Miso ja Kiisseli


Meiltä löytyy kotoa kaksi kotiutunutta ex-kattilalaista isosta Hauhon Disney-populaatiosta – erään hauholaisen talon pihapiiristä loukutettiin vuosien 2022 ja 2023 aikana Kissakoti Kattilaan turvaan yhteensä sata kissaa (siis 100!).



Tytöt Miso (ent. Pikku-Hiawatha) ja Kiisseli (ent. Narissa) olivat tosi arkoja, kun tulivat meille keväällä -23, koska eivät olleet vielä tottuneet ihmiskontaktiin. Tytöt ovat kehittyneet hurjasti vajaan vuoden aikana! Erityisesti Kiisseli on nykyään oikea sylikissa. Miso taas viettää päivät leikkien ja vaanien, ja lisäksi ikkunasta katseleminen kuuluu lempparipuuhiin. Mison kanssa vielä harjoitellaan käsittelemistä, mutta reippaasti antaa silittää kun sille päälle sattuu. 🥰



Ollaan meidän ihanista tytöistä tosi kiitollisia ja iloisia siitä, että päädyimme ottamaan rescue-kissat! ❤️ t. Emmi

Nevadan kotiutuminen

Kattilassa vieraillessani ihastuin pieneen ja pippuriseen kissaan, suuren Hauhon populaation Pinokkio-poikaan. Kun tulin ystäväni kyydillä hänet hakemaan, ystäväni kysyi järkyttyneenä ”ootko varma että haluut ton kissan” kun näki miten kissa murisi kun ihminen tuli lähelle. Kerroin silloin ystävälleni, että minulle riittää että ajan mittaa kissa vielä joskus sietää minua, iso voitto olisi jos joskus saisi silittää, mutta sekään ei ole välttämätöntä. Sylikissaa en tarkoituksella etsinyt, kun yksi sellainen odotti jo kotona.

Olikin aika iso yllätys miten pieni ”villikissa” sopeutuikin niin nopeasti sisäkissan elämään. ”Isoveli” Alaska oli selvästi ratkaiseva tekijä, sillä Nevada (ent. Pinokkio) haki heti tukea ja turvaa Alaskasta. Ei mennyt kuin muutama päivä saapumisesta kun Nevada murtautui jo portin läpi tekemään tuttavuutta Alaskaan. Pojista tuli heti parhaat kaverukset.
Samana päivänä sain silittää Nevadaa ensimmäisen kerran, kun ”isoveli” oli vieressä tukena. Siitä lähtikin erittäin nopea edistys ja hetkessä villikissasta kuoriutuikin rohkea, utelias ja ihmisistä pitävä sylikissa.

Nykyisin ei uskoisi Nevadan olevan entinen ”villikissa”. Nevada ei pelkää mitään. Ihmisiä juoksee heti tervehtimään ja puskemaan, samoin koiria. Nevadan voi nostaa syliin lyhyiksi ajoiksi kerrallaan ja hän alkaa heti kehräämään. Päivittäin hän kiipeää itse syliin kehräämään. Hetki sitten hän oppi myös ”leipomaan” tassuilla. 

Vaikka kaikki villikissan murinat jäivätkin Kattilaan, Nevada on yhä kova juttelemaan. Hänellä on erikoinen tapa ”piipittää” aina kun ruoka-ajan lähestyessä ihminen kävelee keittiötä kohti. Lisäksi hän kujertaa kovaan ääneen ja kehrää paljon. Murina vaihtui siis kehräykseen.

Kiitos koko Kissakoti Kattilan väelle, että sain teiltä näin ihanan kissan itselleni. Kiitos kun hoidatte ja huolehditte kaikista kodittomista kissoista❤️

Mymmeli: Seniorikissan elämää

Viisi vuotta sitten olin mieheni kanssa Kattilassa erästä kissaa katsomassa, tämä kissa oli kuitenkin piiloutunut niin taitavasti, että häntä emme löytäneet. Eteemme istahteli sillä käynnillä useita kertoja söpö, pieni Mymmeli 4v. ja katsoa tapitti meitä, ja sydämemme suli. Mymmeli siis valitsi meidät. 

Mymmeli osoittautui kuitenkin hyvin araksi ja pelokkaaksi kissaksi, ja tämä edellä kertomani käyttäytyminen oli hänelle epätavallista. Mymmelin kotiutuminen vaati hyvin pitkän ajan, hän tarvitsi paljon rauhaa ja aikaa meihin tutustumisessa. Ei saanut yhtään kiirehtiä. Pikkuhiljaa Mymmeli alkoi viihtymään samassa tilassa meidän kanssa, mutta lähellä oli hänen vielä hyvin tukala olla. 

Kun turvallinen olo oli hieman saavutettu, alkoi Mymmeli yskimään. Keuhkot olivat täynnä tiivistymiä, jotka onneksi eivät olleet kasvaimia, vaan osoittautui astmaksi. Mymmeli uskalsi ilmaista ”heikkouttaan” vasta kun oli tarpeeksi turvallista. Aloitettiin astmalääkitys ja nykyään keuhkojen tilanne on ollut lääkityksen avulla pitkään hyvä. Sitten löytyi nisäkasvain, joka 90% kissoilla on pahanlaatuista. Mymmeli oli onnekas, ja kasvain oli hyvänlaatuinen. Kaksi vuotta sitten Mymmeli alkoi ontumaan. Oikeassa jalassa oli hyvin vanha murtuma, jonka luonto oli joskus vuosia, vuosia sitten korjannut. Tämä murtuma on tapahtunut jo ennen Kattilaan pääsyä, eikä ulkoisesti näkynyt mitenkään. Tämä luonnon hoitama murtuma oli tehnyt nivelrikkoa, joka alkoi nyt kipuilemaan. Tähän löytyi onneksi hyvä lääkitys ja nykyisin Mymmeli saa lisäksi kerran kuussa pistettävän Solensia-injektion nivelrikkoon. 

Mymmeli on niin kiitollinen ja kiltti hoidettava. Lääkkeet hän tulee itse hakemaan koska tietää niistä saamansa avun.  Mymmelistä on tullut näiden vuosien saatossa oikea sylikissa, hellyydenkipeä kova jutustelija. Hän rakastaa meidän koiraa ja mökkeilyä. Olemme niin onnekkaita että hän valitsi meidät!❤️Vaikka Mymmelin elämää on varjostanut isot sairaudet, niin elämä ja elämänilo on aina voittanut! Se mitä Mymmelin tarina voisi muistuttaa, on se että vakuutuksen ottaminen olisi kannattanut, me emme sitä ymmärtäneet, mutta onneksi varaa on ollut sen verran. Tästä syystä Mymmeli on todellakin kultakimpale, kaikin puolin.

Tämä nuorekas tyttö on muuten huijannut ikänsä, koska tällä hetkellä Mymmelin pitäisi olla 9v. mutta totuus on se, että Mymmelin eläinlääkärin mukaan Mymmeli on reippaasti yli 10 vuotta. Eli Mymmeli on saanut nykyään lisänimen Mummeli. Toivottavasti saamme viettää tämän ihanan Mummeli-Mymmelin kanssa vielä paljon hyviä, yhteisiä vuosia!

Nuutti: Villikissasta sylikissaksi

Nuutti, alkuperäiseltä nimeltään Okko, muutti jo nuorena kissana Kissakoti Kattilaan. Tarinan mukaan Okko olisi syntynyt Hauholla ja asunut Parolassa vain kolmepäivää, kunnes tuolloinen omistaja vei tämän Kattilaan. Syynä oli se, että ei halua pitää kissaa koskase vain sähisee ja juoksee karkuun. Okko asui Oura- ystävänsä kanssa Kattilassa eristyshäkissä, ja oli äärimmäisen pelokas ja arka. Vessalaatikko olikin jo tällöin iso turvapaikka. Okko muutti meille syyskuussa 2020, ja nimeksi vaihtui Nuutti. 

Nuutti vietti ensimmäiset päivänsä pelkästään vessalaatikossaan oleskellessaan. Öisin suostui syömään. Nuutilla kesti rauhallisesta ympäristöstä huolimatta viikkoja, ellei kuukausia kunnes uskalsi leikkiä ihmisten kanssa keppilelulla. Tämäkin onnistui aluksi vain yöaikaan. Herkuthan eivät kiinnostaneet. Lopulta Nuutti uskalsi jopa tulla samalle sohvalle/sängylle kuin missä ihminen oli, mutta siihen se sitten jäikin. Ei tullut kuuloonkaan että olisi saanut koskea. Kova sähinä alkoi ja juostiin henkensä edestä piiloon.

Kamppailimme muutaman kuukauden ajan Nuutin kanssa vääriin paikkoihin pissailusta. Käytimme kissan eläinlääkärissä joulukuussa 2020, ja todettiin idiopaattinen kystiitti. Saimme stressinvähennyslääkkeet väliaikaisesti käyttöön. Pissailuun ei auttanut lääkkeet, laatikoiden lisäys, Feliway eikä leikkauttaminen. Tässä kohtaa elettiin jo tammikuuta 2021. Keväällä 2021 totesimme, että Nuutin kanssa ei ole enää tapahtunut edistystä, ja olimme varautuneet siihen ettei se ikinä tulisi nauttimaan ihmisseurasta, eikä myöskään ikinä antaisi koskea. Päätimme, että nyt olisi parasta hankkia Nuutille eläinkaveri. Kesäkuussa 2021 meille muuttikin tyttöpentu, enkä ole ikinä nähnyt Nuuttia niin onnellisena, kuin tuolloin! Kissoista tuli parhaimmat kaverukset. Syötiin, nukuttiin ja leikittiin yhdessä. Kissakaverin myötä Nuutti sai rohkeutta hieman lisää, mutta tämä ei oikeastaan vaikuttanut mitenkään Nuutin suhteeseen ihmisten kanssa.

Vuosi vierähti ja elokuussa 2022 muutimme kaksiosta kolmioon. Tässä kohtaa Nuutti oli jo reilu 2-vuotias, ja asunut meillä 2 vuotta.  Muuton jälkeen huomasimme selvän muutoksen Nuutin olemuksessa, oli jotenkin levollisempi. Pari kuukautta muuton jälkeen, Nuutti antoi silittää itseään keppilelulla ekaa kertaa ikinä. Tämän jälkeen Nuutti on rohkaistunut hurjaa vauhtia, ja onkin nykyään oikea sylikissa omille ihmisilleen. Nuutti rakastaa silityksiä, sylissä olemista, leikkimistä, kissaystäväänsä, herkkuja ja antaa jo vieraidenkin hieman silittää. Lattialta silittäminen on edelleen jännittävää, samoin nostaminen. 

Meillä oli pitkä ja kivinen tie Nuutin kanssa, mutta lopulta kaikki palkittiin. Nuutti on nykyään maailman onnellisin.

Misun uusi koti

”Kävimme Kattilassa 8.11.2020, meidän piti tulla vain katsomaan kissaa nimeltä Fuku, mutta jotenkin siinä kävi niin, että tutustuimmekin Misuun. Misu ja siskonsa Viiru olivat toimistohuoneessa asustelemassa ja siinä missä Viiru nukkui kauniisti kerällä, teki Misu itseään niin tykö, että lopulta saimme Misun mukaamme kotiin.

Misu ei kuulemmamme mukaan ollut kovinkaan kiinnostunut muista kissoista ja varsin pian neiti oli kouluttanut meidät mieleisekseen.

Misu on kiltti, vähän pyöristymiseen taipuvainen kissa, joka rakastaa rutiineja ja leikkejä. Hänestä on kasvanut meille kovin rakas perheenjäsen, jota kaikki huomioivat päivittäin. Misu rakastaa seurata lintujen ja oravien elämää”.

Lämmin kiitos Misun perheelle kodin tarjoamisesta ja kuulumisista! ❤️

Haapan ja Apilan kuulumisia

”Asutaan nyt täällä maalla ja maalla on mukavaa.
Ulkotarhassa ollaan käyty ihmettelemässä lunta.
Saunassakin ollaan käyty jos ei ole liian kuuma.
Öisin juostaan pitkin kämppää mutta sitten menemme tuonne ihmisten päälle makaamaan
ja odottamaan että jos ne heräis että saataisiin aamupalaa.
Jääkiekkoa ollaan katottu telkkarista mutta lempiohjelma on omasta telkkarista youtube hiiri-tv.
Tässä parit kuvat meistä.

t. Haapa ja Apila”

Muumin ja Noomin tarina

Meidän oli alunperin tarkoitus adoptoida yksi kissa, mutta Kattilassa käydessämme tammikuussa 2022 ihastuttiin nopeasti Muumiin ja Noomiin. Pojat oli loukutettu maatilalta syksyllä 2021 pieninä 4-kuisina madoista ja loisista kärsivinä rääpäleinä. He oli tietysti tosi arkoja, mutta visiitillämme saatiin onkilelun avulla tehtyä tuttavuutta jopa pelokkaampaan Noomiin. 😊

Kun haettiin poitsut kotiin, vietti ne ensimmäiset päivät tiiviisti sängyn alla öisiä vessakeikkoja lukuunottamatta. Onkilelulla saatiin taas hyvin kontaktia jo silloin, ja viikon sisällä pojat uskaltautui jo pois sängyn alta. Noomi oli pitkään pelokas ja sähisikin meille jos mentiin ohi liian läheltä, mutta pikkuhiljaa sekin reipastui. Muumi tuli hakemaan lähikontaktia nopeastikin ja sitä sai pian jo silittää.

Poikien lempipuuhiin kuuluu hippa, painiminen, lintujen stalkkaus aikaisemmin verkotetulla parvekkeella ja nyt ikkunalaudalla, sekä tietysti herkkujen syöminen. Muumi söisi ihmistenkin lautaset tyhjäksi jos vain antais 😀 lempileluihin kuuluu kaikki kivat kilisevät pallot sekä edelleen onkilelut. Myös kaikki narut on etenkin Muumin mieleen ja se onkin onnistunut jo tuhoamaan muutamat kengännauhat. Neuloessa pitää aina olla valppaana ettei lankakerä lähde kissan mukana piiloon. 

Muutettiin tammikuun alussa isompaan asuntoon ja pojat on täällä onnensa kukkuloilla. Muumi on kunnon hellyydenkipeä pieni höpsö, haluaa jatkuvasti rapsuja, puskee naamaan ja köllöttelee työpöydällä seurana, kun teen töitä. Sylissäkin se viihtyy lyhyitä aikoja. Noomi on vieläkin kaksikosta arempi eikä lainkaan niin läheisyydenkaipuinen kuin veljensä, mutta aina kotiin tullessa on odottamassa eteisessä ja ensimmäisenä puskemassa jaloissa. 

Ja häntäkin saa vähän silittää ruokaa annettaessa. Ralli ja hippa on edelleen villiä, onneksi nyt on enemmän lääniä juosta. Sekä leveät ikkunalaudat, joista vahtia maailman menoa. Rakkailla lapsilla on monia lempinimiä, mm. possu, monsteri, hönö, höpö, höpsy, nöpsy, höntti, pöntti, kakkis, räkis, pieni yms. 😂

Ollaan kyllä niin onnellisia että annettiin koti juuri näille pojuille! ❤