Uudessa Kattilassa vietetään eläinten viikkoa, joka huipentuu sunnuntaina 10.10. myyjäistapahtumaan. Ensimakua Kattilasta saivat maanantai-iltana muuttopoppoo sekä yhteistyökumppanit.
Vieraita oli vastassa uutuuttaan hohtavat tilat, jotka olisi tyylikkyydellään kelvanneet vaikka sisustuslehteen. Kaikki tassuttelijat oli saatu siirrettyä uusiin tiloihin ongelmitta. Vaikutti siltä että meidän pitkäaikaisasukkaatkin (Nuppu, Musu, Kiukku-Kalervo ja Rehti) olivat saaneet lisää virtaa muuton myötä. Sitä vauhtia vipellettiin, että lonkkavaivat ym. tuntuivat muutossa hävinneen. Talossa on nyt vajaa 40 aikuista kissaa ja pari huoneellista pentuja.
Tilat ovat avarat ja valoisat. Kissoilla on paljon tasoja ja kiipeilymahdollisuuksia. Kaveriryhmät olivat löytäneet omat uudet hyllypaikat. Jokaisessa erillishuoneessa on ikkunallinen ovi. Eristystilojen yhteyteen oli rakennettu pienet huoneet, joita voi käyttää mm. ”perhe”-huoneina. Näihin huoneisiin näkee myös aulan puolelta. Ne keräsivätkin paljon katselijoita, sillä molemmissa huoneissa vilisti sillä hetkellä pentuja.
Ulkona odotti ulkotarhan kehykset. Eikä ole mikään ihan pieni tarha. Pääsemme lähiviikkoina verkottamaan ja kattamaan alueen. Kaipaisimme myös tilaan soveltuvia kalusteita mm. kiipeilypuita.
10.10. eteenpäin Kattila on jälleen avoinna yleisölle joka päivä klo 12-15. Olet tervetullut tervehtimään kissoja, auttamaan töissä ja viihdyttämään meidän karvakavereita. Muistathan tulla vain terveenä. Uusi osoite: PUUSEPÄNKATU 5.
Mikäli harkitset adoptiota, niin täytä hakemus netissä tai ota yhteys sähköpostitse.
Liinavaatelahjoitukset vain kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Muut lahjoitukset kuten kirpputori- ja ruokalahjoitukset voi tuoda jokapäivä aukioloaikoina.
Ps. Kiitos kutsuvieraille ihanista lahjoista. Niistä on runsaasti iloa kissoille.
Kuvia etkoilta…..
Kaverukset ovat löytäneet uuden makuusijan
ykköspaikka on ikkunapaikka
Ihanaa kakkua, mutta se tärkein: toimiva ilmastointi!
Lisää avaruutta saatiin kun väliseinän ikkunat poistettiin.
Ja päivän pääesiintyjä otti estraadin hienosti haluun.
Uuden uutukainen eristystila otettiin käyttöön jo 2 viikkoa sitten
Vihdoinkin on käsillä se päivä kun tavarat ja kissat alkavat siirtyä uusiin tiloihin. Uuden Kattilan pintaremontti on nyt tehty.
Tällä hetkellä menossa on Kattilan saattaminen kissakuntoon eli catification. Asennamme mm. hyllyjä ja rakennamme tasoja. Tarhan rakentamista ei ole vielä aloitettu, mutta se on vuorossa sitten, kun toiminta on siirtynyt kokonaan uusiin tiloihin. Silloin on aikaa keskittyä siihen.
Ensimmäisenä muuttaa meidän eristysosasto eli se paikka, johon kissat tulevat ensin tarkailtavaksi ja jossa terveysasiat hoidetaan kuntoon. Tämä muutto on 18.-19.9. Tuolloin siirtyy mm. häkkielementtejä, pakastimia ja eristyksen tarvikkeet.
Loppuosa muutosta on seuraavana viikonloppuna, jolloin loput Kattilasta siirtyy uuteen paikkaan. Se on kissoille se jännittävin vaihe, koska jokainen kissa täytyy ottaa kiinni, siirtää kuljetuslaatikoihin ja roudata autokyydissä uuteen osoitteeseen. Siinä on haavilla töitä. Ja kyllä siinä riittää kantamistakin.
Lopuksi tehdään vanhaan Kattilaan loppusiivous.
Puutelista:
korkea liukuovellinen kaappi
pystykaappi keittiöön
Tasoja keittiöön n. 50 x 200-300cm
Levyä, esim. jämäkkää vaneria, josta voi tehdä tasoja kissoille
kannakkeita, että saadaan tasoja kiinnitettyä seinille
jämäkkää verkkoa
kiipeilytelineitä
pesuallas: jalallinen allas n. 130x60cm, altaassa pestään mm. kissojen isoja hiekkalaatikoita
ensi viikonlopusta lähtien otamme jälleen vastaan liinavaatteita. Seuraavat liinavaatteet ovat tällä hetkellä toivottuja: pyyhkeet, lakanat ja peitot (nämä kaikki valmiiksi pestyinä, värjäymät eivät haittaa)
Koska meidän varastotilat tulevat olemaan pienemmät kuin aikaisemmin, niin emme pysty pitämään varastossa suurta määrää liinavaatteita kerrallaan.
Tarjoa tavaroita sähköpostiimme, mielellään kuvan kera.
Kiitos jo tässä vaiheessa ahkerille vapaaehtoisille remontoijille.
Meillä on ollut kaiken kaikkiaan ennätysvilkas vuosi. Kevät toi toki tulleessaan korona-viruksen ja pani Kattilankin sopeuttamaan toimintaansa. Kissoja tuli aluksi sisään verkkaiseen tahtiin. Ihmisiä olisi tullut ovesta enemmänkin, mutta jouduimme laittamaan ovet säppiin pitkäksi aikaa. Avoimet aukiolot muuttuivat sähköpostiviesteilyksi ja puhelinsoitoiksi. Kesällä palautimme avoimet ovet, mutta syksyllä meidänkin oli jälleen siirryttävä ajanvaraussysteemiin. Ja sitten alkoi se jokasyksyinen kissarumba!
Löytöeläimet 2020
Helmikuun alusta lähtien löytöeläinten vastaanottotoiminta muuttui Hämeenlinnan kaupungin kilpailuttaessa toiminnan. Ainoa joka antoi tarjouksen kaupungille oli Kattilan ja Sinnan löytöeläinten yhteenliittymä. Niinpä Kattilalle kuuluvat jatkossa kaikki Hämeenlinnan alueen kissat, riippumatta siitä ovatko ne kadonneita lemmikkejä, populaatiokissoja, sosiaalitapauksia vai heitteille jätettyjä.
Nämäkin pennut pääsivät turvaan ja ovat nyt adoptoidut uusiin perheisiin.
Miten meidän adoptiotoiminta toimi?
Uuden perheenjäsenen adoptoinnista kiinnostuneet henkilöt ohjattiin täyttämään ensin esitietolomake. Näitä hakemuksia tuli yli 800 kappaletta, eli yli 500 enemmän kuin vuonna 2019. Kun avoimia ovia ei ollut mahdollista pitää, viikonloput oli buukattu täyteen ajanvarausasiakkaita. Kun kysyntä kissoista oli kovaa, pelkäsimme että osasta kissoja tulee korona-kissoja, jotka palautetaan muutaman kuukauden jälkeen. Onneksi pelkomme ei ole toteutunut, ei ainakaan vielä.
Ja sitten tilastoihin
Meille saapui ennätykselliset 274 kissaa! Joista jälkimmäisellä vuosipuoliskolla 203! Laumoja emme korona-ajan takia varsinaisesti etsineet. Osallistuimme kuitenkin Huittisissa tehtyyn kissojen talteenottoon ottamalla vastaan lähes kaikki populaation kissat. Lammilta pelastimme kymmenen ammutuksi tuomittua kissaparkaa, lisäksi Iittalasta huostaan otettiin 17 kissaa pentutehtailijalta.
Osa Iittalasta tulleista kissoista.
Kotiin lähti vuoden aikana 287 kissaa, mikä on yli 70 kissaa enemmän aikaisimpiin vuosiin verrattuna. Joulua edeltävä viikonloppu oli varsin tiivistahtinen. Kolmessa päivässä kotiutettiin lähes 20 kissaa.
Karkulaisia kotiinpäässeiden joukossa oli 28. Yhdeltätoista löytyi siru, joista 2 oli rekisteröimättömiä.
Ikävin tilasto on tietenkin menehtyneet. Vuoden aikana 20 kissaa joutui lähtemään sateenkaarisillalle. Näillä kissoilla oli vakavia sairauksia. Löytyi syöpää, kasvaimia ja vakavia sisäelinongelmia. Jotkut iäkkäät kissat vaan hiipuivat ja oli reilumpaa päästää heidät pois.
Pitkäaikaisasukkaat
Meidän pitkäaikaisasukkaiden lista on huvennut vuoden aikana. Ikiuneen päätyi meidän ikämaestro Hammi lähes 20 vuoden iässä. Myös Tilkku, Pippin, Maisa, Rapsu ja Mirru jouduttiin vaivuttamaan ikiuneen. Ilouutisena kuitenkin voi mainita, että pari tähän kategoriaan kuulunutta kissaa pääsi uuteen kotiinkin! Kummikissa osastolla on nähtävissä vielä 8 kissaa, jotka kantavat pitkäaikaisasukkaan nimitystä. Ne ovat asuneet Kattilalla 7-12 vuotta.
Pitkäaikaisasukkaat pitämässä viikkopalaveria.
Rahan kanssa taiteilua
Meidän varainhankintaa korona on haitannut erityisesti. Myyjäisiä ei ole voitu siinä määrin pitää kuin tavallisesti. Talkootyötkin ovat olleet kortilla. Yritykset ovat rajoittaneet niitä, kiitos koronan. Entäs se kaupungin palkkio löytöeläintoiminnasta? 20 000 euroa vaikuttaa isolta rahalta, mutta kissahommissa se on pieni summa. Käytännössä se kattaa osittain yhden osa-aikaisen työntekijän palkkakulun, ei muuta. Kissojen luovutusmaksuilla taas ei kustanneta kuin osa eläinlääkärikuluista. Loput eläinlääkärikulut, vuokrat, ruoat, hiekat ja hoitotarvikkeet täytyy nekin maksaa. Siksi pyysimmekin teiltä syksyllä ekstra-apua laskujen maksuun. Ja onneksi niitä apuja tuli. Kattila elää kuitenkin jatkuvasti kädestä suuhun.
Olemme myös pitkään miettineet uuden toimitilan hankintaa. Mutta riittävän edullista ja hyvin saavutettavissa olevaa tilaa emme ole kuitenkaan löytäneet. Nykyisissä tiloissa on vanhan rakennuksen ongelmat, kuten ilmanvaihto ja vetoisuus, joista kärsivät niin ihmiset kuin kissatkin.
Mutta entä ne ihmiset?
Meillä on arkisin yksi palkattu osa-aikainen työntekijä töissä Kattilalla. Sen lisäksi meillä on ollut onni saada eläinhoitaja opiskelijoita harjoittelujaksoille. Arkisin töitä tekevät myös mahdolliset työkokeilijat ja muut työelämän harjoittelijat. Välillä on viikollakin hälyytetty vapaaehtoisia töihin, jos harjoittelijoita ei ole ollut riittävästi.
Nuppu haluaa lisää työkavereita eristysosaston puolelle.
Myyjäisiin olemme saaneet tekijöitä ihan mukavasti. Samoin meidän kirpputoritoiminta on pyörinyt oikein mallikkaasti.
Kiitämme kaikkia työntekijöitä ja harjoittelijoita kuin myös vapaaehtoisia, asiakkaita, lahjoittajia sekä yhteistyökumppaneitamme vuodesta 2020. Ilman Teitä tämä kaikki ei olisi mahdollista.
JA HURR-JASTI TERVEISIÄ KODIN SAANEILLE KISSOILLE!
Meille saapui noin 170 kissaa. Tulleista vajaa puolet oli arkoja populaatiokissoja, joita vieläkin valitettavasti löytyy maaseutualueilta. Kattilalla ne saavat uuden mahdollisuuden kesyyntymiseen. Tänäkään vuonna emme ole mahdottomiin tapauksiin törmänneet. Sen lisäksi meille on saapunut niin yksittäisiä harhailijoita (ilman sirua tietenkin…) että kodinvaihtajia.
Meiltä lähti uusiin koteihin 200 kissaa ja yksi kani. Menetettyjä kissoja oli alle kymmenen. Heistä yksi oli pitkäaikaisasukas Ujo. Ujo-rouva ehti 17-vuotiaaksi, ennen kuin kilpirauhasen liikatoiminta väsytti kissavanhuksen. Kilpirauhasen liikatoiminta on yleinen ikääntyvien kissojen vaiva.
Ujo sai elää pitkän elämän.
Pitkäaikaisasukkaita meillä on noin 25 kissaa. Osa niistä on jo hyvinkin iäkkäitä. Ikäkkäimmän kissan titteliä pitää hallussaan tällä hetkellä Hammi-Mamma (noin 20v.)
Hammi pitää vielä karvansa kiiltävänä ja ojennuksessa.
Positiivisia asioita
Monet kissat ovat ehdistyneet kesyyntymisessä. Tämä on erinomainen saavutus. Mm. seuraavat pitkäaikaisasukkaat / kummikissat ovat vuoden aikana saaneet uuden kodin: Tassu, Harmo, Mieto, Missi Viinanen, Fokkeri, Piki, Mamma, Paavo ja Lucy. Ihmiset ovat myös uskaltautuneet ottamaan hoiviinsa vähän haastavampiakin tapauksia. Ja monen kohdalla ollaan päästy upeaan lopputulokseen, kun kissa on viikkojen kotoilun jälkeen solahtanut lopulta uuden kodin jäseneksi. Kärsivällisyys palkitaan.
Jättikolli Tassu sai vuosien odottelun päätteeksi ikioman kodin.Luonteikas Paavo-poika muutti uuteen kotiin Tampereelle.”Lentojätkä” Fokkeri sai uuden hangaarin ja uuden huoltajan. Onnittelut Fokkerillekin!
Talousasioita
”Ei ne suuret tulot vaan pienet menot” -sanonta ei kuvaa Kattilaa. Vuosittaisen laskupinon maksaminen onnistuu vain valtavalla talkootyöllä ja lahjoitusten turvin. Olemme joutuneet nostamaan myös kissan luovutusmaksun 150 euroon, jotta saamme katettua edes osan kunkin kissan hoitokuluista. Useissa tapauksissa kissaan on saattanut mennä rahaa moninkertaisesti tuo summa, ennen kuin se on saatu kotiutuskuntoon. Toivomme siis ymmärtäväisyyttä muuttuneeseen hinnoitteluumme. Edelleen meidän suurin yksittäinen vuotuinen kuluerä on kissojen terveydenhuolto. Siihen menee ylivoimaisesti eniten rahaa.
Vapaaehtoiset ovat tehneet valtavasti työtä varainhankinnassa, jotta olemme saaneet Kattilan kuluja maksettua. He ovat ahkeroineet kirpputori- ja myyjästoiminnan sekä erilaisten myyntitapahtumien järjestämisessä pitkin vuotta. Lisäksi on tehty erilaisia muita varainhakintatalkoita talon ulkopuolella.
Mitä vuosi 2020 tuo tullessaan?
Työn määrä tuskin tulee vähenemään. Kattila sai nimittäin tehtyä virallisen sopimuksen Hämeenlinnan kaupungin kanssa löytökissojen vastaanottamisesta helmikuusta 2020 alkaen. Kyseessä on useampi vuotinen sopimus. Tämä tulee lisämään niin kuluja kuin vuotuista kissamäärää. Löytökissojen lisäksi toimimme edelleen turva-/vastaanottokotina kaikille Hämeenlinnan alueen kodittomille kissoille.
Sopimus kaupungin kanssa edellyttää kissanhoitajan palkkaamista. Kaupungilta saamamme korvaus menee käytännössä täysin palkkakuluihin eikä kata kissojen hoitokuluja. Tulemme siis järjestämään tänäkin vuonna myyjäisiä, varainhankintatalkoita ja tapahtumia kattaaksemme kaikki kissojen hoidosta aiheutuvat kustannukset.
Tarvitsemme edelleen vapaaehtoisia kissakodin jokapäiväiseen ylläpitoon, kuten myös varainhakintatalkoisiin. Otamme myös edelleen mielellämme oppilaitosharjoittelijoita (esim. eläintenhoitaja, markkinointi, visuaalinen viestintä yms) sekä työkokeilijoita.
Kiitokset
Kissamme kiittävä kaikkia, jotka ovat osallistuneet tavalla tai toisella Kattilan toimintaan lahjoittaen aikaansa, rahaansa tai tarvikkeitaan. Kiitämme kaikkia vapaaehtoisia, työharjoittelijoita, kummeja, yrityksiä ja yhteistyökumppaneita. Samoin kiitämme niitä koteja ja ihmisiä, jotka ovat adoptoineet kauttamme kissan. Teidän panoksenne takia meneenä vuonna siis kaksisataa kissaa sai Kattilan kautta uuden upean mahdollisuuden.
Te kaikki olette olleet Kattilan kissoille hurrr-jan tärkeitä.
Vuoden aikana 200 kissa sai uuden kodin. Sen lisäksi 14 karkulaista palautui omiin koteihin.
Mutta jos aloitetaan vuoden alusta, niin meillähän oli tupa täynnä syksyn 2017 kissavyöryn seurauksena. Eli noin 120 kissaa. Vuosi lähti sitten ripeästi käyntiin kun tammikuussa keskimäärin joka päivä pääsi joku kissa uuteen kotiin. Sitten kotiutumisvauhti tasaantui, mutta jatkui kuitenkin hyvänä aina alkukesään asti. Kesällä päästiin jo lähelle 60 asukasta. Kesän aikana myös useampi vähän pitempiaikanen asukas pääsi uuteen kotiin. Odottelimme milloin sitten se kissavyöry sisäänpäin alkaa. Kevään aikana sisään oli tullut lähinnä kodinvaihtajia ja sosiaalitapauksia.
No talvi saattaa yllättää autoilijat, mutta syksy ei varsinaisesti yllätä Kattilaa. Tällä kertaa meni tosin elokuulle ennen kuin virta sisäänpäin alkoi vilkastua. Tänä vuonna ei myöskään tullut ilmoitusta mistään järkyttävän kokoisesta kissapopulaatiosta, jota olisi pitänyt loukuttaa. Pari noin 15 kissan laumaa kyllä napattiin maaseudulta. Sen lisäksi sisään tuli myös yksittäisiä pentueita, niin emon kanssa kuin ilmankin. Tulipa meille yksi tiineenä oleva tyttö, joka putkautti 5 elävää pentua pari päivää saapumisestaan. Ja saatiin kaikki 5 myös hoidettua luovutusikäisiksi. Jossain vaiheessa lokakuussa meillä oli jo vähän ruuhkaa ja kissoja jopa jonotuslistalla. Varsinkin kodinvaihtajat joutuivat tässä vaiheessa hiukan odottamaan.
Loppuvuodesta kissoja kotiutui uusiin koteihin ripeään tahtiin. Näin ollen meillä oli vuoden vaihteessa vajaa 70 kissaa talossa. Luvussa on mukana 7 viime kesän pentua, jotka ovat vielä vailla kotia. Olemme onnellisia, että olemme löytäneet kissoille soveltuvia koteja.
Pikku F oli yksi viime kesän pennuista. Reipas kaveri päätyi onnellisesti uuteen kotiin.
Edesmenneitä
Vuosi sisälsi myös surullisia hetkiä. Menetimme useita iäkkäitä kissoja akuuttien sairauksien mm. kasvainten ja vakavan munuaisen vajaatoiminnan takia. Jouduimme jättämään hyvästit mm. Reiskalle, Pojalle, Murrelle, Neksulle ja Mummolle. Menetimme myös muutaman nuoremman kissan sairauksien takia kuten esim. Helmi, Maukka, Miina ja Tassuli. Kaiken kaikkiaan ikiuneen jouduttiin sairauksien takia saattelemaan noin 15 kissaa.
Näitä kissoja emme enää tapaa, mutta he elävät meidän muistoissa. Talo on nyt omalla tavallaan paljon hiljaisempi ja pitkään tuntui, että jotain puuttui kun astui sisään Kattilan ovesta. Väkisinkin katseella etsi näitä vanhoja tuttuja.
Pääsääntöisestihän kissoille yritetään etsiä uusi koti, mutta joidenkin yksilöiden kohdalla Kattilasta tulee se loppuelämänkoti. Kattilassa kissat saavat kuitenkin elää niin kauan kuin terveyttä riittää ja sairaudet ovat hoidettavissa, mikäli kotiuttaminen ei onnistu.
Maukkaa ja Murrea emme enää tapaa.
Joitakin huippuhetkiä
Kesyyntymistarinat on aina ihania. Ja meillä on vuoden kuluessa tapahtunut edistystä useiden kissojen kohdalla. Näihin vain pitäisi meidän vapaaehtoisten käyttää enemmän aikaa. Eli jos kissojen kesytys ja sosiaalistaminen kiinnostaa, niin aina olisi tarjolla tekemistä. Pientä sähinää ja räpsimistä ei pidät pelätä.
Tässä muutama esimerkki vuodelta 2018. Dana on oppinut, että silitykset on itseasiassa ihania. Ja kun vauhtiin pääsee, niin silitykset maistuvat jopa varttitunnin verran. Reppuli puolestaan on oppinut kerjäämään herkkuja. Häntä pystyssä juostaan paikalle ja kehrätään kuin paraskin formula ykkönen. Reppulin kanssa on jo päästy puskemaan päitä yhteen, mutta kädellä ei vieläkään saa koskea. No, ehkä ensi vuonna…
Lila taasen kaihtoi vuoden kosketusta, mutta nyt hän on jälleen päässyt silityksen makuun. Tosin pikkuisen pitää vielä valikoida, että kuka saa silittää. Lennokas Fokkeri on vuoden kuluessa oppinut, että aina ei tarvitse lennähtää yläilmoihin kun ihminen tulee näkyviin. Itseasiassa nyt voi nököttää jopa puolen metrin päässä, kun ihminen kulkee hitaasti ohi. Yllätipä ikämieskolli Veikko (n. 12v) meidät osallistumalla laserpisteenmetsästykseen. Tämä kaveri on asunut Kattilalla jo 9 vuotta.
Lilli, meidän pingismestari, antaa jo silittää ja harjatakin. Muutama päivä sitten kelpasi jopa vatsarapsutukset! Kesyyntyminen tähän pisteeseen vei noin 3 vuotta. Lillin vuosi päättyi parhaaseen mahdolliseen tulokseen. Hän nimittäin sai vuoden viimeisenä päivänä uuden kodin!
Lilli pääsi kotiin 31.12.2018!
Teknisiä muutoksia
Yksi meidän vapaaehtoisista kouluttautui siruttajaksi. Niinpä meillä on menneestä syksystä alkaen ollut mahdollisuus siruttaa kaikki kauttamme kulkevat siruttamattomat kissat. Kissat myös rekisteröidään Kattilan puolesta, kun ne luovutetaan uuteen kotiin. Siru pitää aina muistaa rekisteröidä. Siru itsessään ei sisällä kuin numerosarjan, jolla se voidaan yhdistää rekisteriin ilmoitettuihin tietoihin. Sirutus sisältyy Kattilalla kissan luovutushintaan.
Kotisivuillemme on ilmaantunut kirpputoriosio. Tämä osio täydentää meidän kirppismyyntiämme. Linkki sinne on tässä. Löydät linkin myös sivun alalaidasta (tue toimintaa – Kattilan kirppis). Ostaminen toimii erillisen sähköpostin kautta.
Hetken hapuilun jälkeen olemme taas saaneet riveihimme vapaaehtoisen, joka alkoi hoitaa meidän kummikissa-asioita. Saimme myös tekniset ongelmat ratkottua ja nyt kummikissasivu toimii niin kuin sen pitäisikin toimia. Ja olemme saaneetkin kissoillemme enemmän kummeja. Ja aina mahtuu lisää.
Kissojen huonetiloja on rakenneltu vuoden aikana uusiksi ja useimmissa huoneissa on nyt seinähyllyjä ja sitä kautta lisää kiipeilymahdollisuuksia. Huonekorkeuksia on myös turvallisuussyistä rajattu. Myös aulassa kissat pääsevät nyt rallittamaan katonrajassa koko seinän kiertävillä tasoilla.
6 huoneen kissatkin tykkäävät kiivetä korkealle. Nyt huoneessa on verkkokatto turvallisuussyistä.
Miten noin niin kuin taloudellisesti?
Syksyn aikana rahastonhoitaja joutui taas hikoilemaan ja nikottelemaan laskupinojen takia. Jotenkin niistä kutenkin selvittiin, kiitos teidän kaikkien kissojen ystävien. Mutta kädestä suuhunhan tämä enempi menee. Jos joskus on ollut vähän ylimääräistä rahaa, niin se on laitettu kissojen välineisiin, kuten kiipeilypuiden uusintaan. Ne kun tuppaa hajoamaan kissojen kynsien terottamissessioissa. Mutta sitä vartenhan ne on hankittukin 🙂
Tänäkin vuonna suurin kuluerä on jälleen ollut eläinlääkintäkulut. Yli sata kissaa on steriloitu/kastroitu. On rokotettu ja hoidettu hoidettavissa olevia sairauksia. Kissojen hampaita on myös korjattu, sillä kukapa sitä rikkinäisillä legoilla tai kivuliaalla suulla mitään syö. Ja olipa meillä hoidossa myös yksi koditon kolarikissakin. Leuka murtuneena se tuli suoraan eläinlääkäristä. Ja pari ensimmäistä päivää piti jännittää sen hengen puolesta. Mutta sekin saatiin kuntoon loppuen lopuksi suht pienin kustannuksin (jos nyt eläinlääkärikuluja voi koskaan pieniksi kutsua). Erityisterveiset muuten ”Nokikolarille” ja hänen uusille palvelijoilleen.
Entäs ihmiset?
Kissamme haluavat kiittää tässä kaikkia, jotka ovat antaneet kodin jollekin Kattilan asukkaista. Kiitos myös työharjoittelijoille, jotka ovat olleet arvokkaana apuna meillä arkipäivisin. Kiitos kaikille vapaaehtoisille. Ilman heitä Kattila ei toimisi. Ja lisää vapaaehtoisia tarvitaan koko ajan eri tehtäviin. Tarjoutua voi esim. sähköpostin kautta.
Kiitos kaikille, jotka ovat vuoden aikana lahjoittaneet meille tavaraa, rahaa, käyneet tapahtumissamme, ostaneet kannatustuotteita ja kirppistavaroita. Kattilan kalenteri oli tänä syksynä erityisen suosittu ja se myytiin loppuun jo ennen vuoden vaihdetta.
Kiitos kaikille niille yrityksille, jotka ovat tukeneet meidän toimintaa. Olemme saaneet mm. tavaralahjoituksia, taloudellista apua, mahdollisuuksia esitellä toimintaamme sekä meitä varten on toteutettu kampanijoita ja keräyksiä.
Mummo alias Camel-Mummo saapui Kattilalle kesällä 2017. Se tuli ison pihakissalauman mukana. Samalla loukutettiin 35 muuta kissaa. Mummon ikää ei tiedetä, mutta vanha se jo oli. Mummo oli viettänyt pääosan elämästään ulkona ja oli ties kuinka monen pennun isoäiti. Mummo oli ollut oman onnensa nojassa ja talteen otettaessa sillä oli mm. selässä aivan hervottoman kokoinen huopuuntunut karvapaakku. Sellaista ei kissa muutamassa kuukaudessakaan pysty hankkimaan. Siihen vähän viittaa myös tuo alkuperäinen Camel nimi.
Muutenkin ulkoilmaelämä oli jättänyt kissaan jäljet. Ulkokuori oli jo aika rujo. Korvat olivat joskus paleltuneet, korvassa oli myös sitkeä korvapunkkiongelma, jonka paranemiseen meni muutama tovi. Ihmisiä kohtaan Mummo oli kutenkin ystävällinen ja sitä saattoikin helposti hoitaa.
Mummo saatiin hoidettua Kattilalla kuntoon ja se sai jäädä Kattilalle asumaan. Halusimme tarjota Mummolle lämpimän loppuelämän eläkekodin. Mummo sai kerrankin riittävästi ruokaa, huomiota, hellyyttä ja hoivaa. Vuosien ulkona asumisesta huolimatta Mummo oli sisäsiisti. Kaikki aulan asukkaat tuntuivat ymmärtävän Mummon haurauden ja kukaan muista kissoista ei sitä kiusannut. Uteliaasti kyllä haisteltiin, mutta Mummoa muut kissat tuntuivat pitävän kuin kukkaa kämmenellä. Leikkiinkin tämän kissan vielä sai ja onkilelun perässä viiletettiin välillä kovaakin. Ei haitannut, että silmiä oli enää yksi jäljellä.
Kattilalla tarjoillaan märkäruoka kerran päivässä, mutta Mummolle tarjoiltiin myös oma aamiainen. Mummo sai myös viime kesänä erivapauden ulkoilla välillä pihalla. Se mitään mutisematta antoi pukea valjaisiin ja sitten mentiin nurmikolle paistattelemaan vähän päivää. Mummo haisteli ilmaa, kuulosteli tuulen huminaa ja lintujen laulua. Torkkui ja söi välillä pari heinänkortta. Eli hyvin leppoisaa ulkonaolemista.
28.12.2018 tapahtui jotain. Aamu oli Mummolla alkanut kuten aina, aamiainen ja työntekijöiden tervehtiminen. Neljältä iltapäivällä ihmettelimme kun Mummo alkoi kiertää vähän kehää, pissi sitten keskelle lattiaa ja alkoi hoippua kellahdellen oikealle kyljelle. Sitten pää alkoi heilua puolelta toiselle, ikään kuin hakien tai seuraten jotain katseellaan. Ja kun pää pysähtyi niin silmä jatkoi vasen-oikea heiluntaa. Nyt ei ollut kaikki hyvin! Pika pikaa eläinlääkäriin!
Kaksi tuntia oireiden näkymisestä Mummo oli jo vaivutettu ikiuneen. Diagnoosi: mahdollinen aivoinfarkti. Näin meidän sitkeän sissimme aika oli lopussa.
Mummoa jää lämmöllä kaipaamaan koko Kattilan väki.
Meillä on hyvin kiireiset viikot käynnissä. Asiakaspalvelumme saattaa sen vuoksi takkuilla. Olemme siitä kovin pahoillamme. Kissat ovat kuitenkin meidän ensisijaisia asiakkaita, joten ruuhkatilanteessa ihmisten asiakaspalvelu paikan päällä pakosti hidastuu.
Tällä hetkellä eristysosasto teettää erityisesti lisätyötä. Tämän syksyisiä pentuja yritetään saada luovutuskuntoon ja uusia kissoja tulee sisään aina kun yksikin häkki vapautuu. Kissoja on talossa nyt noin 85 ja syksy on vasta alkamassa.
Adoptiovastaavat
Meidän adoptiotoimintamme on keskitetty tietyille ihmisille, jotta toiminta pysyy hallinnassa. Adoptiovastaavat työskentelevät paikan päällä viikonloppuisin ja yleensä vuorossa on vain yksi. Ja koska meillä on pulaa harjaantuneista vapaaehtoisista, joutuvat nämä samat ihmiset usein vastaamaan työvuorollaan myös eristysosaston toiminnasta. No, kahdessa paikassa on vaikea olla yhtä aikaa.
Kattilalla toki näkee muitakin vapaaehtoisia töissä kuin nämä adoptiovastaavat. He työskentelevät kukin omissa tehtävissään ja yrittävät mahdollisuuksiensa mukaan ottaa huomioon ovesta saapuvat ihmiset. He ovat yleensä ne, joihin te ensiksi törmäätte, kun astutte sisään. Viime aikoina he ovat usein joutuneet sanomaan lauseen: ”Voitteko odottaa?”. Joskus adoptioasiakkaita on viikonloppuna jopa 3 – 5 jonossa. Odotus voi tällöin venyä luokattoman pitkäksi. Ennalta sovitut asiakkaat ovat etusijalla.
Sähköposti nopeuttaa
Koska meillä on tällainen tilanne, toivomme että ottaisitte adoptioaikeissa ensin yhteyttä sähköpostitse. Voimme aloittaa keskustelun sähköpostilla ja aikatauluttaa käyntinne ennalta. Tarpeen vaatiessa, sovimme tapaamisaikoja myös normaali aukioloaikojemme ulkopuolelle. Kaikki tulleet kissat eivät myöskään löydy meidän nettisivuilta. Joten voimme mahdollisesti tarjota jotain sellaistakin kissaa. Harvemmin kissaa myöskään saa heti mukaansa.
Erityisesti tätä sähköpostia suositellaan, jos tulee kauempaa. Näin voidaan varmistaa, että oikeasti saa palvelua, eikä tule hukkareissuja. Sähköpostimme on: kissakotikattila(at)gmail.com
Tuhannesti kiitoksia kaikille teille, jotka olette olleet kärsivällisiä meitä kohtaan. Me teemme tätä vapaaehtoistyönä.
Meillä on Kattilalla suuri suru, sillä Poika, Kattilan Kingi, on poistunut keskuudestamme.
Poika saapui Kattilaan vuonna 2005 turvattomista kotioloista. Se oli äreä, kiukkuinen ja menettänyt luottamuksen ihmisiin. Sen elämän alkuvuodet olivat traumatisoineet sitä.
Pojalla meni tovi sopeutua Kattilan elämään. Ja löytyi sitten myös se upea puoli tästä kissasta. Parhaimpina hetkinään Poikaa sai silittää, harjata ja jotkut jopa pystyivät ottamaan sen pieneksi hetkeksi syliinkin.
Poika vähän turvakodille saapumisensa jälkeen 2005.
Useimpia ihmisiä jouduimme varoittamaan Pojasta. Yleensä Poika oli paraatipaikalla esillä ja näytti mitä silityskelpoisimmalta kissalta. Me jouduimme sanomaan ihmisille, että kannattaa hiukan varoa. Ulko-ovessa olikin Pojan kuva varoitustekstillä varustettuna. Pojan mielialat vaihtuivat nopeastikin. Poika saattoi tulla vastaa ja kiehnätä jaloissa, ottaa pari silitystä, mutta sitten muuttua äkäpussiksi. Silloin se saattoi purra ja purikin lujaa. Toisaalta tämän kun tiesi, niin oppi lukemaan Poikaa ja olemaan varovainen. Tästä syystä pitkäaikaisemmat vapaaehtoiset pärjäsivät sen kanssa paremmin.
Vaikka poika oli välillä äkäpussi, ei se kuitenkaan ollut avoimen agressiivinen ihmisiä kohtaan. Niin kauan kuin siihen ei koskenut, ei sitä tarvinut varoakaan. Toisten kissojen kanssa sillä oli viileät välit. Se olisi mieluusti ollut ainoa kissa talossa. Mutta se joutui sopeutumaan aulatilojen elämään lukuisten muiden kissojen kanssa. Se oli näennäinen pomo tilassa, Kattilan kuningas. Välillä se otti yhteen muiden kissojen kanssa ja useimmat kissat väistivät sitä. Pomona olemiseen kuului oleellisesti paikkojen merkkailu. Useimmat kusimerkinnät Kattilalla olivatkin Pojan käsialaa.
Poika. Taustalla Nuppu, joka välillä yritti haastaa Poikaa Kattilan kuninkuudesta.
Se oli suvereeni laserpisteen metsästäjä. Viime viikkoihin asti se näytti nuoremmille mallia kuinka pisteen perässä juostaan. Koska aulassa on useampikin, joka tykkää laserpisteen jahtaamisesta, oli pidettävä huoli, että Poika ja muut kissat eivät olleet leikissä yhtäaikaa. Poika saattoi muuten täräyttää tassullaan kanssapelaajaa, että ”Tää on mun matsini!”. Poika kanniskeli myös vähän isompia hiirileluja suussaan ja leikki niillä. Poika säilyi leikkisänä elämänsä loppuun asti.
Viimeisen kahden vuoden aikana Pojan terveys alkoi reistailla. Lonkassa oli kulumaa. Poika alkoi myös saada astmakohtauksia. Nyt noin 20 vuoden iässä keuhkot kuitenkin lopulta pettivät. Niinpä eläinlääkäri teki päätöksen päästää Poika unten maille 16.5.2018.
Poika eli yli puolet elämästään Kattilalla. Sitä ei voitu kotiuttaa uuteen kotiin sen mielialavaihteluiden takia. Kattilasta muodostui sen turvapaikka ja koti. Se sai elää elämänsä Kattilalla ja harvempi kissa pääsee 20 vuoden ikään edes kotioloissa. Toki kaikkien Kattilan kissojen toivoisi saavan oman kodin. Aina se ei ole mahdollista. Me puolestamme rakastimme Poikaa sen omituisuuksista huolimatta.
Olet poissa, mutta elät meidän muistoissa. Hyvää yötä pikkuinen. Kaipaamaan jääden koko Kattilan väki.
Laitatko heinää kasvamaan pääsiäistä varten? Teepä tänä vuonna toisin ja kasvata rairuohon sijasta kissoille soveltuvaa heinää. Jollei sinulla ole omaa kissaa, joka heinät rouskuttaisi, voit pääsiäisen jälkeen tuoda heinät Kattilaan. Täällä kissat suorastaan taistelevat kuka saa heinää.
Rairuoho ei lievän myrkyllisyyden takia sovellu kissalle ravinnoksi. Lemmikkitarvikeliikkeistä ja isommista ruokakaupoista löydät jyviä, joista voit kasvattaa esim. vehnänorasta. Myös ohra, kaura ja maissi soveltuvat kasvatettaviksi. Kaupoista löydät myös valmiita kasvatuspaketteja alustoineen kaikkineen, kuten myös valmista heinää. Kannattaa vilkuilla vihannesosastoa, myynnissä saattaa olla valmista vehnänorasta.
Heinän tehtävä on parantaa kissan suolen toimintaa. Se myös auttaa irroittamaan karvapallot. On syytä varautua siihen, että heinäsession jälkeen kissa oksentaa heinää, mutta samalla tulee mahdolliset karvapallotkin ulos. Karvat päätyvät kissan elimistöön kissan nuollessa itseään. Terve kissa pitää karvansa ojennuksessa.
Toki ei tarvitse pidättyä pelkässä pääsiäisen ajassa. Kattilan kissat ottavat vastaan heinätoimituksia ympäri vuoden. Katso myös: Heinää ja huiskaleluja
eräät heinäbileetkaverille kans
Teksti: Eliisa N.
Kuva: KissakotiKattila ja Eliisa N.
On monta tapaa auttaa ja ilahduttaa Kattilan kissoja. Tuuloksen 4H:n nuoret olivat kasvattaneet kissoille heinää ja tehneet mitä värikkäimpiä huiskaleluja. Molemmista on jatkuva tarve Kattilalla. Kissat kiittävät ja seuraavanlaista kommentointia ”kuultiin”:
”Huonepalvelusta hyvää päivää, saiskos herroille olla jälkiruokapuffetista muutama korsi? Juu kyllä on tuoretta. Tämän syksyn sato on erityisen vehreää vuosikertaa.”
”Mä viihdyn mieluiten tän pilvenpiirtäjän huipulla, toteaa Tuutikki. Eipä hätää, Korsi&Keko toimittaa heinää myös lentokuljetuksella. Meillä on korkean luokan palvelu. Juu, kyllä on parasta 4H-luokkaa. Tästä ei heinä enää paljoa parane.”
”Karvanlähtöaika on taas täällä. Pitäkääpä turkeistanne huolta. Teille herra suosittelisin meidän heinäspesiaaliamme. Irroittaa sitkeämmäkin karvapallon alta aika yksikön. Ja kylläpä teidän karva kiiltääkin!”
MURRE: ”Jo on värikkäitä keppejä! Mä en osaa valita minkä mä haluaisin. Toi sinivalkoinen smurffi ois kyl kiva. Ja ettehän kerro kellekään et mä tykkään kans tosta aniliininpunaisesta. Ne sanoo, et se ei oo äijien väri. Mut oikeesti nekin tykkää siitä, muttei vaan kehtaa tunnustaa… Sulo vois tykätä kans tosta oranssista. Oikeestaan sille ei tunnu se väri olevan niin tärkee, vaan kunhan lelu heiluu ja siitä saa otteen. Ja siihehän toi kangas on just omiaan. Joku pitkäkyntinen onkin näköjään suikaloinu niitä jo valmiiksi.”
REISKA: ”Ne pani noi huiskat tohon töröttää. Kiitän ja kumarran. Nyt kun löytyis vielä joku joka heiluttas niitä. Liike on lääkettä on eläinlääkäri todennut. Ja totta vie mun selälle tekis hyvää pieni keppijumppa!”
Ps. Tässä vinkkiä myös muille mm. ensi kevääksi. Kasvata rairuohon tilalla jotain kissoille soveltuvaa heinää. Näin tulee heinällekin jatkokäyttöä…
Kuvat: KissakotiKattila, Kirjurina toimi: Eliisa N.
