Totta kai jokainen kissan hankkija hankkii katilleen heti alkajaisiksi kunnon raapimapuun, leluja, hiekkalaatikon ja ruokailukupit. Arvoesineet siirretään kaappiin ja sohva kenties suojataan vilteillä ynnä muulla. Mutta myös kissat sisustavat. Eivät ehkä tietoisesti.
Yöllä juostaan matot rullalle. Aamulla omistaja astuu sen vinkuhiiren päälle mennessään keittämään kahvia. Mitä ihmettä se tekee siinä keskellä eteistä, laitoinhan sen eilen illalla lelukoriin, jonka nostin kirjahyllyyyn. Epäilys osoittautuu todeksi huomatessasi, että koko lelulaatikko on kipattu ja muutama kirja on myös lattialla, samoin pari anopin antamaa koriste-esinettä.
Tiedänpä tuttavapiirissäni erään kissan, joka ei voi sietää epäjärjestystä ja kantelee tavaroita, joita ihmiset ovat jättäneet pöydille ja lattioille. Kissa hiissasi yön pimeinä tunteina eteisen tuolille unohtuneen lehtiön takaisin työhuoneeseen. Kynä kiikutettiin suoraan omistajan sänkyyn, kun se oli jätetty ärsyttävästi olohuoneen pöydälle. Tosin omista jäljistään kissa ei niinkään ollut moksiskaan. Ruokakomeron ovi oli nimittäin keploteltu auki ja kuivamuonapussi revitty auki ryöstöretkellä, sillä seurauksella, että koko komeron lattia lainehti raksuista.
Jokainen aamu Kattilallakin on aina arvoitus. Sisään astuessaan hoitajat saatavat saapua suht puhtoiseen aulaan tai sitten ei. Joulun aikaan kuusenjalkaan asetettu näre on aamulla useammin lattialla pitkin pituuttaan kuin pystyasennossa. Luonnollisesti tähän sisustusjippoon kuuluu myös kasa havunneulasia, jotka on levittäytyneet lattialle ja vähän muuallekin.
Matot eivät ikinä ole siinä mihin ne on illalla asetettu. Vähintäänkin ne on siirtyneet puoli metriä johonkin suuntaan. Esittävää taidetta löytyy mm. hiekan muodossa lattialta. Voisi luulla että on kisattu hiekkalinnan rakentamisessa. Mutta tietäen kissojen lyhytjänteisyyden on rakennushommat jääneet aloituksen asteelle ja vain ”pohjatyöt” on tehty, eli kevyt hiekkakerros peittää lattiaa ja ajoittain ruokakuppiakin.
Myös seiniltä saattaa aamulla löytyä uusia ”graffitteja”. Jotkut kolleista harrastaa spreijausta. Ja kuten kunnon graffittitaiteilijat, tekevät sen yön pimeinä tunteina, niin ettei kukaan tiedä kuka kateista on kulloisen kusivanan seinään heittänyt. Asiasta voidaan esittää arvailuja, sillä jotkut kolleista eivät viitsi pysytellä tuntemattomina yön taitelijoina, vaan häpeämättä tekevät sitä myös päiväsaikaan. Ja kaikki Kattilan aikuiset katithan on siis leikattu.
Huoneissa katit harvemmin intoutuvat laajamittaisempaan sisustusurakkaan. Toki joskus saman huoneen katit saattavat vetää juoksukisaa ja ohimennen kipata vesiesteen nurin. Karvaa on tietysti joka paikassa. Sisäkissoilla karvaa irtoaa ympäri vuoden. Karvat imeytyvät kaikkiin tekstiileihin. Niitä sitten irroitellaan kumihanskalla sängynpeitosta ja kiipeilypuusta ja ongitaan kahvikupista. Tai sitten todetaan, että antaa olla. Siellä missä kissa, siellä myös karvaa (sfinksiä ehkä lukuunottamatta).
Pennut ovatkin sitten ihan oma juttunsa. Olet juuri siivonnut pentuhuoneen ja menet hoitamaan esim. pyykkisirkusta. Palatessasi huomaat, että huone tai perhekoon häkki, jossa pennut ovat, näyttää siltä ettei siihen olisi viikkoon koskettu. Tunnissa on kaikki häkissä oleva hunnutettu hiekalla tai puupurulla vesikippoa myöden. Leluhiiri on marinoitu kermaviilissä ja äidinmaidonvastikelautasella on pelattu vesipooloa. Asianmukaisesti peitto tai pyyhe on kieputettu muistuttamaan turbaania. Pennut itse tietenkin makaavat raukeina puoliunessa, niin viattoman näköisinä kuin vain tuon ikäiset koltiaiset voivat olla.
Miten teidän kissat sisustaa?
Teksti ja kuvat: Eliisa N.