Avainsana: vailla kotia

Aikasemmin olen noin kerran kuussa kertonut jostakusta kotia vailla olevasta kissasta. Ja kotia vailla olevia kissojahan meillä riittää. Tällä kertaa valikoitui vaihteeksi vähän nuorempi katti kuukauden kissaksi – Riento.

Tämä musta kolli on viettänyt aikaansa Kattilalla parikuukautisesta vintiöstä saakka. Nyt Riento on jo noin 10 kuukauden ikäinen solakka kundi. Pallitkin on jo Riennolta viety, joten sekin asia on jo kunnossa. Koti vain puuttuu.

Riento on silityskelpoinen, mutta vielä vähän varauksellinen ihmisten suhteen. Toisaalta silloin kun silittämään pääsee, käynnistyy todellinen kehräysmoottori ja koko katti hytkyy hyrinänä tahdissa. Voi sitä hyrinää! Riento tarvitsisi kodin, jossa sille olisi ihmisseuraa, jotta jätkällä olisi mahdollisuus karistaa epäluuloisuuden rippeet lopullisesti. Mitään ei ole vielä menetetty. Riento soveltuu niin ainoaksi kissaksi kuin toisen kissan seuralaiseksikin.

Kolli on ollut enempi tarkkailija kuin lelun perässä juoksija. Mutta mistä sitä tietää, kun koti löytyy, millainen touhukone Riennosta sitten kuoriutuu. Pienenä pentuna vauhtia kyllä riitti, mutta nyt vähän isompana lievä apatia on vallannut kollin. Tosin olosuhteet Kattilalla ovat vähän erilaiset kuin omassa kodissa voisi olla. Riento on ihan kiltti. Ei räpsi ei näyki. Korkeintaan pakenee paikalta, jos tilanne vaikuttaa mielestään liian tukalalta. Riennon kanssa on siis varauduttava rauhalliseen muutaman viikon ”sisäänajoon”.

Olisiko sinun kodissasi ja sydämessäsi tilaa yhdelle komealle mustalle kollille?

Lisää kotia hakevia kissoja löytyy sivun ylälaidasta osasta: Kissat/Kotia etsivät. Katso myös luovutusehdot.

Kuva ja teksti: Eliisa N.

Mä olen tavan ihana poitsu ja kiltimpää tuskin löytyy mistään. Rakastan retkottaa siliteltävänä. Ja vatsaanikin esittelen ja sitäkin saa rapsutella. Toi mun seuraneiti tykkää kans silityksistä. Vaikka mä olen kyllä se parivaljakon hellyydenkipeämpi osapuoli.

Mä ja mun seuraneiti oltaisiin tavan kiitollisia uudesta kodista. Tätä hommaa on nyt hidastanut kuukausikaupalla toi mun satunnainen yskäni. Virkayskää sanon minä. Röntgeneissä on käyty ja keuhkot kuvattu. Epäilevät että olisi astman poikasta. Astmapiippua mun ei ole tarvinnut vielä kokeilla. Nyt mennään kortisonikuurilla.

Mun kanssa on siis syytä varautua ylimääräisiin terveydenhuoltokuluihin. Tuskin mitään maata kaatavaa. Mutta kerron nyt reilusti, ettei se mahdollinen eläinlääkärilasku tule sit yllätyksenä. Mut eihän mun paikka oikeasti ole täällä Kattilan tiloissa vaan jossain kodissa, josta löytyy kiipeilypuu ja sohva, jossa ottaa silityksiä vastaan. Toki tuon astmaepäilyn takia toivon et siivoat vähän ahkerammin ettei tartte vetää pölyä henkeen ja hiekka olisi priimasorttia eli ei pölyä sekään.

Iästäni en osaa mitään sanoa. Syntymätodistus on jossain vaiheessa hukkunu, kun kuljeskelin tuolla pihoilla ja metsissä jonkun tovin, ennen kuin mut kopattiin turvaan ennen viime talven pakkasia. Kiitos muuten sille joka koppasi. Täällä sisällä on niin paljon kivempaa, etten mä enää tahdo ulos.

Tule rapsuttelee mua ja mun seuraneitiä huone kutoseen. Mä luulen, että se on rakkautta ensi hipaisulla. GIVE ME MY CHANCE!

Vilkaise myös meitin vanhempi asunnonhakuilmoitus viime kesältä: Ulla ja Perttu haaveilevat yhteisestä kodista

Sihteerinä ja kuvaajana toimi: Eliisa N.

Piki poika on asustellut ykköshuoneessa jo kuukausia. Huonekaverit ovat vaihtuneet, mutta Pikille ei ole löytynyt sitä loppuelämän kotia. Tämä yksitoistavuotias kolli tuli alunperin Kattilalle asuinkaverinsa kanssa. Pojille tuli kuitenkin asumisero, sillä tämä toinen katti alkoi pomottamaan vanhaa kaveriaan Pikiä ja Piki rauhallisena, vähän aranpuoleisena kattina, kärsi siitä. Onneksi asuinkumppani sai jo aikaa sitten uuden kodin.

Meidän asfalttimiäs toivoisi rauhallista kotia ainoana lemmikkinä. Ei myöskään lapsiperheen hektistä arkea, vaan vaikka vähän varttuneempaan kotiin, yksinasujan tai pariskunnan eläkekaveriksi. Rauhallisesti lähestyen pääsee Pikin kanssa herkkiin hetkiin ja siinä sitten nojataan otsa otsaa vasten hoitaja ja Piki. Piki ei pidä paljoa melua itsestään. Kyllä tässä kaverissa silti on vielä leikkisyyttäkin jäljellä. Paraatilaji on laserpisteen metsästys. Se saa asfalttimiähenkin liikkeelle ja liikettä niveliin.

Olisiko sinulla tarjota sopivaa eläkekotia Pikille?

Teksti ja kuva: Eliisa N.

Kyllä meillä kissoja piisaa! Syksyisen pentukatastrofin tuotokset ovat siirtyneet enimmäkseen yleisosastolle kaikkien nähtäväksi ja leikitettäväksi. On sekä janakkalaista, iittalaista, että lammilaista versiota. Muutama on jo saanut uuden kodin, mutta vielä näitä riittää. Leikkisiä, mutta väistävät osa vielä silitystä. Tässä iässä ne kuitenkin kotioloissa saa suht helposti silityskelpoisiksi. Siksi toivoisimmekin että teinit saisivat pian uudet kodit. Kotisivujen kotia etsiviin heitä onkin lisätty niin eilen kuin toissa viikollakin.

Eilen kävin tapaamassa pentuja nelos- ja kutoshuoneissa. Alli tuli haistelemaan välittömästi kättäni. Istuuduttuani lattialle ja jaettuani muutaman herkkupalan alkoivat muutkin pennut tehdä lähestymisyrityksiä. Koskea ei saanut, mutta sen sijaan pennut havittelivat herkkupussia, joka oli sylissäni. Ne uskaltautuivat kiipeilemään jalkojeni päällä, haistelivat kättäni ja leikkivät lenkkarini nauhoilla. Jossain vaiheessa minun oli pakko pelastaa kengännauhani ja poistua paikalta todeten, että tapaamme varmasti uudestaan. No, tänään kutoshuoneessa leikittiin improvisoidulla onkilelulla. Uhrasin lenkkarin nauhan ja sidoin sen perhosleluun. Leikkiin mukaan tuli Luna ja Iiro. Pidempään istuttuani Luna antoi kuin antoikin kevyesti silitellä leikin lomassa.

Nelosen vintiöt olivat myöskin leikkiä vailla. Huiskaleluja on vain liian vähän. Nelosen pennut toivovatkin vierailijoilta tuliaisiksi upouusia käyttämättömiä onki- ja huiskaleluja. Annathan lelut ensiksi henkilökunnalle, vaihdamme niitä rikkoutuvien tilalle. Lelut ovat huonekohtaisia eli niitä ei saa siirtää huoneesta toiseen.

Mymmeli oli innoissaan päästessään onkileluleikkiin. Pentti jahtasi mielellään valopistettä. Freija antaa jo silittää ja kehrääkin välillä. Riento on pennuista vanhin. Riento on yli puolivuotias ja jo kastroitukin. Hänestä tulee kookas musta kolli, joka kehrää silitettäessä. Näiden huoneiden ainoa sähisevä ja räppäävä pentu on Luka. Mutta kyllä hänkin siitä reipastuu kun vähitellen tehdään tuttavuutta. Tässä joukossa on muuten myös kissoja, joista blogasin muutama viikko sitten otsikolla: Muutaman viikon projekti: 9 pentua. Eli kesytys on tuottanut tulosta.

On siis tarvetta leikittäjistä, leluista sekä etenkin uusista välittävistä kodeista. Vapaana mm. Riento, Relli, Feta, Myy, Mymmeli, Freija, Ymir, Alli, Luka, Luna, Lilja, Hilary, Pentti, Iiro, Kulta ja Hope. Osa pennuista lähtee uuteen kotiin pareittain, osa voi lähteä myös yksitellen. Tule tutustumaan.

Teksti ja video: Eliisa N.

Kuva: Mikaela Holmberg / ByMikaelas

Siellä se on, hyllyn päällä, tyylikkään harmaa smaragdisilmä. Tämä kaunis tyttö on osunut monen vierailijan silmiin ja moni olisi halunnut silitellä sitä. Rölli on kuitenkin vähän hitaasti lämpiävää sorttia ja onkin läväyttänyt tassulla liian lähelle tulijoita.

Rölli on viettänyt aikaansa Kattilalla aivan liian pitkään, jo vuodesta 2009 lähtien. Rölli omaisi mahtavan potentiaalin kesyyntyä. Hän tarvitsisi ehdottomasti jatkuvaa henkilökohtaista huomiota edistyäkseen. Sitä emme pysty Kattilalla hänelle takaamaan. Haemmekin hänelle nyt kärsivällistä ja asiantuntevaa aikuiskotia, jotta kesyyntyminen pääsisi kunnolla vauhtiin. Tyttö on perso kinkulle ja PartyMix herkkunappuloille. Niiden kanssa Rölliä saa lähestyä. Läpsiminen on muutenkin jo vähentymään päin. Silittämiseen on kuitenkin vielä hiukan matkaa.

Muutaman kuukauden kärsivällisyydellä tästä smaragdisilmästä tulee kyllä ihan täyspäinen kotikissa. Sylikissaa emme hänestä lupaa, mutta arvonsa tunteva paronitar aivan varmasti. Aatelinen, joka oppii arvostamaan palvelijoitaan ja suomaan helliäkin hetkiä, kunhan saa tehdä sen omassa tahdissaan.

Koska tämä Rölli on sarjassa ”semiarka”, ei sitä ihan mihin tahansa voida kotiuttaa. Joudumme haastattelemaan tavallista tarkemmin kotiehdokkaat. Kerro siis taustatietosi sähköpostilla ja miksi juuri sinun kotisi olisi Röllille paras ja minkälaisen elämän voit hänelle tarjota. Kannattaa myös käydä katsomassa Rölliä livenä ellei vielä ole sitä tehnyt, niin tietää minkälaisesta leidistä on kyse. Tarjolla ainoastaan sisäkissaksi.

Sähköpostia saa laittaa osoitteeseen: kissakotikattila(at)gmail.com

Teksti: Eliisa N.

Mää oon kollipoika Perttu. Mut on loukutettu Perttulasta ulkoonta kuleksimasta, tummanruskea raitapaita. Mää tykkään silityksistä ja tarjoon mahapuoltakin rapsutettavaksi. Mää tapasin ton Ullan täällä Kattilalla ja meistä on tullut hyvät kaverit. Ulla on vähän ujon sorttinen mustavalkoinen neiti, mutta kyllä sekin silityksiä sietää. Välillä sille tulee vähän turvaton olo ja sillo se hakeutuu mun kanssa samaan koppaan. Oon kuulemma sen tuki ja turva.

Meitin tartteis saada uus kämppä. Alkaa käydä vähän tylsäksi asustella täällä Kattilalla näin pitemmän päälle. Aikuistalous olis kiva. Lapsellinen talouskin käy, kunhan lapset osaa käyttäytyä. Meit ei saa repiä hännästä tai nostella huvikseen. Aikuiset kattokoon, että vekarat on nätisti meitin kanssa. Kämpän koko ei ole niin nökönuukaa. Tietty aina isoompi kämppä on paree, kuin pikku kippana. Toisaalta mikä tahansa kämppä on suurempi ku meitin nykyinen 5 neliön kimppahuone, jossa asuinkaverit vaihtuu alvariinsa.

Ja sehän on selvä ettei meitiä pirä päästää yksistään ulkoilemaan. Me ollaan mieluiten sisäkatteina. Tai jos haluut arskarrella meitille verkotetun parvekkeen tai kuistin, niin eipä panna pahaksemme.

Tulkee tutustuu meitiin. Meitin kimppakämpän nummero on nelonen.

Terveisin
Hurmuripoika Perttu ja Ujo Ulla

Ps. Kuvaaja on vallan pahoillaan, ettei Ujosta Ullasta saanut parempaa kuvaa ku toi klasin läpi otettu…