaat vaihtuu. Kuukaudessa hiekkaa kuluu n. 400 kiloa. Hankimme sitä 1000 kilon lavoina. Hiekan pitää olla mahdollisimman vähän pölyävää sekä kissojen että työntekijöiden vuoksi. Savipölyä ei ole kiva hengittää päivästä toiseen.

Kissat katoavat ylämaailmoihin. Syy on imurin. Aulan ja keittiön lattiat imuroidaan päivittäin. Huoneet lakaistaan ja kaikki paikat luututaan. Tiskikone hurisee ja pesukone pauhaa. Lattiarättejä ja työvaatteita pestään päivittäin. Pesuhuoneessa on käynnissä hiekkalapioiden pesu ja desifiointi ja tietenkin se käytetyiden hiekkalaatikoiden pesurumba.

Yleinen osasto eli yleisölle avoin tila käsittää aulan, keittiön, yhden avoimen huoneen, sekä 5 ovella suljettavaa huonetta. Tällä alueella asustaa tilanteesta riippuen 50 – 70 kissaa. Avaan herkkupussin ja ympärilleni pyrähtää saman tien 10 kissaa ja meinaan kompastua Inkkuun, talon suurimpaan kolliin. Minua lähestyy vähän ujompiakin katteja: Paapero, Oiva, Pilkku, Ulla ja moni muu. Sitä kissat eivät kylläkään tiedä, että tämä on osa kesytystyötä. Reppuli on niin tohkeissaan herkuista, että huomaamattaan syö niitä suoraan kädestäni vaikka muuten ei anna vielä koskettaa.

Tänään meillä on onnea ja töissä on peräti neljä harjoittelijaa ja kaksi vapaaehtoista, joista 2 karanteeniosastolla ja 4 yleisellä. Jos vain aikaa jää yritämme jutustella kissojen kanssa. Marja menee kahvikuppinsa kanssa 7-huoneeseen ja rupatelee siellä kahden tyttökissan, Vixun ja Vanilian kanssa. Minä vietän kahvitaukoni Milli-tyttösen seurassa. Milli opettelee luottamaan uudestaan ihmisiin. Hermostuneesta neitosesta on tullut jo varsin utelias. Tämä on viikkojen työn tulos.

Joku huutaa minua. Ystävällinen rouva on tuomassa tavaraa. Kassillinen lakanoita siirtyy varastoon tulevaa käyttöä varten, samoin kassillinen kirpputorille menevää tavaraa. Juttelemme tovin ja rouva silittelee Reiskaa, joka on aina valmis rapsutettavaksi. Reiska on meidän paras työntekijä. Kolli on kesyttänyt monta ujompaa kattia kotiutuskelpoiseksi. Huomaamattani kello on livahtanut jo yli kahdentoista eli virallinen aukioloaika on alkanut.

Avoimet ovet klo 12 – 15

Nuori pari tulee kysymään mahdollisuutta adptoida kissa. Lyhyen juttutuokion aikana tulee ilmi, että he haluavat kissan, jonka voi päästää yksin ulkoilemaan. He lähtevät pettyneenä pois, kun kerron ettemme luovuta kissoja vapaasti ulkoilevaksi. Taajama-alueella sellainen olisi kissalle vaarallista.

Vaihdamme aulassa petivaatteita puhtaisiin. Joku on puklannut tyynylle, siivoamme samalla seinään ilmaantuneen kusivanan. Vaikka kollit ovat leikattuja, niin joku välillä intoutuu merkkaamaan reviiriä. Päätämme vaihtaa myös aulan maton, sillä se on muutaman päivän aikana ehtinyt tuhriintua. Kaikki tuhriintuneet petivaatteet joutuvat roskikseen. Toisaalta hygieniasyistä, toisaalta siksi, ettei resurssit riitä kaiken pesemiseen, pyykkäämiseen ja kuivattamiseen. Onneksi ihmiset lahjoittavat meille puhtaita vanhoja petivaatteita ja pyyhkeitä. Puhdas mattokin löytyy varastosta. Se on kulmasta vähän rikki, mutta kelpaa hyvin aulaan. Yksi harjoittelijoista korjaa kiipeilytelinettä. Toisella on meneillään rättisulkeiset, jossa lakana leikataan siivousräteiksi. Lattiarättejä lukuunottamatta kaikki rätit Kattilassa on kertakäyttöisiä.

Sisään saapuu vanhempi herra. Hän on joutunut laittamaan 15 vuotiaan kissansa piikille. Surku juttu. Hän hämmästelee kissapaljoutta ja osoittelee katonrajaan. Juu, kyllä. Siellä on aika montakin kissaa viettämässä siestaa. Mietimme hänen toiselle kissalle uutta kaveria. Kerrostaloasunto ja verkotettu parveke. Esittelen muutamaa kissa ja kyselen kaikenlaista tarpeellista, jotta voisin suositella oikeanlaista kissaa. Sovimme että hän tulee viikonloppuna uudestaan, silloin paikalla olisi henkilö, joka voisi tehdä sopimuksia kissoista.

Kello lähestyy kahta. Pöytään kannetaan kissanruokaa: purkkeja ja pusseja. Alkaa Kattilan odotetuin hetki. Lautanen toisensa perään täytyy märkäruoasta. Koska Leevi sai pari päivää sitten kodin, saamme työskennellä tänään ilman että nelijakainen laaduntarkastaja kävelee pöydällä tutkimassa puolivalmiita lautasia. Päivittäin ruokaa, sekä märkäruokaa että raksuja, kuluu yhteensä n. 20 kg. Eli n. 600 kg kuukaudessa.

Raksut ovat pääsääntöisesti eläinkaupan tavaraa. Osalla kissoista on sen verran herkkä vatsa, ettei se kestä markettiraksuja. Märkäruokaa on laidasta laitaan. Niin marketti- kuin eläinkaupan tavaraa. Viikoittain kissat saavat myös aitoa lihaa joko suikaleina tai jauhettuna. Tänään tarjolla on niin Latzia, Kitekattia kuin Applawsia. Jaetaan myös muutama lautanen jauhelihaa. Menu riippuu siitä mitä on lahjoitettu. Sen lisäksi myös ostetaan ruokia tarpeen mukaan. Toisinaan joku kissa tarvitsee erikoisruokavalion esim. munuaisongelmien takia. Sekin pyritään järjestämään. Tänäänkin kissat hyökkäävät ensiksi jauhelihan ja Latz-pussiruoan kimppuun. Purkkiruoasta ei tykätä niin paljon, joten se jää vielä lautaselle. Myöhemmin illalla arimmat kissat tulevat ilmastointiputkien päältä. Ne uskaltautuvat syömään vasta kun talo on hiljentynyt.

Puhelin soi. Mieshenkilö tiedustelee loukkua lainaan. Pihamaalla on pyörinyt kissa kesästä alkaen. Turkki on takkuinen. Kissa ei ole ollut ihmisen hoivissa toviin. Sovitaan loukun lainasta. Sanon soittavani takaisin, koska hän ei pääse aukioloaikojen puitteissa tulemaan. Alan järjestellä paikalle henkilöä, joka voisi hoitaa asian illemmalla.

Kello 15 talo sulkeutuu. Sammutamme valoja, viemme roskat ja jätämme kissat toviksi yksin. Vapaaehtoinen iltavuorolainen tulee myöhemmin. Hän on lupautunut luovuttamaan loukun aiemmin soittaneelle miehelle. Hänelle jää myös antibiootin ilta-annoksen antaminen parille kissalle. Panen vielä rahastonhoitajalle viestin, että käsidesi on loppumassa ja sitten luikin samasta ovesta pihalle mistä aamulla tulinkin.

 

(kuvat: Mikaela Holmberg / ByMikaelas)