Kissakoti Kattila yhteistyössä toijalalaisen Pieneläinhotelli Sinnan kanssa on voittanut Hämeenlinnan kaupungin kilpailutuksen löytöeläinten hoidosta 3 vuoden sopimuksella. Yhteenliittymä oli ainoa, joka jätti tarjouksen.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että jatkossa Kissakoti Kattila ottaa vastaan Hämeenlinnan löytökissat ja Pieneläinhotelli Sinna muut löytöeläimet kuten esim. koirat, kanit yms. Tämä selkeyttää tilannetta sikäli, että kaikki Hämeenlinnan alueen irtokissat kuuluvat jatkossa Kattilaan riippumatta siitä, onko kyse kadonneesta lemmikistä, populaatiokissasta, sosiaalitapauksesta vai heitteelle jätetystä.
Sopimuksen mukaan kaupunki tulee maksamaan löytöeläinten hoidosta 35000 euroa, joka jakautuu siis Kattilan ja Sinnan kesken. Kattila saa summasta vain osan (n. 20000 euroa). Kilpailutuksen ehdoissa mainitaan, että löytöeläinhoitolalla tulee olla pätevä henkilökunta hoitamaan löytöeläimiä. Saamamme rahallinen korvaus menee käytännössä pelkkään palkkauskuluun. Palkan sivukulut, eläinlääkärikulutja Kattilan ylläpitokulut täytyy vastaisuudessakin kattaa lahjoituksilla ja varainhankinnalla.
Kissakoti Kattila on voittoa tavoittelematon yhdistys, jonka varat käytetään kodittomien kissojen hyväksi. Löytöeläinsopimus saattaa muuttaa toimintaamme siltä osin, ettemme enää voi auttaa kaikkia puoleemme kääntyneitä kissanomistajia ympäri Suomen.
Vaikka meillä jatkossa tulee olemaan yksi palkkatyöntekijä arkipäivisin, tarvitsemme edelleen vapaaehtoisia runsain määrin. Viikonloput ja päivystykset ovat täysin vapaaehtoisten varassa, samoin varainhankinta. Eikä yksi ihminen arkenakaan pysty yksin hoitamaan 80 kissaa… Arvioimme lisäksi, että vuosittainen kauttamme kulkeva kissamäärä tulee sopimuksen vuoksi lisääntymään noin 25% eli noin 40 kissaa (viime vuonna vastaanotimme noin 170 kissaa).
Meille saapui noin 170 kissaa. Tulleista vajaa puolet oli arkoja populaatiokissoja, joita vieläkin valitettavasti löytyy maaseutualueilta. Kattilalla ne saavat uuden mahdollisuuden kesyyntymiseen. Tänäkään vuonna emme ole mahdottomiin tapauksiin törmänneet. Sen lisäksi meille on saapunut niin yksittäisiä harhailijoita (ilman sirua tietenkin…) että kodinvaihtajia.
Meiltä lähti uusiin koteihin 200 kissaa ja yksi kani. Menetettyjä kissoja oli alle kymmenen. Heistä yksi oli pitkäaikaisasukas Ujo. Ujo-rouva ehti 17-vuotiaaksi, ennen kuin kilpirauhasen liikatoiminta väsytti kissavanhuksen. Kilpirauhasen liikatoiminta on yleinen ikääntyvien kissojen vaiva.
Ujo sai elää pitkän elämän.
Pitkäaikaisasukkaita meillä on noin 25 kissaa. Osa niistä on jo hyvinkin iäkkäitä. Ikäkkäimmän kissan titteliä pitää hallussaan tällä hetkellä Hammi-Mamma (noin 20v.)
Hammi pitää vielä karvansa kiiltävänä ja ojennuksessa.
Positiivisia asioita
Monet kissat ovat ehdistyneet kesyyntymisessä. Tämä on erinomainen saavutus. Mm. seuraavat pitkäaikaisasukkaat / kummikissat ovat vuoden aikana saaneet uuden kodin: Tassu, Harmo, Mieto, Missi Viinanen, Fokkeri, Piki, Mamma, Paavo ja Lucy. Ihmiset ovat myös uskaltautuneet ottamaan hoiviinsa vähän haastavampiakin tapauksia. Ja monen kohdalla ollaan päästy upeaan lopputulokseen, kun kissa on viikkojen kotoilun jälkeen solahtanut lopulta uuden kodin jäseneksi. Kärsivällisyys palkitaan.
Jättikolli Tassu sai vuosien odottelun päätteeksi ikioman kodin.Luonteikas Paavo-poika muutti uuteen kotiin Tampereelle.”Lentojätkä” Fokkeri sai uuden hangaarin ja uuden huoltajan. Onnittelut Fokkerillekin!
Talousasioita
”Ei ne suuret tulot vaan pienet menot” -sanonta ei kuvaa Kattilaa. Vuosittaisen laskupinon maksaminen onnistuu vain valtavalla talkootyöllä ja lahjoitusten turvin. Olemme joutuneet nostamaan myös kissan luovutusmaksun 150 euroon, jotta saamme katettua edes osan kunkin kissan hoitokuluista. Useissa tapauksissa kissaan on saattanut mennä rahaa moninkertaisesti tuo summa, ennen kuin se on saatu kotiutuskuntoon. Toivomme siis ymmärtäväisyyttä muuttuneeseen hinnoitteluumme. Edelleen meidän suurin yksittäinen vuotuinen kuluerä on kissojen terveydenhuolto. Siihen menee ylivoimaisesti eniten rahaa.
Vapaaehtoiset ovat tehneet valtavasti työtä varainhankinnassa, jotta olemme saaneet Kattilan kuluja maksettua. He ovat ahkeroineet kirpputori- ja myyjästoiminnan sekä erilaisten myyntitapahtumien järjestämisessä pitkin vuotta. Lisäksi on tehty erilaisia muita varainhakintatalkoita talon ulkopuolella.
Mitä vuosi 2020 tuo tullessaan?
Työn määrä tuskin tulee vähenemään. Kattila sai nimittäin tehtyä virallisen sopimuksen Hämeenlinnan kaupungin kanssa löytökissojen vastaanottamisesta helmikuusta 2020 alkaen. Kyseessä on useampi vuotinen sopimus. Tämä tulee lisämään niin kuluja kuin vuotuista kissamäärää. Löytökissojen lisäksi toimimme edelleen turva-/vastaanottokotina kaikille Hämeenlinnan alueen kodittomille kissoille.
Sopimus kaupungin kanssa edellyttää kissanhoitajan palkkaamista. Kaupungilta saamamme korvaus menee käytännössä täysin palkkakuluihin eikä kata kissojen hoitokuluja. Tulemme siis järjestämään tänäkin vuonna myyjäisiä, varainhankintatalkoita ja tapahtumia kattaaksemme kaikki kissojen hoidosta aiheutuvat kustannukset.
Tarvitsemme edelleen vapaaehtoisia kissakodin jokapäiväiseen ylläpitoon, kuten myös varainhakintatalkoisiin. Otamme myös edelleen mielellämme oppilaitosharjoittelijoita (esim. eläintenhoitaja, markkinointi, visuaalinen viestintä yms) sekä työkokeilijoita.
Kiitokset
Kissamme kiittävä kaikkia, jotka ovat osallistuneet tavalla tai toisella Kattilan toimintaan lahjoittaen aikaansa, rahaansa tai tarvikkeitaan. Kiitämme kaikkia vapaaehtoisia, työharjoittelijoita, kummeja, yrityksiä ja yhteistyökumppaneita. Samoin kiitämme niitä koteja ja ihmisiä, jotka ovat adoptoineet kauttamme kissan. Teidän panoksenne takia meneenä vuonna siis kaksisataa kissaa sai Kattilan kautta uuden upean mahdollisuuden.
Te kaikki olette olleet Kattilan kissoille hurrr-jan tärkeitä.
Dana, Kaisla ja Tytsy odottavat malttamattomina uuteen kotiin pääsyä. Dana on odottanut sitä melkein koko ikänsä. Tytsykin on ollut Kattilalla jo 3 vuotta. Kaisla on tuoreempi tulokas, mutta ei enää ihan mikään nuori neito. Kaikki ovat nyt kesyyntyneet siihen pisteeseen, että olisi aika saada heille omat kodit. Annetaanpa Tytsyn kertoa porukan puolesta:
”Me haluttais jo oma koti. Me ollaan ihan kilttejä tapauksia, mutta meitä aluksi vähän ujostuttaa. Meistä Dana kävi jo uuteen kotiin tutustumassa, mutta tuli takaisin, kun ihminen ei ymmärtänyt, että Danalta, kuten meiltä kaikilta, kuluu vähän aikaa (lue: mahdollisesti useita viikkoja) tuttavuuden tekemiseen. Eli me haluttaisiin sellaiset kärsivälliset ihmiset meidän huoltajiksemme. Aikaisempi kokemus aremmista kissoista on aina bonusta.
Kaisla on meistä kait se leikkisin leidi. Dana puolestaan kirmaa laserpisteen perässä. Minua eli Tytsyä ei vielä ole nähty leikkimässä, mutta olen hyvin utelias otus.
Kaisla etsii leikittäjää.
Me ollaan kaikki herkkujen perään. Joten sen tuttavuuden tekeminen vaan vaatii aikaa… Kaikki me varovasti nuuskitaan jo ihmistä. Toi Dana antaa myös jo vähän silitelläkin, kun sille päälle sattuu. Minä, Tytsy, olen antanut myös vähän rapsutella leukaperiä, kunhan palkintona on hyvät naksut. Saatan minä vähän läppästäkin, mutta ihan pehmeällä käpälällä vaan. Kaisla on utelias, mutta sen verran varauksellinen vielä, että sitä pitää lähestyä rauhallisesti. Silloin tämä tyttö antaa rapsuttaa jo kaulan alta.
Mitä terveyteen tulee, niin me ollaan kaikki perusterveitä. Mitään kroonista ei ole, karva kiiltää, eikä ole tullut vietettyä aikaa tuolla sairasosastollakaan. Kaislalla on vähän ylipainoa, mutta sehän vain tarkoittaa vähän pienempiä ruokamääriä uudessa kodissa. Tai reippaampaa leikittämistä…
Kaikki meistä voi lähteä ainoaksi kissaksi. Tosin Dana on elänyt aina porukassa, joten se vois lähteä myös jonkun kesyn ja rauhallisen kissan kaveriksi. Se voisi auttaa sitä kotiutumisessa.
Dana odottelee jo vieraita…
Me etsitään nyt ihan tositarkoituksella sitä loppuelämän kotia. Tuu treffaa meitä.
Kaisla todennäköisesti löytyy jostain aulan nurkasta nukkumasta. Mä päivystän putkien päällä. Dana on milloin sivuhuoneessa, milloin putkien päällä. Se on vähän liikkuvaisempaa sorttia. Herkkupussin rapina saa meidät todennäköisesti liikkeelle.”
”Jos kiinnostuit niin tassuttele sähköpostin äärelle! Niin varmistamme, että kun tulet on paikan päällä kaksijalkainen, joka tunnistaa meidät ja pystyy esittelemään meitä ja muitakin kodinhakijoita. Muistathan, että meistä tulee sisäkissoja!”
Meille voi siis lahjoittaa lakanoita, pyyheliinoja, tyynynliinoja, peittoja, huopia ja mattoja. Kaikki nämä kelpaavat kunhan ne ovat viimeisen käytön jälkeen pestyt, ennen kuin tuo ne Kattilaan.
Otamme vastaan liinavaatteita kerran kuukaudessa. Jokaisen kuukauden ensimmäinen sunnuntai.
Ei haittaa vaikka lakana on haalistunut, vähän revennyt tai siihen on tullut pesunkestävä värjäymä. Kokonaiset ehjät lakanat käytämme Kattilalla kissojen isommissa pedeissä. Rikkinäisistä pystymme tekemään riepuja, jotka toimivat kertakäyttöisinä rätteinä. Ja voi kissinviikset miten paljon meillä kuluukaan noita riepuja.
Kattilan kissavaaka on pahemman kerran heilahtanut tyttöjen suuntaan. Nettisivuillamme kotia etsivistä 30 kissasta 23 on tyttöjä. Joten yritetäänpä vähän mainostaa heitä.
Tänään esittelyyn pääsee 3 hyvin erilaista neitokaista: Reppuli, Mamma ja Tao. On näissä kissoissa toki yhtäläisyyksiäkin, kuten harmaa pohjaväri, mieltymys sinkkuelämään sekä toive kodista, joka osaisi huomioida vähän ujomman kissan kotiutumisen.
Reppuli
Reppuli on ainoa näistä, jonka iän tiedämme varmuudella. Hän on syntynyt kesällä 2011 eli ikää on noin 8 vuotta. Tämä huima ilma-akrobaatti vaatii uuteen kotiinsa runsaasti kiipeilymahdollisuuksia ja liikkumatilaa. Hänen erikoisalaansa on kävellä sentin paksuisten putkien päällä yhtä varmasti ja kepeästi kuin intiaanit pilvenpiirtäjätyömaalla. Hänellä ei tunnu olevan minkäänlaista korkeuskammoa.
Reppulin kanssa on jo päästy siihen pisteeseen, että varovasti lähestyen voidaan päitä puskea yhteen. Tällä hetkellä harjoitellaan pientä käsin koskettamista herkkujen avulla. Herkkujen kyseessä ollessa Reppuli porhaltaa muutenkin paikalle häntä itsevarmasti pystyssä ja jutustelua kuunnellessaan koko kissan kroppa hyrisee kehräyksen voimasta. Ja tämä vuosi tulee olemaan se, jolloin tuo kaunokainen tulee antamaan silittää itseään. Uskokaa huviksenne. Se vaatii vain ihmiseltä työtä, lempeää jutustelua ja kärsivällisyyttä. Tästä tytöstä tulee huippukotikissa!
Mamma
Mamma loukutettiin kesämökkialueelta kesällä 2016. Se on tavattoman fiksu kissa.
Mamma on edistynyt aivan loistavasti menneenä reiluna kahtena vuotena. Äreästä emokissasta on kuoriutunut sopuisa rouva. Usean ulkona vietetyn vuoden jälkeen se on sopeutunut täydellisesti sisäkissan lokoisaan elämään. Mikäs siinä. Ruoka tulee ajallaan, terveydenhuolto toimii, hiekkalaatikoita on tarpeeksi ja talvellakin on lämmintä.
Mamma on siirtänyt saalistustaitonsa onkilelun metsästykseen ja on siinä tosi taitava. Mamma jaksaisikin leikkiä lähes loputtomiin, jos vain joku viitsii lelua heiluttaa. Tulisiko sinusta hänen loppuelämänsä leikittäjä?
Kosketusta tämä rouva vielä kaihtaa, mutta lähellä oleminen ja samaan tyynyyn nojailu ei häntä haittaa. Ja kyllä uskon, että se kosketuskin vielä joku päivä onnistuu. Ainakin sitä voi herkkujen varjolla harjoitella. Mamma kyllä napauttaa pehmeästi käpälällä kun hänen rajansa tulee vastaan. Ja muistinko mainita, että tässä vaiheessa kissaa pitää vuolaasti kehua ja palkita. Vähän kerrassaan kosketusaika minkä kissa kestää pitenee…
Tao
Tähän tyttöön yleensä kaikki Kattilaan tulijat ihastuvat. Pientä tyttöä luullaan välillä pennuksi, mutta hän on jo elämää nähnyt kissarouva. Tao istuu usein keskellä lattiaa ja napittaa silmillään niin kauan, että joku kaivaa oikeanlaisen namipussin esiin.
Koostaan huolimatta tämä tyttö on se, joka pistää Kattilan isommatkin kollit ruotuun. Ihmistä Tao ei niinkään räppäile, mutta toisten kissojen kohdalla käpälä laulaa. Käpälän nopeuden näkee myös leikkituokioissa. Tämä tyttö pitää nopeatempoisista onkileluleikeistä. Hitaampiin hän ei viitsi osallistua.
Tao on erityistapaus. Hänellä on astma. Astmapiippua hänellä ei ole, mutta välillä oloa helpottamaan haetaan lääkäriltä kortisonipistos. Kotiuttaisimme hänet mielellämme nopeasti. Kattilan sisäilma ei ole paras mahdollinen astmakissalle. Joten löytisikö sinulta astmankestävä koti. Säännöt huushollissa ovat samat kuin, jos ihmisellä on astma eli ei liikaa pölyä tai muuta vastaavaa. On mahdollista että osa oireista kuten yskiminen helpottaisivat kotioloissa. Taolla on muutenkin Kattilan oloissa stressioireita, se kun haluaisi myös olla se talon ainoa kissa.
Entä saako Taoa koskea? No se riippuu sinusta 🙂 Viime viikkoina Tao on nimittäin yllättänyt ja antanut joidenkin vähän rapsutella itseään. Joten silitys on nyt riippuvainen ihmisestä. Eikä kannata surra, jos kosketus ei heti onnistu. Rauhallisella lähestymisellä ja kärsivällisyydellä tämäkin tyttö tulee vielä oppimaan silityksen ihanuuden. Edetään Taon ehdoilla. Lahjontaa ja kehumista kannattaa käyttää hyväksi.
Tao odottelee omaa partymix-annostaan. Se on muuten Mamman ja Reppulinkin suosikki. (Kissojen oma mielipide)
Kissoja on reilusti alle 60 (+ yksi kani)! Pitäiskö pistää pirskeet pystyyn? Me päädyimme hiukan erilaiseen ratkaisuun juhlan kunniaksi. Suurin osa meidän mummoista ja papoista pääsee määräaikaisterveystarkastuksiin. Haluaisitko olla osana näitä bileitä? Tässä nimittäin satalappuset lentää…
Mutta ensin pientä tilannekatsausta: Tuntuu oudolta kun tiloja on tyhjillään. Tämä on sitä kuuluisaa kausivaihtelua. Kattila elää sykleissä. Kissoja tulee eniten sisään heinä-marraskuussa. Kevätkuukausina taas virta on enempi toiseen suuntaan ja kissoille löydetään koteja. Kunnes kesä tulee ja uusi kissa-aalto iskeytyy taas sisään.
Mutta alle 60 kissaa on todella vähän meidänkin mittapuulla. Tällä hetkellä meillä on kissoja osastoissa semiarka ja semikesy, mutta täysin kesyt kissat ovat erittäin vähissä. Pentuja meillä ei ole tällä hetkellä lainkaan. Muutama kissa on myös varattu eli kissaluku tulee tästä vielä vähän laskemaan.
Pitkäaikaisasukkaat
Meillä on nyt 20 pitkäaikaisasukasta, jotka siis ovat olleet täällä vähintään 3 vuotta asumassa. Pisimmän korren vetää Ujo, joka ollut Kattilassa jo vuodesta 2002 lähtien. Seniorirouva, joka viettää jo eläkepäiviään. 20 on sinänsä pieni määrä verrattuna siihen, että uusiin koteihin on viimeisen 3 vuoden aikana lähtenyt meiltä lähes 500 kissaa.
Useimmat pitkäaikaisasukkaistakin olisi toki mahdollista vielä kotiuttaa. Ne alkavat olla jo useimmat sen verran iäkkäitä, että niiden kohdalla täytyy varautua säännöllisiin eläinlääkärin tarkastuksiin. Normaalia vanhenevan kissan huoltoa. Useimmat heistä ovat myös ujoja ja kaihtavat ihmisen kosketusta. Ne lasketuvat lattiatasolle vasta illan tultua, mutta pärjäävät Kattilan oloissa vallan hyvin. Useimmat myös tunnistavat nimensä, koska pää kääntyy kun nimi mainitaan. Pieni osa on sellaisia, jotka eivät enää Kattilasta lähde, vaan ne saavat viettää vanhuuden päiviä jo tutuksi käyneessä paikassa.
Vanhenevan kissan hoitaminen
Kun kissan ikämittariin alkaa kertyä ikää 10+ olisi viimeistään otettava tavaksi käyttää kissa eläinlääkärin tarkastuksissa vuosittain. Peruslabrat on hyvä otattaa, joissa tutkitaan mm. munuaisten, maksan ja kilpirauhasen toiminta. Hampaat, korvat ja turkki olisi myös syynättävä. Esimerkiksi jos munuaisten vajaatoiminnasta saadaan viitteet hyvissä ajoin, voidaan ruokavaliolla etenemistä hidastaa.
Hammi saapui Kattilaan 2005 aikuisena kodinvaihtajana. Nyt ikää on jo siis reilusti yli 15 vuotta ja karva sen kun kiiltää.
Maisa muutti Kattilaan vuonna 2006
No mites ne meidän seniorit?
Koska Kattilalla kissaliikenne on nyt rauhallista, olemme voineet paneutua itsekin pitkäaikaisasukkaiden terveystarkastuksiin. Kissoista on otettu perusverikokeita ja hampaita on huollettu. Useimmilta on jouduttu poistamaan viottuneita ja syöpyneitä hampaita. Samalla on putsattu hammaskivet. Hammassyöpymät ovat siitä ikäviä etteivät ne näy päällepäin. Hammas vaan syöpyy pinnan alta ja syöminen käy vaivalloiseksi.
Onneksi mitään erityisen vakavaa ei ole löytynyt. Tavallisia ikääntyvän kissan kremppoja on ilmennyt osalla. Ne on hoidettavissa kevyellä lääkityksellä ja hyvälaatuisella ruoalla. Eivät siis heikennä kissojen elämänlaatua. Löytyi mm. se syy, miksi Nuppu on syksyn aikana päätynyt niin sporttiseen kuntoon. Siitä on kehittynyt suoranainen atleetti. Kilpirauhanen oli lähtenyt ylikierroksille. No, Nuppu on jo 14 vuotias, joten ikä alkaa hänelläkin tehdä tepposia. Kilpirauhasen liikatoiminta on yleinen vanhenevien kissojen sairaus. Lääkitys kahdesti päivässä kuuluu nyt Nupun rutiiniin.
”Mitä? Mitkä ihmeen ylikierrokset?”, kyselee Nuppu.
Silvert puolestaan oli vallan tyytyväinen omaan hammashuoltoonsa. Palauduttuaan aulatiloihin jälkilääkityksen jälkeen, Silvert kävi moikkaamassa kaikki tutut. Se kiersi kaikki hyllyt ja lauloi aariaa oopperasta ”syöminen on taas mukavaa” kuin kertoen, että menkää te muutkin ihmeessä hammashuoltoon… Muutaman poskihampaan poisto oli kummasti piristänyt kollia!
Nyt hampihuoltoon kaikki kaverit! Tuumaa Silvert, joka on tullut Kattilaan jo vuonna 2008.
Kuinka sinäkin voit osallistua näihin ”bileisiin”?
Kaikki pitkäaikaisasukkaat löytyvät meidän kummikissaosiosta. Kaikilta löytyy joku kummi, mutta aina mahtuu lisää kummeja. Ja jos joku haluaa jonkun ropon antaa, että saadaan näiden kissojen legot kuntoon, niin kissamme kehräävät kiitoksesta.
Kattilan keräystili on FI12 5680 0020 2544 35 (Osuuspankki).
Kattilaa ylläpitävällä Hämeenlinnan Kissojen Ystävät ry:llä on rahankeräyslupa, joka on voimassa 29.5.2018–23.5.2020 ja se on kohdistettu Kanta-Hämeen alueelle. Sen on myöntänyt Kanta-Hämeen poliisilaitos ja päätös on annettu 29.5.2016. Keräysluvan tunnus on RA/2018/523.
Kaikki keräyksen tuotto käytetään Kissakoti Kattilan ylläpitoon: vuokranmaksuun, kissanruokaan, eläinlääkärikuluihin, lääkkeisiin ja muuhun tarpeelliseen.
Hei! Täällä ois kaksi mustaa mimmiä. Me kaivattais jo uutta himaa. Me ollaan tutustuttu täällä Kattilassa keväällä 2017 ja oltu siitä lähtien kämppiksiä. Syntymävuodet on jotain 2015 ja 2016.
Astrid oli alkuun aika pukari ja saikin lisänimen bodyguard, mut se on nykyään jo ihan iisi friidu. Jos herkkuja on tarjolla, niin sitä voi vähän silittääkin. Mä olen Make ja viihdyin aika pitkään ton Astridin selän takana. Se kun puolusti muakin siinä ohessa. Nykyisin mä osaan jo puolustaa itseäni. Jos herkkupaloja on tarjolla annan sun takuuvarmasti vähän silittääkin. Me ollaan nätti pari, joskin me ei miksikään seinäruusuiksi suostuta. Kyllä se käpäläkin vielä heilahtaa, niin kuin rumpalin kapula, jos niikseen tulee.
Oisko sulla kivaa mestaa, mihin me voitais yhdessä muuttaa ja valloittaa samalla sun sydämes? Meillä ei varsinaisia muita erityisvaatimuksia ole. Toki me mielellämme tutustuttais suhun vähän pidemmän kaavan kautta. Oishan se nimittäin aika jännää nähdä, miltä oikea koti näyttää ja tuoksuu ja miltä oma ihminen tuntuu. Ja sohvan ja sängyn alustat tutkittais takuulla ensimmäiseksi. Leveä ikkunalauta ois toki kiva bonus. Vois turvallisesti tiirailla tipuja…
Vuoden aikana 200 kissa sai uuden kodin. Sen lisäksi 14 karkulaista palautui omiin koteihin.
Mutta jos aloitetaan vuoden alusta, niin meillähän oli tupa täynnä syksyn 2017 kissavyöryn seurauksena. Eli noin 120 kissaa. Vuosi lähti sitten ripeästi käyntiin kun tammikuussa keskimäärin joka päivä pääsi joku kissa uuteen kotiin. Sitten kotiutumisvauhti tasaantui, mutta jatkui kuitenkin hyvänä aina alkukesään asti. Kesällä päästiin jo lähelle 60 asukasta. Kesän aikana myös useampi vähän pitempiaikanen asukas pääsi uuteen kotiin. Odottelimme milloin sitten se kissavyöry sisäänpäin alkaa. Kevään aikana sisään oli tullut lähinnä kodinvaihtajia ja sosiaalitapauksia.
No talvi saattaa yllättää autoilijat, mutta syksy ei varsinaisesti yllätä Kattilaa. Tällä kertaa meni tosin elokuulle ennen kuin virta sisäänpäin alkoi vilkastua. Tänä vuonna ei myöskään tullut ilmoitusta mistään järkyttävän kokoisesta kissapopulaatiosta, jota olisi pitänyt loukuttaa. Pari noin 15 kissan laumaa kyllä napattiin maaseudulta. Sen lisäksi sisään tuli myös yksittäisiä pentueita, niin emon kanssa kuin ilmankin. Tulipa meille yksi tiineenä oleva tyttö, joka putkautti 5 elävää pentua pari päivää saapumisestaan. Ja saatiin kaikki 5 myös hoidettua luovutusikäisiksi. Jossain vaiheessa lokakuussa meillä oli jo vähän ruuhkaa ja kissoja jopa jonotuslistalla. Varsinkin kodinvaihtajat joutuivat tässä vaiheessa hiukan odottamaan.
Loppuvuodesta kissoja kotiutui uusiin koteihin ripeään tahtiin. Näin ollen meillä oli vuoden vaihteessa vajaa 70 kissaa talossa. Luvussa on mukana 7 viime kesän pentua, jotka ovat vielä vailla kotia. Olemme onnellisia, että olemme löytäneet kissoille soveltuvia koteja.
Pikku F oli yksi viime kesän pennuista. Reipas kaveri päätyi onnellisesti uuteen kotiin.
Edesmenneitä
Vuosi sisälsi myös surullisia hetkiä. Menetimme useita iäkkäitä kissoja akuuttien sairauksien mm. kasvainten ja vakavan munuaisen vajaatoiminnan takia. Jouduimme jättämään hyvästit mm. Reiskalle, Pojalle, Murrelle, Neksulle ja Mummolle. Menetimme myös muutaman nuoremman kissan sairauksien takia kuten esim. Helmi, Maukka, Miina ja Tassuli. Kaiken kaikkiaan ikiuneen jouduttiin sairauksien takia saattelemaan noin 15 kissaa.
Näitä kissoja emme enää tapaa, mutta he elävät meidän muistoissa. Talo on nyt omalla tavallaan paljon hiljaisempi ja pitkään tuntui, että jotain puuttui kun astui sisään Kattilan ovesta. Väkisinkin katseella etsi näitä vanhoja tuttuja.
Pääsääntöisestihän kissoille yritetään etsiä uusi koti, mutta joidenkin yksilöiden kohdalla Kattilasta tulee se loppuelämänkoti. Kattilassa kissat saavat kuitenkin elää niin kauan kuin terveyttä riittää ja sairaudet ovat hoidettavissa, mikäli kotiuttaminen ei onnistu.
Maukkaa ja Murrea emme enää tapaa.
Joitakin huippuhetkiä
Kesyyntymistarinat on aina ihania. Ja meillä on vuoden kuluessa tapahtunut edistystä useiden kissojen kohdalla. Näihin vain pitäisi meidän vapaaehtoisten käyttää enemmän aikaa. Eli jos kissojen kesytys ja sosiaalistaminen kiinnostaa, niin aina olisi tarjolla tekemistä. Pientä sähinää ja räpsimistä ei pidät pelätä.
Tässä muutama esimerkki vuodelta 2018. Dana on oppinut, että silitykset on itseasiassa ihania. Ja kun vauhtiin pääsee, niin silitykset maistuvat jopa varttitunnin verran. Reppuli puolestaan on oppinut kerjäämään herkkuja. Häntä pystyssä juostaan paikalle ja kehrätään kuin paraskin formula ykkönen. Reppulin kanssa on jo päästy puskemaan päitä yhteen, mutta kädellä ei vieläkään saa koskea. No, ehkä ensi vuonna…
Lila taasen kaihtoi vuoden kosketusta, mutta nyt hän on jälleen päässyt silityksen makuun. Tosin pikkuisen pitää vielä valikoida, että kuka saa silittää. Lennokas Fokkeri on vuoden kuluessa oppinut, että aina ei tarvitse lennähtää yläilmoihin kun ihminen tulee näkyviin. Itseasiassa nyt voi nököttää jopa puolen metrin päässä, kun ihminen kulkee hitaasti ohi. Yllätipä ikämieskolli Veikko (n. 12v) meidät osallistumalla laserpisteenmetsästykseen. Tämä kaveri on asunut Kattilalla jo 9 vuotta.
Lilli, meidän pingismestari, antaa jo silittää ja harjatakin. Muutama päivä sitten kelpasi jopa vatsarapsutukset! Kesyyntyminen tähän pisteeseen vei noin 3 vuotta. Lillin vuosi päättyi parhaaseen mahdolliseen tulokseen. Hän nimittäin sai vuoden viimeisenä päivänä uuden kodin!
Lilli pääsi kotiin 31.12.2018!
Teknisiä muutoksia
Yksi meidän vapaaehtoisista kouluttautui siruttajaksi. Niinpä meillä on menneestä syksystä alkaen ollut mahdollisuus siruttaa kaikki kauttamme kulkevat siruttamattomat kissat. Kissat myös rekisteröidään Kattilan puolesta, kun ne luovutetaan uuteen kotiin. Siru pitää aina muistaa rekisteröidä. Siru itsessään ei sisällä kuin numerosarjan, jolla se voidaan yhdistää rekisteriin ilmoitettuihin tietoihin. Sirutus sisältyy Kattilalla kissan luovutushintaan.
Kotisivuillemme on ilmaantunut kirpputoriosio. Tämä osio täydentää meidän kirppismyyntiämme. Linkki sinne on tässä. Löydät linkin myös sivun alalaidasta (tue toimintaa – Kattilan kirppis). Ostaminen toimii erillisen sähköpostin kautta.
Hetken hapuilun jälkeen olemme taas saaneet riveihimme vapaaehtoisen, joka alkoi hoitaa meidän kummikissa-asioita. Saimme myös tekniset ongelmat ratkottua ja nyt kummikissasivu toimii niin kuin sen pitäisikin toimia. Ja olemme saaneetkin kissoillemme enemmän kummeja. Ja aina mahtuu lisää.
Kissojen huonetiloja on rakenneltu vuoden aikana uusiksi ja useimmissa huoneissa on nyt seinähyllyjä ja sitä kautta lisää kiipeilymahdollisuuksia. Huonekorkeuksia on myös turvallisuussyistä rajattu. Myös aulassa kissat pääsevät nyt rallittamaan katonrajassa koko seinän kiertävillä tasoilla.
6 huoneen kissatkin tykkäävät kiivetä korkealle. Nyt huoneessa on verkkokatto turvallisuussyistä.
Miten noin niin kuin taloudellisesti?
Syksyn aikana rahastonhoitaja joutui taas hikoilemaan ja nikottelemaan laskupinojen takia. Jotenkin niistä kutenkin selvittiin, kiitos teidän kaikkien kissojen ystävien. Mutta kädestä suuhunhan tämä enempi menee. Jos joskus on ollut vähän ylimääräistä rahaa, niin se on laitettu kissojen välineisiin, kuten kiipeilypuiden uusintaan. Ne kun tuppaa hajoamaan kissojen kynsien terottamissessioissa. Mutta sitä vartenhan ne on hankittukin 🙂
Tänäkin vuonna suurin kuluerä on jälleen ollut eläinlääkintäkulut. Yli sata kissaa on steriloitu/kastroitu. On rokotettu ja hoidettu hoidettavissa olevia sairauksia. Kissojen hampaita on myös korjattu, sillä kukapa sitä rikkinäisillä legoilla tai kivuliaalla suulla mitään syö. Ja olipa meillä hoidossa myös yksi koditon kolarikissakin. Leuka murtuneena se tuli suoraan eläinlääkäristä. Ja pari ensimmäistä päivää piti jännittää sen hengen puolesta. Mutta sekin saatiin kuntoon loppuen lopuksi suht pienin kustannuksin (jos nyt eläinlääkärikuluja voi koskaan pieniksi kutsua). Erityisterveiset muuten ”Nokikolarille” ja hänen uusille palvelijoilleen.
Entäs ihmiset?
Kissamme haluavat kiittää tässä kaikkia, jotka ovat antaneet kodin jollekin Kattilan asukkaista. Kiitos myös työharjoittelijoille, jotka ovat olleet arvokkaana apuna meillä arkipäivisin. Kiitos kaikille vapaaehtoisille. Ilman heitä Kattila ei toimisi. Ja lisää vapaaehtoisia tarvitaan koko ajan eri tehtäviin. Tarjoutua voi esim. sähköpostin kautta.
Kiitos kaikille, jotka ovat vuoden aikana lahjoittaneet meille tavaraa, rahaa, käyneet tapahtumissamme, ostaneet kannatustuotteita ja kirppistavaroita. Kattilan kalenteri oli tänä syksynä erityisen suosittu ja se myytiin loppuun jo ennen vuoden vaihdetta.
Kiitos kaikille niille yrityksille, jotka ovat tukeneet meidän toimintaa. Olemme saaneet mm. tavaralahjoituksia, taloudellista apua, mahdollisuuksia esitellä toimintaamme sekä meitä varten on toteutettu kampanijoita ja keräyksiä.
Mummo alias Camel-Mummo saapui Kattilalle kesällä 2017. Se tuli ison pihakissalauman mukana. Samalla loukutettiin 35 muuta kissaa. Mummon ikää ei tiedetä, mutta vanha se jo oli. Mummo oli viettänyt pääosan elämästään ulkona ja oli ties kuinka monen pennun isoäiti. Mummo oli ollut oman onnensa nojassa ja talteen otettaessa sillä oli mm. selässä aivan hervottoman kokoinen huopuuntunut karvapaakku. Sellaista ei kissa muutamassa kuukaudessakaan pysty hankkimaan. Siihen vähän viittaa myös tuo alkuperäinen Camel nimi.
Muutenkin ulkoilmaelämä oli jättänyt kissaan jäljet. Ulkokuori oli jo aika rujo. Korvat olivat joskus paleltuneet, korvassa oli myös sitkeä korvapunkkiongelma, jonka paranemiseen meni muutama tovi. Ihmisiä kohtaan Mummo oli kutenkin ystävällinen ja sitä saattoikin helposti hoitaa.
Mummo saatiin hoidettua Kattilalla kuntoon ja se sai jäädä Kattilalle asumaan. Halusimme tarjota Mummolle lämpimän loppuelämän eläkekodin. Mummo sai kerrankin riittävästi ruokaa, huomiota, hellyyttä ja hoivaa. Vuosien ulkona asumisesta huolimatta Mummo oli sisäsiisti. Kaikki aulan asukkaat tuntuivat ymmärtävän Mummon haurauden ja kukaan muista kissoista ei sitä kiusannut. Uteliaasti kyllä haisteltiin, mutta Mummoa muut kissat tuntuivat pitävän kuin kukkaa kämmenellä. Leikkiinkin tämän kissan vielä sai ja onkilelun perässä viiletettiin välillä kovaakin. Ei haitannut, että silmiä oli enää yksi jäljellä.
Kattilalla tarjoillaan märkäruoka kerran päivässä, mutta Mummolle tarjoiltiin myös oma aamiainen. Mummo sai myös viime kesänä erivapauden ulkoilla välillä pihalla. Se mitään mutisematta antoi pukea valjaisiin ja sitten mentiin nurmikolle paistattelemaan vähän päivää. Mummo haisteli ilmaa, kuulosteli tuulen huminaa ja lintujen laulua. Torkkui ja söi välillä pari heinänkortta. Eli hyvin leppoisaa ulkonaolemista.
28.12.2018 tapahtui jotain. Aamu oli Mummolla alkanut kuten aina, aamiainen ja työntekijöiden tervehtiminen. Neljältä iltapäivällä ihmettelimme kun Mummo alkoi kiertää vähän kehää, pissi sitten keskelle lattiaa ja alkoi hoippua kellahdellen oikealle kyljelle. Sitten pää alkoi heilua puolelta toiselle, ikään kuin hakien tai seuraten jotain katseellaan. Ja kun pää pysähtyi niin silmä jatkoi vasen-oikea heiluntaa. Nyt ei ollut kaikki hyvin! Pika pikaa eläinlääkäriin!
Kaksi tuntia oireiden näkymisestä Mummo oli jo vaivutettu ikiuneen. Diagnoosi: mahdollinen aivoinfarkti. Näin meidän sitkeän sissimme aika oli lopussa.
Mummoa jää lämmöllä kaipaamaan koko Kattilan väki.
Monesti meiltä kysytään saavatko mustat kissat koteja. Vastaus on: Kyllä saavat. Kyse on enemmän kesyysasteesta kuin väristä. Mutta jostain syystä meille on kuitenkin kertynyt myös pieni mustien kotipanttereiden lauma. On aika esitellä heidät näin blogissa (kuvat toimivat linkkeinä). Ehkä joku heistä tämän seurauksena pääsee ihan oikeaan kotiin.
Mustaksi kissaksi määritellään tässä niin täysin mustat, kuin pienen valkean kaulamedaljongin haltijakin. Mutta koska valkeaa on niin mitättömän vähän, niin yleensä kissojen erottamiseen tarvitaan muita tuntomerkkejä. Naaman muoto, korvien koko, viiksikarvojen suunta tai kissan koko voi kertoa kuka kukin on. Mutta tarkkaa saa varsinkin hämärässä katsoa.
