Kesyjä kissoja kotia vailla… Osa1

Kattila suorastaan pursuaa tällä hetkellä kissoja. Meillä on poikkeuksellisen paljon kesyjä kissoja vailla kotia. Yleensä ne lähtevät uuteen kotiin nopeasti, jopa ennen kuin ne ehtivät nettiin.

Me emme todellakaan haluasi pitää Kattilalla varsinkaan näitä kesyjä katteja pitkään. Toivomme, että etenkin ne saisivat nyt koteja, jotta saamme purettua sumaa. Tänä vuonna on jo yli sata kissaa päässyt uusiin koteihin, mutta nyt syksyn tullen tulee kiihtyvällä vauhdilla uusia kissoja sisään.

Esimerkiksi kollipojat Niki ja Salama on odottaneet sitä omaa kotia peräti viisi kuukautta. Ja niin reipas pari että. Heille soisi pikaisesti uuden kodin. Helge on ihana leikkisä kolli, joka sopeutuu monenlaiseen kotiin. Mymmeli olisi erinomaista sohva- ja silitysseuraa. Ja jos on vailla touhupesää, niin Heinu tutkisi mielellään kaappisi, kömpisi syliisi ja pyörisi kuin paraskin taifuuni.

Syksyn pentukatastrofista on myös jo muutamia pentuja varattavissa. Osa pennuista voi lähteä parivaljakkona, osa voi lähteä yksinkin, mutta olisi hyvä jos taloudessa olisi silloin vanhempi kissa, joka tarvitsee kaveria. Löytyy niin ujoa kuin hyperaktiivistakin. Pennut eivät pääasiallisesti ole sivuilla nähtävillä. Niitä voit kysyä paikan päältä.

Kuvia klikkaamalla pääset kunkin kissan omalle esittelysivulle.

Helge
Heinu
Mymmeli
Niki ja Salama

 

Kotisivuilta löytyy luovutusehdot. Haastattelemme adoptioehdokkaat. Ensisijaisesti katsomme, että kissoille on tarjolla vakaa ja turvallinen koti. Toivomme että olet myös miettinyt miten toimit yllättävissä elämänmuutoksissa, niitä väistämättä tulee. Haluamme, että kissat saavat loppuelämänsä kodin. Kaikki aikuiset ovat leikkattu, madotettu ja rokotettu.

 

Teksti ja kuvat: Eliisa N.

Tripla – tupla

Viime talvena Lammilta tuli iso määrä eri-ikäisiä katteja. Osa päättyi Kattilalle kun omistaja ei pysynyt pitämään niistä enää huolta. Ihana oli nähdä miten hyvin nämä kissat on kesyyntynyt ja osa on jo päässyt omaan kotiin. Nyt esittelyssä parivaljakkoja, jotka etsivät vielä uutta kotia.

Kaksi kissaa tarkoittaa yleensä tuplahauskaa ja usein myös tuplakuluja. Joten taloudellinen ennakkovalmistautuminen on tarpeen. Kissa ei koskaan ole halpa seuralainen. Nämä katit ovat joko alunperin tulleet samasta paikasta tai ovat ystävystyneet Kattilalla ollessaan. Emme siksi mielellämme erota niitä toisistaan. Mikäli sinulla on tilaa ja elämäntilanne ja talous balanssissa, tulepa tutustumaan… ja kun painat tästä linkistä saat esiin luovutusehdot.

Poikapari – Niki ja Salama

Niki ja Salama

Mä olen Niki, nuori leikkisä herrasmies. Tykkään silityksistä ja hyrisen tyytyväisenä. Mun kaverini on toi iso kolli Salama. Me ollaan vähän kuin majakka ja perävaunu, koominen pari. Pusketaan toisemme kumoon ja kilpaillaan silityksistä.

Tytöt – Mateu ja Loitsu

Loitsu-Mateu

Mä olen Mateu. Mulla on siskokin täällä Marru, mut mä olen tykästynyt täällä tohon pitkäkarvaseen harmaavalkeaan Loitsu leidiin. Me vietetään paljon aikaa yhdessä ja siksi haluttaisiin samaan kotiin. Mä diggaan silityksistä ja toi Loitsukin ottaa niitä vastaan. Loitsu tosin välillä komentaa silittäjää käpälällään, sil on joku raja mihin saakka sitä saa silittää. Mut se on ihan iisi, se ei käytä kynsiä. Me molemmat tykätään herkuista. Loitsulla suorastaan kuola valuu, jos on jotain hyvää tiedossa. Me ollaan Loitsun kanssa monitahoinen paketti. Loitsu tuo tähän vähän pientä elämänkokemusta ja mä maustan teinipärinällä. Leluhiiren kans on muuten kiva leikkiä. Oo tarkka ku tuut moikkaamaan, mun systeri on melkein saman näköinen kuin mä, ettei tuu sekaannusta.

Make ja Mieto

Mieto_Make

Mä olen Make, musta nuori tyttökissa. Mä en ole vielä ihan varma mitä tuumaan ihmisistä. Ne on vähän jänniä. Mä annan kyl silittääkin, mut jos tulee jännä paikka, mä räväytän pikkutassullani ja yleensä unohdan kynnet esille. Toi mun kamu Mieto, on rento kundi. Se antaa paremmin silittää. Korkeintaan laittaa korvat vähän luimuun. Mä vähän ihmettelen, kun se on niin cool, silityksistä huolimatta. Meitit on leikattu, joten mitään sellaista kähinää ei ole tiedossa, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Eniten me vietetään aikaa neliön kokoisessa kissansängyssä vierekkäin pötköttäen.

 

Jokainen meistä saattaa olla uudessa kodissa aluksi vähän ujo. Mutta kun ihmiset ei liikoja odota eli ovat kärsivällisiä, niin me kyllä kotiudutaan kun meillä on tuttu kissakamu kerran mukana…

 

Teksti ja kuvat: Eliisa N.

Kylläpä aika rientää – Riento on jo 10 kk

Riento2

 

Aikasemmin olen noin kerran kuussa kertonut jostakusta kotia vailla olevasta kissasta. Ja kotia vailla olevia kissojahan meillä riittää. Tällä kertaa valikoitui vaihteeksi vähän nuorempi katti kuukauden kissaksi – Riento.

Tämä musta kolli on viettänyt aikaansa Kattilalla parikuukautisesta vintiöstä saakka. Nyt Riento on jo noin 10 kuukauden ikäinen solakka kundi. Pallitkin on jo Riennolta viety, joten sekin asia on jo kunnossa. Koti vain puuttuu.

Riento on silityskelpoinen, mutta vielä vähän varauksellinen ihmisten suhteen. Toisaalta silloin kun silittämään pääsee, käynnistyy todellinen kehräysmoottori ja koko katti hytkyy hyrinänä tahdissa. Voi sitä hyrinää! Riento tarvitsisi kodin, jossa sille olisi ihmisseuraa, jotta jätkällä olisi mahdollisuus karistaa epäluuloisuuden rippeet lopullisesti. Mitään ei ole vielä menetetty. Riento soveltuu niin ainoaksi kissaksi kuin toisen kissan seuralaiseksikin.

Kolli on ollut enempi tarkkailija kuin lelun perässä juoksija. Mutta mistä sitä tietää, kun koti löytyy, millainen touhukone Riennosta sitten kuoriutuu. Pienenä pentuna vauhtia kyllä riitti, mutta nyt vähän isompana lievä apatia on vallannut kollin. Tosin olosuhteet Kattilalla ovat vähän erilaiset kuin omassa kodissa voisi olla. Riento on ihan kiltti. Ei räpsi ei näyki. Korkeintaan pakenee paikalta, jos tilanne vaikuttaa mielestään liian tukalalta. Riennon kanssa on siis varauduttava rauhalliseen muutaman viikon ”sisäänajoon”.

Olisiko sinun kodissasi ja sydämessäsi tilaa yhdelle komealle mustalle kollille?

Lisää kotia hakevia kissoja löytyy sivun ylälaidasta osasta: Kissat/Kotia etsivät. Katso myös luovutusehdot.

 

Kuva ja teksti: Eliisa N.

Pertun kodinhaku osa2

perttuselallaan

Mä olen tavan ihana poitsu ja kiltimpää tuskin löytyy mistään. Rakastan retkottaa siliteltävänä. Ja vatsaanikin esittelen ja sitäkin saa rapsutella. Toi mun seuraneiti tykkää kans silityksistä. Vaikka mä olen kyllä se parivaljakon hellyydenkipeämpi osapuoli.

Mä ja mun seuraneiti oltaisiin tavan kiitollisia uudesta kodista. Tätä hommaa on nyt hidastanut kuukausikaupalla toi mun satunnainen yskäni. Virkayskää sanon minä. Röntgeneissä on käyty ja keuhkot kuvattu. Epäilevät että olisi astman poikasta. Astmapiippua mun ei ole tarvinnut vielä kokeilla. Nyt mennään kortisonikuurilla.

Mun kanssa on siis syytä varautua ylimääräisiin terveydenhuoltokuluihin. Tuskin mitään maata kaatavaa. Mutta kerron nyt reilusti, ettei se mahdollinen eläinlääkärilasku tule sit yllätyksenä. Mut eihän mun paikka oikeasti ole täällä Kattilan tiloissa vaan jossain kodissa, josta löytyy kiipeilypuu ja sohva, jossa ottaa silityksiä vastaan. Toki tuon astmaepäilyn takia toivon et siivoat vähän ahkerammin ettei tartte vetää pölyä henkeen ja hiekka olisi priimasorttia eli ei pölyä sekään.

Iästäni en osaa mitään sanoa. Syntymätodistus on jossain vaiheessa hukkunu, kun kuljeskelin tuolla pihoilla ja metsissä jonkun tovin, ennen kuin mut kopattiin turvaan ennen viime talven pakkasia. Kiitos muuten sille joka koppasi. Täällä sisällä on niin paljon kivempaa, etten mä enää tahdo ulos.

Tule rapsuttelee mua ja mun seuraneitiä huone kutoseen. Mä luulen, että se on rakkautta ensi hipaisulla. GIVE ME MY CHANCE!

Vilkaise myös meitin vanhempi asunnonhakuilmoitus viime kesältä: Ulla ja Perttu haaveilevat yhteisestä kodista

perttu-ulla1
Perttu seuraneitinsä kanssa.

 

 

Sihteerinä ja kuvaajana toimi: Eliisa N.

Asfalttimiähen unelma

piki1

Piki poika on asustellut ykköshuoneessa jo kuukausia. Huonekaverit ovat vaihtuneet, mutta Pikille ei ole löytynyt sitä loppuelämän kotia. Tämä yksitoistavuotias kolli tuli alunperin Kattilalle asuinkaverinsa kanssa. Pojille tuli kuitenkin asumisero, sillä tämä toinen katti alkoi pomottamaan vanhaa kaveriaan Pikiä ja Piki rauhallisena, vähän aranpuoleisena kattina, kärsi siitä. Onneksi asuinkumppani sai jo aikaa sitten uuden kodin.

Meidän asfalttimiäs toivoisi rauhallista kotia ainoana lemmikkinä. Ei myöskään lapsiperheen hektistä arkea, vaan vaikka vähän varttuneempaan kotiin, yksinasujan tai pariskunnan eläkekaveriksi. Rauhallisesti lähestyen pääsee Pikin kanssa herkkiin hetkiin ja siinä sitten nojataan otsa otsaa vasten hoitaja ja Piki. Piki ei pidä paljoa melua itsestään. Kyllä tässä kaverissa silti on vielä leikkisyyttäkin jäljellä. Paraatilaji on laserpisteen metsästys. Se saa asfalttimiähenkin liikkeelle ja liikettä niveliin.

Olisiko sinulla tarjota sopivaa eläkekotia Pikille?

 

Teksti ja kuva: Eliisa N.

Pentumaniaa!

iiro2

Kyllä meillä kissoja piisaa! Syksyisen pentukatastrofin tuotokset ovat siirtyneet enimmäkseen yleisosastolle kaikkien nähtäväksi ja leikitettäväksi. On sekä janakkalaista, iittalaista, että lammilaista versiota. Muutama on jo saanut uuden kodin, mutta vielä näitä riittää. Leikkisiä, mutta väistävät osa vielä silitystä. Tässä iässä ne kuitenkin kotioloissa saa suht helposti silityskelpoisiksi. Siksi toivoisimmekin että teinit saisivat pian uudet kodit. Kotisivujen kotia etsiviin heitä onkin lisätty niin eilen kuin toissa viikollakin.

Eilen kävin tapaamassa pentuja nelos- ja kutoshuoneissa. Alli tuli haistelemaan välittömästi kättäni. Istuuduttuani lattialle ja jaettuani muutaman herkkupalan alkoivat muutkin pennut tehdä lähestymisyrityksiä. Koskea ei saanut, mutta sen sijaan pennut havittelivat herkkupussia, joka oli sylissäni. Ne uskaltautuivat kiipeilemään jalkojeni päällä, haistelivat kättäni ja leikkivät lenkkarini nauhoilla. Jossain vaiheessa minun oli pakko pelastaa kengännauhani ja poistua paikalta todeten, että tapaamme varmasti uudestaan. No, tänään kutoshuoneessa leikittiin improvisoidulla onkilelulla. Uhrasin lenkkarin nauhan ja sidoin sen perhosleluun. Leikkiin mukaan tuli Luna ja Iiro. Pidempään istuttuani Luna antoi kuin antoikin kevyesti silitellä leikin lomassa.

Nelosen vintiöt olivat myöskin leikkiä vailla. Huiskaleluja on vain liian vähän. Nelosen pennut toivovatkin vierailijoilta tuliaisiksi upouusia käyttämättömiä onki- ja huiskaleluja. Annathan lelut ensiksi henkilökunnalle, vaihdamme niitä rikkoutuvien tilalle. Lelut ovat huonekohtaisia eli niitä ei saa siirtää huoneesta toiseen.

Mymmeli oli innoissaan päästessään onkileluleikkiin. Pentti jahtasi mielellään valopistettä. Freija antaa jo silittää ja kehrääkin välillä. Riento on pennuista vanhin. Riento on yli puolivuotias ja jo kastroitukin. Hänestä tulee kookas musta kolli, joka kehrää silitettäessä. Näiden huoneiden ainoa sähisevä ja räppäävä pentu on Luka. Mutta kyllä hänkin siitä reipastuu kun vähitellen tehdään tuttavuutta. Tässä joukossa on muuten myös kissoja, joista blogasin muutama viikko sitten otsikolla: Muutaman viikon projekti: 9 pentua. Eli kesytys on tuottanut tulosta.

On siis tarvetta leikittäjistä, leluista sekä etenkin uusista välittävistä kodeista. Vapaana mm. Riento, Relli, Feta, Myy, Mymmeli, Freija, Ymir, Alli, Luka, Luna, Lilja, Hilary, Pentti, Iiro, Kulta ja Hope. Osa pennuista lähtee uuteen kotiin pareittain, osa voi lähteä myös yksitellen. Tule tutustumaan.

 

Teksti ja video: Eliisa N.

Kuva: Mikaela Holmberg / ByMikaelas

Smaragdisilmä, ponnistusten arvoinen!

rölli

Siellä se on, hyllyn päällä, tyylikkään harmaa smaragdisilmä. Tämä kaunis tyttö on osunut monen vierailijan silmiin ja moni olisi halunnut silitellä sitä. Rölli on kuitenkin vähän hitaasti lämpiävää sorttia ja onkin läväyttänyt tassulla liian lähelle tulijoita.

Rölli on viettänyt aikaansa Kattilalla aivan liian pitkään, jo vuodesta 2009 lähtien. Rölli omaisi mahtavan potentiaalin kesyyntyä. Hän tarvitsisi ehdottomasti jatkuvaa henkilökohtaista huomiota edistyäkseen. Sitä emme pysty Kattilalla hänelle takaamaan. Haemmekin hänelle nyt kärsivällistä ja asiantuntevaa aikuiskotia, jotta kesyyntyminen pääsisi kunnolla vauhtiin. Tyttö on perso kinkulle ja PartyMix herkkunappuloille. Niiden kanssa Rölliä saa lähestyä. Läpsiminen on muutenkin jo vähentymään päin. Silittämiseen on kuitenkin vielä hiukan matkaa.

Muutaman kuukauden kärsivällisyydellä tästä smaragdisilmästä tulee kyllä ihan täyspäinen kotikissa. Sylikissaa emme hänestä lupaa, mutta arvonsa tunteva paronitar aivan varmasti. Aatelinen, joka oppii arvostamaan palvelijoitaan ja suomaan helliäkin hetkiä, kunhan saa tehdä sen omassa tahdissaan.

Koska tämä Rölli on sarjassa ”semiarka”, ei sitä ihan mihin tahansa voida kotiuttaa. Joudumme haastattelemaan tavallista tarkemmin kotiehdokkaat. Kerro siis taustatietosi sähköpostilla ja miksi juuri sinun kotisi olisi Röllille paras ja minkälaisen elämän voit hänelle tarjota. Kannattaa myös käydä katsomassa Rölliä livenä ellei vielä ole sitä tehnyt, niin tietää minkälaisesta leidistä on kyse. Tarjolla ainoastaan sisäkissaksi.

Sähköpostia saa laittaa osoitteeseen: kissakotikattila(at)gmail.com

rölli
”Ei mua nyt sentään joka välissä saa kuvata!”, toteaa arvon leidi.

 

Teksti: Eliisa N.

Hippe haluaa oman leikittäjän

HippeEtsitkö energistä kaveria kotiisi? Katse Hippeen PÄIN!

Hippe korjattiin talteen kujilta kulkemasta pari kuukautta sitten. Omistajaa ei löytynyt. Iästä tai taustoista ei siis ole mitään tietoa. Tämä nuori tai nuorekas leikattu kolli etsii siis uutta kotia ja kaksijalkaista leikkikaveria.

Koska hän on vähän dominoivaa sorttia kissalaumassa, olisi haussa paikka ainoana kissana talossa. Tällä katilla riittää virtaa. Useammanlaiset lelut ovat pojun mieleen, mutta varmaan ylitse kaiken on laserpointteri. Katti jaksaa metsästää valopistettä. Luultavimmin leikittäjä väsyy ennen Hippeä.

Kissa on kesy ja silityskelpoinen. Olisiko sydämessäsi tilaa juurikin yhdelle kollille. Tule leikittämään Hippeä! Ja varmistumaan siitä, että tässä se on: Sydämeni valittu.

Kysy henkilökunnalta adoptiomahdollisuudesta lisää. Annetaan ainoastaan sisäkissaksi, ettei tarvitse ruveta uudestaan pyydystämään turvaan… Verkotettu parveke on toki sallittu.

Hipen esittelyteksti

Pari youtube-videota Hipestä:

 

Nyt kummituttaa

Inkku1Inkulla on käynyt hyvä tuuri. Inkku on saanut oman kissakummin. Kaikilla Kattilan kateilla sellaista ei kuitenkaan vielä ole. Tutustutaanpa Inkkuun ja hänen kummiinsa Anneliin.

Anneli on ollut kummina jo neljälle kissalle ja nyt on menossa viides. Voidaan siis puhua oikeasta sarjakummista. Edelliset kummikissat (Hellu, Läiskä, Make ja MauMau) ovat saaneet jo kodin. Kummiksi Anneli päätyi kuultuaan eräältä vapaaehtoiselta kummitoiminnasta. Anneli on itse enempi koiraihminen, mutta kaltoin kohdellut löytökissat ovat varastaneet osan hänen sydämestään.

Niinpä homma on edennyt luontevasti. Aina kun edellinen kummikissa on saanut kodin, on uusi kummikissa tullut kuvioon mukaan. Anneli antaa pienen summan rahaa kummikissaansa varten kuukausittain ja leipoo lisäksi Kattilan myyjäisiin myytävää. Kummikissaansa Anneli tapaa lähinnä myyjäisissä käydessään. Tällä kertaa Anneli kuitenkin tuli tapaamaan kummikattiaan Inkkua ihan varta vasten.

 

Inkku pyyhältääkin paikalle, onhan kummitätillä herkkusapuskaa tarjolla: kanaa. Inkku puskee jalkaa ja kiehnää ympärillä. Inkun paras kaveri Karvinen tulee puskemaan Inkun kanssa. Pojat nuuhkivat ja puskeva toisiaakin ja kisailevat broilerin suikaleista kuin veljekset konsanaan. Omia sisaruksia Inkulla ei olekaan.

Inkku tuli Kattilaan 3.10.2013 pienenä pentuna. Emon lisäksi Inkulla oli 4 sisarusta. Ne loukutettiin metsästä Aulangon kievarin läheisyydestä. Harmillisesti koko pentue sairastui äkillisesti ja Inkku oli sisaruksista ainoa, joka selvisi sairaudesta hengissä. Sisukas kaveri. Pienestä rääpäleestä on kasvanut komea n. kolme vuotias kolli. Se onkin nykyisin yksi Kattilan kookkaimista kissoista.

Emo sai kodin kesyynnyttyään. Inkku on alkanut kesyyntyä vasta nyt. Aikaisemmin se vietti enimmäkseen aikaa keittiön kaapiston päällä. Viime aikoina Inkku on yhä useammin alkanut vierailla lattiatasolla myös ihmisten ollessa paikalla. Jääkaappia ei voi avata, ilman Inkun ilmaantumista jääkaapin kohdalle. ”Oiskos mulle kinkkua?” – kuuluu äänetön kysymys. Silityksetkin ovat alkaneet kelvata. Inkku on suuri, mutta hyväluonteinen poju. Se tulee toimeen toisten kissojen kanssa. On ollut ilo seurata sen ystävystymistä Karvisen kanssa. Inkku on siis siirtynyt statukselta ”arka” statukselle ”semikesy” eli potentiaaliseksi uuden kodin hakijaksi. Mieluiten se lähtisi uuteen kotiin kaverinsa Karvisen kanssa.

Inkku sisaruksineen 2013
Inkku sisaruksineen 2013

Inkulla on tätä nykyä toinenkin kummi, Inga. Lisääkin kummeja mahtuu, ei meillä lasketa 🙂

 


Eikö sinulla ole mahdollisuutta ottaa omaa kissaa syystä tai toisesta? Haluaisitko kuitenkin taloudellisesti tukea, jotakin yksittäistä kissaa, sen odottaessa sitä pysyvää omaa kotia? Tule kissakummiksi! Voit itse määritellä tuen määrän ja valita kohteen. Kissat tarvitsevat taloudellisen tuen lisäksi myös seurustelu-, leikitys- ja kesytysapua, jota voit lisäksi halutessasi antaa.

Lisää tietoa kummitoiminnasta sivustollamme: Ryhdy kummiksi

Ikärasismiako?

Vanilia_Pennut saavat usein nopeasti kodin. Mutta pidemmän elämänkokemuksen omaavat kesyt kissat joutuvat odottamaan sitä useita kuukausia, toisinaan jopa yli vuoden. Se on aivan liian kauan. Voidaan puhua kissojen ikärasismista.

Minkä ikäinen on iäkäs kissa? Erään laskukaavan mukaan 2 vuotias kissa vastaa ihmisiässä 24 vuotiasta. Eli teini-ikä on juuri jäänyt taakse ja kasvukausi loppunut. Sen jälkeen 1 kissan vuosi vastaa noin 4 ihmisvuotta. Eli karkeasti 5 vuotias kissa on saman ikäinen kuin 36 vuotias ihminen. Vastaavasti 9 vuotias vastaa 52 vuotiasta ihmistä eli on keski-ikäinen. Tällä laskukaavalla 12 vuotias olisi nipin napin eläkeiässä.

Mutta hei! Monillahan elämä vasta alkaa kun eläkkeelle pääsee. Kattilan vanhimmat kissat ovat päässeet yli 18 vuoden ikään. Sinänsä 15 vuotta on jo hyvä kissan ikä ja kaikki siitä eteenpäin on pelkkää bonusta. Meillä 15 vuotiaat ovat eläkeläisiä. Ja yleensä niille ei enää uutta kotia haeta. Näitä ovat tällä hetkellä esimerkiksi Poika (n. 17 v.) ja Mirri (n. 18 v.). Ne saavat elellä Kattilalla niin kauan kun niiden terveys vaan kestää. Tästä on tullut niiden vanhuuden koti.

Mutta sitten on ikäväli 8-12 vuotta. Meillä on tälläkin hetkellä tämän ikäisiä kesyjä kissoja. Hekin ansaitsevat uuden kodin. Esimerkiksi Hurrrrmaava Vanilia tyttönen, 9v. Hänellä on kulunut uuden kodin etsinnässä jo 5 kuukautta. Annetaanpa hänen puhua vähän itsestään:

Minäkö muka vanhus? Eihän 9 vuotta ole ikä eikä mikään. Ihmisiässä se olisi noin 50v. (No, ei noita viiskymppisiä ihmisiäkään näytetä enään aina työelämässä arvostettavan.) Mä olen sentään puolta nuorempi kuin Kattilan vanhin kissa. Mä vipeltäisin mieluusti jo uudessa omassa kodissa. Mutta ei. Jotkut tuijottaa mun IKÄÄNI.

Mä olin ensteksi täällä kutoshuoneessa yksin. Mut sitten ne sijoitti tähän pari herrasmieskollia kans, 10 ja 12 v. Nyt ne on vuorotellen käyneet vähän vonkaamassa, mutta mä niille kaapin paikan näytin. Mä olen sinkkuneiti ja ylpeä siitä.

Musta on aikaisemminkin jo tässä blogissa kirjoitettu. Mut mä vaadin uusintaa, kun toi kämpän haku tuntuu käyvän niin hitaasti. Aikuiskoti, kiipeilymahdollisuuksia ja verkotettu parveke, siinä on mun toiveet. Sylikissa en oikein ole, mutta silityksiä rakastan. Siistiksi noi hoitajat mua luonnehtivat. Huone on aina niin siisti. Mä en levittele hiekkoja lattialle.

Alkaa kyrsii, kun kukaan ei oo musta kiinnostunut. Sanoin tolle mun sihteerilleni, että panee tähän vielä linkit niihin mun kehräysvideoihini. Jää nimittäin vanha kehruu-Jenny kakkoseksi, kun meikä alkaa hurista. Luonnossa se ääni on vielä makeempi kuin tossa videolla.

Tuu moikkaa mua huone kutoseen.

t. Hurrrrmaava Vanilia

Vanilian kehräys

Vanilian kehräys II

Vanilian esittelyteksti