Kuinka minusta tuli kissankesyttäjä Kattilalle

Tulin Kattilalla käymään loppuvuodesta 2012. Olin juuri muuttanut Hämeenlinnaan. Otin jo ennen muuttoa selvää, löytyykö Hämeenlinnasta löytöeläinkotia. Olin edellisellä kotipaikallani Itä-Suomessa toiminut eläintensuojeluyhdistyksen kissojen sijaiskotina vuodesta 2009 alkaen. Alun perin kiinnostukseni kissojen hoitoon lähti kissojen luonteesta ja niiden kyvystä tehdä ”tassuterapiaa” eli siis vähän itsekkäistä syistä. Vuosien saatossa viehätykseni ja tietoni kissoista on edelleen kasvanut runsain mitoin. Omaa kissaa minulla ei koskaan ole ollut.

Kattilalla aloitin vapaaehtoisurani niistä Kattilan perustöistä eli siivoamisesta ja ruokkimisesta. Vähitellen aloin tehdä tuttavuutta arempien kissojen kanssa. Ja mitä enemmän onnistumisia kissojen kanssa on tullut, sitä enemmän se on motivoinut minua kuntouttamaan ja kesyttämään kissoja. Sitten kuvioon tuli myös Kattilan vaativampien töiden opettelua eli karanteeniosaston hoitamista ja kissojen lääkintää.

Nykyisin luottoa löytyy niin paljon, että minua jopa odotetaan Kattilalle kesytysprojekteja tekemään. Kesytyksessä ei pidä pelätä pieniä nirhaumia. Huutaa ei saa vaikka kissa purisi, koska se pelästyttäisi aran kissan entisestään. Kissan luottamuksen saaminen on aikaa vievää. Varsinkin arat aikuiset kissat ovat haasteellisia. Mutta minä pidän työstäni. Jokainen askel kissan kesyyntymisessä on aina suuri voitto. Se on myös palkkio työstä. Se, että arka kissa suostuu ensimmäistä kertaa räppäämättä haistelemaan kättäsi, voi olla hyvinkin pitkä-aikaisen työn tulos. Hyvä esimerkki on Karvinen, joka aluksi oli hiukan agressiivinenkin. Nyt katti suorastaan kerjää huomiota (ja herkkupaloja). Tiedän näkemättäkin, että Karvinen on huomannut minun tulleen taloon. Poju laulaa omintakeisella äänellään ja hetken kuluttua loikkii putkien päältä jalkoihini pyörimään. Nykyään saan jopa nostaa hänet syliin.

Toinen spesialiteettini Kattilalla on kirjoittaminen. Viimeisen vuoden aikana useimmat Kattilan blogitekstit ovat olleet minun käsialaani. Sen lisäksi kuvaan ja videoin kissoja. En ole koulutettu ammattilainen, mutta hyvää harrastajatasoa. Tai niin ainakin muut sanovat.

Jos sinullakin on kiinnostusta kissoja kohtaan, niin tule Kattilalle vapaaehtoiseksi. Helpointa on aloittaa Kattilan yleisen osaston perustöistä. Siivoamista, ruokintaa ja kissojen kanssa seurustelua. Jos sinulla on jokin erityistaito, voit tarjota myös sitä käyttöömme. Kun huomaamme Sinun kykysi talon töissä ja kissojen kanssa toimimisessa, voit päästä myös vaativampiin töihin. Minut se on johdattanut mm. noihin haasteellisempiin kissankesytysprojekteihin.

t. Eliisa, yksi vapaaehtoisista.

Viltsu ja vapaaehtoinen
”Ihanaa, että joku uskaltaa silittää minuakin” totesi Vitsu, kun sylissäni makasi. Tämä kesy neiti osasi olla välillä äreä, mikä sai osan työntekijöistä välttelemään häntä. Temperamenttinen Vitsu on onnekseen saanut jo kodin.