Meillä on Kattilalla suuri suru, sillä Poika, Kattilan Kingi, on poistunut keskuudestamme.
Poika saapui Kattilaan vuonna 2005 turvattomista kotioloista. Se oli äreä, kiukkuinen ja menettänyt luottamuksen ihmisiin. Sen elämän alkuvuodet olivat traumatisoineet sitä.
Pojalla meni tovi sopeutua Kattilan elämään. Ja löytyi sitten myös se upea puoli tästä kissasta. Parhaimpina hetkinään Poikaa sai silittää, harjata ja jotkut jopa pystyivät ottamaan sen pieneksi hetkeksi syliinkin.
Useimpia ihmisiä jouduimme varoittamaan Pojasta. Yleensä Poika oli paraatipaikalla esillä ja näytti mitä silityskelpoisimmalta kissalta. Me jouduimme sanomaan ihmisille, että kannattaa hiukan varoa. Ulko-ovessa olikin Pojan kuva varoitustekstillä varustettuna. Pojan mielialat vaihtuivat nopeastikin. Poika saattoi tulla vastaa ja kiehnätä jaloissa, ottaa pari silitystä, mutta sitten muuttua äkäpussiksi. Silloin se saattoi purra ja purikin lujaa. Toisaalta tämän kun tiesi, niin oppi lukemaan Poikaa ja olemaan varovainen. Tästä syystä pitkäaikaisemmat vapaaehtoiset pärjäsivät sen kanssa paremmin.
Vaikka poika oli välillä äkäpussi, ei se kuitenkaan ollut avoimen agressiivinen ihmisiä kohtaan. Niin kauan kuin siihen ei koskenut, ei sitä tarvinut varoakaan. Toisten kissojen kanssa sillä oli viileät välit. Se olisi mieluusti ollut ainoa kissa talossa. Mutta se joutui sopeutumaan aulatilojen elämään lukuisten muiden kissojen kanssa. Se oli näennäinen pomo tilassa, Kattilan kuningas. Välillä se otti yhteen muiden kissojen kanssa ja useimmat kissat väistivät sitä. Pomona olemiseen kuului oleellisesti paikkojen merkkailu. Useimmat kusimerkinnät Kattilalla olivatkin Pojan käsialaa.
Se oli suvereeni laserpisteen metsästäjä. Viime viikkoihin asti se näytti nuoremmille mallia kuinka pisteen perässä juostaan. Koska aulassa on useampikin, joka tykkää laserpisteen jahtaamisesta, oli pidettävä huoli, että Poika ja muut kissat eivät olleet leikissä yhtäaikaa. Poika saattoi muuten täräyttää tassullaan kanssapelaajaa, että ”Tää on mun matsini!”. Poika kanniskeli myös vähän isompia hiirileluja suussaan ja leikki niillä. Poika säilyi leikkisänä elämänsä loppuun asti.
Viimeisen kahden vuoden aikana Pojan terveys alkoi reistailla. Lonkassa oli kulumaa. Poika alkoi myös saada astmakohtauksia. Nyt noin 20 vuoden iässä keuhkot kuitenkin lopulta pettivät. Niinpä eläinlääkäri teki päätöksen päästää Poika unten maille 16.5.2018.
Poika eli yli puolet elämästään Kattilalla. Sitä ei voitu kotiuttaa uuteen kotiin sen mielialavaihteluiden takia. Kattilasta muodostui sen turvapaikka ja koti. Se sai elää elämänsä Kattilalla ja harvempi kissa pääsee 20 vuoden ikään edes kotioloissa. Toki kaikkien Kattilan kissojen toivoisi saavan oman kodin. Aina se ei ole mahdollista. Me puolestamme rakastimme Poikaa sen omituisuuksista huolimatta.
Olet poissa, mutta elät meidän muistoissa. Hyvää yötä pikkuinen. Kaipaamaan jääden koko Kattilan väki.
Teksti: Eliisa N.
Kuvat: KissakotiKattila