Populaatiokissa, villikissa ja löytökissa

Tässä muutaman lehtijutun lähiaikoina lukeneena, aloin pohtimaan, että mitä olisikaan tapahtunut ilman Kattilaa? Miksi pohdin tällaista?

No, kelataanpa taaksepäin: meillä siis asuu kolme kattilalaista. Aiemmin kaikki neljä olivat Kattilan poikia, mutta ison kiltin jätin siirryttyä sateenkaarisillalle, on kattilalaisjengin nassuluku kolme. Tikru oli maatilalla pyörinyt häirikkökissa, Poju teollisuusalueella juoksennellut arkajalka, Vilpe sähisevä populaatiokissa ja Mörkö hyvin äkäinen pentuja puolustava populaatiokissa. Edesmennyt Takku-vaari oli villikissa isolla V:llä. Kerttu-neitonen taasen on tullut meille niinikään löytökissana. Eläinsuojelutapaus hänkin ja Suomen eläinsuojeluyhdistyksen huomioima keissi; Kerttu asui ruumiin kanssa ennenkuin poliisit hänet löysivät.

Kissan arvostus, etenkin populaatiokissan tai ulkona vuosia asuneen villintyneen kissan, on hyvin huono. ”Kissat pärjäävät ja ne ovat itsenäisiä”, kuulee usein ihmisten suusta. No eivätpä pärjää, kun Suomeen tulee talvi ja pakkaset. Kissa on luonnostaan saalistaja, mutta se ei kuulu Suomen luontoon.

Eläinsuojeluneuvoja kertoo: ” …Irrallaan juoksentelevien kissojen turvallisuutta uhkaavat erityisesti liikenne, petoeläimet ja ilkeät ihmiset. Vapaana olevat kissat puolestaan tekevät tihutöitä muun muassa pissimällä ja kakkimalla luvattomiin paikkoihin sekä tappamalla pikkulintuja ja oravia.” (Länsi-Savo, 24.6.2015)

Mörkö. Kuva: V. Lahti-Olsen 2019

Otetaanpa esimerkki: meidän Mörkö (Kattilan Tauski). Mörkö on populaatiokissa isolla P:llä ja hyvin arka sekä myös epäluuloinen ihmistä kohtaan. Mörkön tassu on nopea ja kynnet tekevät pahaa jälkeä. Mörkön toinen korva on vaurioitunut; siinä on ilmeisesti ollut verikorva ja nyt se lupsottaa.  Mörkö ei anna koskea. Mörkön ikää ei tiedetä ja siltä on poistettu hampaita. Mörkö on peto, mutta ei pärjäisi yksin ulkona, vaikka siellä paimensikin ennen Kattilaan päätymistään pentulaumaa menestyksekkäästi.  Onko Mörkö näiden edellä mainittujen ominaisuuksien vuoksi kissa, jonka esimerkiksi olisi voinut hylätä ulos? Tai jättää selviämään yksin? Onneksi Kattilassa nähtiin toisin ja lopulta sen olemus valoitti myös meidät. Mörkö ei enää lyö tassulla ja tulee jopa haistelemaan kättä. Mörkö leikkii mielellään ja istuu seuraamassa puuhiamme. Mörkö on ystävä ja perheenjäsen.

Kattilan ja muiden kissatalojen työ on loputon suo, eikä vähiten siksi, että kissa on edelleen esimerkiksi koiraa huonommassa asemassa. Jatkuvalla syötöllä lehdistä saa lukea kuinka kissoja on kidutettu tai jätetty heitteille. Populaatiokissoja lahdataan ilmoittamatta niistä eteenpäin. Jokainen kissa, joka saa eläinsuojeluyhdistyksistä kodin, vie toivottavasti eteenpäin sanomaa, että myös ne ns. villikissat ja ulkona mourunneet tappelupukarit ovat lopulta kehrääviä luttapullia, joista saat ikuisen ystävän. Vieraile siis Kattilassa ja anna sille katon rajasta sinulle sähähtävälle mahdollisuus. Siitä voi tulla vaikka aamuisin (siis vain aamuisin ja joskus illalla) halittava tapaus,  kuten meidän pikku-Vilpertti (Kattilan Lakka), joka kellii Mörkön kanssa sängyllä otsikkokuvassa.

Lue vinkit aran kissan kesyttämiseen.

Teksti ja kuvat: V. Lahti-Olsen

Hämeenlinnan löytöeläintoiminta 1.2.2020 alkaen

Kissakoti Kattila yhteistyössä toijalalaisen Pieneläinhotelli Sinnan kanssa on voittanut Hämeenlinnan kaupungin kilpailutuksen löytöeläinten hoidosta 3 vuoden sopimuksella. Yhteenliittymä oli ainoa, joka jätti tarjouksen.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että jatkossa Kissakoti Kattila ottaa vastaan Hämeenlinnan löytökissat ja Pieneläinhotelli Sinna muut löytöeläimet kuten esim. koirat, kanit yms. Tämä selkeyttää tilannetta sikäli, että kaikki Hämeenlinnan alueen irtokissat kuuluvat jatkossa Kattilaan riippumatta siitä, onko kyse kadonneesta lemmikistä, populaatiokissasta, sosiaalitapauksesta vai heitteelle jätetystä.

Sopimuksen mukaan kaupunki tulee maksamaan löytöeläinten hoidosta 35000 euroa, joka jakautuu siis Kattilan ja Sinnan kesken. Kattila saa summasta vain osan (n. 20000 euroa). Kilpailutuksen ehdoissa mainitaan, että löytöeläinhoitolalla tulee olla pätevä henkilökunta hoitamaan löytöeläimiä. Saamamme rahallinen korvaus menee käytännössä pelkkään palkkauskuluun. Palkan sivukulut, eläinlääkärikulut ja Kattilan ylläpitokulut täytyy vastaisuudessakin kattaa lahjoituksilla ja varainhankinnalla.

Kissakoti Kattila on voittoa tavoittelematon yhdistys, jonka varat käytetään kodittomien kissojen hyväksi. Löytöeläinsopimus saattaa muuttaa toimintaamme siltä osin, ettemme enää voi auttaa kaikkia puoleemme kääntyneitä kissanomistajia ympäri Suomen.

Vaikka meillä jatkossa tulee olemaan yksi palkkatyöntekijä arkipäivisin, tarvitsemme edelleen vapaaehtoisia runsain määrin. Viikonloput ja päivystykset ovat täysin vapaaehtoisten varassa, samoin varainhankinta. Eikä yksi ihminen arkenakaan pysty yksin hoitamaan 80 kissaa… Arvioimme lisäksi, että vuosittainen kauttamme kulkeva kissamäärä tulee sopimuksen vuoksi lisääntymään noin 25% eli noin 40 kissaa (viime vuonna vastaanotimme noin 170 kissaa).

——————————————————————————————————————————————————————

KISSAKOTIKATTILA

Vanajantie 10 A, G-rappu
13110 Hämeenlinna

puh. 050 432 2179

kissakotikattila(at)gmail.com

Nyt on aika tehdä yhteenveto Kattilan vuodesta 2019!

Kissoja tulee ja kissoja menee

Meille saapui noin 170 kissaa. Tulleista vajaa puolet oli arkoja populaatiokissoja, joita vieläkin valitettavasti löytyy maaseutualueilta. Kattilalla ne saavat uuden mahdollisuuden kesyyntymiseen. Tänäkään vuonna emme ole mahdottomiin tapauksiin törmänneet. Sen lisäksi meille on saapunut niin yksittäisiä harhailijoita (ilman sirua tietenkin…) että kodinvaihtajia.

Meiltä lähti uusiin koteihin 200 kissaa ja yksi kani. Menetettyjä kissoja oli alle kymmenen. Heistä yksi oli pitkäaikaisasukas Ujo. Ujo-rouva ehti 17-vuotiaaksi, ennen kuin kilpirauhasen liikatoiminta väsytti kissavanhuksen. Kilpirauhasen liikatoiminta on yleinen ikääntyvien kissojen vaiva.

Ujo sai elää pitkän elämän.

Pitkäaikaisasukkaita meillä on noin 25 kissaa. Osa niistä on jo hyvinkin iäkkäitä. Ikäkkäimmän kissan titteliä pitää hallussaan tällä hetkellä Hammi-Mamma (noin 20v.)

Hammi pitää vielä karvansa kiiltävänä ja ojennuksessa.

Positiivisia asioita

Monet kissat ovat ehdistyneet kesyyntymisessä. Tämä on erinomainen saavutus. Mm. seuraavat pitkäaikaisasukkaat / kummikissat ovat vuoden aikana saaneet uuden kodin: Tassu, Harmo, Mieto, Missi Viinanen, Fokkeri, Piki, Mamma, Paavo ja Lucy. Ihmiset ovat myös uskaltautuneet ottamaan hoiviinsa vähän haastavampiakin tapauksia. Ja monen kohdalla ollaan päästy upeaan lopputulokseen, kun kissa on viikkojen kotoilun jälkeen solahtanut lopulta uuden kodin jäseneksi. Kärsivällisyys palkitaan.

Jättikolli Tassu sai vuosien odottelun päätteeksi ikioman kodin.
Luonteikas Paavo-poika muutti uuteen kotiin Tampereelle.
”Lentojätkä” Fokkeri sai uuden hangaarin ja uuden huoltajan. Onnittelut Fokkerillekin!

Talousasioita

”Ei ne suuret tulot vaan pienet menot” -sanonta ei kuvaa Kattilaa. Vuosittaisen laskupinon maksaminen onnistuu vain valtavalla talkootyöllä ja lahjoitusten turvin. Olemme joutuneet nostamaan myös kissan luovutusmaksun 150 euroon, jotta saamme katettua edes osan kunkin kissan hoitokuluista. Useissa tapauksissa kissaan on saattanut mennä rahaa moninkertaisesti tuo summa, ennen kuin se on saatu kotiutuskuntoon. Toivomme siis ymmärtäväisyyttä muuttuneeseen hinnoitteluumme. Edelleen meidän suurin yksittäinen vuotuinen kuluerä on kissojen terveydenhuolto. Siihen menee ylivoimaisesti eniten rahaa.

Vapaaehtoiset ovat tehneet valtavasti työtä varainhankinnassa, jotta olemme saaneet Kattilan kuluja maksettua. He ovat ahkeroineet kirpputori- ja myyjästoiminnan sekä erilaisten myyntitapahtumien järjestämisessä pitkin vuotta. Lisäksi on tehty erilaisia muita varainhakintatalkoita talon ulkopuolella.

Mitä vuosi 2020 tuo tullessaan?

Työn määrä tuskin tulee vähenemään. Kattila sai nimittäin tehtyä virallisen sopimuksen Hämeenlinnan kaupungin kanssa löytökissojen vastaanottamisesta helmikuusta 2020 alkaen. Kyseessä on useampi vuotinen sopimus. Tämä tulee lisämään niin kuluja kuin vuotuista kissamäärää. Löytökissojen lisäksi toimimme edelleen turva-/vastaanottokotina kaikille Hämeenlinnan alueen kodittomille kissoille.

Sopimus kaupungin kanssa edellyttää kissanhoitajan palkkaamista. Kaupungilta saamamme korvaus menee käytännössä täysin palkkakuluihin eikä kata kissojen hoitokuluja. Tulemme siis järjestämään tänäkin vuonna myyjäisiä, varainhankintatalkoita ja tapahtumia kattaaksemme kaikki kissojen hoidosta aiheutuvat kustannukset.

Tarvitsemme edelleen vapaaehtoisia kissakodin jokapäiväiseen ylläpitoon, kuten myös varainhakintatalkoisiin. Otamme myös edelleen mielellämme oppilaitosharjoittelijoita (esim. eläintenhoitaja, markkinointi, visuaalinen viestintä yms) sekä työkokeilijoita.

Kiitokset

Kissamme kiittävä kaikkia, jotka ovat osallistuneet tavalla tai toisella Kattilan toimintaan lahjoittaen aikaansa, rahaansa tai tarvikkeitaan. Kiitämme kaikkia vapaaehtoisia, työharjoittelijoita, kummeja, yrityksiä ja yhteistyökumppaneita. Samoin kiitämme niitä koteja ja ihmisiä, jotka ovat adoptoineet kauttamme kissan. Teidän panoksenne takia meneenä vuonna siis kaksisataa kissaa sai Kattilan kautta uuden upean mahdollisuuden.

Te kaikki olette olleet Kattilan kissoille hurrr-jan tärkeitä.

Tyttökullat vailla kotia!

Tytsy odotelemassa herkkuja.

Dana, Kaisla ja Tytsy odottavat malttamattomina uuteen kotiin pääsyä. Dana on odottanut sitä melkein koko ikänsä. Tytsykin on ollut Kattilalla jo 3 vuotta. Kaisla on tuoreempi tulokas, mutta ei enää ihan mikään nuori neito. Kaikki ovat nyt kesyyntyneet siihen pisteeseen, että olisi aika saada heille omat kodit. Annetaanpa Tytsyn kertoa porukan puolesta:

”Me haluttais jo oma koti. Me ollaan ihan kilttejä tapauksia, mutta meitä aluksi vähän ujostuttaa. Meistä Dana kävi jo uuteen kotiin tutustumassa, mutta tuli takaisin, kun ihminen ei ymmärtänyt, että Danalta, kuten meiltä kaikilta, kuluu vähän aikaa (lue: mahdollisesti useita viikkoja) tuttavuuden tekemiseen. Eli me haluttaisiin sellaiset kärsivälliset ihmiset meidän huoltajiksemme. Aikaisempi kokemus aremmista kissoista on aina bonusta.

Kaisla on meistä kait se leikkisin leidi. Dana puolestaan kirmaa laserpisteen perässä. Minua eli Tytsyä ei vielä ole nähty leikkimässä, mutta olen hyvin utelias otus.

Kaisla etsii leikittäjää.

Me ollaan kaikki herkkujen perään. Joten sen tuttavuuden tekeminen vaan vaatii aikaa… Kaikki me varovasti nuuskitaan jo ihmistä. Toi Dana antaa myös jo vähän silitelläkin, kun sille päälle sattuu. Minä, Tytsy, olen antanut myös vähän rapsutella leukaperiä, kunhan palkintona on hyvät naksut. Saatan minä vähän läppästäkin, mutta ihan pehmeällä käpälällä vaan. Kaisla on utelias, mutta sen verran varauksellinen vielä, että sitä pitää lähestyä rauhallisesti. Silloin tämä tyttö antaa rapsuttaa jo kaulan alta.

Mitä terveyteen tulee, niin me ollaan kaikki perusterveitä. Mitään kroonista ei ole, karva kiiltää, eikä ole tullut vietettyä aikaa tuolla sairasosastollakaan. Kaislalla on vähän ylipainoa, mutta sehän vain tarkoittaa vähän pienempiä ruokamääriä uudessa kodissa. Tai reippaampaa leikittämistä…

Kaikki meistä voi lähteä ainoaksi kissaksi. Tosin Dana on elänyt aina porukassa, joten se vois lähteä myös jonkun kesyn ja rauhallisen kissan kaveriksi. Se voisi auttaa sitä kotiutumisessa.

Dana odottelee jo vieraita…

Me etsitään nyt ihan tositarkoituksella sitä loppuelämän kotia. Tuu treffaa meitä.

Kaisla todennäköisesti löytyy jostain aulan nurkasta nukkumasta. Mä päivystän putkien päällä. Dana on milloin sivuhuoneessa, milloin putkien päällä. Se on vähän liikkuvaisempaa sorttia. Herkkupussin rapina saa meidät todennäköisesti liikkeelle.”

”Jos kiinnostuit niin tassuttele sähköpostin äärelle! Niin varmistamme, että kun tulet on paikan päällä kaksijalkainen, joka tunnistaa meidät ja pystyy esittelemään meitä ja muitakin kodinhakijoita. Muistathan, että meistä tulee sisäkissoja!”

Tässä vielä yksi linkki: Aran kissa kanssa kotona

Teksti ja kuvat: Eliisa N.

Kyllä, otamme vastaan puhtaita petivaatteita.


Meille voi siis lahjoittaa lakanoita, pyyheliinoja, tyynynliinoja, peittoja, huopia ja mattoja. Kaikki nämä kelpaavat kunhan ne ovat viimeisen käytön jälkeen pestyt, ennen kuin tuo ne Kattilaan.

Ei haittaa vaikka lakana on haalistunut, vähän revennyt tai siihen on tullut pesunkestävä värjäymä. Kokonaiset ehjät lakanat käytämme Kattilalla kissojen isommissa pedeissä. Rikkinäisistä pystymme tekemään riepuja, jotka toimivat kertakäyttöisinä rätteinä. Ja voi kissinviikset miten paljon meillä kuluukaan noita riepuja.

Mitä muuta meille voit lahjoittaa?

Kiitos jo etukäteen lahjoittajille 🙂

”Hurrr-jan mukavaa maata puhtailla pehkuilla”, tuumii Musu unissaan.

Kissojen luovutusmaksu 2019

Kissakoti Kattilaan toimitetuista kissoista suurin osa tarvitsee hoitoa eläinlääkäriklinikalla ennen uuteen kotiin pääsyä.
Ennen kuin kissat pääsevät uuteen kotiin kissat on vähintään loishäädetty, leikattu, rokotettu ja sirutettu. Valitettavan usein erityisesti kotoa tulleiden kissojen suut ja hampaat ovat kovin huonossa kunnossa ja tarvitsevat pikaista hoitoa.

Jotta voimme jatkossakin auttaa mahdollisimman montaa avuntarpeessa olevaa kissaa nostamme kissojen luovutusmaksua 150 euroon/kissa.

Tyttöjen ylivaltaa

Kattilan kissavaaka on pahemman kerran heilahtanut tyttöjen suuntaan. Nettisivuillamme kotia etsivistä 30 kissasta 23 on tyttöjä. Joten yritetäänpä vähän mainostaa heitä.

Tänään esittelyyn pääsee 3 hyvin erilaista neitokaista: Reppuli, Mamma ja Tao. On näissä kissoissa toki yhtäläisyyksiäkin, kuten harmaa pohjaväri, mieltymys sinkkuelämään sekä toive kodista, joka osaisi huomioida vähän ujomman kissan kotiutumisen.

Reppuli

Reppuli on ainoa näistä, jonka iän tiedämme varmuudella. Hän on syntynyt kesällä 2011 eli ikää on noin 8 vuotta. Tämä huima ilma-akrobaatti vaatii uuteen kotiinsa runsaasti kiipeilymahdollisuuksia ja liikkumatilaa. Hänen erikoisalaansa on kävellä sentin paksuisten putkien päällä yhtä varmasti ja kepeästi kuin intiaanit pilvenpiirtäjätyömaalla. Hänellä ei tunnu olevan minkäänlaista korkeuskammoa.

Reppulin kanssa on jo päästy siihen pisteeseen, että varovasti lähestyen voidaan päitä puskea yhteen. Tällä hetkellä harjoitellaan pientä käsin koskettamista herkkujen avulla. Herkkujen kyseessä ollessa Reppuli porhaltaa muutenkin paikalle häntä itsevarmasti pystyssä ja jutustelua kuunnellessaan koko kissan kroppa hyrisee kehräyksen voimasta. Ja tämä vuosi tulee olemaan se, jolloin tuo kaunokainen tulee antamaan silittää itseään. Uskokaa huviksenne. Se vaatii vain ihmiseltä työtä, lempeää jutustelua ja kärsivällisyyttä. Tästä tytöstä tulee huippukotikissa!

Mamma

Mamma loukutettiin kesämökkialueelta kesällä 2016. Se on tavattoman fiksu kissa.

Mamma on edistynyt aivan loistavasti menneenä reiluna kahtena vuotena. Äreästä emokissasta on kuoriutunut sopuisa rouva. Usean ulkona vietetyn vuoden jälkeen se on sopeutunut täydellisesti sisäkissan lokoisaan elämään. Mikäs siinä. Ruoka tulee ajallaan, terveydenhuolto toimii, hiekkalaatikoita on tarpeeksi ja talvellakin on lämmintä.

Mamma on siirtänyt saalistustaitonsa onkilelun metsästykseen ja on siinä tosi taitava. Mamma jaksaisikin leikkiä lähes loputtomiin, jos vain joku viitsii lelua heiluttaa. Tulisiko sinusta hänen loppuelämänsä leikittäjä?

Kosketusta tämä rouva vielä kaihtaa, mutta lähellä oleminen ja samaan tyynyyn nojailu ei häntä haittaa. Ja kyllä uskon, että se kosketuskin vielä joku päivä onnistuu. Ainakin sitä voi herkkujen varjolla harjoitella. Mamma kyllä napauttaa pehmeästi käpälällä kun hänen rajansa tulee vastaan. Ja muistinko mainita, että tässä vaiheessa kissaa pitää vuolaasti kehua ja palkita. Vähän kerrassaan kosketusaika minkä kissa kestää pitenee…

Tao

Tähän tyttöön yleensä kaikki Kattilaan tulijat ihastuvat. Pientä tyttöä luullaan välillä pennuksi, mutta hän on jo elämää nähnyt kissarouva. Tao istuu usein keskellä lattiaa ja napittaa silmillään niin kauan, että joku kaivaa oikeanlaisen namipussin esiin.

Koostaan huolimatta tämä tyttö on se, joka pistää Kattilan isommatkin kollit ruotuun. Ihmistä Tao ei niinkään räppäile, mutta toisten kissojen kohdalla käpälä laulaa. Käpälän nopeuden näkee myös leikkituokioissa. Tämä tyttö pitää nopeatempoisista onkileluleikeistä. Hitaampiin hän ei viitsi osallistua.

Tao on erityistapaus. Hänellä on astma. Astmapiippua hänellä ei ole, mutta välillä oloa helpottamaan haetaan lääkäriltä kortisonipistos. Kotiuttaisimme hänet mielellämme nopeasti. Kattilan sisäilma ei ole paras mahdollinen astmakissalle. Joten löytisikö sinulta astmankestävä koti. Säännöt huushollissa ovat samat kuin, jos ihmisellä on astma eli ei liikaa pölyä tai muuta vastaavaa. On mahdollista että osa oireista kuten yskiminen helpottaisivat kotioloissa. Taolla on muutenkin Kattilan oloissa stressioireita, se kun haluaisi myös olla se talon ainoa kissa.

Entä saako Taoa koskea? No se riippuu sinusta 🙂 Viime viikkoina Tao on nimittäin yllättänyt ja antanut joidenkin vähän rapsutella itseään. Joten silitys on nyt riippuvainen ihmisestä. Eikä kannata surra, jos kosketus ei heti onnistu. Rauhallisella lähestymisellä ja kärsivällisyydellä tämäkin tyttö tulee vielä oppimaan silityksen ihanuuden. Edetään Taon ehdoilla. Lahjontaa ja kehumista kannattaa käyttää hyväksi.

Tao odottelee omaa partymix-annostaan. Se on muuten Mamman ja Reppulinkin suosikki.             (Kissojen oma mielipide)

Teksti ja kuvat: Eliisa N.

Kun kissa sairastaa

Tikrun korva on ollut nyt pitkään vaivana. Ensiksi sitä hoidettiin tulehduksena, mutta toinen jatkoi rapsimista ja lopulta korva oli niin kamalan näköinen ja korvan alunen ruvella, että aloimme etsimään muita keinoja ja uutta lääkäri, joka tutkisi ja hutkisi ongelman aiheuttajan kunnolla. Meillä on alusta asti ollut kuivamuona vehnätöntä ja kalatonta ja ruokana Tikrulla on ollut Latz sekä kanasuikaleet, hän ei muuta oikein suostu syömään paitsi äärimmäisessä nälkäkuolematapauksessa.  Ruoka-aineallergiat ovat poissuljetut, joten tötteröpää päätyi lopulta pienelle eläinklinikalle, jota moni kissallinen ystävämme suositteli.

Klinikka on pieni, mutta palvelu on mitä ystävällisintä ja lääkäri on todella omistautunut työlleen. Hän osasi myös käsitellä kissoja, vaikka Tikru onkin maailman helpoin potilas käsitellä. Korva sai kortisonit, antibiootit ja kipulääkettä, jotta olo helpottuisi eikä korvaa tarvitsisi kortata kokoajan ja siksi hengailla kauluri päässä jatkuvasti. Kaulurin kanssa kissa on apaattinen eikä oikein halua liikkua. Kortisonin myös poika aktivoitui ja alkoi myös syömään paremmin. Kortisonitabletti on pieni ja siitä pitää antaa kerralla neljännes. Ratkaisimme ongelman laittamalla kortisonin murusen Partymix-namin reikään, josta se menee huomaamatta suuhun, koska namit ovat vaan niin hyviä.

Nyt vain odotellaan ohutneulanäytteen tuloksia, jotka nekin Tikru antoi ottaa mukisematta, kun mamma piti kiinni. Ehkä maailman kiltein hoidettava, vaikka arkana kissana meille muutti.

Kokosimme ajatuksia eläinlääkärikäynneistä tähän blogikirjoitukseen, sillä koemme, että meillä on oikeus vaatia ja ennen kaikkea haluamme parasta ja inhimillistä hoitoa rakkaille karvakorvillemme. Varsinkaan näitä kovia kokeneita rassukoita ei pitäisi kohdella miten sattuu myöskään lääkärissä, vaan niiden arvo ja merkitys omistajalleen pitäisi ymmärtää yhtä lailla kuin rotukissojenkin.

Omistajana toivomme (tai vaadimme), että lääkäri:

  • Kuuntelee omistajan kertoman lemmikin sairauden/oireiden hoidosta.
  • On aidosti kiinnostunut lemmikin voinnista ja omistajan huolesta.
  • Ei odota, että omistaja kertoo, mitä lemmikille toivoisi tehtävän. Siksihän lääkärissä ollaan, että ammattilainen auttaisi hädässä olevaa.
  • On myötätuntoinen ja ymmärtäväinen, että lemmikinomistaja todella yrittää parhaansa (yleensä) eläimen hyvinvoinnin edistämiseksi.
  • Saa lemmikinomistajalle tunteen, että hänen lemmikistään välitetään ja se halutaan kuntoon. Eli ei siis vain toimita työtään. Sama pätee myös ihmislääkäreissä.
  • Osaa ja uskaltaa käsitellä lemmikkiä, myös arkaa kissaa.
  • Varaa tarpeeksi aikaa lemmikin hoitamiseen: Esimerkkinä hammasremontit, jotta jo valmiiksi kovia kokenutta eläintä ei tarvitse retuuttaa lääkäriin jatkuvasti. Yhdellä käynnillä hampaat tulisi hoitaa kerralla mahdollisimman kuntoon. Tämä tuntuu myös kukkarossa, sillä useammalla käynnillä hintaa tulee huomattavasti lisää. Ainakin säästytään tupla tai tripla poliklinikkamaksuilta.

Omistajan vastuut lemmikin sairastaessa

  • Jos kotikonstit eivät tepsi, ota yhteys lääkäriin.
  • Jos omistat lemmikin, varaudu myös eläinlääkärikuluihin.
  • Joskus pitää päästää irti, kärsivä eläin ei elä hyvää elämää. Ajattele lemmikkiäsi, älä itseäsi.
  • Hoida eläin kuntoon ohjeen mukaan, esim älä lopeta antibiootteja liian aikaisin itse, vaikka oireet olisivat poistuneet. Lääkäri on määrännyt tietyn pituisen kuurin syystä.

Tötteröpää kavereiden hellässä huomassa. Mörkö, Poju ja Vilpe pitävät sedästä huolta.

Nämä ajatukset heräsivät lempeän jättiläisemme sairastaessa. Nyt toivomme, että tuo lääkearsenaali tehoaa ja korva saadaan kuntoon. Muistakaapa kurkata edelleen niihin korviin ja suuhun ettei tule ikäviä ylläreitä!

Teksti ja kuvat: V. Lahti-Olsen

Kevätkatsaus: Mummojen ja pappojen huoltoa

Tilkku, Kattilalainen jo vuodesta 2008

Kissoja on reilusti alle 60 (+ yksi kani)! Pitäiskö pistää pirskeet pystyyn? Me päädyimme hiukan erilaiseen ratkaisuun juhlan kunniaksi. Suurin osa meidän mummoista ja papoista pääsee määräaikaisterveystarkastuksiin. Haluaisitko olla osana näitä bileitä? Tässä nimittäin satalappuset lentää…

Mutta ensin pientä tilannekatsausta: Tuntuu oudolta kun tiloja on tyhjillään. Tämä on sitä kuuluisaa kausivaihtelua. Kattila elää sykleissä. Kissoja tulee eniten sisään heinä-marraskuussa. Kevätkuukausina taas virta on enempi toiseen suuntaan ja kissoille löydetään koteja. Kunnes kesä tulee ja uusi kissa-aalto iskeytyy taas sisään.

Mutta alle 60 kissaa on todella vähän meidänkin mittapuulla. Tällä hetkellä meillä on kissoja osastoissa semiarka ja semikesy, mutta täysin kesyt kissat ovat erittäin vähissä. Pentuja meillä ei ole tällä hetkellä lainkaan. Muutama kissa on myös varattu eli kissaluku tulee tästä vielä vähän laskemaan.

Pitkäaikaisasukkaat

Meillä on nyt 20 pitkäaikaisasukasta, jotka siis ovat olleet täällä vähintään 3 vuotta asumassa. Pisimmän korren vetää Ujo, joka ollut Kattilassa jo vuodesta 2002 lähtien. Seniorirouva, joka viettää jo eläkepäiviään. 20 on sinänsä pieni määrä verrattuna siihen, että uusiin koteihin on viimeisen 3 vuoden aikana lähtenyt meiltä lähes 500 kissaa.

Useimmat pitkäaikaisasukkaistakin olisi toki mahdollista vielä kotiuttaa. Ne alkavat olla jo useimmat sen verran iäkkäitä, että niiden kohdalla täytyy varautua säännöllisiin eläinlääkärin tarkastuksiin. Normaalia vanhenevan kissan huoltoa. Useimmat heistä ovat myös ujoja ja kaihtavat ihmisen kosketusta. Ne lasketuvat lattiatasolle vasta illan tultua, mutta pärjäävät Kattilan oloissa vallan hyvin. Useimmat myös tunnistavat nimensä, koska pää kääntyy kun nimi mainitaan. Pieni osa on sellaisia, jotka eivät enää Kattilasta lähde, vaan ne saavat viettää vanhuuden päiviä jo tutuksi käyneessä paikassa.

Vanhenevan kissan hoitaminen

Kun kissan ikämittariin alkaa kertyä ikää 10+ olisi viimeistään otettava tavaksi käyttää kissa eläinlääkärin tarkastuksissa vuosittain. Peruslabrat on hyvä otattaa, joissa tutkitaan mm. munuaisten, maksan ja kilpirauhasen toiminta. Hampaat, korvat ja turkki olisi myös syynättävä. Esimerkiksi jos munuaisten vajaatoiminnasta saadaan viitteet hyvissä ajoin, voidaan ruokavaliolla etenemistä hidastaa.

Hammi saapui Kattilaan 2005 aikuisena kodinvaihtajana. Nyt ikää on jo siis reilusti yli 15 vuotta ja karva sen kun kiiltää.

Maisa muutti Kattilaan vuonna 2006

No mites ne meidän seniorit?

Koska Kattilalla kissaliikenne on nyt rauhallista, olemme voineet paneutua itsekin pitkäaikaisasukkaiden terveystarkastuksiin. Kissoista on otettu perusverikokeita ja hampaita on huollettu. Useimmilta on jouduttu poistamaan viottuneita ja syöpyneitä hampaita. Samalla on putsattu hammaskivet. Hammassyöpymät ovat siitä ikäviä etteivät ne näy päällepäin. Hammas vaan syöpyy pinnan alta ja syöminen käy vaivalloiseksi.

Onneksi mitään erityisen vakavaa ei ole löytynyt. Tavallisia ikääntyvän kissan kremppoja on ilmennyt osalla. Ne on hoidettavissa kevyellä lääkityksellä ja hyvälaatuisella ruoalla. Eivät siis heikennä kissojen elämänlaatua. Löytyi mm. se syy, miksi Nuppu on syksyn aikana päätynyt niin sporttiseen kuntoon. Siitä on kehittynyt suoranainen atleetti. Kilpirauhanen oli lähtenyt ylikierroksille. No, Nuppu on jo 14 vuotias, joten ikä alkaa hänelläkin tehdä tepposia. Kilpirauhasen liikatoiminta on yleinen vanhenevien kissojen sairaus. Lääkitys kahdesti päivässä kuuluu nyt Nupun rutiiniin.

”Mitä? Mitkä ihmeen ylikierrokset?”, kyselee Nuppu.

Silvert puolestaan oli vallan tyytyväinen omaan hammashuoltoonsa. Palauduttuaan aulatiloihin jälkilääkityksen jälkeen, Silvert kävi moikkaamassa kaikki tutut. Se kiersi kaikki hyllyt ja lauloi aariaa oopperasta ”syöminen on taas mukavaa” kuin kertoen, että menkää te muutkin ihmeessä hammashuoltoon… Muutaman poskihampaan poisto oli kummasti piristänyt kollia!

Nyt hampihuoltoon kaikki kaverit! Tuumaa Silvert, joka on tullut Kattilaan jo vuonna 2008.

Kuinka sinäkin voit osallistua näihin ”bileisiin”?

Kaikki pitkäaikaisasukkaat löytyvät meidän kummikissaosiosta. Kaikilta löytyy joku kummi, mutta aina mahtuu lisää kummeja. Ja jos joku haluaa jonkun ropon antaa, että saadaan näiden kissojen legot kuntoon, niin kissamme kehräävät kiitoksesta.


Kattilan keräystili on FI12 5680 0020 2544 35 (Osuuspankki).

Kattilaa ylläpitävällä Hämeenlinnan Kissojen Ystävät ry:llä on rahankeräyslupa, joka on voimassa 29.5.2018–23.5.2020 ja se on kohdistettu Kanta-Hämeen alueelle. Sen on myöntänyt Kanta-Hämeen poliisilaitos ja päätös on annettu 29.5.2016. Keräysluvan tunnus on RA/2018/523.

Kaikki keräyksen tuotto käytetään Kissakoti Kattilan ylläpitoon: vuokranmaksuun, kissanruokaan, eläinlääkärikuluihin, lääkkeisiin ja muuhun tarpeelliseen.

Teksti ja kuvat: Eliisa N.

Mustat nartut rokkaa tykimmin!

Hei! Täällä ois kaksi mustaa mimmiä. Me kaivattais jo uutta himaa. Me ollaan tutustuttu täällä Kattilassa keväällä 2017 ja oltu siitä lähtien kämppiksiä. Syntymävuodet on jotain 2015 ja 2016.

Astrid oli alkuun aika pukari ja saikin lisänimen bodyguard, mut se on nykyään jo ihan iisi friidu. Jos herkkuja on tarjolla, niin sitä voi vähän silittääkin. Mä olen Make ja viihdyin aika pitkään ton Astridin selän takana. Se kun puolusti muakin siinä ohessa. Nykyisin mä osaan jo puolustaa itseäni. Jos herkkupaloja on tarjolla annan sun takuuvarmasti vähän silittääkin. Me ollaan nätti pari, joskin me ei miksikään seinäruusuiksi suostuta. Kyllä se käpäläkin vielä heilahtaa, niin kuin rumpalin kapula, jos niikseen tulee.

Oisko sulla kivaa mestaa, mihin me voitais yhdessä muuttaa ja valloittaa samalla sun sydämes? Meillä ei varsinaisia muita erityisvaatimuksia ole. Toki me mielellämme tutustuttais suhun vähän pidemmän kaavan kautta. Oishan se nimittäin aika jännää nähdä, miltä oikea koti näyttää ja tuoksuu ja miltä oma ihminen tuntuu. Ja sohvan ja sängyn alustat tutkittais takuulla ensimmäiseksi. Leveä ikkunalauta ois toki kiva bonus. Vois turvallisesti tiirailla tipuja…

Meihin pääsee tutustumaan huoneessa nro 1.

 

Teksti ja kuva: Eliisa N.