Tyttökullat vailla kotia!

Tytsy odotelemassa herkkuja.

Dana, Kaisla ja Tytsy odottavat malttamattomina uuteen kotiin pääsyä. Dana on odottanut sitä melkein koko ikänsä. Tytsykin on ollut Kattilalla jo 3 vuotta. Kaisla on tuoreempi tulokas, mutta ei enää ihan mikään nuori neito. Kaikki ovat nyt kesyyntyneet siihen pisteeseen, että olisi aika saada heille omat kodit. Annetaanpa Tytsyn kertoa porukan puolesta:

”Me haluttais jo oma koti. Me ollaan ihan kilttejä tapauksia, mutta meitä aluksi vähän ujostuttaa. Meistä Dana kävi jo uuteen kotiin tutustumassa, mutta tuli takaisin, kun ihminen ei ymmärtänyt, että Danalta, kuten meiltä kaikilta, kuluu vähän aikaa (lue: mahdollisesti useita viikkoja) tuttavuuden tekemiseen. Eli me haluttaisiin sellaiset kärsivälliset ihmiset meidän huoltajiksemme. Aikaisempi kokemus aremmista kissoista on aina bonusta.

Kaisla on meistä kait se leikkisin leidi. Dana puolestaan kirmaa laserpisteen perässä. Minua eli Tytsyä ei vielä ole nähty leikkimässä, mutta olen hyvin utelias otus.

Kaisla etsii leikittäjää.

Me ollaan kaikki herkkujen perään. Joten sen tuttavuuden tekeminen vaan vaatii aikaa… Kaikki me varovasti nuuskitaan jo ihmistä. Toi Dana antaa myös jo vähän silitelläkin, kun sille päälle sattuu. Minä, Tytsy, olen antanut myös vähän rapsutella leukaperiä, kunhan palkintona on hyvät naksut. Saatan minä vähän läppästäkin, mutta ihan pehmeällä käpälällä vaan. Kaisla on utelias, mutta sen verran varauksellinen vielä, että sitä pitää lähestyä rauhallisesti. Silloin tämä tyttö antaa rapsuttaa jo kaulan alta.

Mitä terveyteen tulee, niin me ollaan kaikki perusterveitä. Mitään kroonista ei ole, karva kiiltää, eikä ole tullut vietettyä aikaa tuolla sairasosastollakaan. Kaislalla on vähän ylipainoa, mutta sehän vain tarkoittaa vähän pienempiä ruokamääriä uudessa kodissa. Tai reippaampaa leikittämistä…

Kaikki meistä voi lähteä ainoaksi kissaksi. Tosin Dana on elänyt aina porukassa, joten se vois lähteä myös jonkun kesyn ja rauhallisen kissan kaveriksi. Se voisi auttaa sitä kotiutumisessa.

Dana odottelee jo vieraita…

Me etsitään nyt ihan tositarkoituksella sitä loppuelämän kotia. Tuu treffaa meitä.

Kaisla todennäköisesti löytyy jostain aulan nurkasta nukkumasta. Mä päivystän putkien päällä. Dana on milloin sivuhuoneessa, milloin putkien päällä. Se on vähän liikkuvaisempaa sorttia. Herkkupussin rapina saa meidät todennäköisesti liikkeelle.”

”Jos kiinnostuit niin tassuttele sähköpostin äärelle! Niin varmistamme, että kun tulet on paikan päällä kaksijalkainen, joka tunnistaa meidät ja pystyy esittelemään meitä ja muitakin kodinhakijoita. Muistathan, että meistä tulee sisäkissoja!”

Tässä vielä yksi linkki: Aran kissa kanssa kotona

Teksti ja kuvat: Eliisa N.

Tyttöjen ylivaltaa

Kattilan kissavaaka on pahemman kerran heilahtanut tyttöjen suuntaan. Nettisivuillamme kotia etsivistä 30 kissasta 23 on tyttöjä. Joten yritetäänpä vähän mainostaa heitä.

Tänään esittelyyn pääsee 3 hyvin erilaista neitokaista: Reppuli, Mamma ja Tao. On näissä kissoissa toki yhtäläisyyksiäkin, kuten harmaa pohjaväri, mieltymys sinkkuelämään sekä toive kodista, joka osaisi huomioida vähän ujomman kissan kotiutumisen.

Reppuli

Reppuli on ainoa näistä, jonka iän tiedämme varmuudella. Hän on syntynyt kesällä 2011 eli ikää on noin 8 vuotta. Tämä huima ilma-akrobaatti vaatii uuteen kotiinsa runsaasti kiipeilymahdollisuuksia ja liikkumatilaa. Hänen erikoisalaansa on kävellä sentin paksuisten putkien päällä yhtä varmasti ja kepeästi kuin intiaanit pilvenpiirtäjätyömaalla. Hänellä ei tunnu olevan minkäänlaista korkeuskammoa.

Reppulin kanssa on jo päästy siihen pisteeseen, että varovasti lähestyen voidaan päitä puskea yhteen. Tällä hetkellä harjoitellaan pientä käsin koskettamista herkkujen avulla. Herkkujen kyseessä ollessa Reppuli porhaltaa muutenkin paikalle häntä itsevarmasti pystyssä ja jutustelua kuunnellessaan koko kissan kroppa hyrisee kehräyksen voimasta. Ja tämä vuosi tulee olemaan se, jolloin tuo kaunokainen tulee antamaan silittää itseään. Uskokaa huviksenne. Se vaatii vain ihmiseltä työtä, lempeää jutustelua ja kärsivällisyyttä. Tästä tytöstä tulee huippukotikissa!

Mamma

Mamma loukutettiin kesämökkialueelta kesällä 2016. Se on tavattoman fiksu kissa.

Mamma on edistynyt aivan loistavasti menneenä reiluna kahtena vuotena. Äreästä emokissasta on kuoriutunut sopuisa rouva. Usean ulkona vietetyn vuoden jälkeen se on sopeutunut täydellisesti sisäkissan lokoisaan elämään. Mikäs siinä. Ruoka tulee ajallaan, terveydenhuolto toimii, hiekkalaatikoita on tarpeeksi ja talvellakin on lämmintä.

Mamma on siirtänyt saalistustaitonsa onkilelun metsästykseen ja on siinä tosi taitava. Mamma jaksaisikin leikkiä lähes loputtomiin, jos vain joku viitsii lelua heiluttaa. Tulisiko sinusta hänen loppuelämänsä leikittäjä?

Kosketusta tämä rouva vielä kaihtaa, mutta lähellä oleminen ja samaan tyynyyn nojailu ei häntä haittaa. Ja kyllä uskon, että se kosketuskin vielä joku päivä onnistuu. Ainakin sitä voi herkkujen varjolla harjoitella. Mamma kyllä napauttaa pehmeästi käpälällä kun hänen rajansa tulee vastaan. Ja muistinko mainita, että tässä vaiheessa kissaa pitää vuolaasti kehua ja palkita. Vähän kerrassaan kosketusaika minkä kissa kestää pitenee…

Tao

Tähän tyttöön yleensä kaikki Kattilaan tulijat ihastuvat. Pientä tyttöä luullaan välillä pennuksi, mutta hän on jo elämää nähnyt kissarouva. Tao istuu usein keskellä lattiaa ja napittaa silmillään niin kauan, että joku kaivaa oikeanlaisen namipussin esiin.

Koostaan huolimatta tämä tyttö on se, joka pistää Kattilan isommatkin kollit ruotuun. Ihmistä Tao ei niinkään räppäile, mutta toisten kissojen kohdalla käpälä laulaa. Käpälän nopeuden näkee myös leikkituokioissa. Tämä tyttö pitää nopeatempoisista onkileluleikeistä. Hitaampiin hän ei viitsi osallistua.

Tao on erityistapaus. Hänellä on astma. Astmapiippua hänellä ei ole, mutta välillä oloa helpottamaan haetaan lääkäriltä kortisonipistos. Kotiuttaisimme hänet mielellämme nopeasti. Kattilan sisäilma ei ole paras mahdollinen astmakissalle. Joten löytisikö sinulta astmankestävä koti. Säännöt huushollissa ovat samat kuin, jos ihmisellä on astma eli ei liikaa pölyä tai muuta vastaavaa. On mahdollista että osa oireista kuten yskiminen helpottaisivat kotioloissa. Taolla on muutenkin Kattilan oloissa stressioireita, se kun haluaisi myös olla se talon ainoa kissa.

Entä saako Taoa koskea? No se riippuu sinusta 🙂 Viime viikkoina Tao on nimittäin yllättänyt ja antanut joidenkin vähän rapsutella itseään. Joten silitys on nyt riippuvainen ihmisestä. Eikä kannata surra, jos kosketus ei heti onnistu. Rauhallisella lähestymisellä ja kärsivällisyydellä tämäkin tyttö tulee vielä oppimaan silityksen ihanuuden. Edetään Taon ehdoilla. Lahjontaa ja kehumista kannattaa käyttää hyväksi.

Tao odottelee omaa partymix-annostaan. Se on muuten Mamman ja Reppulinkin suosikki.             (Kissojen oma mielipide)

Teksti ja kuvat: Eliisa N.

Mustat nartut rokkaa tykimmin!

Hei! Täällä ois kaksi mustaa mimmiä. Me kaivattais jo uutta himaa. Me ollaan tutustuttu täällä Kattilassa keväällä 2017 ja oltu siitä lähtien kämppiksiä. Syntymävuodet on jotain 2015 ja 2016.

Astrid oli alkuun aika pukari ja saikin lisänimen bodyguard, mut se on nykyään jo ihan iisi friidu. Jos herkkuja on tarjolla, niin sitä voi vähän silittääkin. Mä olen Make ja viihdyin aika pitkään ton Astridin selän takana. Se kun puolusti muakin siinä ohessa. Nykyisin mä osaan jo puolustaa itseäni. Jos herkkupaloja on tarjolla annan sun takuuvarmasti vähän silittääkin. Me ollaan nätti pari, joskin me ei miksikään seinäruusuiksi suostuta. Kyllä se käpäläkin vielä heilahtaa, niin kuin rumpalin kapula, jos niikseen tulee.

Oisko sulla kivaa mestaa, mihin me voitais yhdessä muuttaa ja valloittaa samalla sun sydämes? Meillä ei varsinaisia muita erityisvaatimuksia ole. Toki me mielellämme tutustuttais suhun vähän pidemmän kaavan kautta. Oishan se nimittäin aika jännää nähdä, miltä oikea koti näyttää ja tuoksuu ja miltä oma ihminen tuntuu. Ja sohvan ja sängyn alustat tutkittais takuulla ensimmäiseksi. Leveä ikkunalauta ois toki kiva bonus. Vois turvallisesti tiirailla tipuja…

Meihin pääsee tutustumaan huoneessa nro 1.

 

Teksti ja kuva: Eliisa N.

Black Friday Kattilan tapaan

Monesti meiltä kysytään saavatko mustat kissat koteja. Vastaus on: Kyllä saavat. Kyse on enemmän kesyysasteesta kuin väristä. Mutta jostain syystä meille on kuitenkin kertynyt myös pieni mustien kotipanttereiden lauma. On aika esitellä heidät näin blogissa (kuvat toimivat linkkeinä). Ehkä joku heistä tämän seurauksena pääsee ihan oikeaan kotiin.

Mustaksi kissaksi määritellään tässä niin täysin mustat, kuin pienen valkean kaulamedaljongin haltijakin. Mutta koska valkeaa on niin mitättömän vähän, niin yleensä kissojen erottamiseen tarvitaan muita tuntomerkkejä. Naaman muoto, korvien koko, viiksikarvojen suunta tai kissan koko voi kertoa kuka kukin on. Mutta tarkkaa saa varsinkin hämärässä katsoa.

Tytöt:

Astrid

Make

Tyyne

 

 

 

 

Tytsy

 

Pojat:

Piki

Matsu

Hiili

 

 

 

 

Vili

Veikko

 

 

 

 

 

 

 

Kuvat:KissakotiKattila

Pentuja siellä, pentuja täällä

Talvi yllättää autoilijat. Me emme ylläty jokavuotisesta kodittomien kissojen invaasiosta. Paitsi, että tänä vuonna se alkoi tavallista myöhemmin, vasta elokuussa.

Meillä on nyt useampi ulkona syntynyt pentue hoivattavana. Tästä alkoi kesytysviikot. Yksikään pentu ei synny automaatisesti kesynä. Ne täytyy aina tutustuttaa ja totuttaa ihmiseen. Ja mitä nuorempana sitä parempi. Kesyyntymisessä ja tutustumisessa optimiaika on 2-8 viikon ikä.

Näissä hommissa pitää huomioida, että aina voi tulla käpälästä. Pieniä havereita sattuu. Kesyttäjän päivä ei ole täydellinen, jollei jossain ole kissan kynnen aiheuttamaa haavaa. Pienenkin pennun kynnet ovat stiletin terävät. Ne eivät ole ihania pieniä karvapalleroita, ennen kuin ne on kesytetty…

Tällaista on jälki, jos unohtaa käyttää pitkävartista rukkasta.

Osa pennuista on jo saatettu silityskuntoon. Osan kanssa tehdään töitä. Ensin räpistellään, sähistään, muristaan, revitään, kimpoillaan ja muuten vaan kiemurrellaan kynsien kanssa. Eilen yksi seitsenviikkoinen pelosta sähisevä, vapiseva ja värisevä pentu tyyntyi kuitenkin syliin, kun ensin sen sinne sai ja pääsi kokemaan rauhallista silittelyä. Ja sitten se pennun tärinä lopulta loppui ja silmät alkoivat lumpsahdella. Kunnes pentu alkoi nukkua sylissä… Korvat ja käpälät alkoivat liikkua unen mukana ja kissaa ei tarvinnut enää pitää kiinni, vaan se lepäsi rukkasella suojatun käteni päällä. Hyvä tästä tulee. Viikko sitten kyseinen pentu vielä suorastaan lensi pitkin häkin seiniä, kun yritti lähestyä sitä.

Vastatulleita kesyttäjä kutsuukin leikkisästi hämeen lennostoksi. Osa on myös saanut nimensä sen mukaisesti, kuten kilpparityttö Fouga (Magister), joka ensitöikseen karkasi häkistään. Tuoreimmat lennoston jäsenet saivat nimet Prisa ja Pica (kiire ja keihäs espanjaksi). Toinen niistä singahti hoitajan olkapäätä ruopaisten häkistä ulos vasta 3 minuuttia saapumisestaan.

Tänä vuonna pentueita on loukutettu niin Lammilta kuin Tervakoskelta. Samalla loukkuihin on saatu myös mahdollisia emoja ja isäehdokkaita, joita nyt steriloidaan/kastroidaan. Osa on puolikesyjä ja osa ei.

Läheisyydestä haetaan turvaa

Meillä on tällä hetkellä jo 18 pentua ikäluokissa 2-8 viikkoa ja lisää on loukutettavana. Nuorimmat ovat vielä intensiivisen hoivan alaisena. Niiden kanssa täytyy tehdä vielä paljon töitä ja sydän sykkyrässä toivoa, etteivät saa mitään tarttuvaa tautia. Tauti mistä iso kissa selviää helposti, voi pikkukissalle aiheuttaa jopa kuoleman. Tästä syystä nämä ovat eristysosastolla ja näiden kanssa työskennellään vain suojavaatteissa, koska me ihmiset olemme ne, jotka tuomme taudinaiheuttajia mukanamme kengissä, vaatteissa ja käsissä.

Eristysosaston työvaatetus. Pentuihin ei saa koskea ilman suojavaatetusta. Siten suojelemme pentuja.

Pennut eivät ole suoraan yleisön nähtävissä. Ne ovat eristysosastolla, jonne on erittäin rajoitettu pääsy. Se on eräänlainen kissojen ”teho-osasto”. Vierailut vain sopimuksesta ja vain päivän vastuutyöntekijän luvalla.

Pentujen luovutusikä on 12 viikkoa. Eli vanhimmat ovat luovutettavissa syyskuun lopulla. Osa voi lähteä uuteen kotiin yksinkin tai toisen kissan kaveriksi. Osa luovutetaan vain kaksikkoina.

Jos olet kiinnostunut pentujen adoptoinnista, ota yhteyttä esim. sähköpostitse ja varaudu vastamaan kysymyksiin elämäntilanteestasi ja tulevaisuuden suunnitelmista. Kissa voi elää jopa 20 vuotta ja siinä ajassa ihmisen elämässä ehtii tapahtua monenlaista, joten moniin asioihin on syytä varautua ennalta. Monille mm. kissoista aiheutuvat kustannukset tulevat yllätyksenä. Katso blogiteksti: Kissa ei ole halpa seuralainen

Luethan adoptioehdot! Vain sisäkissoiksi!

Lentäjätyttö Fouga emonsa kanssa.

 

 

Teksti ja kuvat: Eliisa N.

Kaksi kissakaksikkoa vailla kotia!

Parivaljakot saavat aina vähän hitaammin koteja. Ymmärrettävää, koska tuplailosta on myös tuplavastuu. Tänään esittelyssä siis senjoriitat Jossu ja Lissu sekä kissat suoraan Pekka Töpöhäntä seikkailusta eli Töpö ja Panda. Molemmat parivaljakot ovat kodinvaihtajia ja siksi lähtisivät uusiin koteihin vain kaksikkoina.

Töpö ja Panda

Töpölle ja Pandalle kodinvaihto on ottanut koville. Töpö on parivaljakosta se reippaampi ja tuleekin hakemaan silityksiä. Häntä on synnynnäisesti noin 10 cm pitkä töpö. Ikää kollilla on 5 vuotta. Töpön asuinkumppanina on Panda, 4-vuotias tyttökisu. Molemmat ovat kilttejä ja antavat silittää. He toivoisivat suht rauhallista kotia, jossa annetaan aikaa kotiutumiseen. Töpö kotiutuu varmasti nopeastikin, mutta Panda tarvitsee vähän pidemmän kotiutumisajan.

Lapset ovat kaksikon mielestä ihan ok. Toiset kissat sen sijaan ovat vähän arveluttavia ainakin Töpön mielestä.

Jossu ja Lissu

Tämä nuorekas kaksikko tietää pitkän iän salaisuuden. Päällisin puolin kissat näyttävät noin 5-vuotiailta, mutta ovat todistettavasti jo yli kymmenvuotiaita narttuja. Heille etsitään eläkekotipaikkaa. Ovat sukua toisilleen ja eläneet elämänsä yhdessä.

Tosin tämä parivaljakko on hiukan eri mieltä eläköitymisestä. Mutta niinhän se tuppaa olemaan, että ne eläkeläisethän ne vasta vauhdikkaita ovatkin. Kalenteri täynnä ja aina menossa. Jossu ja Lissukin yrittävät keinolla millä hyvänsä huoneestaan aulan puolelle ihmisten sekaan. Ja silityksiä olisi saatava vähän väliä.

Tyttökullat sopivat monenlaiseen perheeseen. Niin lapsiperheeseen kuin ikäihmisellekin. Sen sijaan muita kissoja ei kodissa kannata olla, sillä Jossu tuppaa pomottamaan. On sen verran topakka emäntä.

Olisiko sinun kodissa tilaa ja aikaa  jommalle kummalle kaksikolle?

 

Teksti: Eliisa N.
Kuvat: KissakotiKattila

Kesyjä kissoja vailla kotia: maaliskuu 2018

Alkuvuosi on kiitänyt lujaa. 55 kissaa on päässyt uusiin koteihin, vaan vielä näitä piisaa. Josko yritettäisiin taas saada näille vähän kesymmille kissoille näkyvyyttä. Tässä esiteltävät kissat eivät tee itsestään suurta numeroa ja saattavat sen vuoksi jäädä kävijöiltä huomaamatta…

Leeni

Leeni on ollut Kattilalla jo noin 9 kuukautta. Tämä pienikokoinen kissarouva pitää rapsuttelusta, herkkupaloista ja yltyy joskus leikkimäänkin. Ikä on arvoitus, mutta ihan nuoresta kissasta ei ole kyse. Villi arvaus on 8 – 10 vuotta. Oiva pakkaus rauhalliseen aikuiskotiin.

Miki ja Mirri

Siskospari, jonka isäntä menehtyi, on vielä vailla kotia. Mukavaa rapsuttelu- ja harjailuseuraa. Eikä olisi pahitteeksi yritää myös heitä leikittää, sen verran tukevassa kunnossa tytöt ovat. Mahtuisiko teille tällainen kesy kaksikko? Voisivat soveltua myös rauhalliseen lapsiperheeseen.

Elmeri

”Eno” – Elmeri on hoikka keski-ikäinen kundi, jonka himona on mm. kinkkusiivut. Silityskelpoinen äijä, joka jolkottaa myös valopisteen perässä. Oisko Elmerille kotia?

Veeti

Veeti on nuorempi painos Elmeristä ja ovat samasta paikasta kotoisin. Hyvin leikkisä kolli. Kunhan pääsee tutustumaan kunnolla, saa tästä kotioloissa varmasti myös rapsutteluseuraa.

Mieto

Päiväsaikaan Mietoa ei näe. Kolli vetelee silloin hirsiä kerrossängyn yläpetillä omassa rauhassaan. Mutta illan tullen, kun Kattila hiljenee, löytää 1,5-vuotias Mieto tiensä aulan lattiatasolle. Pitää leikkimisestä ja rapsuttelusta. Mutta koska arvostaa rauhaa, niin annetaan mieluiten aikuiskotiin. Ei täten välttämättä sovellu pienten lasten seuraan. Hyvätapainen kolli, joka voi soveltua myös toisen kissan kaveriksi.

 

 

 

Teksti ja kuvat: Eliisa N.

Kesyjä kissoja kotia vailla… Osa2:

Kaikki kolot ja huoneet on tällä hetkellä täynnä kissoja, joten yritetäämpä edelleen näitä kesympiä saada uusiin koteihin. Nyt on vuorossa kissakolmikko Tuuloksesta. Tämä poppoo on tottunut ihmisten kanssa olemiseen, kukin omalla tavallaan ja on valmiit muuttamaan uusiin koteihin, joko yksin, kaksin tai kolmin.

Elmeri on 7v kolli. Hoikka kundi. Pienen ujoilun jälkeen antaa silittääkin ja aina valmis herkkupaloille.

Veeti 5v. on vähän varautuneempi ja ei hae silityksiä, mutta sietää niitä pahvilaatikossa makoillessaan. Veeti on vallan hurja juoksemaan laserpisteen perässä. Eikä Elmerikään juuri kakkoseksi jää. Äijät viettää jonkin verran aikaa yhdessä niin nukkuen kuin sitä punaista pistettä jahdatessakin. Tosin, jos on hyvä vauhti leikissä menossa, saattaa Elmeri ärähtää nuoremmalleen, et jätä ny mullekin jotain metsästettävää.

Viivi 5v. on porukan ujoin. Tyttö viettää aikaansa mielummin yksin. Uudet tilat ja ihmiset on vielä vähän pelottavia ja matkaa taitetaankin häntä maata viistäen. Mutta Viivi on kiltti tyttö. Syö mieluusti kinkkua ja herkkupaloja. Viivi on varovainen ja tutkii ja nuuskii kaiken tarkkaan. Voisi jopa sanoa, että Viivi on porukan tutkimusmatkailija eli tältä tytöltä tuskin jää yksikään kaappi tai laatikko tutkimatta.

Nämä ja monta muuta on siis kotia vailla. Lopuksi Elmerin ja Veetin työnäyte pisteenmetsästyksestä.

 

 

Teksti, kuvat ja video: Eliisa N.

Kesyjä kissoja kotia vailla… Osa1

Kattila suorastaan pursuaa tällä hetkellä kissoja. Meillä on poikkeuksellisen paljon kesyjä kissoja vailla kotia. Yleensä ne lähtevät uuteen kotiin nopeasti, jopa ennen kuin ne ehtivät nettiin.

Me emme todellakaan haluasi pitää Kattilalla varsinkaan näitä kesyjä katteja pitkään. Toivomme, että etenkin ne saisivat nyt koteja, jotta saamme purettua sumaa. Tänä vuonna on jo yli sata kissaa päässyt uusiin koteihin, mutta nyt syksyn tullen tulee kiihtyvällä vauhdilla uusia kissoja sisään.

Esimerkiksi kollipojat Niki ja Salama on odottaneet sitä omaa kotia peräti viisi kuukautta. Ja niin reipas pari että. Heille soisi pikaisesti uuden kodin. Helge on ihana leikkisä kolli, joka sopeutuu monenlaiseen kotiin. Mymmeli olisi erinomaista sohva- ja silitysseuraa. Ja jos on vailla touhupesää, niin Heinu tutkisi mielellään kaappisi, kömpisi syliisi ja pyörisi kuin paraskin taifuuni.

Syksyn pentukatastrofista on myös jo muutamia pentuja varattavissa. Osa pennuista voi lähteä parivaljakkona, osa voi lähteä yksinkin, mutta olisi hyvä jos taloudessa olisi silloin vanhempi kissa, joka tarvitsee kaveria. Löytyy niin ujoa kuin hyperaktiivistakin. Pennut eivät pääasiallisesti ole sivuilla nähtävillä. Niitä voit kysyä paikan päältä.

Kuvia klikkaamalla pääset kunkin kissan omalle esittelysivulle.

Helge

Heinu

Mymmeli

Niki ja Salama

 

Kotisivuilta löytyy luovutusehdot. Haastattelemme adoptioehdokkaat. Ensisijaisesti katsomme, että kissoille on tarjolla vakaa ja turvallinen koti. Toivomme että olet myös miettinyt miten toimit yllättävissä elämänmuutoksissa, niitä väistämättä tulee. Haluamme, että kissat saavat loppuelämänsä kodin. Kaikki aikuiset ovat leikkattu, madotettu ja rokotettu.

 

Teksti ja kuvat: Eliisa N.

Tripla – tupla

Viime talvena Lammilta tuli iso määrä eri-ikäisiä katteja. Osa päättyi Kattilalle kun omistaja ei pysynyt pitämään niistä enää huolta. Ihana oli nähdä miten hyvin nämä kissat on kesyyntynyt ja osa on jo päässyt omaan kotiin. Nyt esittelyssä parivaljakkoja, jotka etsivät vielä uutta kotia.

Kaksi kissaa tarkoittaa yleensä tuplahauskaa ja usein myös tuplakuluja. Joten taloudellinen ennakkovalmistautuminen on tarpeen. Kissa ei koskaan ole halpa seuralainen. Nämä katit ovat joko alunperin tulleet samasta paikasta tai ovat ystävystyneet Kattilalla ollessaan. Emme siksi mielellämme erota niitä toisistaan. Mikäli sinulla on tilaa ja elämäntilanne ja talous balanssissa, tulepa tutustumaan… ja kun painat tästä linkistä saat esiin luovutusehdot.

Poikapari – Niki ja Salama

Niki ja Salama

Mä olen Niki, nuori leikkisä herrasmies. Tykkään silityksistä ja hyrisen tyytyväisenä. Mun kaverini on toi iso kolli Salama. Me ollaan vähän kuin majakka ja perävaunu, koominen pari. Pusketaan toisemme kumoon ja kilpaillaan silityksistä.

Tytöt – Mateu ja Loitsu

Loitsu-Mateu

Mä olen Mateu. Mulla on siskokin täällä Marru, mut mä olen tykästynyt täällä tohon pitkäkarvaseen harmaavalkeaan Loitsu leidiin. Me vietetään paljon aikaa yhdessä ja siksi haluttaisiin samaan kotiin. Mä diggaan silityksistä ja toi Loitsukin ottaa niitä vastaan. Loitsu tosin välillä komentaa silittäjää käpälällään, sil on joku raja mihin saakka sitä saa silittää. Mut se on ihan iisi, se ei käytä kynsiä. Me molemmat tykätään herkuista. Loitsulla suorastaan kuola valuu, jos on jotain hyvää tiedossa. Me ollaan Loitsun kanssa monitahoinen paketti. Loitsu tuo tähän vähän pientä elämänkokemusta ja mä maustan teinipärinällä. Leluhiiren kans on muuten kiva leikkiä. Oo tarkka ku tuut moikkaamaan, mun systeri on melkein saman näköinen kuin mä, ettei tuu sekaannusta.

Make ja Mieto

Mieto_Make

Mä olen Make, musta nuori tyttökissa. Mä en ole vielä ihan varma mitä tuumaan ihmisistä. Ne on vähän jänniä. Mä annan kyl silittääkin, mut jos tulee jännä paikka, mä räväytän pikkutassullani ja yleensä unohdan kynnet esille. Toi mun kamu Mieto, on rento kundi. Se antaa paremmin silittää. Korkeintaan laittaa korvat vähän luimuun. Mä vähän ihmettelen, kun se on niin cool, silityksistä huolimatta. Meitit on leikattu, joten mitään sellaista kähinää ei ole tiedossa, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Eniten me vietetään aikaa neliön kokoisessa kissansängyssä vierekkäin pötköttäen.

 

Jokainen meistä saattaa olla uudessa kodissa aluksi vähän ujo. Mutta kun ihmiset ei liikoja odota eli ovat kärsivällisiä, niin me kyllä kotiudutaan kun meillä on tuttu kissakamu kerran mukana…

 

Teksti ja kuvat: Eliisa N.