NEKSU – Upea kissapersoona nukkui ikiuneen

Tämä american curl -kollipoika tuli kissakavereidensa kanssa Kattilalle vuosia sitten perin erikoisella sopimuksella. Sittemmin Neksu päätyi Kattilan vakioasukkaaksi, eikä sitä voitu alkuperäissopimuksen takia luovuttaa eteenpäin (tällaisia sopimuksia emme enää tee). Neksun kissakaverit ovat yksi kerrallaan menehtyneet jo aiemmin. Neksu puolestaan pääsi rotukissaksi hyvään ikään. Elinvuosia tuli 12. Mutta toki emme olisi halunneet hänestä vielä luopua.

Neksu nukkui pois Kattilalla 6.7. Aamutyöntekijä löysi hänet lattialta ikiuneen vaipuneena. Neksu oli edellisellä viikolla käynyt lääkärissä muista syistä. Eikä silloin havaittu mitään mikä tähän tilanteeseen olisi johtanut.

Neksu oli arvonsa tunteva herrasmies. Ihmiset tunnistivat sen helposti erikoisesta turkinväristä ja käyristä korvista. Useimmiten Neksu antoi silittää, mutta saattoi myös tassulla läpätä, jos arvon herralle ei juuri sillä hetkellä silitykset maittaneet. Se ei harrastanut muiden kissojen kanssa kaveeramista, vaan liikkui ja nukkui mieluiten yksin. Neksu oli kissamaailman aatelinen.

Toki aatelisella Neksulla oli ihan tavallisen kissankin kiinnostuksen kohteita. Tämä kaveri oli ihan yhtä perso partymix-nappuloille, kuin kuka tahansa muukin Kattilan asukas. Pussin rapina sai Neksun liikkeelle ja tuijottamaan herkkujen jakajaa upeilla sinisillä silmillään. Onkilelua Neksukin jahtasi ja harjaamista se suorastaan rakasti.

Komeaa herrasmiestä haikeasti muistellen ja kaipaamaan jääden koko Kissakoti Kattilan väki

Teksti: Eliisa N.
Kuvat: Samu ja KissakotiKattila

REISKA – suuri menetys

Reiska nukkui ikiuneen 9.7. Jäämme kaipaamaan häntä suuresti.

Reiska saapui Kattilaan 2010 aikuisena kissana. Tämä vähän rosoisen näköinen kissa loukutettiin Vanajanlinnalta parin muu kanssa. Toinen korva oli jo siinä vaiheessa kärsineen näköinen. Kolli oli viettänyt luultavimmin enemmäkin aikaa ulkona pakkassäässä. Alkujaan hyvinkin ujosta ja arasta kollista kuoriutui kutenkin hurmaava herrasmies.

Reiskalla oli kissojen keskuudessa hyvä maine. Välillä tuntui, että se oli Kattilan todellinen kuningas. Kukaan ei uhitellut Reiskalle. Päinvastoin sitä kunnioitettiin, eikä sillä ollut vihamiehiä. Valokuvia selaillessa huomasi, ettei Reiskasta juurikaan ollut yksittäiskuvia, vaan yleensä kuvissa on monta muuta kissaa hengaamassa Reiskan kanssa.

Se erikoistui ujompien kissojen kesyttämiseen. Sillä oli aina muutaman aran kissan ”haaremi”. Ja niin paljon nämä muut luottivat Reiskaan, että kun Reiskaa silitettiin, niin näitä muitakin pääsi siinä samalla lähestymään ja silittämäänkin. Näitä kissoja on ollut mm. Murre, Ellu, Oiva, Onerva, Rossi ja Rehti. Monta kissaa on saanut uuden kodin juuri Reiskan tekemän pohjantyön avulla.

Kyllä Reiskakin välillä paini, mutta se oli aina sellaista kaveripainia esim. Nupun kanssa. Siinä ei ollut taistelusta tietoakaan, kunhan nyt vähän pyörittiin pitkin lattiaa. Kumpikaan ei koskaan ollut vakavissaan.

Reiska kisaa veljellisesti Nupun kanssa. Näyttää rajulta, mutta tappelua tämä ei ollut.

Kun Kattilalle tuli ihmisiä, niin oli helppo vinkata, että Reiskaa saa silittää. Sitä ei tarvinnut koskaan pelätä. Lapsetkin saattoivat sitä turvallisesti silittää. Varsinainen PR-kissa. Reiskasta muodostui meidän tärkein työntekijä. Nelijalkainen, mutta tehokas omassa roolissaan. Ja siinä olikin suurin syy, miksi sitä ei hevillä kotiutettu. Sen avulla niin moni muu rohkaistui ja pääsi uuteen kotiin.

Reiskalla oli ikää jo reilusti. Arvioitu ikä oli noin 17 vuotta. Syy ikiuneen päätymiseen oli kasvain (sisäelimissä) ja siitä aiheutuneet seuraukset. Ikääntymisen myötä riski kasvaimen tai syövä syntymiseen nousee. Olemmekin menettäneet viimeisen vuoden aikana kasvaimen tai syövän takia muutamia iäkkäitä kissoja.

Reiskaa hellästi muistaen koko Kissakoti Kattilan väki

Suremaan jää myös uskollinen kaveri: Murre

 

25.7. päivitetty menehtymisen syytä

Teksti: Eliisa N.
Kuvat: Eliisa N. ja KissakotiKattila

POIKA (1997-2018)

Meillä on Kattilalla suuri suru, sillä Poika, Kattilan Kingi, on poistunut keskuudestamme.

Poika saapui Kattilaan vuonna 2005 turvattomista kotioloista. Se oli äreä, kiukkuinen ja menettänyt luottamuksen ihmisiin. Sen elämän alkuvuodet olivat traumatisoineet sitä.

Pojalla meni tovi sopeutua Kattilan elämään. Ja löytyi sitten myös se upea puoli tästä kissasta. Parhaimpina hetkinään Poikaa sai silittää, harjata ja jotkut jopa pystyivät ottamaan sen pieneksi hetkeksi syliinkin.

Poika vähän turvakodille saapumisensa jälkeen 2005.

Useimpia ihmisiä jouduimme varoittamaan Pojasta. Yleensä Poika oli paraatipaikalla esillä ja näytti mitä silityskelpoisimmalta kissalta. Me jouduimme sanomaan ihmisille, että kannattaa hiukan varoa. Ulko-ovessa olikin Pojan kuva varoitustekstillä varustettuna. Pojan mielialat vaihtuivat nopeastikin. Poika saattoi tulla vastaa ja kiehnätä jaloissa, ottaa pari silitystä, mutta sitten muuttua äkäpussiksi. Silloin se saattoi purra ja purikin lujaa. Toisaalta tämän kun tiesi, niin oppi lukemaan Poikaa ja olemaan varovainen. Tästä syystä pitkäaikaisemmat vapaaehtoiset pärjäsivät sen kanssa paremmin.

Vaikka poika oli välillä äkäpussi, ei se kuitenkaan ollut avoimen agressiivinen ihmisiä kohtaan. Niin kauan kuin siihen ei koskenut, ei sitä tarvinut varoakaan. Toisten kissojen kanssa sillä oli viileät välit. Se olisi mieluusti ollut ainoa kissa talossa. Mutta se joutui sopeutumaan aulatilojen elämään lukuisten muiden kissojen kanssa. Se oli näennäinen pomo tilassa, Kattilan kuningas. Välillä se otti yhteen muiden kissojen kanssa ja useimmat kissat väistivät sitä. Pomona olemiseen kuului oleellisesti paikkojen merkkailu. Useimmat kusimerkinnät Kattilalla olivatkin Pojan käsialaa.

Poika. Taustalla Nuppu, joka välillä yritti haastaa Poikaa Kattilan kuninkuudesta.

Se oli suvereeni laserpisteen metsästäjä. Viime viikkoihin asti se näytti nuoremmille mallia kuinka pisteen perässä juostaan. Koska aulassa on useampikin, joka tykkää laserpisteen jahtaamisesta, oli pidettävä huoli, että Poika ja muut kissat eivät olleet leikissä yhtäaikaa. Poika saattoi muuten täräyttää tassullaan kanssapelaajaa, että ”Tää on mun matsini!”. Poika kanniskeli myös vähän isompia hiirileluja suussaan ja leikki niillä. Poika säilyi leikkisänä elämänsä loppuun asti.

Viimeisen kahden vuoden aikana Pojan terveys alkoi reistailla. Lonkassa oli kulumaa. Poika alkoi myös saada astmakohtauksia. Nyt noin 20 vuoden iässä keuhkot kuitenkin lopulta pettivät. Niinpä eläinlääkäri teki päätöksen päästää Poika unten maille 16.5.2018.

Poika eli yli puolet elämästään Kattilalla. Sitä ei voitu kotiuttaa uuteen kotiin sen mielialavaihteluiden takia. Kattilasta muodostui sen turvapaikka ja koti. Se sai elää elämänsä Kattilalla ja harvempi kissa pääsee 20 vuoden ikään edes kotioloissa. Toki kaikkien Kattilan kissojen toivoisi saavan oman kodin. Aina se ei ole mahdollista. Me puolestamme rakastimme Poikaa sen omituisuuksista huolimatta.

Olet poissa, mutta elät meidän muistoissa. Hyvää yötä pikkuinen. Kaipaamaan jääden koko Kattilan väki.

 

 

 

Teksti: Eliisa N.
Kuvat: KissakotiKattila