Talvi yllättää autoilijat. Me emme ylläty jokavuotisesta kodittomien kissojen invaasiosta. Paitsi, että tänä vuonna se alkoi tavallista myöhemmin, vasta elokuussa.
Meillä on nyt useampi ulkona syntynyt pentue hoivattavana. Tästä alkoi kesytysviikot. Yksikään pentu ei synny automaatisesti kesynä. Ne täytyy aina tutustuttaa ja totuttaa ihmiseen. Ja mitä nuorempana sitä parempi. Kesyyntymisessä ja tutustumisessa optimiaika on 2-8 viikon ikä.
Näissä hommissa pitää huomioida, että aina voi tulla käpälästä. Pieniä havereita sattuu. Kesyttäjän päivä ei ole täydellinen, jollei jossain ole kissan kynnen aiheuttamaa haavaa. Pienenkin pennun kynnet ovat stiletin terävät. Ne eivät ole ihania pieniä karvapalleroita, ennen kuin ne on kesytetty…
Osa pennuista on jo saatettu silityskuntoon. Osan kanssa tehdään töitä. Ensin räpistellään, sähistään, muristaan, revitään, kimpoillaan ja muuten vaan kiemurrellaan kynsien kanssa. Eilen yksi seitsenviikkoinen pelosta sähisevä, vapiseva ja värisevä pentu tyyntyi kuitenkin syliin, kun ensin sen sinne sai ja pääsi kokemaan rauhallista silittelyä. Ja sitten se pennun tärinä lopulta loppui ja silmät alkoivat lumpsahdella. Kunnes pentu alkoi nukkua sylissä… Korvat ja käpälät alkoivat liikkua unen mukana ja kissaa ei tarvinnut enää pitää kiinni, vaan se lepäsi rukkasella suojatun käteni päällä. Hyvä tästä tulee. Viikko sitten kyseinen pentu vielä suorastaan lensi pitkin häkin seiniä, kun yritti lähestyä sitä.
Vastatulleita kesyttäjä kutsuukin leikkisästi hämeen lennostoksi. Osa on myös saanut nimensä sen mukaisesti, kuten kilpparityttö Fouga (Magister), joka ensitöikseen karkasi häkistään. Tuoreimmat lennoston jäsenet saivat nimet Prisa ja Pica (kiire ja keihäs espanjaksi). Toinen niistä singahti hoitajan olkapäätä ruopaisten häkistä ulos vasta 3 minuuttia saapumisestaan.
Tänä vuonna pentueita on loukutettu niin Lammilta kuin Tervakoskelta. Samalla loukkuihin on saatu myös mahdollisia emoja ja isäehdokkaita, joita nyt steriloidaan/kastroidaan. Osa on puolikesyjä ja osa ei.
Meillä on tällä hetkellä jo 18 pentua ikäluokissa 2-8 viikkoa ja lisää on loukutettavana. Nuorimmat ovat vielä intensiivisen hoivan alaisena. Niiden kanssa täytyy tehdä vielä paljon töitä ja sydän sykkyrässä toivoa, etteivät saa mitään tarttuvaa tautia. Tauti mistä iso kissa selviää helposti, voi pikkukissalle aiheuttaa jopa kuoleman. Tästä syystä nämä ovat eristysosastolla ja näiden kanssa työskennellään vain suojavaatteissa, koska me ihmiset olemme ne, jotka tuomme taudinaiheuttajia mukanamme kengissä, vaatteissa ja käsissä.
Pennut eivät ole suoraan yleisön nähtävissä. Ne ovat eristysosastolla, jonne on erittäin rajoitettu pääsy. Se on eräänlainen kissojen ”teho-osasto”. Vierailut vain sopimuksesta ja vain päivän vastuutyöntekijän luvalla.
Pentujen luovutusikä on 12 viikkoa. Eli vanhimmat ovat luovutettavissa syyskuun lopulla. Osa voi lähteä uuteen kotiin yksinkin tai toisen kissan kaveriksi. Osa luovutetaan vain kaksikkoina.
Jos olet kiinnostunut pentujen adoptoinnista, ota yhteyttä esim. sähköpostitse ja varaudu vastamaan kysymyksiin elämäntilanteestasi ja tulevaisuuden suunnitelmista. Kissa voi elää jopa 20 vuotta ja siinä ajassa ihmisen elämässä ehtii tapahtua monenlaista, joten moniin asioihin on syytä varautua ennalta. Monille mm. kissoista aiheutuvat kustannukset tulevat yllätyksenä. Katso blogiteksti: Kissa ei ole halpa seuralainen
Luethan adoptioehdot! Vain sisäkissoiksi!
Teksti ja kuvat: Eliisa N.