No, neljä viikkoa sitten tilanne oli se, ettei yhtäkään vastaanottopaikkaa ollut enää vapaana. Mutta onneksi tilanne elää. Viikkojen kuluessa kissoja on saatu rokotettua, madotettua, kastroitua, steriloitua ja siirrettyä yleisosastolle. Yleisosastolta puolestaan on useita kissoja saanut uuden kodin. Joten karanteenissa on jälleen hiukan pelivaraa. Mutta kuten sanottu, tilanne elää koko ajan.
Yleisen neloshuoneesta on tullut varsinainen pentuvitriini. Alkusyksyn pentukatasrofin tuloksia on siirretty sinne yleisön nähtäville ja leikitettäviksi. Pentuja ikäluokassa 4 – 6 kk. Ja kyllä siellä yksi aikuinen emokin nimeltään Astrid lymyää. Hän ei kylläkään ole kaikkien pentujen äiti. Pennut ovat eri kesyysasteisia. Osa hakee huomiota ja silityksiä, osa on leikkiaddikteja ja osa pitää virkasähinää, mutta tykkäävät kuitenkin silittelystä, jos vain pääsee koskettamaan.
Seiskan kesy Ninja mielellään myös kotiutettaisiin, sillä hänellä on omassa käytössään koko yksiö. Hän ei oikein muiden kissojen seuraa hyväksy, siksi on yksin yksiössään. Kaipaa ehdottomasti ihmisseuraa ja silityksiä sekä sitä loppuelämän kotia.
Kutoseen on myös siirtynyt uutta nuorta porukkaa Pertun ja Ullan seuraksi. Iittalalaisia 4 kk ikäisiä pentuja. Sinne avautui tilaa, kun vanhat herrat Viljo ja Veikko saivat vihdoin uuden kodin. Onnea muuten äijille. Neljä kuukautta se kodinetsintä kesti, mutta kun sattui oikeanlainen ihminen kohdalle, niin homma nytkähti eteenpäin.
Aulatiloihin on siirtynyt mm. upea Olli-kolli. Samoin vähän aremmat Pilkku ja Romeo. Parin viikon aikana on myös aulan kollien arvojärjestystä hiukan päivitetty eli pientä nahinointia ja murinointia on esiintynyt. Mutta taas on ”rauha maassa”.
Olli
Pilkku
Romeo
Paljon bloginäkyvyyttä saanut Vaniliakin pääsi vihdoin uuteen kotiin ja omaan rauhaan. En tiedä mikä sen kodinsaannissa oikein mätti. Onhan Vanilia omanlaisensa persoona, mutta niinhän kaikki kissat ovat. Mutta että kesyn perusterveen kissan kotiuttaminen kestää kuukausikaupalla, kun sopivaa kotia ei löydy, sitä on välillä vaikea käsittää. Oliko sen yhdeksän vuoden ikä oikeasti niin suuri kynnys ihmisille?
Kodin saaneita viimeisen kuukauden aikana ovat mm: Viljo, Veikko, Jytky, Pörrö, Tyyli-Lyyli, Visa, Kamu, Isoveli, Vanilia, Hermanni, Unelma, Nestori, Tiuku, Aasa, Loki ja Hannibal. Paljon onnea ja iloa uusiin koteihin!
Siellä se on, hyllyn päällä, tyylikkään harmaa smaragdisilmä. Tämä kaunis tyttö on osunut monen vierailijan silmiin ja moni olisi halunnut silitellä sitä. Rölli on kuitenkin vähän hitaasti lämpiävää sorttia ja onkin läväyttänyt tassulla liian lähelle tulijoita.
Rölli on viettänyt aikaansa Kattilalla aivan liian pitkään, jo vuodesta 2009 lähtien. Rölli omaisi mahtavan potentiaalin kesyyntyä. Hän tarvitsisi ehdottomasti jatkuvaa henkilökohtaista huomiota edistyäkseen. Sitä emme pysty Kattilalla hänelle takaamaan. Haemmekin hänelle nyt kärsivällistä ja asiantuntevaa aikuiskotia, jotta kesyyntyminen pääsisi kunnolla vauhtiin. Tyttö on perso kinkulle ja PartyMix herkkunappuloille. Niiden kanssa Rölliä saa lähestyä. Läpsiminen on muutenkin jo vähentymään päin. Silittämiseen on kuitenkin vielä hiukan matkaa.
Muutaman kuukauden kärsivällisyydellä tästä smaragdisilmästä tulee kyllä ihan täyspäinen kotikissa. Sylikissaa emme hänestä lupaa, mutta arvonsa tunteva paronitar aivan varmasti. Aatelinen, joka oppii arvostamaan palvelijoitaan ja suomaan helliäkin hetkiä, kunhan saa tehdä sen omassa tahdissaan.
Koska tämä Rölli on sarjassa ”semiarka”, ei sitä ihan mihin tahansa voida kotiuttaa. Joudumme haastattelemaan tavallista tarkemmin kotiehdokkaat. Kerro siis taustatietosi sähköpostilla ja miksi juuri sinun kotisi olisi Röllille paras ja minkälaisen elämän voit hänelle tarjota. Kannattaa myös käydä katsomassa Rölliä livenä ellei vielä ole sitä tehnyt, niin tietää minkälaisesta leidistä on kyse. Tarjolla ainoastaan sisäkissaksi.
Sähköpostia saa laittaa osoitteeseen: kissakotikattila(at)gmail.com
”Ei mua nyt sentään joka välissä saa kuvata!”, toteaa arvon leidi.
Missä se Kullan ja Hopen lääkelista on? Flubenol on lopussa! Et viisis käydä hakemassa hanskoja varastosta? Voit sä pitää tästä kissasta kiinni, et mä saan antibiotin sille annettua?
8 ripulipotilasta, yksi silmätulehdus, 3 flunssapentua, 2 kattia toipumassa sterilointileikkauksesta, 3 odottamassa vientiä rokotukseen. Yksi loukutettu katti köhii, mutta flunssaoireita ei ole, aloitetaan matokuuri. Tämä päivä on matokuurin osalta helpompi. Edeltävänä päivänä oli madotuksessa 16 kissaa.
Tavallinen päivä karanteeniosaston arkea. Jos nyt tavallisesta päivästä voi edes puhua, sillä tilanne karanteeniosastolla elää jatkuvasti. Yhtenä hetkenä osastolla saattaa olla vain kaksi kissaa, seuraavana 20.
Leikkuuta
Onko kellään autoa, että saataisiin pari kissaa vietyä eläinlääkäriin? Yksi häkki olisi tyhjänä, voisko 8 huoneen aikuisista jonkun leikkauttaa? Yhden kissan sterilointi/kastrointileikkaus maksaa n. 100€. Kaikilta tytöiltä poistatetaan samalla myös kohtu. Näin löydetään samalla mahdolliset märkäkohtutapaukset. Kohtutulehdus voi pitkään olla oireeton tai näkyä kivun aiheuttamina käytösongelmina. Käytännössä ainoa hoitokeino on kohdunpoisto. Hoitamattomana kohtu voi pidemmällä tähtäimellä puhjeta ja aiheuttaa kuoleman. Se on etenkin steriloimattomien ikäkkäämpien kissojen ongelma. Tänäkin syksynä on sterilointien yhteydessä löydetty kaksi märkäkohtutapausta. Molemmat olivat 9-vuotiaita tyttöjä.
Mm. 9 vuotiaalta Milli-tyttöseltä löytyi steriloinnin yhteydessä märkäkohtu, joka luultavimmin on ollut agressiivisen käyttäytymisen syynä. (kuva: Eliisa N.)
Siivousta
Astuessani karanteeniosastolle tai erkkaan, kuten me sitä tuttavallisesti kutsumme, teen saman kuin muutkin hoitajat: desifoin käteni ja kenkäni. Haen kaapista työpaidan. Useimmat käyttävät talon työvaatteita, paitaa ja housuja. Kissoja käsitellään kertakäyttöhanskoin tai järein rukkasin. Useiden häkkien kohdalla käytetään myös paperikuitukankaista suojaessua. Essu on häkkikohtainen. Seuraavaan häkkiin siirryttäessä essu vaihtuu kulloisenkin häkin omaan essuun. Hanskat vaihdetaan uusiin häkistä toiseen siirryttäessä. Yksi käsinelaatikko ei moneksi päiväksi riitä. Jokaisella häkillä on myöskin omat välineensä: hiekkalapio ja harja/rikkalapioyhdistelmä.
Jokainen häkki siis siivotaan päivittäin. Aloitan tavanomaisen häkin siivouksen. Vedän kertakäyttöhanskat käsiini. Kerään ruoka- ja vesikupit häkistä tiskiin. Kirjaan ylös mitä kissa on syönyt. Otan häkin oman hiekkalapion ja käyn hiekkalaatikon läpi ja poistan paakut ja kakat, kaadan hiekat uuteen laatikkoon. Teen huomioita ulosteista: määrä ja laatu. Kirjaan kaiken ylös. Vetelen harjalla irtoroskat rikkalapioon ja pois. Tarkastan petivaatteet ja vaihdan tarvittaessa. Tällä kertaa petivaateet on siistit. Siisti kissa. Haen virgon-liuokseen kastellun rätin ja pyyhin lattian, seiniä ja edusverkon. Silittelen ja juttelen välissä kissalle ja tarkailen sen terveydentilaa. Rätti menee roskiin välittömästi käytön jälkeen. Tiskaan ja desifioin kupit ja laitan kissalle uudet ruoat ja vedet. Lopuksi pesen ja desifioin siivousvälineet ja palautan ne omalle paikalle häkin viereen sekä pesen käytetyn hiekka-astian.
Ruokintaa
Aikuiset saavat ruoan pari kertaa päivässä, emot ja pennut jopa kolmasti. Ruokavalio karanteenissa on vähän erilainen kuin yleisellä puolella. Pennut saavat tietysti penturuokaa ja aikuiset yleensä pussiruokia. Huonosyömäisiä kissoja autetaan ruokkimalla niitä suoraan suuhun diettivellillä tai sheba finessestä tehdyllä vellillä. Myös laktoositonta kermaviiliä käytettään. Sitä hankitaan isoina sangollisina. Paljon käytetään ”vesikanaa”, jossa siis on vettä ja oikeaa kanaa ja joissain tapauksessa myös vähän riisiä. Sitä saa ostettua sekä pusseissa että tölkeissä. Se sopii monelle ruokarajoitteiselle sekä pennuille ja ripulipotilaille.
Lääkintää ja karanteenihuoltoa
Karanteeniosastolle sijoitetaan kaikki Kattilalle tulevat uudet kissat. Löytökissat pidetään siellä lakisääteinen 15 vrk. Täytyy muistuttaa ettei Kattila ole varsinainen löytöeläinpaikka. Emme saa mitään korvausta kaupungilta löytöeläimen vastaanottamisesta. Kesyn löytöeläimen kohdalla ensisijainen paikka onkin virallinen löytöeläinkoti, joiden tiedot löytyvät asuinkaupungin tai -kunnan verkkosivuilta. Kattila toimii kissojen turvakotina niille, joilla ei omaa kotia ole.
Kotoa tulleet sekä loukutetut kissat viettävät ensiviikot karanteenissa, jossa niiden terveyden tilaa voidaan arvioida ja suorittaa madotukset, rokotukset ja leikkauttaminen. Ulkoa tulleet aikuiset kissat saavat kolme matokuuria yleensä 10 päivän välein. Pennut ja emot täytyy madottaa sitäkin useammalla matokuurilla. Yskiminen ja turkin hilseily voi olla myös merkki matotartunnasta. Yksi kolmen madotuksen setti maksaa kissasta riipuen 5-15 euroa. Viimeisen kolmen kuukauden aikana matokuurit on saanut n. 40 kissaa.
Jokainen kissa niin pentu kuin aikuinen saa rokotukset. Joillakin kotoa tulleilla kissoilla voi rokotukset olla voimassa ja siitä todistuksena tulee mukana rokotuskortti. Kaikki muut kohtaavat eläinlääkärin ja rokotetaan. Syksyn aikana on rokotettu n. 40 kissaa. Yhden rokotuksen hinta on n. 50€. Rokotusjonossa on edelleen useita kissoja. Joten eläinlääkärilaskua on tulossa lisää. Kissoja ei voida päästää yleisosastolle ennen kuin rokotukset ja madotukset ovat kunnossa ja kissa näiltä osin luovutuskuntoinen.
Karanteeniosastolla hoidetaan myös sairastuneet kissat. Tyypillisiä sairauksia ovat flunssa, silmätulehdus ja ripuli. Jonkin verran myös muita virus-sairauksia esiintyy. Yleisimmät lääkkeet ovat erilaiset antibiootit, silmätipat ja korvatipat. Yksi antibioottikuuri maksaa 7 eurosta ylöspäin. Tänä syksynä antibiootteja on saanut ainakin 40 kissaa erilaisiin sairauksiin. Kyseessä ovat olleet nimenomaan vastatulleet kissat. Joka kerta tarvitaan vähintäänkin eläinlääkärin konsultaatio. Hätätilanteissa otetaan eläinlääkäriaika sieltä mistä sen nopeiten saa, jottei kissa joutuisi kärsimään.
Pieni flunssapotilas
Pieniä ripulipotilaita
Muutaman kerran vuodessa törmätään tilanteeseen, jossa kissalle ei eläinlääkärikään mitään mahda. Löytyy mm. syöpää, vakavaa anemiaa, vakava sydänvika. Ne ovat niitä harvoja tilanteita, jolloin joudumme tekemään raskaan päätöksen ja laittamaan kissan piikille.
Jotkut terveysongelmat voidaan hoitaa myös yleisosastolla, esim. kipulääkitys. Varsinkin vanhemmilla yli 10 vuotialla kissoilla alkaa esiintyä lonkan ja selkärangan kulumaa ja kissa saattaa silloin tarvita kipulääkekuurin. Se ei kuitenkaan edellytä hoitoa karanteenissa. Samoin astma ja lievät munuais- ja allergiaongelmat voidaan hoitaa yleisosastolla. Silloin tosin kissa saa huoneen, eikä sen anneta viipottaa aulassa vapaana. Tarttuvat taudit hoidetaan aina karanteeniosastolla.
Eläinlääkäri kotikäynnillä
Autolliset vapaaehtoiset käyttävät kissoja eläinlääkärissä tarpeen mukaan. Toisinaan meillä käy paikan päällä eläinlääkäri ”kotikäynnillä”. Tämä koskee lähinnä yleisosastolla olevia kissoja, joita on välillä vaikea saada kiinni. Hän antaa kissoille rauhoituspiikin ja tekee alkututkimuksia ja pieniä toimenpiteitä paikanpäällä. Jotkut aremmat kissat täytyy myös rauhoittaa, ennen kuin ne voidaan laittaa kuljetusboksiin eläinlääkäriin vientiä varten. Viime käynnillä eläinlääkäri rauhoitti 7 kissaa ja teki pientoimenpiteitä ja tutkimuksia aulan pöydillä, lasku oli n. 500€. Siinä alkaa rahastonhoitajalla valua kylmä hiki…
Päivän päätteeksi karanteeniosaston yleistilat siivotaan ja roskat viedään pois. Riisun työpaidan, heitän hanskat roskikseen ja desifioin kädet. Desifioin vielä kenkäni ja sitten olen itsekin valmis lähtemään kotiin.
Iltavuorossa oleva vapaaehtoinen tulee tekemään loput työt: antamaan tarpeelliset iltalääkitykset ja lisäruokinnan. Ilta-aikaan näkyviin tulevat myös yleisen osaston aremmat kissat, jolloin niiden terveydentilaa pystyy myös tarkemmin seuraamaan.
Osastolla työskentelee osa-aikainen palkkatyöntekijä, pieneläinhoitajaharjoittelijoita sekä harjaantuneita vapaaehtoisia. Osasto on yleisöltä suljettu. Vain poikkeustapauksissa voidaan vierailijoita päästää osastolle. Myös yleisen osaston työntekijät joutuvat joka kerta erikseen kysymään, voivatko he astua sisään. Tilanne saattaa nimittäin muutua sekunneissa. Älkää siis pahastuko, jos joku teille on puhelimessa antanut luvan, mutta paikan päälle tullessanne se evätään. Puhelimeen vastaaja tai yleisellä osastolla työskentelevä ei aina tiedä karanteeniosaston sen hetkistä tilannetta.
Kuvitus: Mikaela Holmberg /ByMikaelas
Teksti: Eliisa N.
Astun sisään pääovesta. Aulan poikki vilistää pari kattia vimmattua vauhtia ja kiipeävät pikavauhtia putkien päälle. Poika tulee jalkoihin kiehnäämään. Silitän sitä varovasti. Hän on paikan kingi tai niin hän ainakin luulee olevansa.
Ruoka- ja vesiastiat on juuri kerätty tiskiin. Kymmenien kuppien jokapäiväinen pesu on alkanut. Inga on syventynyt hiekkalaatikoiden maailmaan. Yleisellä puolella on lähes 30 hiekka-astiaa, jotka seulotaan päivittäin. Laatikot pestään joka toinen päivä. Hiekka vaihdettaan, jos se menee kovin mujuiseksi, muutoin ainoastaan lisäillään. Yksittäisissä huoneissa hiekka vaihtuu aina kun huoneen asukkaat vaihtuu. Kuukaudessa hiekkaa kuluu n. 400 kiloa. Hankimme sitä 1000 kilon lavoina. Hiekan pitää olla mahdollisimman vähän pölyävää sekä kissojen että työntekijöiden vuoksi. Savipölyä ei ole kiva hengittää päivästä toiseen.
Kissat katoavat ylämaailmoihin. Syy on imurin. Aulan ja keittiön lattiat imuroidaan päivittäin. Huoneet lakaistaan ja kaikki paikat luututaan. Tiskikone hurisee ja pesukone pauhaa. Lattiarättejä ja työvaatteita pestään päivittäin. Pesuhuoneessa on käynnissä hiekkalapioiden pesu ja desifiointi ja tietenkin se käytetyiden hiekkalaatikoiden pesurumba.
Yleinen osasto eli yleisölle avoin tila käsittää aulan, keittiön, yhden avoimen huoneen, sekä 5 ovella suljettavaa huonetta. Tällä alueella asustaa tilanteesta riippuen 50 – 70 kissaa. Avaan herkkupussin ja ympärilleni pyrähtää saman tien 10 kissaa ja meinaan kompastua Inkkuun, talon suurimpaan kolliin. Minua lähestyy vähän ujompiakin katteja: Paapero, Oiva, Pilkku, Ulla ja moni muu. Sitä kissat eivät kylläkään tiedä, että tämä on osa kesytystyötä. Reppuli on niin tohkeissaan herkuista, että huomaamattaan syö niitä suoraan kädestäni vaikka muuten ei anna vielä koskettaa.
Tänään meillä on onnea ja töissä on peräti neljä harjoittelijaa ja kaksi vapaaehtoista, joista 2 karanteeniosastolla ja 4 yleisellä. Jos vain aikaa jää yritämme jutustella kissojen kanssa. Marja menee kahvikuppinsa kanssa 7-huoneeseen ja rupatelee siellä kahden tyttökissan, Vixun ja Vanilian kanssa. Minä vietän kahvitaukoni Milli-tyttösen seurassa. Milli opettelee luottamaan uudestaan ihmisiin. Hermostuneesta neitosesta on tullut jo varsin utelias. Tämä on viikkojen työn tulos.
Joku huutaa minua. Ystävällinen rouva on tuomassa tavaraa. Kassillinen lakanoita siirtyy varastoon tulevaa käyttöä varten, samoin kassillinen kirpputorille menevää tavaraa. Juttelemme tovin ja rouva silittelee Reiskaa, joka on aina valmis rapsutettavaksi. Reiska on meidän paras työntekijä. Kolli on kesyttänyt monta ujompaa kattia kotiutuskelpoiseksi. Huomaamattani kello on livahtanut jo yli kahdentoista eli virallinen aukioloaika on alkanut.
Avoimet ovet klo 12 – 15
Nuori pari tulee kysymään mahdollisuutta adptoida kissa. Lyhyen juttutuokion aikana tulee ilmi, että he haluavat kissan, jonka voi päästää yksin ulkoilemaan. He lähtevät pettyneenä pois, kun kerron ettemme luovuta kissoja vapaasti ulkoilevaksi. Taajama-alueella sellainen olisi kissalle vaarallista.
Vaihdamme aulassa petivaatteita puhtaisiin. Joku on puklannut tyynylle, siivoamme samalla seinään ilmaantuneen kusivanan. Vaikka kollit ovat leikattuja, niin joku välillä intoutuu merkkaamaan reviiriä. Päätämme vaihtaa myös aulan maton, sillä se on muutaman päivän aikana ehtinyt tuhriintua. Kaikki tuhriintuneet petivaatteet joutuvat roskikseen. Toisaalta hygieniasyistä, toisaalta siksi, ettei resurssit riitä kaiken pesemiseen, pyykkäämiseen ja kuivattamiseen. Onneksi ihmiset lahjoittavat meille puhtaita vanhoja petivaatteita ja pyyhkeitä. Puhdas mattokin löytyy varastosta. Se on kulmasta vähän rikki, mutta kelpaa hyvin aulaan. Yksi harjoittelijoista korjaa kiipeilytelinettä. Toisella on meneillään rättisulkeiset, jossa lakana leikataan siivousräteiksi. Lattiarättejä lukuunottamatta kaikki rätit Kattilassa on kertakäyttöisiä.
Sisään saapuu vanhempi herra. Hän on joutunut laittamaan 15 vuotiaan kissansa piikille. Surku juttu. Hän hämmästelee kissapaljoutta ja osoittelee katonrajaan. Juu, kyllä. Siellä on aika montakin kissaa viettämässä siestaa. Mietimme hänen toiselle kissalle uutta kaveria. Kerrostaloasunto ja verkotettu parveke. Esittelen muutamaa kissa ja kyselen kaikenlaista tarpeellista, jotta voisin suositella oikeanlaista kissaa. Sovimme että hän tulee viikonloppuna uudestaan, silloin paikalla olisi henkilö, joka voisi tehdä sopimuksia kissoista.
Kello lähestyy kahta. Pöytään kannetaan kissanruokaa: purkkeja ja pusseja. Alkaa Kattilan odotetuin hetki. Lautanen toisensa perään täytyy märkäruoasta. Koska Leevi sai pari päivää sitten kodin, saamme työskennellä tänään ilman että nelijakainen laaduntarkastaja kävelee pöydällä tutkimassa puolivalmiita lautasia. Päivittäin ruokaa, sekä märkäruokaa että raksuja, kuluu yhteensä n. 20 kg. Eli n. 600 kg kuukaudessa.
Raksut ovat pääsääntöisesti eläinkaupan tavaraa. Osalla kissoista on sen verran herkkä vatsa, ettei se kestä markettiraksuja. Märkäruokaa on laidasta laitaan. Niin marketti- kuin eläinkaupan tavaraa. Viikoittain kissat saavat myös aitoa lihaa joko suikaleina tai jauhettuna. Tänään tarjolla on niin Latzia, Kitekattia kuin Applawsia. Jaetaan myös muutama lautanen jauhelihaa. Menu riippuu siitä mitä on lahjoitettu. Sen lisäksi myös ostetaan ruokia tarpeen mukaan. Toisinaan joku kissa tarvitsee erikoisruokavalion esim. munuaisongelmien takia. Sekin pyritään järjestämään. Tänäänkin kissat hyökkäävät ensiksi jauhelihan ja Latz-pussiruoan kimppuun. Purkkiruoasta ei tykätä niin paljon, joten se jää vielä lautaselle. Myöhemmin illalla arimmat kissat tulevat ilmastointiputkien päältä. Ne uskaltautuvat syömään vasta kun talo on hiljentynyt.
Puhelin soi. Mieshenkilö tiedustelee loukkua lainaan. Pihamaalla on pyörinyt kissa kesästä alkaen. Turkki on takkuinen. Kissa ei ole ollut ihmisen hoivissa toviin. Sovitaan loukun lainasta. Sanon soittavani takaisin, koska hän ei pääse aukioloaikojen puitteissa tulemaan. Alan järjestellä paikalle henkilöä, joka voisi hoitaa asian illemmalla.
Kello 15 talo sulkeutuu. Sammutamme valoja, viemme roskat ja jätämme kissat toviksi yksin. Vapaaehtoinen iltavuorolainen tulee myöhemmin. Hän on lupautunut luovuttamaan loukun aiemmin soittaneelle miehelle. Hänelle jää myös antibiootin ilta-annoksen antaminen parille kissalle. Panen vielä rahastonhoitajalle viestin, että käsidesi on loppumassa ja sitten luikin samasta ovesta pihalle mistä aamulla tulinkin.
Sellainen lasku on syntynyt tämän syksyisestä pentukatastrofista. Syksyn tullen on Kattila täyttynyt viimeistä asiakaspaikkaa myöden. Ikäväksemme iso osa tulleista kissoista on vaatinut sairaanhoitoa. Isoja eläinlääkärilaskuja tulee nyt viikottain.
Pyöritämme toimintaa vapaaehtoisvoimin ja ainoastaan yksityisten ihmisten antamilla avustuksilla. Omaisuutta meillä ei ole. Kuukausittain maksamme toimitiloista vuokraa ja yhden osa-aikatyöntekijän palkan. Kaikista suurin vuosittainen menoerä on kuitenkin ELÄINLÄÄKINTÄKULUT.
Kissoja on syksyn tullen tullut sisään n. 10 kissan viikkovauhtia. Kissoja steriloidaan, kastroidaan, rokotetaan ja akuutteja sairauksia hoidetaan päivittäin. Jos kukaan on koskaan eläinlääkärillä käynyt, niin tietää että satalappunen on pieni raha. Ja akuuteissa tilanteessa ei ole aina varaa valita sitä halvinta vaihtoehtoa, vaan lääkärinaika on otettava sieltä, mistä satutaan nopeiten saamaan.
Esitämmekin nyt hartaan pyynnön. Olisko teillä ihmisillä mahdollisuus auttaa meitä lahjoituksilla, saadaksemme kasautuneet eläinlääkärikulut maksettua. Olemme kiitollisia kaiken kokoisista summista.
Tämän toivomuksen esittää myös Nuppu, joka sekin on tänä syksynä joutunut käymään useamman kerran lääkärissä satutettuaan selkänsä. Toivomukseen yhtyy myös Nestori, Tiuku, Obama, Vappu, Jonatan, Musu, Leevi, Jesper, Pentti, Jasper, Mutti, Relli, Kitti, Tutu, Feta, Hannibal, Pörri, Muru, Perttu, Veikko ja lukuisat muut eläinlääkintälaskua kasvattaneet katit.
pieni pala pentukatastrofista
Rahalahjoitukset voi osoittaa:
Kattilan keräystili on FI12 5680 0020 2544 35 (Osuuspankki).
Kattilaa ylläpitävällä Hämeenlinnan Kissojen Ystävät ry:llä on rahankeräyslupa, joka on voimassa 24.5.2016–23.5.2018 ja se on kohdistettu Kanta-Hämeen alueelle. Sen on myöntänyt Kanta-Hämeen poliisilaitos ja päätös on annettu 24.5.2016. Keräysluvan tunnus on RA/2016/184.
Kaikki keräyksen tuotto käytetään Kissakoti Kattilan ylläpitoon: vuokranmaksuun, kissanruokaan, eläinlääkärikuluihin, lääkkeisiin ja muuhun tarpeelliseen.
Voi kuinka ihania kullannuppuja! Paitsi että ne on varustettu kukin 18 veitsenterävällä kynnellä ja naskalihampailla, eivätkä ole tottuneet ihmisen käsittelyyn. Siinä vaiheessa osa ihmisistä perääntyy kiireen vilkkaa. ”Ai ne ei olleetkaan kesyjä!”
En tullut kuvanneeksi projektin alussa käsivarttani ja hartiaani. Mutta sanat lievästi raadeltu antavat jonkinlaisen kuvan tutustumisen ensimetreistä. Toki pennut ovat ihania silloin kun ne ovat kesyjä, mutta jonkun pitää ensin saattaa ne siihen kuntoon.
Kädet desifioidut, ohuet kertakäyttöhanskat käsissä, paperinen suojakaapu päällä ja viime silauksena, jos muistaa, rukkaset kädessä. Aina ei rukkasia ole muistanut tai viitsinyt pukea, siksi raatelun jäljet. Parin ensimmäisen kerran jälkeen rukkaset kyllä muisti, mutta ei nekään olkapäälle asti ulotu.
Ensimmäisessä kohtaamisessa pentu sähisee ja räkii, on pakokauhuinen ja tempoileva. Pentu napakasti syliin ja pitelen siinä. Tavoite on että pakokauhu asettuu ja toisen käden voi vapauttaa rauhoittavaan silittelyyn. Sylin lämpö, sydämen lyönnit ja muuten rauhallinen tilanne tyynnyttävät pennun, jos ei ensimmäisellä kerralla, niin jollakin seuraavista.
Ensimmäinen huippuhetki on, kun kuulee ensimmäisen kehräysäänen. Kissan korvat ovat pystyssä ja sen kroppa rentoutuu. Sitä fiilistä on vaikea voittaa. Siinä unohtuu se, että hetkeä aiemmin kynnet on olleet kaivautuneina minun olkapäähäni ja ranteessani on pienet naskalihampaan jäljet. Mitä pienistä. Mutta siihen kehräyksen saavuttamiseen voi kulua useita kesytyskertoja.
Tätä työtä ei tee siksi, että oi kun on ihanaa räplätä pieniä pentuja. Tätä tekee siksi, että tuolla karvakerällä olisi tulevaisuus. Silloin ei säiky, eikä anna pienen raatelun haitata. Kun päivän 9 kissan kesytyssessio on ohi, puretaan varusteet päältä, desifioidaan kädet jälleen, mennään pesemään käteen tulleet haavat ja haetaan ensiapukaapista haavanhoitotarvikkeet. Sitten onkin aika istahtaa kahvikupposen ääreen hetkeksi.
t. Eliisa, yksi vapaaehtoisista kesyttäjistä.
Ps. Pentujen kesytysmenetelmiä on useita, rajoituksensa tuo käytettävissä oleva aika ja tilat. Tässä kuvailtu tapa on vain yksi monista, mutta osoittautunut useimmissa tapauksissa toimivaksi.
Etsitkö energistä kaveria kotiisi? Katse Hippeen PÄIN!
Hippe korjattiin talteen kujilta kulkemasta pari kuukautta sitten. Omistajaa ei löytynyt. Iästä tai taustoista ei siis ole mitään tietoa. Tämä nuori tai nuorekas leikattu kolli etsii siis uutta kotia ja kaksijalkaista leikkikaveria.
Koska hän on vähän dominoivaa sorttia kissalaumassa, olisi haussa paikka ainoana kissana talossa. Tällä katilla riittää virtaa. Useammanlaiset lelut ovat pojun mieleen, mutta varmaan ylitse kaiken on laserpointteri. Katti jaksaa metsästää valopistettä. Luultavimmin leikittäjä väsyy ennen Hippeä.
Kissa on kesy ja silityskelpoinen. Olisiko sydämessäsi tilaa juurikin yhdelle kollille. Tule leikittämään Hippeä! Ja varmistumaan siitä, että tässä se on: Sydämeni valittu.
Kysy henkilökunnalta adoptiomahdollisuudesta lisää. Annetaan ainoastaan sisäkissaksi, ettei tarvitse ruveta uudestaan pyydystämään turvaan… Verkotettu parveke on toki sallittu.
Tulin Kattilalla käymään loppuvuodesta 2012. Olin juuri muuttanut Hämeenlinnaan. Otin jo ennen muuttoa selvää, löytyykö Hämeenlinnasta löytöeläinkotia. Olin edellisellä kotipaikallani Itä-Suomessa toiminut eläintensuojeluyhdistyksen kissojen sijaiskotina vuodesta 2009 alkaen. Alun perin kiinnostukseni kissojen hoitoon lähti kissojen luonteesta ja niiden kyvystä tehdä ”tassuterapiaa” eli siis vähän itsekkäistä syistä. Vuosien saatossa viehätykseni ja tietoni kissoista on edelleen kasvanut runsain mitoin. Omaa kissaa minulla ei koskaan ole ollut.
Kattilalla aloitin vapaaehtoisurani niistä Kattilan perustöistä eli siivoamisesta ja ruokkimisesta. Vähitellen aloin tehdä tuttavuutta arempien kissojen kanssa. Ja mitä enemmän onnistumisia kissojen kanssa on tullut, sitä enemmän se on motivoinut minua kuntouttamaan ja kesyttämään kissoja. Sitten kuvioon tuli myös Kattilan vaativampien töiden opettelua eli karanteeniosaston hoitamista ja kissojen lääkintää.
Nykyisin luottoa löytyy niin paljon, että minua jopa odotetaan Kattilalle kesytysprojekteja tekemään. Kesytyksessä ei pidä pelätä pieniä nirhaumia. Huutaa ei saa vaikka kissa purisi, koska se pelästyttäisi aran kissan entisestään. Kissan luottamuksen saaminen on aikaa vievää. Varsinkin arat aikuiset kissat ovat haasteellisia. Mutta minä pidän työstäni. Jokainen askel kissan kesyyntymisessä on aina suuri voitto. Se on myös palkkio työstä. Se, että arka kissa suostuu ensimmäistä kertaa räppäämättä haistelemaan kättäsi, voi olla hyvinkin pitkä-aikaisen työn tulos. Hyvä esimerkki on Karvinen, joka aluksi oli hiukan agressiivinenkin. Nyt katti suorastaan kerjää huomiota (ja herkkupaloja). Tiedän näkemättäkin, että Karvinen on huomannut minun tulleen taloon. Poju laulaa omintakeisella äänellään ja hetken kuluttua loikkii putkien päältä jalkoihini pyörimään. Nykyään saan jopa nostaa hänet syliin.
Toinen spesialiteettini Kattilalla on kirjoittaminen. Viimeisen vuoden aikana useimmat Kattilan blogitekstit ovat olleet minun käsialaani. Sen lisäksi kuvaan ja videoin kissoja. En ole koulutettu ammattilainen, mutta hyvää harrastajatasoa. Tai niin ainakin muut sanovat.
Jos sinullakin on kiinnostusta kissoja kohtaan, niin tule Kattilalle vapaaehtoiseksi. Helpointa on aloittaa Kattilan yleisen osaston perustöistä. Siivoamista, ruokintaa ja kissojen kanssa seurustelua. Jos sinulla on jokin erityistaito, voit tarjota myös sitä käyttöömme. Kun huomaamme Sinun kykysi talon töissä ja kissojen kanssa toimimisessa, voit päästä myös vaativampiin töihin. Minut se on johdattanut mm. noihin haasteellisempiin kissankesytysprojekteihin.
t. Eliisa, yksi vapaaehtoisista.
”Ihanaa, että joku uskaltaa silittää minuakin” totesi Vitsu, kun sylissäni makasi. Tämä kesy neiti osasi olla välillä äreä, mikä sai osan työntekijöistä välttelemään häntä. Temperamenttinen Vitsu on onnekseen saanut jo kodin.
Inkulla on käynyt hyvä tuuri. Inkku on saanut oman kissakummin. Kaikilla Kattilan kateilla sellaista ei kuitenkaan vielä ole. Tutustutaanpa Inkkuun ja hänen kummiinsa Anneliin.
Anneli on ollut kummina jo neljälle kissalle ja nyt on menossa viides. Voidaan siis puhua oikeasta sarjakummista. Edelliset kummikissat (Hellu, Läiskä, Make ja MauMau) ovat saaneet jo kodin. Kummiksi Anneli päätyi kuultuaan eräältä vapaaehtoiselta kummitoiminnasta. Anneli on itse enempi koiraihminen, mutta kaltoin kohdellut löytökissat ovat varastaneet osan hänen sydämestään.
Niinpä homma on edennyt luontevasti. Aina kun edellinen kummikissa on saanut kodin, on uusi kummikissa tullut kuvioon mukaan. Anneli antaa pienen summan rahaa kummikissaansa varten kuukausittain ja leipoo lisäksi Kattilan myyjäisiin myytävää. Kummikissaansa Anneli tapaa lähinnä myyjäisissä käydessään. Tällä kertaa Anneli kuitenkin tuli tapaamaan kummikattiaan Inkkua ihan varta vasten.
Kummin tuliaiset
Inkku ja Anneli
Kaverille myös
Inkku pyyhältääkin paikalle, onhan kummitätillä herkkusapuskaa tarjolla: kanaa. Inkku puskee jalkaa ja kiehnää ympärillä. Inkun paras kaveri Karvinen tulee puskemaan Inkun kanssa. Pojat nuuhkivat ja puskeva toisiaakin ja kisailevat broilerin suikaleista kuin veljekset konsanaan. Omia sisaruksia Inkulla ei olekaan.
Inkku tuli Kattilaan 3.10.2013 pienenä pentuna. Emon lisäksi Inkulla oli 4 sisarusta. Ne loukutettiin metsästä Aulangon kievarin läheisyydestä. Harmillisesti koko pentue sairastui äkillisesti ja Inkku oli sisaruksista ainoa, joka selvisi sairaudesta hengissä. Sisukas kaveri. Pienestä rääpäleestä on kasvanut komea n. kolme vuotias kolli. Se onkin nykyisin yksi Kattilan kookkaimista kissoista.
Emo sai kodin kesyynnyttyään. Inkku on alkanut kesyyntyä vasta nyt. Aikaisemmin se vietti enimmäkseen aikaa keittiön kaapiston päällä. Viime aikoina Inkku on yhä useammin alkanut vierailla lattiatasolla myös ihmisten ollessa paikalla. Jääkaappia ei voi avata, ilman Inkun ilmaantumista jääkaapin kohdalle. ”Oiskos mulle kinkkua?” – kuuluu äänetön kysymys. Silityksetkin ovat alkaneet kelvata. Inkku on suuri, mutta hyväluonteinen poju. Se tulee toimeen toisten kissojen kanssa. On ollut ilo seurata sen ystävystymistä Karvisen kanssa. Inkku on siis siirtynyt statukselta ”arka” statukselle ”semikesy” eli potentiaaliseksi uuden kodin hakijaksi. Mieluiten se lähtisi uuteen kotiin kaverinsa Karvisen kanssa.
Inkku sisaruksineen 2013
Inkulla on tätä nykyä toinenkin kummi, Inga. Lisääkin kummeja mahtuu, ei meillä lasketa 🙂
Eikö sinulla ole mahdollisuutta ottaa omaa kissaa syystä tai toisesta? Haluaisitko kuitenkin taloudellisesti tukea, jotakin yksittäistä kissaa, sen odottaessa sitä pysyvää omaa kotia? Tule kissakummiksi! Voit itse määritellä tuen määrän ja valita kohteen. Kissat tarvitsevat taloudellisen tuen lisäksi myös seurustelu-, leikitys- ja kesytysapua, jota voit lisäksi halutessasi antaa.
Lisää tietoa kummitoiminnasta sivustollamme: Ryhdy kummiksi
Pennut saavat usein nopeasti kodin. Mutta pidemmän elämänkokemuksen omaavat kesyt kissat joutuvat odottamaan sitä useita kuukausia, toisinaan jopa yli vuoden. Se on aivan liian kauan. Voidaan puhua kissojen ikärasismista.
Minkä ikäinen on iäkäs kissa? Erään laskukaavan mukaan 2 vuotias kissa vastaa ihmisiässä 24 vuotiasta. Eli teini-ikä on juuri jäänyt taakse ja kasvukausi loppunut. Sen jälkeen 1 kissan vuosi vastaa noin 4 ihmisvuotta. Eli karkeasti 5 vuotias kissa on saman ikäinen kuin 36 vuotias ihminen. Vastaavasti 9 vuotias vastaa 52 vuotiasta ihmistä eli on keski-ikäinen. Tällä laskukaavalla 12 vuotias olisi nipin napin eläkeiässä.
Mutta hei! Monillahan elämä vasta alkaa kun eläkkeelle pääsee. Kattilan vanhimmat kissat ovat päässeet yli 18 vuoden ikään. Sinänsä 15 vuotta on jo hyvä kissan ikä ja kaikki siitä eteenpäin on pelkkää bonusta. Meillä 15 vuotiaat ovat eläkeläisiä. Ja yleensä niille ei enää uutta kotia haeta. Näitä ovat tällä hetkellä esimerkiksi Poika (n. 17 v.) ja Mirri (n. 18 v.). Ne saavat elellä Kattilalla niin kauan kun niiden terveys vaan kestää. Tästä on tullut niiden vanhuuden koti.
Mutta sitten on ikäväli 8-12 vuotta. Meillä on tälläkin hetkellä tämän ikäisiä kesyjä kissoja. Hekin ansaitsevat uuden kodin. Esimerkiksi Hurrrrmaava Vanilia tyttönen, 9v. Hänellä on kulunut uuden kodin etsinnässä jo 5 kuukautta. Annetaanpa hänen puhua vähän itsestään:
”Minäkö muka vanhus? Eihän 9 vuotta ole ikä eikä mikään. Ihmisiässä se olisi noin 50v. (No, ei noita viiskymppisiä ihmisiäkään näytetä enään aina työelämässä arvostettavan.) Mä olen sentään puolta nuorempi kuin Kattilan vanhin kissa. Mä vipeltäisin mieluusti jo uudessa omassa kodissa. Mutta ei. Jotkut tuijottaa mun IKÄÄNI.
Mä olin ensteksi täällä kutoshuoneessa yksin. Mut sitten ne sijoitti tähän pari herrasmieskollia kans, 10 ja 12 v. Nyt ne on vuorotellen käyneet vähän vonkaamassa, mutta mä niille kaapin paikan näytin. Mä olen sinkkuneiti ja ylpeä siitä.
Musta on aikaisemminkin jo tässä blogissa kirjoitettu. Mut mä vaadin uusintaa, kun toi kämpän haku tuntuu käyvän niin hitaasti. Aikuiskoti, kiipeilymahdollisuuksia ja verkotettu parveke, siinä on mun toiveet. Sylikissa en oikein ole, mutta silityksiä rakastan. Siistiksi noi hoitajat mua luonnehtivat. Huone on aina niin siisti. Mä en levittele hiekkoja lattialle.
Alkaa kyrsii, kun kukaan ei oo musta kiinnostunut. Sanoin tolle mun sihteerilleni, että panee tähän vielä linkit niihin mun kehräysvideoihini. Jää nimittäin vanha kehruu-Jenny kakkoseksi, kun meikä alkaa hurista. Luonnossa se ääni on vielä makeempi kuin tossa videolla.
No, neljä viikkoa sitten tilanne oli se, ettei yhtäkään vastaanottopaikkaa ollut enää vapaana. Mutta onneksi tilanne elää. Viikkojen kuluessa kissoja on saatu rokotettua, madotettua, kastroitua, steriloitua ja siirrettyä yleisosastolle. Yleisosastolta puolestaan on useita kissoja saanut uuden kodin. Joten karanteenissa on jälleen hiukan pelivaraa. Mutta kuten sanottu, tilanne elää koko ajan.
Sellainen lasku on syntynyt tämän syksyisestä pentukatastrofista. Syksyn tullen on Kattila täyttynyt viimeistä asiakaspaikkaa myöden. Ikäväksemme iso osa tulleista kissoista on vaatinut sairaanhoitoa. Isoja eläinlääkärilaskuja tulee nyt viikottain.
Etsitkö energistä kaveria kotiisi? Katse Hippeen PÄIN!
Inkulla on käynyt hyvä tuuri. Inkku on saanut oman kissakummin. Kaikilla Kattilan kateilla sellaista ei kuitenkaan vielä ole. Tutustutaanpa Inkkuun ja hänen kummiinsa Anneliin.
Pennut saavat usein nopeasti kodin. Mutta pidemmän elämänkokemuksen omaavat kesyt kissat joutuvat odottamaan sitä useita kuukausia, toisinaan jopa yli vuoden. Se on aivan liian kauan. Voidaan puhua kissojen ikärasismista.