Kissojen ystävien apua kaivataan

Kissakoti Kattila on kissojen turvakoti ja olemme tottuneet siihen, että varoja on aina niukasti. Olemme tehneet ahkerasti varainhankintaa, mutta nyt tarvitsemme kissojen ystävien apua eläinlääkärikulujen hoitamiseen.

Monenlaista kuluerää

Ja nämä syntyivät Kattilalle 2 pv emon saapumisen jälkeen

Syksy on tuonut tullessaan jo kolme kissapopulaatiota. Ennen kotiin lähtöä kissat on rokotettava, madotettava, sirutettava ja leikattava. On aikuisia kissoja ja useita pentueita. Osa on saanutkin jo kodin ja osa on vastatulleita. Eristysosasto on tilapäisesti täynnä. Itseasiassa nyt lokakuun aikana on saapunut jo yli 20 kissaa ja lisää on tulossa.

On meillä muutakin eläinlääkärikulua tullut. Kodeista tulleilla kissoilla on ollut mm. hammasvaivoja, jotka ovat tarvinneet kiireellistä hammashuoltoa. Ja kissojen hampaiden korjaaminen on yllättävän kallista. Ei niitä ei paikata, vaan ongelmahampaat poistetaan yksitellen. Yhdellä käynnillä voi hampaita lähteä useampikin ja tuhraantua useampi satalappunen. Ja kissan henki voi olla oikeasti siitä hammaskaluston kunnosta kiinni. Mites syöt jos suuhun sattuu?

Olemme tänä syksynä hoitaneet myös yhden kolarikissan, jonka omistajaa ei ole löydetty. Ja henkiin se jäi. Monta kertaa sen kanssa jouduttiin eläinlääkärillä asioimaan. Leuka murtuneena se tuotiin Kattilalle, mutta on nyt vihdoin kunnossa ja valmiina siirtymään meidän yleisön nähtäville ja kotia etsimään. Muistoksi siitä, että auto on töytäissyt, tämä musta kissa sai nimeksi Nokikolari. Kiitos muuten sille kuskille, joka toimitti kissan eläinlääkäriin heti törmäyksen tapahduttua.

Lissu on saanut hoitoa kilpirauhasen liikatoimintaan.

Onneksi meidän kissamäärä kokonaisuudessa ei ole tällä hetkellä suunnattoman suuri. Talolla on noin 100 kissaa. Meillä on kotiutunut viime kuukausien aikana useita pitkäaikaisasukkaita. Myös saapuneet ovat saaneet hyvin koteja.

Miten voit auttaa

Teemme tätä työtä vapaaehtoisvoimin ja emme saa siihen mitään avustuksia yhteiskunnalta. Tarvitsemme apua kissojen ystäviltä, jotta voimme tarjota näille kodittomille kissoille kaiken sen avun jota tarvitsevat. Jo pienestäkin rahallisesta lahjoituksesta on meille todella suuri apu ja Kissakoti Kattilan asukkaat ottavat sen lämpimin kiitoksin ja kehräyksin vastaan.

 


Kattilan keräystili on FI12 5680 0020 2544 35 (Osuuspankki).

Kattilaa ylläpitävällä Hämeenlinnan Kissojen Ystävät ry:llä on rahankeräyslupa, joka on voimassa 29.5.2018–23.5.2020 ja se on kohdistettu Kanta-Hämeen alueelle. Sen on myöntänyt Kanta-Hämeen poliisilaitos ja päätös on annettu 29.5.2016. Keräysluvan tunnus on RA/2018/523.

Kaikki keräyksen tuotto käytetään Kissakoti Kattilan ylläpitoon: vuokranmaksuun, kissanruokaan, eläinlääkärikuluihin, lääkkeisiin ja muuhun tarpeelliseen.

Ruuhkaa asiakaspalvelussa

Meillä on hyvin kiireiset viikot käynnissä. Asiakaspalvelumme saattaa sen vuoksi takkuilla. Olemme siitä kovin pahoillamme. Kissat ovat kuitenkin meidän ensisijaisia asiakkaita, joten ruuhkatilanteessa ihmisten asiakaspalvelu paikan päällä pakosti hidastuu.

Tällä hetkellä eristysosasto teettää erityisesti lisätyötä. Tämän syksyisiä pentuja yritetään saada luovutuskuntoon ja uusia kissoja tulee sisään aina kun yksikin häkki vapautuu. Kissoja on talossa nyt noin 85 ja syksy on vasta alkamassa.

Adoptiovastaavat

Meidän adoptiotoimintamme on keskitetty tietyille ihmisille, jotta toiminta pysyy hallinnassa. Adoptiovastaavat työskentelevät paikan päällä viikonloppuisin ja yleensä vuorossa on vain yksi. Ja koska meillä on pulaa harjaantuneista vapaaehtoisista, joutuvat nämä samat ihmiset usein vastaamaan työvuorollaan myös eristysosaston toiminnasta. No, kahdessa paikassa on vaikea olla yhtä aikaa.

Kattilalla toki näkee muitakin vapaaehtoisia töissä kuin nämä adoptiovastaavat. He työskentelevät kukin omissa tehtävissään ja yrittävät mahdollisuuksiensa mukaan ottaa huomioon ovesta saapuvat ihmiset. He ovat yleensä ne, joihin te ensiksi törmäätte, kun astutte sisään. Viime aikoina he ovat usein joutuneet sanomaan lauseen: ”Voitteko odottaa?”. Joskus adoptioasiakkaita on viikonloppuna jopa 3 – 5 jonossa. Odotus voi tällöin venyä luokattoman pitkäksi. Ennalta sovitut asiakkaat ovat etusijalla.

Sähköposti nopeuttaa

Koska meillä on tällainen tilanne, toivomme että ottaisitte adoptioaikeissa ensin yhteyttä sähköpostitse. Voimme aloittaa keskustelun sähköpostilla ja aikatauluttaa käyntinne ennalta. Tarpeen vaatiessa, sovimme tapaamisaikoja myös normaali aukioloaikojemme ulkopuolelle. Kaikki tulleet kissat eivät myöskään löydy meidän nettisivuilta. Joten voimme mahdollisesti tarjota jotain sellaistakin kissaa. Harvemmin kissaa myöskään saa heti mukaansa.

Erityisesti tätä sähköpostia suositellaan, jos tulee kauempaa. Näin voidaan varmistaa, että oikeasti saa palvelua, eikä tule hukkareissuja. Sähköpostimme on: kissakotikattila(at)gmail.com

Tuhannesti kiitoksia kaikille teille, jotka olette olleet kärsivällisiä meitä kohtaan. Me teemme tätä vapaaehtoistyönä.

 

Kuva ja teksti: Eliisa N.

Pentuja siellä, pentuja täällä

Talvi yllättää autoilijat. Me emme ylläty jokavuotisesta kodittomien kissojen invaasiosta. Paitsi, että tänä vuonna se alkoi tavallista myöhemmin, vasta elokuussa.

Meillä on nyt useampi ulkona syntynyt pentue hoivattavana. Tästä alkoi kesytysviikot. Yksikään pentu ei synny automaatisesti kesynä. Ne täytyy aina tutustuttaa ja totuttaa ihmiseen. Ja mitä nuorempana sitä parempi. Kesyyntymisessä ja tutustumisessa optimiaika on 2-8 viikon ikä.

Näissä hommissa pitää huomioida, että aina voi tulla käpälästä. Pieniä havereita sattuu. Kesyttäjän päivä ei ole täydellinen, jollei jossain ole kissan kynnen aiheuttamaa haavaa. Pienenkin pennun kynnet ovat stiletin terävät. Ne eivät ole ihania pieniä karvapalleroita, ennen kuin ne on kesytetty…

Tällaista on jälki, jos unohtaa käyttää pitkävartista rukkasta.

Osa pennuista on jo saatettu silityskuntoon. Osan kanssa tehdään töitä. Ensin räpistellään, sähistään, muristaan, revitään, kimpoillaan ja muuten vaan kiemurrellaan kynsien kanssa. Eilen yksi seitsenviikkoinen pelosta sähisevä, vapiseva ja värisevä pentu tyyntyi kuitenkin syliin, kun ensin sen sinne sai ja pääsi kokemaan rauhallista silittelyä. Ja sitten se pennun tärinä lopulta loppui ja silmät alkoivat lumpsahdella. Kunnes pentu alkoi nukkua sylissä… Korvat ja käpälät alkoivat liikkua unen mukana ja kissaa ei tarvinnut enää pitää kiinni, vaan se lepäsi rukkasella suojatun käteni päällä. Hyvä tästä tulee. Viikko sitten kyseinen pentu vielä suorastaan lensi pitkin häkin seiniä, kun yritti lähestyä sitä.

Vastatulleita kesyttäjä kutsuukin leikkisästi hämeen lennostoksi. Osa on myös saanut nimensä sen mukaisesti, kuten kilpparityttö Fouga (Magister), joka ensitöikseen karkasi häkistään. Tuoreimmat lennoston jäsenet saivat nimet Prisa ja Pica (kiire ja keihäs espanjaksi). Toinen niistä singahti hoitajan olkapäätä ruopaisten häkistä ulos vasta 3 minuuttia saapumisestaan.

Tänä vuonna pentueita on loukutettu niin Lammilta kuin Tervakoskelta. Samalla loukkuihin on saatu myös mahdollisia emoja ja isäehdokkaita, joita nyt steriloidaan/kastroidaan. Osa on puolikesyjä ja osa ei.

Läheisyydestä haetaan turvaa

Meillä on tällä hetkellä jo 18 pentua ikäluokissa 2-8 viikkoa ja lisää on loukutettavana. Nuorimmat ovat vielä intensiivisen hoivan alaisena. Niiden kanssa täytyy tehdä vielä paljon töitä ja sydän sykkyrässä toivoa, etteivät saa mitään tarttuvaa tautia. Tauti mistä iso kissa selviää helposti, voi pikkukissalle aiheuttaa jopa kuoleman. Tästä syystä nämä ovat eristysosastolla ja näiden kanssa työskennellään vain suojavaatteissa, koska me ihmiset olemme ne, jotka tuomme taudinaiheuttajia mukanamme kengissä, vaatteissa ja käsissä.

Eristysosaston työvaatetus. Pentuihin ei saa koskea ilman suojavaatetusta. Siten suojelemme pentuja.

Pennut eivät ole suoraan yleisön nähtävissä. Ne ovat eristysosastolla, jonne on erittäin rajoitettu pääsy. Se on eräänlainen kissojen ”teho-osasto”. Vierailut vain sopimuksesta ja vain päivän vastuutyöntekijän luvalla.

Pentujen luovutusikä on 12 viikkoa. Eli vanhimmat ovat luovutettavissa syyskuun lopulla. Osa voi lähteä uuteen kotiin yksinkin tai toisen kissan kaveriksi. Osa luovutetaan vain kaksikkoina.

Jos olet kiinnostunut pentujen adoptoinnista, ota yhteyttä esim. sähköpostitse ja varaudu vastamaan kysymyksiin elämäntilanteestasi ja tulevaisuuden suunnitelmista. Kissa voi elää jopa 20 vuotta ja siinä ajassa ihmisen elämässä ehtii tapahtua monenlaista, joten moniin asioihin on syytä varautua ennalta. Monille mm. kissoista aiheutuvat kustannukset tulevat yllätyksenä. Katso blogiteksti: Kissa ei ole halpa seuralainen

Luethan adoptioehdot! Vain sisäkissoiksi!

Lentäjätyttö Fouga emonsa kanssa.

 

 

Teksti ja kuvat: Eliisa N.

Aran kissan kanssa kotona osa 2 – vinkkejä

Onneksi olkoon uudesta kissaystävästä! Kiva juttu, kun tarjosit ujolle kissalle kodin!

Nestori Vilpertti Nepulainen tammikuussa 2018. Nykyään tämä kekkula ei paljoa arastele, kuva: V. Lahti-Olsen

Arka kissa voi olla haaste ja joskus jopa tilanne voi tuntua toivottomalta, kun toinen kyyhöttää kaapin takana tai kiipeilypuun mökissä piilossa useita viikkoja. Joskus uusi ystävä saattaa jopa sähistä ja läpsiä pelätessään uutta ihmistä, uusia tuoksuja, ääniä ja mahdollisia kissakavereita.

Näitä tarinoita kuulemme usein Kattilassa ja jostain syystä Veera on erikoistunut näihin ”ei niin helppoihin tapauksiin” . Me Piian kanssa päätimme koota tänne blogiin muutamia vinkkejä aran kissan kesyttämiseen.

    • Laita feromoni-haihdutin pöhisemään pistorasiaan keskeiselle paikalle, josta feromoni leviää mahdollisimman esteettömästi koko asuntoon noin pari tuntia tai jopa vuorokausi ennen uuden asukin saapumista. Olemme käyttäneet Feliway Friendsiä. Feliway on synteettinen feromoni, joka simuloi kissojen päänalueen feromonia, jota se hieroo poskillaan esim. ovenpieliin ja huonekaluihin.
    • Asunnon nurkkiin, sohviin ja ovenpieliin voi suihkuttaa Feliwayta myös suihkeena, sillä feromoni saattaa rohkaista uutta tulokasta liikkumaan asunnossa ja viestii sille, että kaikki on hyvin.
    • Tarjoa uudelle tulokkaalle turvallinen paikka piilotella ensimmäiset viikot. Tuo paikkaan vessa ja ruoka- sekä juomakupit.
    • Estä liian uteliaiden kissakavereiden pääsy paikkaan ainakin ensimmäisinä päivinä äläkä jätä kissoja keskenään pariin päivään ”eristyksen” jälkeen.
    • Anna uuden tulokkaan tutkia omaa tilaansa rauhassa omilla ehdoillaan.
    • Käy säännöllisesti juttelemassa tulokkaalle, jotta se tottuu ääneesi ja tuoksuusi. Voit tarjota myös nameja samalla.
    • Kun kissa uskaltaa jo liikkua turvapaikkansa lähistössä, voi kaverit päästää tutustumaan tulokkaaseen valvotusti.
    • Turvapaikasta liikkumisen jälkeen tarjoa kissalle myös muita piilopaikkoja asunnossa ja siirrä ruokinta mahdollisten kissakavereiden kanssa samalle paikalle. Myös ylimääräisen vessan voi tässä vaiheessa jo poistaa käytöstä.
    • Voit koittaa laittaa entisen turvapaikan, esim. makuuhuoneen oven kiinni, jotta kissa hakeutuisi muualle piiloon, mikäli se ei uskalla turvapaikastaan luopua.
    • Eräs eläinlääkäri suositteli myös feromonisuihkeen suihkuttamista käsiin ja silittämään/yrittämään koskettaa käsillä molempia kissoja mahdollisen kontaktin helpottamiseksi.
    • Vinkkinä myös veden sekaan laitettavat kukkatipat (pyökkitipat esim. Bachin Beech), jotka rohkaisevat arkaa kissaa.
    • Istu lattialle lähelle kissan lymyämispaikkaa ja juttele ääneen, esim. Veeralla
      on oma ”kissapuheääni”, jonka jokainen pojista tunnistaa. Samalla voi laittaa nameja tyrkylle. Vältä äkkinäisiä liikkeitä ja aseta namit tarpeeksi etäälle itsestäsi.

    • Jos kissa katsoo sinua, siristä sille silmiäsi. Siristely on kissan hymyilyä, se viestii sille, että haluat olla sen kanssa ystävällisissä väleissä.
    • Arka kissa tutustuu uuteen ympäristöönsä ja uusiin ihmisiin omilla ehdoillaan, joten kärsivällisyys on valttia.

Vasemmalla kuvassa Mörkö-vaari ja Tikru. Mörkö on hurjan arka ja lymyilee sängyn alla, josta hiipii katselemaan menoa muualla asunnossa. Uskaltaa jo vhän tulla ihmisten seuraankin, kunhan ei liiku äkkinäisesti tai yritä mennä lähelle. Tikru on kovin hyvä arkojen kissojen tuki ja turva.

Teksti ja kuvat: Veera Lahti-Olsen

Tsemppaavaa lisälukemista:
Kollitiron tarina – Takku, Tikru ja Poju  ja Aran kissan kanssa kotona – Pojun tarina

 

Elomessu vipinää ja kiitokset

Viime viikonloppuna osallistuimme perinteiseen tapaan Elomessuille. Iso telttakatos oli jälleen koottu, kannatustuotteet laitettu myyntipöytään ja vapaaehtoiset kertomassa Kattilan tuiki tärkeästä toiminnasta. Erityisesti ihmisiä pysäytti ja tuntui vetävän puoleensa teltan ulkosivulla olleet kuvat, kera kysymyksen ”Miten minusta tuli koditon kissa?”.

Meillä kävi sankoin joukoin vieraita ja arpapöytää pitikin täydentää tiuhaan tahtiin. Kiitos kaikille, jotka pysähtyivät teltallemme ostoksille. Kiitos kaikille, jotka tulivat kertomaan meille kissakuulumisia ja erityisesti niille, jotka uskaltautuivat tulla kyselemään toiminnastamme.

Olimme saaneet runsaasti arpapalkintoja ja myyntituotteita käytettäväksemme. Kiitämme siitä lukuisia eläinrakkaita yrityksiä, jotka halusivat auttaa meitä lahjoituksilla. Osalle heistä tämä on jo jokavuotinen perinne. Näitä ovat mm. Pirksun, Dali Silver Star, Kaisan Kukka, Toy-Pap Import Oy, ByMikaelas, Kauneushoitola Inkeri Valtonen, Tujoma  ja monet muut. Kiitos myös yksityisille lahjoittajille.

Kiitos myös kaikille meidän vapaaehtoisille, jotka käyttivät runsaasti aikaa viikonloppuna ja jo ennen sitä järjestelyihin. Olipa meillä jopa oma Kirsi-Mirri käsinukkeineen hauskuuttamassa lapsia ja aikuisiakin.

Nähdään messuilla ensi vuonnakin!

 

NEKSU – Upea kissapersoona nukkui ikiuneen

Tämä american curl -kollipoika tuli kissakavereidensa kanssa Kattilalle vuosia sitten perin erikoisella sopimuksella. Sittemmin Neksu päätyi Kattilan vakioasukkaaksi, eikä sitä voitu alkuperäissopimuksen takia luovuttaa eteenpäin (tällaisia sopimuksia emme enää tee). Neksun kissakaverit ovat yksi kerrallaan menehtyneet jo aiemmin. Neksu puolestaan pääsi rotukissaksi hyvään ikään. Elinvuosia tuli 12. Mutta toki emme olisi halunneet hänestä vielä luopua.

Neksu nukkui pois Kattilalla 6.7. Aamutyöntekijä löysi hänet lattialta ikiuneen vaipuneena. Neksu oli edellisellä viikolla käynyt lääkärissä muista syistä. Eikä silloin havaittu mitään mikä tähän tilanteeseen olisi johtanut.

Neksu oli arvonsa tunteva herrasmies. Ihmiset tunnistivat sen helposti erikoisesta turkinväristä ja käyristä korvista. Useimmiten Neksu antoi silittää, mutta saattoi myös tassulla läpätä, jos arvon herralle ei juuri sillä hetkellä silitykset maittaneet. Se ei harrastanut muiden kissojen kanssa kaveeramista, vaan liikkui ja nukkui mieluiten yksin. Neksu oli kissamaailman aatelinen.

Toki aatelisella Neksulla oli ihan tavallisen kissankin kiinnostuksen kohteita. Tämä kaveri oli ihan yhtä perso partymix-nappuloille, kuin kuka tahansa muukin Kattilan asukas. Pussin rapina sai Neksun liikkeelle ja tuijottamaan herkkujen jakajaa upeilla sinisillä silmillään. Onkilelua Neksukin jahtasi ja harjaamista se suorastaan rakasti.

Komeaa herrasmiestä haikeasti muistellen ja kaipaamaan jääden koko Kissakoti Kattilan väki

Teksti: Eliisa N.
Kuvat: Samu ja KissakotiKattila

REISKA – suuri menetys

Reiska nukkui ikiuneen 9.7. Jäämme kaipaamaan häntä suuresti.

Reiska saapui Kattilaan 2010 aikuisena kissana. Tämä vähän rosoisen näköinen kissa loukutettiin Vanajanlinnalta parin muu kanssa. Toinen korva oli jo siinä vaiheessa kärsineen näköinen. Kolli oli viettänyt luultavimmin enemmäkin aikaa ulkona pakkassäässä. Alkujaan hyvinkin ujosta ja arasta kollista kuoriutui kutenkin hurmaava herrasmies.

Reiskalla oli kissojen keskuudessa hyvä maine. Välillä tuntui, että se oli Kattilan todellinen kuningas. Kukaan ei uhitellut Reiskalle. Päinvastoin sitä kunnioitettiin, eikä sillä ollut vihamiehiä. Valokuvia selaillessa huomasi, ettei Reiskasta juurikaan ollut yksittäiskuvia, vaan yleensä kuvissa on monta muuta kissaa hengaamassa Reiskan kanssa.

Se erikoistui ujompien kissojen kesyttämiseen. Sillä oli aina muutaman aran kissan ”haaremi”. Ja niin paljon nämä muut luottivat Reiskaan, että kun Reiskaa silitettiin, niin näitä muitakin pääsi siinä samalla lähestymään ja silittämäänkin. Näitä kissoja on ollut mm. Murre, Ellu, Oiva, Onerva, Rossi ja Rehti. Monta kissaa on saanut uuden kodin juuri Reiskan tekemän pohjantyön avulla.

Kyllä Reiskakin välillä paini, mutta se oli aina sellaista kaveripainia esim. Nupun kanssa. Siinä ei ollut taistelusta tietoakaan, kunhan nyt vähän pyörittiin pitkin lattiaa. Kumpikaan ei koskaan ollut vakavissaan.

Reiska kisaa veljellisesti Nupun kanssa. Näyttää rajulta, mutta tappelua tämä ei ollut.

Kun Kattilalle tuli ihmisiä, niin oli helppo vinkata, että Reiskaa saa silittää. Sitä ei tarvinnut koskaan pelätä. Lapsetkin saattoivat sitä turvallisesti silittää. Varsinainen PR-kissa. Reiskasta muodostui meidän tärkein työntekijä. Nelijalkainen, mutta tehokas omassa roolissaan. Ja siinä olikin suurin syy, miksi sitä ei hevillä kotiutettu. Sen avulla niin moni muu rohkaistui ja pääsi uuteen kotiin.

Reiskalla oli ikää jo reilusti. Arvioitu ikä oli noin 17 vuotta. Syy ikiuneen päätymiseen oli kasvain (sisäelimissä) ja siitä aiheutuneet seuraukset. Ikääntymisen myötä riski kasvaimen tai syövä syntymiseen nousee. Olemmekin menettäneet viimeisen vuoden aikana kasvaimen tai syövän takia muutamia iäkkäitä kissoja.

Reiskaa hellästi muistaen koko Kissakoti Kattilan väki

Suremaan jää myös uskollinen kaveri: Murre

 

25.7. päivitetty menehtymisen syytä

Teksti: Eliisa N.
Kuvat: Eliisa N. ja KissakotiKattila

Kaksi kissakaksikkoa vailla kotia!

Parivaljakot saavat aina vähän hitaammin koteja. Ymmärrettävää, koska tuplailosta on myös tuplavastuu. Tänään esittelyssä siis senjoriitat Jossu ja Lissu sekä kissat suoraan Pekka Töpöhäntä seikkailusta eli Töpö ja Panda. Molemmat parivaljakot ovat kodinvaihtajia ja siksi lähtisivät uusiin koteihin vain kaksikkoina.

Töpö ja Panda

Töpölle ja Pandalle kodinvaihto on ottanut koville. Töpö on parivaljakosta se reippaampi ja tuleekin hakemaan silityksiä. Häntä on synnynnäisesti noin 10 cm pitkä töpö. Ikää kollilla on 5 vuotta. Töpön asuinkumppanina on Panda, 4-vuotias tyttökisu. Molemmat ovat kilttejä ja antavat silittää. He toivoisivat suht rauhallista kotia, jossa annetaan aikaa kotiutumiseen. Töpö kotiutuu varmasti nopeastikin, mutta Panda tarvitsee vähän pidemmän kotiutumisajan.

Lapset ovat kaksikon mielestä ihan ok. Toiset kissat sen sijaan ovat vähän arveluttavia ainakin Töpön mielestä.

Jossu ja Lissu

Tämä nuorekas kaksikko tietää pitkän iän salaisuuden. Päällisin puolin kissat näyttävät noin 5-vuotiailta, mutta ovat todistettavasti jo yli kymmenvuotiaita narttuja. Heille etsitään eläkekotipaikkaa. Ovat sukua toisilleen ja eläneet elämänsä yhdessä.

Tosin tämä parivaljakko on hiukan eri mieltä eläköitymisestä. Mutta niinhän se tuppaa olemaan, että ne eläkeläisethän ne vasta vauhdikkaita ovatkin. Kalenteri täynnä ja aina menossa. Jossu ja Lissukin yrittävät keinolla millä hyvänsä huoneestaan aulan puolelle ihmisten sekaan. Ja silityksiä olisi saatava vähän väliä.

Tyttökullat sopivat monenlaiseen perheeseen. Niin lapsiperheeseen kuin ikäihmisellekin. Sen sijaan muita kissoja ei kodissa kannata olla, sillä Jossu tuppaa pomottamaan. On sen verran topakka emäntä.

Olisiko sinun kodissa tilaa ja aikaa  jommalle kummalle kaksikolle?

 

Teksti: Eliisa N.
Kuvat: KissakotiKattila

POIKA (1997-2018)

Meillä on Kattilalla suuri suru, sillä Poika, Kattilan Kingi, on poistunut keskuudestamme.

Poika saapui Kattilaan vuonna 2005 turvattomista kotioloista. Se oli äreä, kiukkuinen ja menettänyt luottamuksen ihmisiin. Sen elämän alkuvuodet olivat traumatisoineet sitä.

Pojalla meni tovi sopeutua Kattilan elämään. Ja löytyi sitten myös se upea puoli tästä kissasta. Parhaimpina hetkinään Poikaa sai silittää, harjata ja jotkut jopa pystyivät ottamaan sen pieneksi hetkeksi syliinkin.

Poika vähän turvakodille saapumisensa jälkeen 2005.

Useimpia ihmisiä jouduimme varoittamaan Pojasta. Yleensä Poika oli paraatipaikalla esillä ja näytti mitä silityskelpoisimmalta kissalta. Me jouduimme sanomaan ihmisille, että kannattaa hiukan varoa. Ulko-ovessa olikin Pojan kuva varoitustekstillä varustettuna. Pojan mielialat vaihtuivat nopeastikin. Poika saattoi tulla vastaa ja kiehnätä jaloissa, ottaa pari silitystä, mutta sitten muuttua äkäpussiksi. Silloin se saattoi purra ja purikin lujaa. Toisaalta tämän kun tiesi, niin oppi lukemaan Poikaa ja olemaan varovainen. Tästä syystä pitkäaikaisemmat vapaaehtoiset pärjäsivät sen kanssa paremmin.

Vaikka poika oli välillä äkäpussi, ei se kuitenkaan ollut avoimen agressiivinen ihmisiä kohtaan. Niin kauan kuin siihen ei koskenut, ei sitä tarvinut varoakaan. Toisten kissojen kanssa sillä oli viileät välit. Se olisi mieluusti ollut ainoa kissa talossa. Mutta se joutui sopeutumaan aulatilojen elämään lukuisten muiden kissojen kanssa. Se oli näennäinen pomo tilassa, Kattilan kuningas. Välillä se otti yhteen muiden kissojen kanssa ja useimmat kissat väistivät sitä. Pomona olemiseen kuului oleellisesti paikkojen merkkailu. Useimmat kusimerkinnät Kattilalla olivatkin Pojan käsialaa.

Poika. Taustalla Nuppu, joka välillä yritti haastaa Poikaa Kattilan kuninkuudesta.

Se oli suvereeni laserpisteen metsästäjä. Viime viikkoihin asti se näytti nuoremmille mallia kuinka pisteen perässä juostaan. Koska aulassa on useampikin, joka tykkää laserpisteen jahtaamisesta, oli pidettävä huoli, että Poika ja muut kissat eivät olleet leikissä yhtäaikaa. Poika saattoi muuten täräyttää tassullaan kanssapelaajaa, että ”Tää on mun matsini!”. Poika kanniskeli myös vähän isompia hiirileluja suussaan ja leikki niillä. Poika säilyi leikkisänä elämänsä loppuun asti.

Viimeisen kahden vuoden aikana Pojan terveys alkoi reistailla. Lonkassa oli kulumaa. Poika alkoi myös saada astmakohtauksia. Nyt noin 20 vuoden iässä keuhkot kuitenkin lopulta pettivät. Niinpä eläinlääkäri teki päätöksen päästää Poika unten maille 16.5.2018.

Poika eli yli puolet elämästään Kattilalla. Sitä ei voitu kotiuttaa uuteen kotiin sen mielialavaihteluiden takia. Kattilasta muodostui sen turvapaikka ja koti. Se sai elää elämänsä Kattilalla ja harvempi kissa pääsee 20 vuoden ikään edes kotioloissa. Toki kaikkien Kattilan kissojen toivoisi saavan oman kodin. Aina se ei ole mahdollista. Me puolestamme rakastimme Poikaa sen omituisuuksista huolimatta.

Olet poissa, mutta elät meidän muistoissa. Hyvää yötä pikkuinen. Kaipaamaan jääden koko Kattilan väki.

 

 

 

Teksti: Eliisa N.
Kuvat: KissakotiKattila

Nyt silmät tarkkana!

Kevät tulee kohisevaa tahtia. Kesämökkiaikakausi on jälleen alkamassa. Ladon nurkalle ilmaantuu kissa tai kesämökin kuistin alta kuikuilee kiiluva silmäpari. Kukaan naapureista ei tunnusta sitä omakseen. Silloin on syytä ottaa yhteyttä paikalliseen kissoja auttavaan yhdistykseen. Hämeenlinnan seudulla kodittomia kissoja auttaa Kissakoti Kattila.

Oman onnensa nojassa?

Vuosittain korjaamme talteen kymmenittäin irtokissoja, joilla ei tunnu omaa kotia olevan. Samoin hoiviimme päätyy myös pentueita. Monesti törmäämme tilanteeseen, että kissa on ollut oman onnensa nojassa koko kesän ja vasta syksyllä ilmojen kylmettyä kesäasukkaat huolestuvat, ettei kissa jää pakkasen armoille. Olisi kuitenkin parempi ottaa yhteyttä Kattilaan jo paljon aikaisemmin.

Vaikka koditon kissa pärjäisikin kesän luonnon antimilla, niin koko vuotta ei kuitenkaan. Kattilalla sesonki on puolestaan elo-lokakuussa. Jotta kissat eivät tulisi aina sellaisella rysäyksellä ilmojen kylmettyä, niin toivosimme että ilmoittelisit vapaakävelijästä jo aiemmin kesällä. Varsinkin jos näet pentueen, niin ota yhteyttä pikaisesti.

Kun pentue emoineen saadaan ajoissa talteen, niin villiintymistä ei ehdi tapahtua. Pennun olisi tutustuttava ihmiseen 1-3 kk ikäisenä. Se on paras herkkyysjakso. Sen jälkeen ihmiseen tutustuminen käy hitaammin ja vaatii enemmän työtä.

Pentueen kiinniotto

Kiinniotto on hyvin tapauskohtaista, soita ensin Kattilaan ja neuvomme miten tilanteessa tulee toimia. On hyvin tärkeä arvioida tilanne ja missä järjestyksessä kissaperhe otetaan talteen. Ennen kiinniottoa tulee selvittää montako pentua emolla on ja minkä ikäisiä ne ovat. Kiinniotto tulisi tehdä niin, että koko perhe saadaan turvaan. Muuten voi käydä niin, että emo häipyy maisemista, kun pennut on otettu talteen. Nuoret pennut eivät puolestaan pärjää, jos menettävät pysyvästi emonsa. Kuusiviikkoiset saattavat syödä jo kiinteääkin ravintoa, mutta tarvitsevat vielä äitinsä hoivaa kasvaakseen terveiksi nuoriksi. Emon maidontuotanto muutuu jo parissa päivässä, jos pennut eivät ole imemässä. Maito niin sanotusti ”happanee” ja muuttuu siten juomakelvottomaksi.

Ilmoita ajoissa

Ilmoita vapaakulkijoista varhaisessa vaiheessa. Kun ennalta tuntematon kissa norkoilee muutaman päivän tontilla, on syytä alkaa kysellä naapurustosta omistajan perään. Mikäli omistajaa ei löydy, niin viimeistään parin viikon pyörimisen jälkeen kannattaa ottaa yhteyttä kissoja auttaviin tahoihin. Tämä koskee erityisesti maaseudulla ja kesämökkialueilla vaeltavia kissoja. Tontilla vilistävästä pentueesta olisi ilmoitettava välittömästi. Myös isommista populaatioista on syytä ilmoittaa välittömästi. Mm. viime syksynä otimme talteen 36 kissan lauman Tyrvännöstä. Toissa vuonna pyydystimme kissoja mm. Rengosta.

Ei jätetä kissoja oman onnensa nojaan! Samalla estetään puolivillien laumojen synty. Toivomme myös, että ihmiset ovat jo niin valistuneita, että eivät ota kesäkissaa… kissa vaatii huoltoa läpi vuoden.

Mamma loukutettiin kesämökkialueelta toissa kesänä. Oli ehtinyt tehdä alueella useamman pentueen. Nyt sopeutunut sisäkissan elämään. Fiksu ja oppivainen emäntä.
Tyrvännöstä syksyllä 2017 tuli 36 kissaa. Kaikki kuvassa olevat pennut ovat päässeet jo onneksi omiin uusiin koteihin.

Teksti ja kuvat: Eliisa N.