Tikrun korva on ollut nyt pitkään vaivana. Ensiksi sitä hoidettiin tulehduksena, mutta toinen jatkoi rapsimista ja lopulta korva oli niin kamalan näköinen ja korvan alunen ruvella, että aloimme etsimään muita keinoja ja uutta lääkäri, joka tutkisi ja hutkisi ongelman aiheuttajan kunnolla. Meillä on alusta asti ollut kuivamuona vehnätöntä ja kalatonta ja ruokana Tikrulla on ollut Latz sekä kanasuikaleet, hän ei muuta oikein suostu syömään paitsi äärimmäisessä nälkäkuolematapauksessa. Ruoka-aineallergiat ovat poissuljetut, joten tötteröpää päätyi lopulta pienelle eläinklinikalle, jota moni kissallinen ystävämme suositteli.
Klinikka on pieni, mutta palvelu on mitä ystävällisintä ja lääkäri on todella omistautunut työlleen. Hän osasi myös käsitellä kissoja, vaikka Tikru onkin maailman helpoin potilas käsitellä. Korva sai kortisonit, antibiootit ja kipulääkettä, jotta olo helpottuisi eikä korvaa tarvitsisi kortata kokoajan ja siksi hengailla kauluri päässä jatkuvasti. Kaulurin kanssa kissa on apaattinen eikä oikein halua liikkua. Kortisonin myös poika aktivoitui ja alkoi myös syömään paremmin. Kortisonitabletti on pieni ja siitä pitää antaa kerralla neljännes. Ratkaisimme ongelman laittamalla kortisonin murusen Partymix-namin reikään, josta se menee huomaamatta suuhun, koska namit ovat vaan niin hyviä.
Nyt vain odotellaan ohutneulanäytteen tuloksia, jotka nekin Tikru antoi ottaa mukisematta, kun mamma piti kiinni. Ehkä maailman kiltein hoidettava, vaikka arkana kissana meille muutti.
Kokosimme ajatuksia eläinlääkärikäynneistä tähän blogikirjoitukseen, sillä koemme, että meillä on oikeus vaatia ja ennen kaikkea haluamme parasta ja inhimillistä hoitoa rakkaille karvakorvillemme. Varsinkaan näitä kovia kokeneita rassukoita ei pitäisi kohdella miten sattuu myöskään lääkärissä, vaan niiden arvo ja merkitys omistajalleen pitäisi ymmärtää yhtä lailla kuin rotukissojenkin.
Omistajana toivomme (tai vaadimme), että lääkäri:
- Kuuntelee omistajan kertoman lemmikin sairauden/oireiden hoidosta.
- On aidosti kiinnostunut lemmikin voinnista ja omistajan huolesta.
- Ei odota, että omistaja kertoo, mitä lemmikille toivoisi tehtävän. Siksihän lääkärissä ollaan, että ammattilainen auttaisi hädässä olevaa.
- On myötätuntoinen ja ymmärtäväinen, että lemmikinomistaja todella yrittää parhaansa (yleensä) eläimen hyvinvoinnin edistämiseksi.
- Saa lemmikinomistajalle tunteen, että hänen lemmikistään välitetään ja se halutaan kuntoon. Eli ei siis vain toimita työtään. Sama pätee myös ihmislääkäreissä.
- Osaa ja uskaltaa käsitellä lemmikkiä, myös arkaa kissaa.
- Varaa tarpeeksi aikaa lemmikin hoitamiseen: Esimerkkinä hammasremontit, jotta jo valmiiksi kovia kokenutta eläintä ei tarvitse retuuttaa lääkäriin jatkuvasti. Yhdellä käynnillä hampaat tulisi hoitaa kerralla mahdollisimman kuntoon. Tämä tuntuu myös kukkarossa, sillä useammalla käynnillä hintaa tulee huomattavasti lisää. Ainakin säästytään tupla tai tripla poliklinikkamaksuilta.
Omistajan vastuut lemmikin sairastaessa
- Jos kotikonstit eivät tepsi, ota yhteys lääkäriin.
- Jos omistat lemmikin, varaudu myös eläinlääkärikuluihin.
- Joskus pitää päästää irti, kärsivä eläin ei elä hyvää elämää. Ajattele lemmikkiäsi, älä itseäsi.
- Hoida eläin kuntoon ohjeen mukaan, esim älä lopeta antibiootteja liian aikaisin itse, vaikka oireet olisivat poistuneet. Lääkäri on määrännyt tietyn pituisen kuurin syystä.
Nämä ajatukset heräsivät lempeän jättiläisemme sairastaessa. Nyt toivomme, että tuo lääkearsenaali tehoaa ja korva saadaan kuntoon. Muistakaapa kurkata edelleen niihin korviin ja suuhun ettei tule ikäviä ylläreitä!
Teksti ja kuvat: V. Lahti-Olsen