2018 arkistot | Kissakoti Kattila

Vuosi 2018 meni, mutta miten?

Vuoden aikana 200 kissa sai uuden kodin. Sen lisäksi 14 karkulaista palautui omiin koteihin.

Mutta jos aloitetaan vuoden alusta, niin meillähän oli tupa täynnä syksyn 2017 kissavyöryn seurauksena. Eli noin 120 kissaa. Vuosi lähti sitten ripeästi käyntiin kun tammikuussa keskimäärin joka päivä pääsi joku kissa uuteen kotiin. Sitten kotiutumisvauhti tasaantui, mutta jatkui kuitenkin hyvänä aina alkukesään asti. Kesällä päästiin jo lähelle 60 asukasta. Kesän aikana myös useampi vähän pitempiaikanen asukas pääsi uuteen kotiin. Odottelimme milloin sitten se kissavyöry sisäänpäin alkaa. Kevään aikana sisään oli tullut lähinnä kodinvaihtajia ja sosiaalitapauksia.

No talvi saattaa yllättää autoilijat, mutta syksy ei varsinaisesti yllätä Kattilaa. Tällä kertaa meni tosin elokuulle ennen kuin virta sisäänpäin alkoi vilkastua. Tänä vuonna ei myöskään tullut ilmoitusta mistään järkyttävän kokoisesta kissapopulaatiosta, jota olisi pitänyt loukuttaa. Pari noin 15 kissan laumaa kyllä napattiin maaseudulta. Sen lisäksi sisään tuli myös yksittäisiä pentueita, niin emon kanssa kuin ilmankin. Tulipa meille yksi tiineenä oleva tyttö, joka putkautti 5 elävää pentua pari päivää saapumisestaan. Ja saatiin kaikki 5 myös hoidettua luovutusikäisiksi. Jossain vaiheessa lokakuussa meillä oli jo vähän ruuhkaa ja kissoja jopa jonotuslistalla. Varsinkin kodinvaihtajat joutuivat tässä vaiheessa hiukan odottamaan.

Loppuvuodesta kissoja kotiutui uusiin koteihin ripeään tahtiin. Näin ollen meillä oli vuoden vaihteessa vajaa 70 kissaa talossa. Luvussa on mukana 7 viime kesän pentua, jotka ovat vielä vailla kotia. Olemme onnellisia, että olemme löytäneet kissoille soveltuvia koteja.

Pikku F oli yksi viime kesän pennuista. Reipas kaveri päätyi onnellisesti uuteen kotiin.

Edesmenneitä

Vuosi sisälsi myös surullisia hetkiä. Menetimme useita iäkkäitä kissoja akuuttien sairauksien mm. kasvainten ja vakavan munuaisen vajaatoiminnan takia. Jouduimme jättämään hyvästit mm. Reiskalle, Pojalle, Murrelle, Neksulle ja Mummolle. Menetimme myös muutaman nuoremman kissan sairauksien takia kuten esim. Helmi, Maukka, Miina ja Tassuli. Kaiken kaikkiaan ikiuneen jouduttiin sairauksien takia saattelemaan noin 15 kissaa.

Näitä kissoja emme enää tapaa, mutta he elävät meidän muistoissa. Talo on nyt omalla tavallaan paljon hiljaisempi ja pitkään tuntui, että jotain puuttui kun astui sisään Kattilan ovesta. Väkisinkin katseella etsi näitä vanhoja tuttuja.

Pääsääntöisestihän kissoille yritetään etsiä uusi koti, mutta joidenkin yksilöiden kohdalla Kattilasta tulee se loppuelämänkoti. Kattilassa kissat saavat kuitenkin elää niin kauan kuin terveyttä riittää ja sairaudet ovat hoidettavissa, mikäli kotiuttaminen ei onnistu.

Joitakin huippuhetkiä

Kesyyntymistarinat on aina ihania. Ja meillä on vuoden kuluessa tapahtunut edistystä useiden kissojen kohdalla. Näihin vain pitäisi meidän vapaaehtoisten käyttää enemmän aikaa. Eli jos kissojen kesytys ja sosiaalistaminen kiinnostaa, niin aina olisi tarjolla tekemistä. Pientä sähinää ja räpsimistä ei pidät pelätä.

Tässä muutama esimerkki vuodelta 2018. Dana on oppinut, että silitykset on itseasiassa ihania. Ja kun vauhtiin pääsee, niin silitykset maistuvat jopa varttitunnin verran. Reppuli puolestaan on oppinut kerjäämään herkkuja. Häntä pystyssä juostaan paikalle ja kehrätään kuin paraskin formula ykkönen. Reppulin kanssa on jo päästy puskemaan päitä yhteen, mutta kädellä ei vieläkään saa koskea. No, ehkä ensi vuonna…

Lila taasen kaihtoi vuoden kosketusta, mutta nyt hän on jälleen päässyt silityksen makuun. Tosin pikkuisen pitää vielä valikoida, että kuka saa silittää. Lennokas Fokkeri on vuoden kuluessa oppinut, että aina ei tarvitse lennähtää yläilmoihin kun ihminen tulee näkyviin. Itseasiassa nyt voi nököttää jopa puolen metrin päässä, kun ihminen kulkee hitaasti ohi. Yllätipä ikämieskolli Veikko (n. 12v) meidät osallistumalla laserpisteenmetsästykseen. Tämä kaveri on asunut Kattilalla jo 9 vuotta.

Lilli, meidän pingismestari, antaa jo silittää ja harjatakin. Muutama päivä sitten kelpasi jopa vatsarapsutukset! Kesyyntyminen tähän pisteeseen vei noin 3 vuotta. Lillin vuosi päättyi parhaaseen mahdolliseen tulokseen. Hän nimittäin sai vuoden viimeisenä päivänä uuden kodin!

Teknisiä muutoksia

Yksi meidän vapaaehtoisista kouluttautui siruttajaksi. Niinpä meillä on menneestä syksystä alkaen ollut mahdollisuus siruttaa kaikki kauttamme kulkevat siruttamattomat kissat. Kissat myös rekisteröidään Kattilan puolesta, kun ne luovutetaan uuteen kotiin. Siru pitää aina muistaa rekisteröidä. Siru itsessään ei sisällä kuin numerosarjan, jolla se voidaan yhdistää rekisteriin ilmoitettuihin tietoihin. Sirutus sisältyy Kattilalla kissan luovutushintaan.

Kotisivuillemme on ilmaantunut kirpputoriosio. Tämä osio täydentää meidän kirppismyyntiämme. Linkki sinne on tässä. Löydät linkin myös sivun alalaidasta (tue toimintaa – Kattilan kirppis). Ostaminen toimii erillisen sähköpostin kautta.

Hetken hapuilun jälkeen olemme taas saaneet riveihimme vapaaehtoisen, joka alkoi hoitaa meidän kummikissa-asioita. Saimme myös tekniset ongelmat ratkottua ja nyt kummikissasivu toimii niin kuin sen pitäisikin toimia. Ja olemme saaneetkin kissoillemme enemmän kummeja. Ja aina mahtuu lisää.

Kissojen huonetiloja on rakenneltu vuoden aikana uusiksi ja useimmissa huoneissa on nyt seinähyllyjä ja sitä kautta lisää kiipeilymahdollisuuksia. Huonekorkeuksia on myös turvallisuussyistä rajattu. Myös aulassa kissat pääsevät nyt rallittamaan katonrajassa koko seinän kiertävillä tasoilla.

6 huoneen kissatkin tykkäävät kiivetä korkealle. Nyt huoneessa on verkkokatto turvallisuussyistä.

Miten noin niin kuin taloudellisesti?

Syksyn aikana rahastonhoitaja joutui taas hikoilemaan ja nikottelemaan laskupinojen takia. Jotenkin niistä kutenkin selvittiin, kiitos teidän kaikkien kissojen ystävien. Mutta kädestä suuhunhan tämä enempi menee. Jos joskus on ollut vähän ylimääräistä rahaa, niin se on laitettu kissojen välineisiin, kuten kiipeilypuiden uusintaan. Ne kun tuppaa hajoamaan kissojen kynsien terottamissessioissa. Mutta sitä vartenhan ne on hankittukin 🙂

Tänäkin vuonna suurin kuluerä on jälleen ollut eläinlääkintäkulut. Yli sata kissaa on steriloitu/kastroitu. On rokotettu ja hoidettu hoidettavissa olevia sairauksia. Kissojen hampaita on myös korjattu, sillä kukapa sitä rikkinäisillä legoilla tai kivuliaalla suulla mitään syö. Ja olipa meillä hoidossa myös yksi koditon kolarikissakin. Leuka murtuneena se tuli suoraan eläinlääkäristä. Ja pari ensimmäistä päivää piti jännittää sen hengen puolesta. Mutta sekin saatiin kuntoon loppuen lopuksi suht pienin kustannuksin (jos nyt eläinlääkärikuluja voi koskaan pieniksi kutsua). Erityisterveiset muuten ”Nokikolarille” ja hänen uusille palvelijoilleen.

Entäs ihmiset?

Kissamme haluavat kiittää tässä kaikkia, jotka ovat antaneet kodin jollekin Kattilan asukkaista. Kiitos myös työharjoittelijoille, jotka ovat olleet arvokkaana apuna meillä arkipäivisin. Kiitos kaikille vapaaehtoisille. Ilman heitä Kattila ei toimisi. Ja lisää vapaaehtoisia tarvitaan koko ajan eri tehtäviin. Tarjoutua voi esim. sähköpostin kautta.

Kiitos kaikille, jotka ovat vuoden aikana lahjoittaneet meille tavaraa, rahaa, käyneet tapahtumissamme, ostaneet kannatustuotteita ja kirppistavaroita. Kattilan kalenteri oli tänä syksynä erityisen suosittu ja se myytiin loppuun jo ennen vuoden vaihdetta.

Kiitos kaikille niille yrityksille, jotka ovat tukeneet meidän toimintaa. Olemme saaneet mm. tavaralahjoituksia, taloudellista apua, mahdollisuuksia esitellä toimintaamme sekä meitä varten on toteutettu kampanijoita ja keräyksiä.

Kaiken kaikkiaan oli taas vauhdikas vuosi.

Teksti ja kuvat: Eliisa N.

Mummo – sitkeä sissi

Mummo alias Camel-Mummo saapui Kattilalle kesällä 2017. Se tuli ison pihakissalauman mukana. Samalla loukutettiin 35 muuta kissaa. Mummon ikää ei tiedetä, mutta vanha se jo oli. Mummo oli viettänyt pääosan elämästään ulkona ja oli ties kuinka monen pennun isoäiti. Mummo oli ollut oman onnensa nojassa ja talteen otettaessa sillä oli mm. selässä aivan hervottoman kokoinen huopuuntunut karvapaakku. Sellaista ei kissa muutamassa kuukaudessakaan pysty hankkimaan. Siihen vähän viittaa myös tuo alkuperäinen Camel nimi.

Muutenkin ulkoilmaelämä oli jättänyt kissaan jäljet. Ulkokuori oli jo aika rujo. Korvat olivat joskus paleltuneet, korvassa oli myös sitkeä korvapunkkiongelma, jonka paranemiseen meni muutama tovi. Ihmisiä kohtaan Mummo oli kutenkin ystävällinen ja sitä saattoikin helposti hoitaa.

Mummo saatiin hoidettua Kattilalla kuntoon ja se sai jäädä Kattilalle asumaan. Halusimme tarjota Mummolle lämpimän loppuelämän eläkekodin. Mummo sai kerrankin riittävästi ruokaa, huomiota, hellyyttä ja hoivaa. Vuosien ulkona asumisesta huolimatta Mummo oli sisäsiisti. Kaikki aulan asukkaat tuntuivat ymmärtävän Mummon haurauden ja kukaan muista kissoista ei sitä kiusannut. Uteliaasti kyllä haisteltiin, mutta Mummoa muut kissat tuntuivat pitävän kuin kukkaa kämmenellä. Leikkiinkin tämän kissan vielä sai ja onkilelun perässä viiletettiin välillä kovaakin. Ei haitannut, että silmiä oli enää yksi jäljellä.

Kattilalla tarjoillaan märkäruoka kerran päivässä, mutta Mummolle tarjoiltiin myös oma aamiainen. Mummo sai myös viime kesänä erivapauden ulkoilla välillä pihalla. Se mitään mutisematta antoi pukea valjaisiin ja sitten mentiin nurmikolle paistattelemaan vähän päivää. Mummo haisteli ilmaa, kuulosteli tuulen huminaa ja lintujen laulua. Torkkui ja söi välillä pari heinänkortta. Eli hyvin leppoisaa ulkonaolemista.

28.12.2018 tapahtui jotain. Aamu oli Mummolla alkanut kuten aina, aamiainen ja työntekijöiden tervehtiminen. Neljältä iltapäivällä ihmettelimme kun Mummo alkoi kiertää vähän kehää, pissi sitten keskelle lattiaa ja alkoi hoippua kellahdellen oikealle kyljelle. Sitten pää alkoi heilua puolelta toiselle, ikään kuin hakien tai seuraten jotain katseellaan. Ja kun pää pysähtyi niin silmä jatkoi vasen-oikea heiluntaa. Nyt ei ollut kaikki hyvin! Pika pikaa eläinlääkäriin!

Kaksi tuntia oireiden näkymisestä Mummo oli jo vaivutettu ikiuneen. Diagnoosi: mahdollinen aivoinfarkti. Näin meidän sitkeän sissimme aika oli lopussa.

Mummoa jää lämmöllä kaipaamaan koko Kattilan väki.

Kuva ja teksti: Eliisa N.

Black Friday Kattilan tapaan

Monesti meiltä kysytään saavatko mustat kissat koteja. Vastaus on: Kyllä saavat. Kyse on enemmän kesyysasteesta kuin väristä. Mutta jostain syystä meille on kuitenkin kertynyt myös pieni mustien kotipanttereiden lauma. On aika esitellä heidät näin blogissa (kuvat toimivat linkkeinä). Ehkä joku heistä tämän seurauksena pääsee ihan oikeaan kotiin.

Mustaksi kissaksi määritellään tässä niin täysin mustat, kuin pienen valkean kaulamedaljongin haltijakin. Mutta koska valkeaa on niin mitättömän vähän, niin yleensä kissojen erottamiseen tarvitaan muita tuntomerkkejä. Naaman muoto, korvien koko, viiksikarvojen suunta tai kissan koko voi kertoa kuka kukin on. Mutta tarkkaa saa varsinkin hämärässä katsoa.

Tytöt:

Pojat:

Kuvat:KissakotiKattila

Kissojen ystävien apua kaivataan

Kissakoti Kattila on kissojen turvakoti ja olemme tottuneet siihen, että varoja on aina niukasti. Olemme tehneet ahkerasti varainhankintaa, mutta nyt tarvitsemme kissojen ystävien apua eläinlääkärikulujen hoitamiseen.

Monenlaista kuluerää

Ja nämä syntyivät Kattilalle 2 pv emon saapumisen jälkeen

Syksy on tuonut tullessaan jo kolme kissapopulaatiota. Ennen kotiin lähtöä kissat on rokotettava, madotettava, sirutettava ja leikattava. On aikuisia kissoja ja useita pentueita. Osa on saanutkin jo kodin ja osa on vastatulleita. Eristysosasto on tilapäisesti täynnä. Itseasiassa nyt lokakuun aikana on saapunut jo yli 20 kissaa ja lisää on tulossa.

On meillä muutakin eläinlääkärikulua tullut. Kodeista tulleilla kissoilla on ollut mm. hammasvaivoja, jotka ovat tarvinneet kiireellistä hammashuoltoa. Ja kissojen hampaiden korjaaminen on yllättävän kallista. Ei niitä ei paikata, vaan ongelmahampaat poistetaan yksitellen. Yhdellä käynnillä voi hampaita lähteä useampikin ja tuhraantua useampi satalappunen. Ja kissan henki voi olla oikeasti siitä hammaskaluston kunnosta kiinni. Mites syöt jos suuhun sattuu?

Olemme tänä syksynä hoitaneet myös yhden kolarikissan, jonka omistajaa ei ole löydetty. Ja henkiin se jäi. Monta kertaa sen kanssa jouduttiin eläinlääkärillä asioimaan. Leuka murtuneena se tuotiin Kattilalle, mutta on nyt vihdoin kunnossa ja valmiina siirtymään meidän yleisön nähtäville ja kotia etsimään. Muistoksi siitä, että auto on töytäissyt, tämä musta kissa sai nimeksi Nokikolari. Kiitos muuten sille kuskille, joka toimitti kissan eläinlääkäriin heti törmäyksen tapahduttua.

Lissu on saanut hoitoa kilpirauhasen liikatoimintaan.

Onneksi meidän kissamäärä kokonaisuudessa ei ole tällä hetkellä suunnattoman suuri. Talolla on noin 100 kissaa. Meillä on kotiutunut viime kuukausien aikana useita pitkäaikaisasukkaita. Myös saapuneet ovat saaneet hyvin koteja.

Miten voit auttaa

Teemme tätä työtä vapaaehtoisvoimin ja emme saa siihen mitään avustuksia yhteiskunnalta. Tarvitsemme apua kissojen ystäviltä, jotta voimme tarjota näille kodittomille kissoille kaiken sen avun jota tarvitsevat. Jo pienestäkin rahallisesta lahjoituksesta on meille todella suuri apu ja Kissakoti Kattilan asukkaat ottavat sen lämpimin kiitoksin ja kehräyksin vastaan.

Kattilan keräystili on FI12 5680 0020 2544 35 (Osuuspankki).

Kattilaa ylläpitävällä Hämeenlinnan Kissojen Ystävät ry:llä on rahankeräyslupa, joka on voimassa 29.5.2018–23.5.2020 ja se on kohdistettu Kanta-Hämeen alueelle. Sen on myöntänyt Kanta-Hämeen poliisilaitos ja päätös on annettu 29.5.2016. Keräysluvan tunnus on RA/2018/523.

Kaikki keräyksen tuotto käytetään Kissakoti Kattilan ylläpitoon: vuokranmaksuun, kissanruokaan, eläinlääkärikuluihin, lääkkeisiin ja muuhun tarpeelliseen.

Ruuhkaa asiakaspalvelussa

Meillä on hyvin kiireiset viikot käynnissä. Asiakaspalvelumme saattaa sen vuoksi takkuilla. Olemme siitä kovin pahoillamme. Kissat ovat kuitenkin meidän ensisijaisia asiakkaita, joten ruuhkatilanteessa ihmisten asiakaspalvelu paikan päällä pakosti hidastuu.

Tällä hetkellä eristysosasto teettää erityisesti lisätyötä. Tämän syksyisiä pentuja yritetään saada luovutuskuntoon ja uusia kissoja tulee sisään aina kun yksikin häkki vapautuu. Kissoja on talossa nyt noin 85 ja syksy on vasta alkamassa.

Adoptiovastaavat

Meidän adoptiotoimintamme on keskitetty tietyille ihmisille, jotta toiminta pysyy hallinnassa. Adoptiovastaavat työskentelevät paikan päällä viikonloppuisin ja yleensä vuorossa on vain yksi. Ja koska meillä on pulaa harjaantuneista vapaaehtoisista, joutuvat nämä samat ihmiset usein vastaamaan työvuorollaan myös eristysosaston toiminnasta. No, kahdessa paikassa on vaikea olla yhtä aikaa.

Kattilalla toki näkee muitakin vapaaehtoisia töissä kuin nämä adoptiovastaavat. He työskentelevät kukin omissa tehtävissään ja yrittävät mahdollisuuksiensa mukaan ottaa huomioon ovesta saapuvat ihmiset. He ovat yleensä ne, joihin te ensiksi törmäätte, kun astutte sisään. Viime aikoina he ovat usein joutuneet sanomaan lauseen: ”Voitteko odottaa?”. Joskus adoptioasiakkaita on viikonloppuna jopa 3 – 5 jonossa. Odotus voi tällöin venyä luokattoman pitkäksi. Ennalta sovitut asiakkaat ovat etusijalla.

Sähköposti nopeuttaa

Koska meillä on tällainen tilanne, toivomme että ottaisitte adoptioaikeissa ensin yhteyttä sähköpostitse. Voimme aloittaa keskustelun sähköpostilla ja aikatauluttaa käyntinne ennalta. Tarpeen vaatiessa, sovimme tapaamisaikoja myös normaali aukioloaikojemme ulkopuolelle. Kaikki tulleet kissat eivät myöskään löydy meidän nettisivuilta. Joten voimme mahdollisesti tarjota jotain sellaistakin kissaa. Harvemmin kissaa myöskään saa heti mukaansa.

Erityisesti tätä sähköpostia suositellaan, jos tulee kauempaa. Näin voidaan varmistaa, että oikeasti saa palvelua, eikä tule hukkareissuja. Sähköpostimme on: kissakotikattila(at)gmail.com

Tuhannesti kiitoksia kaikille teille, jotka olette olleet kärsivällisiä meitä kohtaan. Me teemme tätä vapaaehtoistyönä.

Kuva ja teksti: Eliisa N.

Pentuja siellä, pentuja täällä

Talvi yllättää autoilijat. Me emme ylläty jokavuotisesta kodittomien kissojen invaasiosta. Paitsi, että tänä vuonna se alkoi tavallista myöhemmin, vasta elokuussa.

Meillä on nyt useampi ulkona syntynyt pentue hoivattavana. Tästä alkoi kesytysviikot. Yksikään pentu ei synny automaatisesti kesynä. Ne täytyy aina tutustuttaa ja totuttaa ihmiseen. Ja mitä nuorempana sitä parempi. Kesyyntymisessä ja tutustumisessa optimiaika on 2-8 viikon ikä.

Näissä hommissa pitää huomioida, että aina voi tulla käpälästä. Pieniä havereita sattuu. Kesyttäjän päivä ei ole täydellinen, jollei jossain ole kissan kynnen aiheuttamaa haavaa. Pienenkin pennun kynnet ovat stiletin terävät. Ne eivät ole ihania pieniä karvapalleroita, ennen kuin ne on kesytetty…

Tällaista on jälki, jos unohtaa käyttää pitkävartista rukkasta.

Osa pennuista on jo saatettu silityskuntoon. Osan kanssa tehdään töitä. Ensin räpistellään, sähistään, muristaan, revitään, kimpoillaan ja muuten vaan kiemurrellaan kynsien kanssa. Eilen yksi seitsenviikkoinen pelosta sähisevä, vapiseva ja värisevä pentu tyyntyi kuitenkin syliin, kun ensin sen sinne sai ja pääsi kokemaan rauhallista silittelyä. Ja sitten se pennun tärinä lopulta loppui ja silmät alkoivat lumpsahdella. Kunnes pentu alkoi nukkua sylissä… Korvat ja käpälät alkoivat liikkua unen mukana ja kissaa ei tarvinnut enää pitää kiinni, vaan se lepäsi rukkasella suojatun käteni päällä. Hyvä tästä tulee. Viikko sitten kyseinen pentu vielä suorastaan lensi pitkin häkin seiniä, kun yritti lähestyä sitä.

Vastatulleita kesyttäjä kutsuukin leikkisästi hämeen lennostoksi. Osa on myös saanut nimensä sen mukaisesti, kuten kilpparityttö Fouga (Magister), joka ensitöikseen karkasi häkistään. Tuoreimmat lennoston jäsenet saivat nimet Prisa ja Pica (kiire ja keihäs espanjaksi). Toinen niistä singahti hoitajan olkapäätä ruopaisten häkistä ulos vasta 3 minuuttia saapumisestaan.

Tänä vuonna pentueita on loukutettu niin Lammilta kuin Tervakoskelta. Samalla loukkuihin on saatu myös mahdollisia emoja ja isäehdokkaita, joita nyt steriloidaan/kastroidaan. Osa on puolikesyjä ja osa ei.

Meillä on tällä hetkellä jo 18 pentua ikäluokissa 2-8 viikkoa ja lisää on loukutettavana. Nuorimmat ovat vielä intensiivisen hoivan alaisena. Niiden kanssa täytyy tehdä vielä paljon töitä ja sydän sykkyrässä toivoa, etteivät saa mitään tarttuvaa tautia. Tauti mistä iso kissa selviää helposti, voi pikkukissalle aiheuttaa jopa kuoleman. Tästä syystä nämä ovat eristysosastolla ja näiden kanssa työskennellään vain suojavaatteissa, koska me ihmiset olemme ne, jotka tuomme taudinaiheuttajia mukanamme kengissä, vaatteissa ja käsissä.

Eristysosaston työvaatetus. Pentuihin ei saa koskea ilman suojavaatetusta. Siten suojelemme pentuja.

Pennut eivät ole suoraan yleisön nähtävissä. Ne ovat eristysosastolla, jonne on erittäin rajoitettu pääsy. Se on eräänlainen kissojen ”teho-osasto”. Vierailut vain sopimuksesta ja vain päivän vastuutyöntekijän luvalla.

Pentujen luovutusikä on 12 viikkoa. Eli vanhimmat ovat luovutettavissa syyskuun lopulla. Osa voi lähteä uuteen kotiin yksinkin tai toisen kissan kaveriksi. Osa luovutetaan vain kaksikkoina.

Jos olet kiinnostunut pentujen adoptoinnista, ota yhteyttä esim. sähköpostitse ja varaudu vastamaan kysymyksiin elämäntilanteestasi ja tulevaisuuden suunnitelmista. Kissa voi elää jopa 20 vuotta ja siinä ajassa ihmisen elämässä ehtii tapahtua monenlaista, joten moniin asioihin on syytä varautua ennalta. Monille mm. kissoista aiheutuvat kustannukset tulevat yllätyksenä. Katso blogiteksti: Kissa ei ole halpa seuralainen

Luethan adoptioehdot! Vain sisäkissoiksi!

Teksti ja kuvat: Eliisa N.

Aran kissan kanssa kotona osa 2 – vinkkejä

Onneksi olkoon uudesta kissaystävästä! Kiva juttu, kun tarjosit ujolle kissalle kodin!

*Nestori Vilpertti Nepulainen tammikuussa 2018. Nykyään tämä kekkula ei paljoa arastele, kuva: V. Lahti-Olsen*

Arka kissa voi olla haaste ja joskus jopa tilanne voi tuntua toivottomalta, kun toinen kyyhöttää kaapin takana tai kiipeilypuun mökissä piilossa useita viikkoja. Joskus uusi ystävä saattaa jopa sähistä ja läpsiä pelätessään uutta ihmistä, uusia tuoksuja, ääniä ja mahdollisia kissakavereita.

Näitä tarinoita kuulemme usein Kattilassa ja jostain syystä Veera on erikoistunut näihin ”ei niin helppoihin tapauksiin” . Me Piian kanssa päätimme koota tänne blogiin muutamia vinkkejä aran kissan kesyttämiseen.

- Laita feromoni-haihdutin pöhisemään pistorasiaan keskeiselle paikalle, josta feromoni leviää mahdollisimman esteettömästi koko asuntoon noin pari tuntia tai jopa vuorokausi ennen uuden asukin saapumista. Olemme käyttäneet Feliway Friendsiä. Feliway on synteettinen feromoni, joka simuloi kissojen päänalueen feromonia, jota se hieroo poskillaan esim. ovenpieliin ja huonekaluihin.
- Asunnon nurkkiin, sohviin ja ovenpieliin voi suihkuttaa Feliwayta myös suihkeena, sillä feromoni saattaa rohkaista uutta tulokasta liikkumaan asunnossa ja viestii sille, että kaikki on hyvin.
- Tarjoa uudelle tulokkaalle turvallinen paikka piilotella ensimmäiset viikot. Tuo paikkaan vessa ja ruoka- sekä juomakupit.
- Estä liian uteliaiden kissakavereiden pääsy paikkaan ainakin ensimmäisinä päivinä äläkä jätä kissoja keskenään pariin päivään ”eristyksen” jälkeen.
- Anna uuden tulokkaan tutkia omaa tilaansa rauhassa omilla ehdoillaan.
- Käy säännöllisesti juttelemassa tulokkaalle, jotta se tottuu ääneesi ja tuoksuusi. Voit tarjota myös nameja samalla.
- Kun kissa uskaltaa jo liikkua turvapaikkansa lähistössä, voi kaverit päästää tutustumaan tulokkaaseen valvotusti.
- Turvapaikasta liikkumisen jälkeen tarjoa kissalle myös muita piilopaikkoja asunnossa ja siirrä ruokinta mahdollisten kissakavereiden kanssa samalle paikalle. Myös ylimääräisen vessan voi tässä vaiheessa jo poistaa käytöstä.
- Voit koittaa laittaa entisen turvapaikan, esim. makuuhuoneen oven kiinni, jotta kissa hakeutuisi muualle piiloon, mikäli se ei uskalla turvapaikastaan luopua.
- Eräs eläinlääkäri suositteli myös feromonisuihkeen suihkuttamista käsiin ja silittämään/yrittämään koskettaa käsillä molempia kissoja mahdollisen kontaktin helpottamiseksi.
- Vinkkinä myös veden sekaan laitettavat kukkatipat (pyökkitipat esim. Bachin Beech), jotka rohkaisevat arkaa kissaa.
- Istu lattialle lähelle kissan lymyämispaikkaa ja juttele ääneen, esim. Veeralla
  on oma ”kissapuheääni”, jonka jokainen pojista tunnistaa. Samalla voi laittaa nameja tyrkylle. Vältä äkkinäisiä liikkeitä ja aseta namit tarpeeksi etäälle itsestäsi.

- Jos kissa katsoo sinua, siristä sille silmiäsi. Siristely on kissan hymyilyä, se viestii sille, että haluat olla sen kanssa ystävällisissä väleissä.
- Arka kissa tutustuu uuteen ympäristöönsä ja uusiin ihmisiin omilla ehdoillaan, joten kärsivällisyys on valttia.

Vasemmalla kuvassa Mörkö-vaari ja Tikru. Mörkö on hurjan arka ja lymyilee sängyn alla, josta hiipii katselemaan menoa muualla asunnossa. Uskaltaa jo vhän tulla ihmisten seuraankin, kunhan ei liiku äkkinäisesti tai yritä mennä lähelle. Tikru on kovin hyvä arkojen kissojen tuki ja turva.

Teksti ja kuvat: Veera Lahti-Olsen

Tsemppaavaa lisälukemista:
Kollitiron tarina – Takku, Tikru ja Poju ja Aran kissan kanssa kotona – Pojun tarina

Elomessu vipinää ja kiitokset

Viime viikonloppuna osallistuimme perinteiseen tapaan Elomessuille. Iso telttakatos oli jälleen koottu, kannatustuotteet laitettu myyntipöytään ja vapaaehtoiset kertomassa Kattilan tuiki tärkeästä toiminnasta. Erityisesti ihmisiä pysäytti ja tuntui vetävän puoleensa teltan ulkosivulla olleet kuvat, kera kysymyksen ”Miten minusta tuli koditon kissa?”.

Meillä kävi sankoin joukoin vieraita ja arpapöytää pitikin täydentää tiuhaan tahtiin. Kiitos kaikille, jotka pysähtyivät teltallemme ostoksille. Kiitos kaikille, jotka tulivat kertomaan meille kissakuulumisia ja erityisesti niille, jotka uskaltautuivat tulla kyselemään toiminnastamme.

Olimme saaneet runsaasti arpapalkintoja ja myyntituotteita käytettäväksemme. Kiitämme siitä lukuisia eläinrakkaita yrityksiä, jotka halusivat auttaa meitä lahjoituksilla. Osalle heistä tämä on jo jokavuotinen perinne. Näitä ovat mm. Pirksun, Dali Silver Star, Kaisan Kukka, Toy-Pap Import Oy, ByMikaelas, Kauneushoitola Inkeri Valtonen, Tujoma ja monet muut. Kiitos myös yksityisille lahjoittajille.

Kiitos myös kaikille meidän vapaaehtoisille, jotka käyttivät runsaasti aikaa viikonloppuna ja jo ennen sitä järjestelyihin. Olipa meillä jopa oma Kirsi-Mirri käsinukkeineen hauskuuttamassa lapsia ja aikuisiakin.

Nähdään messuilla ensi vuonnakin!

NEKSU – Upea kissapersoona nukkui ikiuneen

Tämä american curl -kollipoika tuli kissakavereidensa kanssa Kattilalle vuosia sitten perin erikoisella sopimuksella. Sittemmin Neksu päätyi Kattilan vakioasukkaaksi, eikä sitä voitu alkuperäissopimuksen takia luovuttaa eteenpäin (tällaisia sopimuksia emme enää tee). Neksun kissakaverit ovat yksi kerrallaan menehtyneet jo aiemmin. Neksu puolestaan pääsi rotukissaksi hyvään ikään. Elinvuosia tuli 12. Mutta toki emme olisi halunneet hänestä vielä luopua.

Neksu nukkui pois Kattilalla 6.7. Aamutyöntekijä löysi hänet lattialta ikiuneen vaipuneena. Neksu oli edellisellä viikolla käynyt lääkärissä muista syistä. Eikä silloin havaittu mitään mikä tähän tilanteeseen olisi johtanut.

Neksu oli arvonsa tunteva herrasmies. Ihmiset tunnistivat sen helposti erikoisesta turkinväristä ja käyristä korvista. Useimmiten Neksu antoi silittää, mutta saattoi myös tassulla läpätä, jos arvon herralle ei juuri sillä hetkellä silitykset maittaneet. Se ei harrastanut muiden kissojen kanssa kaveeramista, vaan liikkui ja nukkui mieluiten yksin. Neksu oli kissamaailman aatelinen.

Toki aatelisella Neksulla oli ihan tavallisen kissankin kiinnostuksen kohteita. Tämä kaveri oli ihan yhtä perso partymix-nappuloille, kuin kuka tahansa muukin Kattilan asukas. Pussin rapina sai Neksun liikkeelle ja tuijottamaan herkkujen jakajaa upeilla sinisillä silmillään. Onkilelua Neksukin jahtasi ja harjaamista se suorastaan rakasti.

Komeaa herrasmiestä haikeasti muistellen ja kaipaamaan jääden koko Kissakoti Kattilan väki

Teksti: Eliisa N.
Kuvat: Samu ja KissakotiKattila

REISKA – suuri menetys

Reiska nukkui ikiuneen 9.7. Jäämme kaipaamaan häntä suuresti.

Reiska saapui Kattilaan 2010 aikuisena kissana. Tämä vähän rosoisen näköinen kissa loukutettiin Vanajanlinnalta parin muu kanssa. Toinen korva oli jo siinä vaiheessa kärsineen näköinen. Kolli oli viettänyt luultavimmin enemmäkin aikaa ulkona pakkassäässä. Alkujaan hyvinkin ujosta ja arasta kollista kuoriutui kutenkin hurmaava herrasmies.

Reiskalla oli kissojen keskuudessa hyvä maine. Välillä tuntui, että se oli Kattilan todellinen kuningas. Kukaan ei uhitellut Reiskalle. Päinvastoin sitä kunnioitettiin, eikä sillä ollut vihamiehiä. Valokuvia selaillessa huomasi, ettei Reiskasta juurikaan ollut yksittäiskuvia, vaan yleensä kuvissa on monta muuta kissaa hengaamassa Reiskan kanssa.

Se erikoistui ujompien kissojen kesyttämiseen. Sillä oli aina muutaman aran kissan ”haaremi”. Ja niin paljon nämä muut luottivat Reiskaan, että kun Reiskaa silitettiin, niin näitä muitakin pääsi siinä samalla lähestymään ja silittämäänkin. Näitä kissoja on ollut mm. Murre, Ellu, Oiva, Onerva, Rossi ja Rehti. Monta kissaa on saanut uuden kodin juuri Reiskan tekemän pohjantyön avulla.

Kyllä Reiskakin välillä paini, mutta se oli aina sellaista kaveripainia esim. Nupun kanssa. Siinä ei ollut taistelusta tietoakaan, kunhan nyt vähän pyörittiin pitkin lattiaa. Kumpikaan ei koskaan ollut vakavissaan.

Reiska kisaa veljellisesti Nupun kanssa. Näyttää rajulta, mutta tappelua tämä ei ollut.

Kun Kattilalle tuli ihmisiä, niin oli helppo vinkata, että Reiskaa saa silittää. Sitä ei tarvinnut koskaan pelätä. Lapsetkin saattoivat sitä turvallisesti silittää. Varsinainen PR-kissa. Reiskasta muodostui meidän tärkein työntekijä. Nelijalkainen, mutta tehokas omassa roolissaan. Ja siinä olikin suurin syy, miksi sitä ei hevillä kotiutettu. Sen avulla niin moni muu rohkaistui ja pääsi uuteen kotiin.

Reiskalla oli ikää jo reilusti. Arvioitu ikä oli noin 17 vuotta. Syy ikiuneen päätymiseen oli kasvain (sisäelimissä) ja siitä aiheutuneet seuraukset. Ikääntymisen myötä riski kasvaimen tai syövä syntymiseen nousee. Olemmekin menettäneet viimeisen vuoden aikana kasvaimen tai syövän takia muutamia iäkkäitä kissoja.

Reiskaa hellästi muistaen koko Kissakoti Kattilan väki

Suremaan jää myös uskollinen kaveri: Murre

25.7. päivitetty menehtymisen syytä

Teksti: Eliisa N.
Kuvat: Eliisa N. ja KissakotiKattila