”Tammikuussa 2026 kävimme vierailemassa Kissakoti Kattilassa muutaman ystävämme kanssa, jotka olivat edeltävänä kesänä adoptoineet kaksi kissaa Kattilasta.
Heti ensimmäisenä pääsimme tapaamaan Vihtoria ja Elmaa (ent. Aino), jotka olivat korvapunkkien vuoksi eristyksissä muista kissakodin asukkaista. Pieni Vihtori sähisi vimmatusti, kun häkin ovea raotettiin, ja Elma oli kääriytynyt nurkkaan Vihtorin taakse. Ihastuimme pieneen parivaljakkoon heti. ❤️
Elma
Kissat jäivät vielä Kattilaan muutamaksi viikoksi, jotta korvapunkit saatiin hoidettua. Ennen kotiutumista Vihtori sairastui vielä keuhkopöhöön, josta kuitenkin toipui onneksi nopeasti. Helmikuun alussa toimme kissat kotiin. ❤️
Vihtori ja Elma ovat sopeutuneet kotikissan elämään todella nopeasti. Sylikissoiksi heistä ei (ainakaan vielä) ole, mutta molemmat ovat kovin uteliaita ja seurallisia. Kattilassa sähäkämpänä näyttäytynyt Vihtori on nykyään herttainen ja sosiaalinen – hän tulee ovelle tervehtimään kun tulemme kotiin, seuraa varjon lailla kaikkia tekemisiämme ja uskaltautuu jopa seurustelemaan vieraiden kanssa. Elma suhtautuu ihmisiin vielä hieman varautuneemmin, mutta tutkii uuden kotinsa jokaista nurkkaa kaveriaan uteliaammin ja menee rohkeasti tekemään tuttavuutta jopa imurin kanssa.
Vihtori
Nyt muutaman kuukauden jälkeen kissat nukkuvat päiväunia sohvalla, syövät herkkuja kädestä, painivat keskenään ja sirkuttelevat toisilleen aktiivisesti. Onkilelu on edelleen hitti, ja toisena kakkosena tulevat pehmeät pallot, joita ne jahtaavat kilpaa ympäri asuntoa. Kissat ovat jo lyhyessä ajassa tuoneet arkeemme kovasti iloa, ja olemme onnellisia että saimme antaa kodin juuri näille kahdelle veijarille.”❤️
Taco ja Salsa pääsivät omaan kotiinsa keväällä 2025. Kattilassa heidät tunnettiin nimillä Hille ja Halla, mutta kotiin tullessa nimet vaihdettiin, nimet ovat osuneet persoonan puolesta itseasiassa aika hyvin kohdilleen. Salsa on meillä se vähän tulisempi yksilö ja Taco sitten taas kaikkien kaveri.
Molemmat kissat olivat kotiin saapuessa aika arkoja ja ensimmäiset viikot he viettivätkin tiiviisti yhdessä saunassa. Pikkuhiljaa kuitenkin kun kissat alkoivat kotiutumaan niin kissat alkoivat löytää turvallisia paikkoja myös muualta asunnosta. Parivaljakko sai myös alusta asti hyvin turvaa toisistaan kun ympäristö ja ihmiset vielä jännittivät kovasti. Taco on meidän kissoista se uteliaampi jota kiinnostaa paljon ympärillä tapahtuvat asiat, kun sitten taas Salsa on huomattavasti varautuneempi.
Kesällä 2025 Salsan vointi alkoi huolestuttamaan meitä ja käytimme häntä eläinlääkärissä. Apunamme oli onneksi ammattitaitoinen eläinlääkäriklinikka, jossa Salsaa ymmärrettiin ja osattiin käsitellä vaikka hän olikin tuolloin todella arka, varmasti myös sen vuoksi että oli kipeä. Kotona pärjättiin hänen kanssa tiettyyn pisteeseen asti, mutta kun tuntui että omat taidot ja resurssit eivät enää riittäneet, saimme heti apua Kissakoti Kattilasta. Kissakoti Kattilan upea porukka auttoi ja neuvoi meitä Salsan kanssa ja he ottivat hänet hoitoon lääkekuurin ajaksi, jotta saataisiin Salsa terveenä kotiin. Kun Salsa kotiutui, oli heillä erittäin onnellinen jälleennäkeminen Tacon kanssa. Nykyään Salsan lääkitystä ollaan saatu vähennettyä todella pieneen määrään ja lääkkeen antaminen sujuu todella helposti!
Nykyään kaksikko juoksentelee ympäri asuntoa leikkien. Tacosta on tullut täysi sylikissa ja hänen ihmispalvelijoiden tärkeimpiin tehtäviin kuuluu herkkujen heittely ja rapsutusten antaminen heti eikä kohta silloin kun Taco niitä vaatii! Salsa viihtyy enemmän omissa oloissaan tai Tacon vieressä nukkuen, mutta hän sietää jo ihmispalvelijoita samassa tilassa ja herkut maistuvat myös. Taco ja Salsa ovat todella erilaisia kissoja ja ehkä siksi he myös ovat ihan täydellinen parivaljakko. Tämä kaksikko on myös naapuruston kovin Ulla Taalasmaa duo ja viihtyvätkin niin hyvin ikkunalaudalla tai parvekkeella että heidän nenänjäljet ovat pinttynyt ikkuinoiden sisäpintaan. Mutta sitä varten ihmispalvelijat ovat paikalla jotta saadaan ikkunat putsattua ja hyvä lintubongaus paikka pidettyä kunnossa!
”Kesällä 2025 meille tuli ajankohtaiseksi kissojen hankkiminen. Olimme kuulleet Kattilasta paljon hyvää lähipiiriltämme ja halusimme samalla tukea suomalaista eläintensuojelutyötä, joten suuntasimme vierailulle kissakodille. Siellä huomio kiinnittyi heti yhteen nurkassa kyhjöttävään, mutruhuuliseen kattiin Goudaan. Ihastuimme häneen saman tien.
Toivoimme, että Gouda saisi muuttaa meille kaverin kanssa, ja Kattilan asiantuntijoiden avulla hänelle löytyi täydellinen match: Port Salut. Näistä kahdesta onkin kotona muodostunut täysin erottamaton kaksikko. Gouda ja Port Salut saapuivat Kattilaan osana riihimäkeläistä juustojen mukaan nimettyä kissapopulaatiota ja he ovat arviolta 2-4 vuoden ikäisiä.
Heinäkuussa -26 juhlimme Goudan ja Port Salutin ensimmäistä vuotta kotikissoina. Kotiutuminen on sujunut pääosin todella hyvin, ja reipastuminen jatkuu edelleen joka päivä. Nykyään molemmat ovat uteliaita, leikkisiä ja sosiaalisia omalla tavallaan. Erityisesti vapaleikit ovat suurta herkkua, ja tupsulelut sekä pallot lentelevät asunnossa vauhdikkaasti.
On ollut liikuttavaa nähdä, miten paljon turvaa ja lohtua kissat tuovat toisilleen. Jälkikäteen tuntuu selvältä, että oli paras mahdollinen päätös luottaa Kattilan näkemykseen sopivasta kaverista.
Gouda
Juustotytöt Gouda ja Port Salut ovat voineet hyvin – raakaruokavalion osuttua kohdalleen ruoka maistuu ja vatsat ovat toimineet moitteetta. Päivät kuluvat leppoisasti ikkunasta naapuruston touhuja tarkkaillen kevätauringon lämmössä.” 🩷 t. Goudan ja Port Salutin ihmispalvelijat
Astrid pääsi omaan kotiin Kissakoti Kattilasta syyskuussa 2025. Kattilassa asuessaan kissa tunnettiin nimellä Luna, mutta uudessa kodissa nimeksi vaihdettiin Astrid. Astrid oli kotiin tullessaan hieman ujo, populaatiopentu kun oli, mutta parissa päivässä jo tottui omiin ihmisiin.
Kotona Astridin seuraa odotti n. 3v Arwen-kissa. Astrid oli nopeasti valmis tekemään tuttavuutta Arwenin kanssa, mutta Arwen ei heti lämmennyt tulokkaalle. Pari viikkoa ihmispalvelijat seurasivat hyvinkin tarkkaan mitä nämä kaksi touhusivat, jotta uusi tulokas sai rauhassa kotiutua ja tutkia uutta kotiaan. Nopeasti Astrid kuitenkin kotiutui ja myös Arwen lämpesi kaverille. Sen jälkeen on kyllä vauhtia riittänyt: milloin on vain matot rutussa, milloin myös tavaroita hieman tippunut. Ja milloin painitaan niin, että ihmispalvelijat miettii tarviiko toimia erotuomarina 🤭 Jopa Arwen-kissa sai uutta vauhtia ja alkoi leikkimään enemmän. Ihmispalvelijoilla on kyllä riittänyt hupia, kun näitä kaveruksia seurannut.
Nykyään Astrid on oikea sylikissa, ellei ole vauhti päällä 😊 Astridin on pakko päästä ihmisen lähelle ja on kova tyttö kehräämään. Ja kovaan ääneen. Usein aamuisin Astrid tulee herättämään naamaa nuolemalla ja korvaan kovaan ääneen kehräämällä, vaatien ruokaansa. Ruokakin maistuu, ihmispalvelijat joutuneet estämään ettei Astrid syö kaverinkin ruokia. Ja on kyllä kaikkiruokainen.
Näin jälkeenpäin ajatellen, oli kyllä oikea päätös ottaa toinen kissa. Enkä vaihtaisi päivääkään pois. ❤️
Nipa, lempinimeltään Nipsu, tuli meille Kattilasta syksyllä 2024. Uuteen kotiin sekä kissakaveriin totuttautuminen on ollut pitkä prosessi. ❤️
Nipa oli meille tullessaan ihmisiä kohtaan todella ujo ja arka, mutta pikkuhiljaa rohkeutta on saatu lisää ja nyt vuoden vaihteessa yhtäkkiä Nipa ihan huimasti rohkaistui! Nipa rakastaa rapsutuksia, ruokaa, leikkimistä ja hänestä on kuoriutunut myös erittäin puhelias kaveri. 😁
Kissakaverin Mimin kanssa tykkäävät nykyään jahdata ja vaania toisiaan sekä leikkiä yhdessä. Nipan ja Mimin toisiinsa tutustuttaminen vaati paljon aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta on onneksi ollut sen arvoista. ❤️ Rankkojen leikkien jälkeen uni maistuu aina kivasti, usein kiipeilypuun korkeimmalla pedillä.
Ollaan todella ylpeitä Nipasta ja hän on meille rakas perheenjäsen. Kiitos luottamuksesta. 😊❤️
”Meillä asuu pari vuotta sitten teiltä noudettu Barbie, nykyiseltä kutsumanimeltään Lady.😻 Hän on kotiutunut erinomaisesti ja on aivan upea kissaneiti, joka on leikkisä ja tyytyväinen. ❤️
Lady oli löydetty yksin ulkoa turkki täysin takussa ja kuolleet pennut kohdussaan. 🥺 Ladyn iäksi arvioitiin tuolloin joku vajaa 2v. Lady sterkattiin ja hoidettiin Kattilassa kuntoon ennen kotiutumistaan.
Ladylla on paljon erikoisia tapoja, hän rakastaa tiettyä muovipussia ja Normalin vihreää kangaskassia, joiden sisällä nukkuu tai pötköttelee. Hän myös katsoo paljon telkkaria, voi viettää tunninkin katsomassa jotain lintuohjelmaa tai miehen pelaamista. 😅 Lady on hieman kömpelö. Etenkin lasitetulla parvekkeella Lady viihtyy pakkasellakin pitkiä aikoja ❤️
Lempilelu on sellainen pyörivä perhonen, jota jaksaa tuijottaa pitkään ja pitkät tikut, joiden päässä höyhenet 😊 Lady on aika huono leikkimään, mutta hetkittäin jaksaa leikkiä pitkiäkin aikoja, mutta ei mitenkään villisti (harvemmin juoksentelee tai hyppii). Hyvin rauhallinen kissa, ja meille täydellinen juuri sellaisena kuin on. ❤️” – Virpi
Etsimme keväällä 2024 uutta ystävää 9-vuotiaalle kolliherralle Mörrille, joka oli edellistalvena menettänyt pitkäaikaisen kaverinsa. Toivoimme löytävämme kissan, joka olisi ystävällinen toisia kissoja kohtaan ja antaisi Mörrin edelleen kuvitella olevansa talon alfauros. Lisäksi toivoimme, ettei uusi tulokas heti yrittäisi vallata Mörrin paikkaa sylikissana ”mamman” kainalossa. Olimme valmiita kokeilemaan aremmankin kissan kanssa, vaikka meillä ei ollutkaan sellaisista aiempaa kokemusta.
Laitoimme kuvauksen tilanteestamme Kattilaan, ja he ehdottivat meille Meridaa. Merida, jonka nimesimme kotoisammin Meeriksi, oli tuolloin noin 5-vuotias aranpuoleinen tyttönen, peräisin Hauhon Disney-populaatiosta. Meeri oli ollut Kattilassa jo noin 1,5 vuotta. Meillä ei ollut suuria odotuksia Meerin kesyyntymisestä, ja sekin hieman jännitti, miten kahden keski-ikäisen kissan tutustuttaminen sujuisi.
Ensimmäiset päivät Meeri vietti rauhassa vierashuoneessa. Sen jälkeen tutustutimme kissoja toisiinsa verkkoesteen läpi. Se ei sujunut kauhean hyvin, koska Meeri yritti jatkuvasti kiivetä esteen yli, kun taas Mörri ei aina vaivautunut tulemaan ovelle edes katsomaan. Niinpä päätimme suunniteltua nopeammin päästää kissat vapaasti tutkimaan toisiaan. Tutustuminen sujuikin aika sopuisasti. Mörri kävi silloin tällöin yrittämässä lähempää tuttavuutta, mutta väistyi äkkiä sivummalle kipakan neidon sähähdyksen kuullessaan. Meeri pysytteli muuten hissukseen ja sivummalla, mutta öisin se kierteli huushollia ja leikki itsekseen. Samalla kuulimme ensimmäistä kertaa Meerin ääntelyä, joka ei ole tavallista naukumista, vaan suloisia pieniä vingahteluja.
Muutaman viikon jälkeen tilanne muuttui: Meerin tunteet Mörriä kohtaan roihahtivat täyteen liekkiin, ja Meeri tuntui päättävän, että Mörri oli sen ”Unelmien Poikamies”. Siitä lähtien Meeri on jatkuvasti kiehnännyt Mörrin ympärillä häntä kippuralla, ja heittäytynyt selälleen tämän jalkoihin. Mörri, vanhana herrasmiehenä, ei aina ymmärrä tätä jatkuvaa liehittelyä, ja saattaa välillä hermostua. Onneksi Mörri nukkuu niin sikeästi, että Meeri pääsee usein unien aikana hiipimään sen kainaloon. Eikä se lopulta vaikuta ikämiestäkään niin kovasti haittaavan… ❤️
Meitä ihmisiä kohtaan Meeri oli alussa varsin arka, ja luikki piiloon, jos sitä yritti lähestyä. Myös televisio oli sen mielestä todella pelottava vehje, etenkin päällä ollessaan. Pikkuhiljaa uteliaisuus kuitenkin voitti, ja varsin pian katselimme yhdessä jalkapallon EM-kisoja. Meeri pitää itsekin palloilulajeista. Varsinkin pingis-pallon pyörittely pitkin lattioita on jokailtainen harrastus. Ihmispalvelijaa tarvitaan tietysti pallotytöksi, koska pallo tuntuu hukkuvan varsin herkästi. Kovien palloilutreenien ansiosta ruokakin maistuu, ja takamus on ehkä päässyt leviämään hiukan liikaakin. Jos televisio ei ole päällä, Meeri tykkää peilailla omaa olemustaan sen kiiltävästä pinnasta. Kesällä Meerin harrastuksena oli päivittäinen auringonotto parvekkeella baden baden-tuolissa. Kelien viilennyttyä parveke ei enää kauheasti ole kiinnostanut, vaan turvallisemmalta on tuntunut kelliä sisätiloissa.
Noin kahden kuukauden kohdalla kesyyntyminen alkoi edetä suurin harppauksin. Ensin se salli pienen silittelyn olkapäästä, sitten söi naksuja kädestä, pian jo kiipesi yön pimeydessä samaan sänkyyn nukkumaan. Tällä hetkellä tilanne on se, että lähes aina, kun ihmispalvelija kellahtaa sohvalle, Meeri kiipeää vatsan päälle rapsuteltavaksi ja alkaa kehrätä. ❤️
Aivan sataprosenttisen kesy Meeri ei tietenkään vielä ole ja tuskin tulee koskaan olemaankaan. Tämä näkyy etenkin siinä, että Meeri säikkyy herkästi äkillisiä liikkeitä ja ihmisten kanssa asiointi sujuu parhaiten silloin, kun Mörri on lähettyvillä turvamiehenä. Kaikenlainen käsittelykään ei vielä onnistu ihan noin vain (saattoipa Meeri hiukkasen puraistakin naispalvelijaa eläinlääkärireissulla), mutta suunta on koko ajan parempaan. ❤️
Tällä kokemuksella suosittelemme ehdottomasti Kattilan ”Amoria” onnistuneen kaverinvalinnan suhteen. Meeri on myös hieno esimerkki siitä, että vanhempikaan kissa ei ole menetetty tapaus kesytettäväksi, ja että myös vanhemmat kissat voivat onnistuneesti tutustua toisiinsa! ❤️
Ninni (Kattilassa hauholaisen Disney-populaation Roosa Pippuri) saapui meille syksyllä 2023 osaksi jo olemassa olevaa kahden kissan porukkaa. Halusimme antaa kodin sitä tarvitsevalle kissalle ja ihastuimme heti ujoon tyttöön. Meillä oli jo runsaasti kokemusta kissoista, eikä meitä pelottanut ottaa hyvin arkaa kissaa.
Nimesimme Roosan heti Ninniksi Muumien mukaan, sillä hän olikin aluksi kuin näkymätön tyttö. Ninni asui aluksi saunahuoneessa ja piileskeli ensimmäisen viikon pitkälti kiukaan takana. Pikkuhiljaa uteliaisuus kuitenkin voitti, ja Ninni alkoi uskaltautua kurkkimaan myös kylpyhuoneen puolelle, vaikka hän oli edelleen hyvin arka eikä uskaltanut ottaa meihin mitään kontaktia. Jään rikkoi lopulta kissan herkut (Vitakraft Cat Liquid-Snack Salmon), joita Ninni ei pystynyt vastustamaan. Ihan muutamassa päivässä kiukaan takana piileskelijästä kuoriutui kuin eri kissa, joka antoi jopa hieman silittää ja intoutui mukaan leikkeihin.
Kahden viikon jälkeen avasimme Ninnille oven muuhun taloon, ja siitä lähtien hän on ollut osa porukkaa. Ninni on meidän kolmesta kissasta kaikkein kiltein ja huomionkipein. Hän rakastaa kaikkia perheenjäseniä, kissoista aikuisiin ja vauvaan. Ninnin löytää useimmiten sylistä, lempi paikaltaan ikkunan edestä tai leikkimästä innokkaasti itsekseen tai muiden kanssa.
Ninni oli täydellinen lisä perheeseemme, emmekä olisi voineet uskoa, kuinka nopeasti hän kotiutui ja muuttui todelliseksi sylikissaksi. Emme voi kuin kannustaa antamaan kodittomalle kissalle mahdollisuuden.
Tammikuussa 2020 menin Kattilaan katsomaan kissoja ja toiveissani oli elämäni ensimmäisen kissan hankinta. Minulla ei ollut mitään tiettyä kissaa mielessä, vaan toivoin Kattilan henkilökunnan osaavan auttaa minua sopivan kisun valinnassa. Ja niinhän siinä kävi; minut vietiin heti huoneeseen, jossa tuolloin 4-vuotias Miska asui. Se pelkäsi muita kissoja ja asui väliaikaisesti yksityisessä ”häkissä” rauhallisemmassa huoneessa. Häkin oven auetessa Miska tuli heti reippaasti katsomaan minua.
Adoptiopäätöstä ei tarvinnut kovin kauaa harkita ja menimme puolisoni kanssa jo seuraavana päivänä hakemaan Miskaa kotiin. Miskalla oli kotikissatausta ja se sopeutui oikein hyvin uuteen elämäänsä. Miska on tosiaan ensimmäinen kissamme ja se on ollut alusta asti todella kiltti ja seurallinen, kaikinpuolin täydellinen kissa. Sillä ei koskaan ole ollut mitään käytös- tai muitakaan ongelmia.
Miskan lempipuuhaa on lintujen katselu verkotetulla terassilla ja erilaiset kissojen (ja koirien) pulmapelit, jotka se ratkaisee nopeasti. Vanhana koiraihmisenä olen tietenkin opettanut Miskalle myös erilaisia temppuja.
Haluaisin tarinallani kannustaa kissan hankintaa suunnittelevia harkitsemaan avoimesti myös aikuisten kissojen adoptointia. Vaikka Miskakin oli meille tullessaan ehtinyt jo aikuiseen ikään, se kiintyi heti voimakkaasti meihin emmekä olisi voineet toivoa parempaa kissaa. Myöskään hammasongelmia ei tarvitse säikähtää: Miskalla oli jo Kattilassa todettu nykyisin varsin yleinen hammasvaiva paradontiitti, mutta sen hoitaminen on ollut helppoa ja sairaus pysyy kurissa vuosittaisilla hammaslääkärikäynneillä.
Kiitos Kattilalle ihanasta Miskasta ja arvokkaasta työstänne kissojen hyväksi! t. Laura
Adoptoimme Höstin Kissakoti Kattilasta lokakuussa 2017. Hösti oli syksyn ensimmäinen pelastettu kissa ja sai kissakodissa nimen Hösti. Tykästyimme nimeen emmekä lähteneet vaihtamaan sitä.
Hösti on arahko, mutta seurallinen ja leikkisä murunen. Ensimmäisenä iltana uudessa kodissa Hösti piileskeli kylppärissä 3 tuntia, kunnes sitten rohkaistui ja siirtyi olohuoneeseen tv-tason alle seurailemaan tapahtumia. Muistaakseni jo ekana iltana Hösti tuli sängyn jalkopäähän nukkumaan, mutta pelästyi jos vaihtoi asentoa. Nykyään Hösti ei enää pelästy jos joku vaihtaa asentoa ja on muutenkin rohkaistunut hurjasti 😍 Kaikki uudet ihmiset hän tulee tervehtimään ja tulee sohvalle viereen. Lapsiakin Hösti saattaa tulla tervehtimään ja antaa silittää (varsinkin perheemme lasta), mutta monesti lapset ovat Höstin mielestä turhan kovaäänisiä, jolloin hän siirtyy kiipeilypuun ylimmälle tasolle tai saunan rauhaan nukkumaan. Sylikissa Hösti ei ole, mutta antaa ottaa syliin kun tulen kotiin ja mikäli ihminen istuu tai makaa jossain paikallaan tulee Hösti viereen ja ihan kiinni. Hösti rakastaa silityksiä ja rapsutuksia ja tulee vaatimaan lisää jos ihminen erehdyksessä on lopettanut silittämisen kesken.
Höstin syntymäpäivää ei tiedetä, joten tänä vuonna juhlimme Höstin noin 10 v syntymäpäivää 😍
