Mummo alias Camel-Mummo saapui Kattilalle kesällä 2017. Se tuli ison pihakissalauman mukana. Samalla loukutettiin 35 muuta kissaa. Mummon ikää ei tiedetä, mutta vanha se jo oli. Mummo oli viettänyt pääosan elämästään ulkona ja oli ties kuinka monen pennun isoäiti. Mummo oli ollut oman onnensa nojassa ja talteen otettaessa sillä oli mm. selässä aivan hervottoman kokoinen huopuuntunut karvapaakku. Sellaista ei kissa muutamassa kuukaudessakaan pysty hankkimaan. Siihen vähän viittaa myös tuo alkuperäinen Camel nimi.
Muutenkin ulkoilmaelämä oli jättänyt kissaan jäljet. Ulkokuori oli jo aika rujo. Korvat olivat joskus paleltuneet, korvassa oli myös sitkeä korvapunkkiongelma, jonka paranemiseen meni muutama tovi. Ihmisiä kohtaan Mummo oli kutenkin ystävällinen ja sitä saattoikin helposti hoitaa.
Mummo saatiin hoidettua Kattilalla kuntoon ja se sai jäädä Kattilalle asumaan. Halusimme tarjota Mummolle lämpimän loppuelämän eläkekodin. Mummo sai kerrankin riittävästi ruokaa, huomiota, hellyyttä ja hoivaa. Vuosien ulkona asumisesta huolimatta Mummo oli sisäsiisti. Kaikki aulan asukkaat tuntuivat ymmärtävän Mummon haurauden ja kukaan muista kissoista ei sitä kiusannut. Uteliaasti kyllä haisteltiin, mutta Mummoa muut kissat tuntuivat pitävän kuin kukkaa kämmenellä. Leikkiinkin tämän kissan vielä sai ja onkilelun perässä viiletettiin välillä kovaakin. Ei haitannut, että silmiä oli enää yksi jäljellä.
Kattilalla tarjoillaan märkäruoka kerran päivässä, mutta Mummolle tarjoiltiin myös oma aamiainen. Mummo sai myös viime kesänä erivapauden ulkoilla välillä pihalla. Se mitään mutisematta antoi pukea valjaisiin ja sitten mentiin nurmikolle paistattelemaan vähän päivää. Mummo haisteli ilmaa, kuulosteli tuulen huminaa ja lintujen laulua. Torkkui ja söi välillä pari heinänkortta. Eli hyvin leppoisaa ulkonaolemista.
28.12.2018 tapahtui jotain. Aamu oli Mummolla alkanut kuten aina, aamiainen ja työntekijöiden tervehtiminen. Neljältä iltapäivällä ihmettelimme kun Mummo alkoi kiertää vähän kehää, pissi sitten keskelle lattiaa ja alkoi hoippua kellahdellen oikealle kyljelle. Sitten pää alkoi heilua puolelta toiselle, ikään kuin hakien tai seuraten jotain katseellaan. Ja kun pää pysähtyi niin silmä jatkoi vasen-oikea heiluntaa. Nyt ei ollut kaikki hyvin! Pika pikaa eläinlääkäriin!
Kaksi tuntia oireiden näkymisestä Mummo oli jo vaivutettu ikiuneen. Diagnoosi: mahdollinen aivoinfarkti. Näin meidän sitkeän sissimme aika oli lopussa.
Mummoa jää lämmöllä kaipaamaan koko Kattilan väki.
Kuva ja teksti: Eliisa N.