Aran kissan kanssa kotona: Pojun tarina

”Ei tarvitse olla kesy”, olivat sanat, jotka sanoimme kun haimme ensimmäistä kattilalaista kotiimme. Luottamus kotona tassuttelevaan sosiaaliseen ja koiramaiseen karviseemme oli kova; se kyllä opettaisi arankin kaverin tavoille ja niin se tekikin. Eliisa kirjoittelikin Tikrusta kuvauksen, kun astelimme katsomaan sitä Kattilassa ensimmäisen kerran, voit lukea sen täällä. Eliisan kirjoituksessa myös Pojusta ja Takusta tarinaa. Helsingin Sanomien tekemään juttuun Kattilasta ja pojista pääset tästä.

Tikru ja Teebo kellimässä aamulla.

Tikru tottui kuitenkin eloon kanssamme mutakttomasti ja oppi nopeasti kotikissan tavoille exotic-kollimme Teebon opastuksella. Teebo oli jo iäkäs kaveri ja hänet piti nukuttaa ikiuneen muuttostressin aiheuttamien parantumattomien oireiden vuoksi parin kuukauden päästä. Tikru jäi yksin. Edessä olisi jälleen reissu Kattilaan, jonka kissoihin olimme tutustuneet Tikrua hakiessamme. Tikru tarvitsi leikkikaverin, jonkun nuoremman yksilön. Aikamme pähkäiltyämme lähetin Kattilaan viestin ja sieltä vastattiin nopeasti: ”Tervetuloa! Tuletteko heti?”

Jälleen eräänä talvisena viikonloppuna suuntasimme nokamme kohti Kattilaa vain tullaksemme kotiin ihan erilaisen kissan kanssa kun olimme ajatelleet: Mukaamme lähti ujoakin ujompi ja arkaakin arempi Ossi, joka sai luonamme poikamaisen nassunsa vuoksi nimen Poju. Edessä oli haaste: kissa oli todella arka.

Poju ensimmäisiä kertoja kiipeilypuussa.

Poju ei anna koskea. Se pakenee käden alta, se panikoi. Pojun kanssa etenemme pieni tassunaskel kerrallaan; namit auttavat kesyyntymisprosessissa, joka otti takapakkia useaan otteeseen. Pojun ensimmäinen koetinkivi oli Kattilassa; kuljetuslaatikko. Kissaa jahdattiin kolmen ihmisen voimin ja haavin sekä nopeiden refleksien avulla sähisevä ja rimpuileva kissa saatiin lopulta kuljetuslaatikkoon. Seuraava iso asia Pojulle oli koti. Pelottava paikka uusine hajuineen ja jättiläiskissoineen, vaikkei herra itsekään ole pienimmästä päästä, tuntui lähes kahdeksankiloinen kollinposkinen tiikerin olemuksella varustettu Tikru pelottavalta.

Onneksi Tikrun lehmänhermot auttoivat Pojun nopeasti sinuiksi tilanteen kanssa; kavereista tuli paini- ja pesukavereita. Ihminen ei saa koskea, mutta omassa majassa voi helpostikin haistaa vierastakin sormea. Omat ihmiset saavat nenuun koskea varovasti, mutta vain Pojun omien rajojen puitteissa.

Pelottaa. Takku tuli taloon.

Eräs asia kuitenkin vaivasi ennenkuin lauma tuntui täydeltä; edesmennyt villi pappakissa Takku. Takun röllimäinen olemus jäi mieleen Pojua hakiessamme. Niinpä suuntasimme neuvotteluiden jälkeen hakemaan Takun kotiimme. Tämä oli molemmille pojillemme liikaa.

Itsevarma vanhempi kissaherra aiheutti paljon epävarmuutta laumajärjestyksestä, vaikka pappa itse ei juurikaan kavereista ollut moksiskaan. Poju pelkäsi Takkua. Olimme huolissamme, mitä tapahtuisi poissaollessamme, sillä Takku oli kuitenkin elänyt villinä ulkona ennen Kattilaan saapumistaan ja Tikrukin koostaan huolimatta oli kovin kiltti puhumattakaan arkajalka-Pojusta, joka kerran köniinsä saatuaan olisi takuulla entistä arempi. Näin ei kuitenkaan käynyt. Takulla ja Tikrulla oli hyvin viileät välit, mutta ne eivät koskaan tapelleet. Poju taasen yllätti meidät totaalisesti, sillä se ystävystyi papan kanssa ja heidät tapasi usein makoilemasta kylki kyljessä.

Poju ja Takku

Takun menehdyttyä äkillisesti, laumassamme oli jälleen aukko. Pappaa ei kukaan pystyisi korvaamaan, mutta kolmas kissa kuului oleellisesti perheeseemme, joten päädyimme katsomaan leikkikaveria Pojulle, sillä Tikrun mukavuudenhaluisuus ja harvat leikkituokiot eivät riittäneet Pojun leikki-innolle. Takun myötä Pojun kesyyntyminen taantui; se ei enää tullut utealiaasti katsomaan mitä teimme Tikrun kanssa tai ottanut sitäkään vähää kontaktia. Ratkaisu tähän olisi nuori kissa, leikkikaveri. Jälleen suunnistimme Kattilaan, jossa aikaa vierähtikin useampi tunti. Kuka olisi sopiva laumanjäsen? Kuka olisi sopiva leikkikaveri Pojulle? Kissa ei saanut olla liian dominoiva ettei arkajalka vetäytyisi enempää kuoreensa.

Eräs arka kissa kiinnitti huomiomme katon rajassa: Lakka-poika. Kissa kurkki pää kallellaan tekemisiämme, mutta kun sitä lähestyi, se sähisi. Kissa kuitenkin oli selkeästi kiinnostunut ihmisistä ja meistä sen jälkeen, kun kävimme useasti korokkeen kanssa sitä ihmettelemässä katon rajassa. Poika oli nassultaa hyvin pentukissamainen ja luonteeltaan veikeä; se kurkki nurkan takaa tai putkien päältä ja kallisteli päätään kun sille puhui. Kävimme keskustelua kissan sähinästä, mutta kissa jätti kuitenkin meihin tunteen, joka johti päätökseen; Lakka muutti meille.

Ensimmäisen illan Nestoriksi nimeämämme tulokas asui kylpyhuoneessa. Valvovien silmiemme alla sekä Tikru että Poju kävivät haistelemassa uutta kaveria. Emme arvanneetkaan millainen tilanne syntyisi, kun Nestori lopulta lähti liikkeelle kylpyhuoneesta. Pojulle Nestorin liian rohkeat liikkeet olivat liikaa; se sähisi ja murisi pienen kissan lähestyessä sitä. Murina ja sähinä kehkeytyivät hurjaksi vihaiseksi takaa-ajoksi, jonka seurauksena jouduimme puuttumaan tilanteeseen. Feliway – haihdutin oli tässä vaiheessa ehtinyt pöhistä jo puolisen viikkoa ja tilanne tuntui toivottomalta. Pojun kesyyntyminen otti takapakkia ja se sähisi jopa meille.

Koko lauma blogitekstin kirjoittamispäivänä 24.3.2018

Tilanne muuttui kuitenkin salaman iskusta, kun Poju jahtasi vihaisesti muristen korvat luimussa Nestoria tämän tullessa vessasta. Se oli kaikille liikaa; Poju sai suihkepullosta vettä niskaansa ja tiukan ”Ei!” -käskyn. Se oli jotai,  mitä tuo arka kissa ei ollut koskaan kokenut. Se pakeni piiloonsa ja vietti siellä seuraavasta päivästä puolet. Murina kuitenkin hiipui ja utelias sekä leikkisä Nestori sai lähestyä Pojua ilman hurjia sähinöitä. Parin viikon jälkeen yllätimme nuorimmaiset painimasta; Poju oli hyväksynyt tyhmänrohkean pikkukissan laumaamme.

Nyttemmin olemme ottaneet jälleen edistysaskelia kesyyntymisessä; Poju seuraa muita sänkyyn, kunhan me kiinnitämme ensin huomiomme rapsutuksia hakeviin raitapaitoihin.  Nestori oppi lehmänhermoiselta Tikrulta rapsutuksien hakemisen jalon taidon ja löysi oman paikkansa laumassa puolitoista kertaa isomman sedän näyttäessä hänelle kaapin paikan. Lempeä kotitiikerimme jalostaa yhä edesmenneeltä exotic-kolliltamme saamiaan oppeja eteenpäin ujompien kaveriensa kanssa.

Poju makoilee mielellään sohvan edessä ja kömpii Takku-papan mökkiin vaikka ihminen istuisi sohvalla aivan vieressä. Nameja se syö aivan käden vierestä, kunhan tuo käsi ei yritä koskea. Pojun kanssa maltti on valttia eikä mikään uhkarohkea äkillinen sylittely tai rapsutus toimi. Se tekee tuttavuutta ja kasvattaa luottamusta omaan tahtiinsa ja me olemme päättäneet antaa sille aikaa.

Aran kissan kanssa takapakki on enemmän kuin normaalia, turhautumisia tulee usein kissan luimiessa pakoon, mutta ne pienetkin silmien siristykset tai namin hakemiset aivan vierestäsi, ovat kaiken kärsivällisyyden ja varovaisen kesytystyön aikaansaamia suuria saavutuksia.

Poju kengurupussissaan

Kesytystyössä lelut ja kissan aktivointi leikkimään ja sen jälkeen ruokinta tai namihetki, ovat pieniä askelia luottamuksen voittamiseen. Olemme pyrkineet minimoimaan pelottavat ja stressiä aiheuttavat asiat kotoamme ja päältäkuljettava vessa osoittautui juuri Pojun lemppariksi; korkeassa, lähes umpinaisessa laatikossa saa käydä rauhassa tarpeillaan.

Ruokinta on siirretty ihmisten askarten tieltä syrjempään ja joskus Poju saa oman kuppinsa erikseen aivan eri paikkaan kuin muut. Nestorin tullessa taloon rakensimme sille turvapaikan vaatehuoneeseen, jonne myös välillä ruokin sitä, sillä pikkukissa imuroi massuunsa kaiken syötäväksi kelpaavan ja kelpaamattoman sekunnin murto-osassa.

Vinkit aran kissan kanssa toimimiseen:

  • Ole itse kärsivällinen.
  • Minimoi stressaavat ja pelottavat häiriötekijät.
  • Huomio erikseen ja mahdollisesti jopa enemmän arkaa kissaa.
  • Hanki pistorasiaan pöhisemään Feliway-haihdutin ensikuukausiksi.
  • Älä masennu takapakeista.
  • Palkitse pienikin edistysaskel namilla.

 

Teksti ja kuvat: Veera L-O

Vehnänorasta kasvamaan!

Laitatko heinää kasvamaan pääsiäistä varten? Teepä tänä vuonna toisin ja kasvata rairuohon sijasta kissoille soveltuvaa heinää. Jollei sinulla ole omaa kissaa, joka heinät rouskuttaisi, voit pääsiäisen jälkeen tuoda heinät Kattilaan. Täällä kissat suorastaan taistelevat kuka saa heinää.

Rairuoho ei lievän myrkyllisyyden takia sovellu kissalle ravinnoksi. Lemmikkitarvikeliikkeistä ja isommista ruokakaupoista löydät jyviä, joista voit kasvattaa esim. vehnänorasta. Myös ohra, kaura ja maissi soveltuvat kasvatettaviksi. Kaupoista löydät myös valmiita kasvatuspaketteja alustoineen kaikkineen, kuten myös valmista heinää. Kannattaa vilkuilla vihannesosastoa, myynnissä saattaa olla valmista vehnänorasta.

Heinän tehtävä on parantaa kissan suolen toimintaa. Se myös auttaa irroittamaan karvapallot. On syytä varautua siihen, että heinäsession jälkeen kissa oksentaa heinää, mutta samalla tulee mahdolliset karvapallotkin ulos. Karvat päätyvät kissan elimistöön kissan nuollessa itseään. Terve kissa pitää karvansa ojennuksessa.

Toki ei tarvitse pidättyä pelkässä pääsiäisen ajassa. Kattilan kissat ottavat vastaan heinätoimituksia ympäri vuoden. Katso myös: Heinää ja huiskaleluja

eräät heinäbileet
kaverille kans

Teksti: Eliisa N.
Kuva: KissakotiKattila ja Eliisa N.

Kesyjä kissoja vailla kotia: maaliskuu 2018

Alkuvuosi on kiitänyt lujaa. 55 kissaa on päässyt uusiin koteihin, vaan vielä näitä piisaa. Josko yritettäisiin taas saada näille vähän kesymmille kissoille näkyvyyttä. Tässä esiteltävät kissat eivät tee itsestään suurta numeroa ja saattavat sen vuoksi jäädä kävijöiltä huomaamatta…

Leeni

Leeni on ollut Kattilalla jo noin 9 kuukautta. Tämä pienikokoinen kissarouva pitää rapsuttelusta, herkkupaloista ja yltyy joskus leikkimäänkin. Ikä on arvoitus, mutta ihan nuoresta kissasta ei ole kyse. Villi arvaus on 8 – 10 vuotta. Oiva pakkaus rauhalliseen aikuiskotiin.

Miki ja Mirri

Siskospari, jonka isäntä menehtyi, on vielä vailla kotia. Mukavaa rapsuttelu- ja harjailuseuraa. Eikä olisi pahitteeksi yritää myös heitä leikittää, sen verran tukevassa kunnossa tytöt ovat. Mahtuisiko teille tällainen kesy kaksikko? Voisivat soveltua myös rauhalliseen lapsiperheeseen.

Elmeri

”Eno” – Elmeri on hoikka keski-ikäinen kundi, jonka himona on mm. kinkkusiivut. Silityskelpoinen äijä, joka jolkottaa myös valopisteen perässä. Oisko Elmerille kotia?

Veeti

Veeti on nuorempi painos Elmeristä ja ovat samasta paikasta kotoisin. Hyvin leikkisä kolli. Kunhan pääsee tutustumaan kunnolla, saa tästä kotioloissa varmasti myös rapsutteluseuraa.

Mieto

Päiväsaikaan Mietoa ei näe. Kolli vetelee silloin hirsiä kerrossängyn yläpetillä omassa rauhassaan. Mutta illan tullen, kun Kattila hiljenee, löytää 1,5-vuotias Mieto tiensä aulan lattiatasolle. Pitää leikkimisestä ja rapsuttelusta. Mutta koska arvostaa rauhaa, niin annetaan mieluiten aikuiskotiin. Ei täten välttämättä sovellu pienten lasten seuraan. Hyvätapainen kolli, joka voi soveltua myös toisen kissan kaveriksi.

 

 

 

Teksti ja kuvat: Eliisa N.

Kiitoksia vuodesta 2017!

Meidän ensisijaiset asiakkaamme ovat kodittomat kissat. Hoivaamme on tarvinnut tänä vuonna jo noin 300 kissaa. Mutta ne, jotka mahdollistavat meidän toiminnan ovat ihmiset. Ilman ihmisiä ei Kattilaa olisi. Kiitämme Teitä kaikkia tässä.

Taloudelliset tukijat

Viime vuonna meillä rysähti syksyllä iso nippu eläinlääkärilaskuja. Niin on rysähtänyt tänäkin syksynä, mutta meidän iloksemme Te ihmiset olette olleet aktiivisia. Olette osallistuneet tapahtumiin, tehneet ostoksia myyjäisissämme, lahjoittaneet ruokaa ja tarvikkeita koko syksyn. Etenkin joulun alla olemme saaneet varastot pullolleen liinavaatteita ja ruokapakkauksia. Olemme kiitollisia Teidän anteliaisuudestanne.

Olette osallistuneet, toteuttaneet ja mainostaneet erilaisia kampanjoita, joiden seurauksena olemme saaneet eläinruokalahjoja yrityksiltä ja tuiki tarpeellisia tarvikkeita. Kiitämme myös paikallisia eläinrakkaita yrityksiä, jotka ovat halunneet tukea meitä.

Kiitos, että olette tukeneet Kattilan kissoja myös rahallisesti. Näin ei viimevuotista taloudellista ongelmaa ole päässyt syntymään. Edelleenkin Kattila toimii kädestä suuhun periaatteella, mutta laskujen maksu on onnistunut suht ajallaan. Muistutamme, että Kattila on täysin yksityisten tukijoiden varassa. Emme saa minkäänlaista yhteiskunnallista tukea.

Vapaaehtoiset

Kiitos ihanille vapaaehtoisille. Olette lahjoittaneet vapaa-aikaanne ja mahdollistaneet sen, että Kattila on tänäkin vuonna voinut hoitaa kodittomia kissoja. Se on mahdollistanut myös sen, että olemme voineet pitää Kattilan yleisölle avoimena joka päivä klo 12-15. Se on mahdollistanut meidän tapahtumatuotannon, loukutukset, somen, kotisivut, varainhakinnan ja kunnossapitotyöt.

Korostamme, että Kattila toimii pää-asiallisesti vapaaehtoisvoimin. Vapaaehtoisia tukee vaihteleva joukko eri oppilaitosten harjoittelijoita. Mutta viime kädessä toiminta on vapaaehtoisten harteilla.


Entä vuosi 2018?

Koska hoivissamme on tällä hetkellä noin 120 kissaa, joista osa on vielä leikkaamattomia nuoria, tulee ensi vuoden alussakin eläinlääkärilaskuja lisää. Leikkautamme, rokotamme, madotamme ja ruokimme kissoja niin kauan kuin ne saavat uudet kodit. Rahan menoa ei voi estää. Tulemme järjestämään ensi vuonnakin tapahtumia, joihon voitte osallistua. Tarvikelahjoituksia otamme vastaan edelleen.

Vapaaehtoisia ottaisimme enemmäkin töihin, jos heitä olisi saatavilla. Jos joku haluaa tulla hommiin mukaan, meillä on käytännöllisesti katsoen aina töitä tarjolla. Hiekkalaatikoita ei koskaan siilata liian usein, rättejä ei koskaan tehdä liikaa, kissoja ei koskaan leikitetä ja kesytetä liikaa. Mitä enemmän me saamme työkuormaa jaettua useammalle ihmiselle, sitä mukavampaa työn tekeminen on ja sitä paremmin kissat voivat.

Ps. Aulatiloissa asuva Veeti muuten haluaa edelleen, että hiekkalaatikot putsataan usein, mieluiten vaikka joka pissin jälkeen jos mahdollista. Mitä puhtaampi loota, sitä kivempi siellä on asioida. Muut kissat ovat muuten samaa mieltä Veetin kanssa: ”Puhdas loota on paras loota!”

 

Teksti ja kuvat: Eliisa N.

Hei uudet ja vanhat vapaaehtoiset: APUA!

Kattilalla on kissoja noin 120 hoidettavana. Uusia kissoja tulee sitä mukaan sisään kun vanhoja lähtee uusiin koteihin. Olisiko sinulla antaa hiukan aikaa?

Tarvitsemme erityisesti perjantaista sunnuntaihin työntekijöitä. Jo kahdesta tunnista olisi apua. Toki voit olla pidempäänkin, mikäli haluat. Ilmoittaudu Nimenhuudossa ja kerro montako tuntia olisit valmis tekemään tai jos se on liian hankalaa, ilmaannu paikalle yllärinä. Kello yhdeksältä alkaa siivous- ja ylläpitotyöt. Jos aamu on ankea, niin tule iltapäivällä. Ruokinta alkaa noin klo 13. Teet sen verran kuin jaksat ja kerkeät ja juuri sillä tahdilla kuin itse kykenet. Älä kiinnitä huomiota muiden vauhtiin. Uusia opastamme mahdollisuuksien mukaan töissä. Myös teini-ikäiset ovat tervetulleita toimintaan.

Mikäli päiväsaika ei sovi, voit myös tarjoutua satunnaisiin iltatalkoisiin. Iltatalkoot sopivat usein myös allergisille, koska silloin ei olla kissojen keskellä. Kysy lisää iltatalkoista sekä Nimenhuuto-järjestelmästä sähköpostitse: kissakotikattila@gmail.com

Karista kaamos ja tule tekemään kissojen elämästä mukavampaa sitä uutta kotia odottaessa!

Leikkisiä pentuja kotia vailla

Meidän ykköshuone on muuntunut pentujen leikkihuoneeksi. 13 junioria, iältään noin 4 kk, on opettelemassa ihmisten kanssa olemista. Leikki sujuu jo ihmisenkin läsnäollessa. Kättä haistellaan, mutta silityksiä vielä kartellaan. Muutama napakka sähisijäkin löytyy joukosta. Mutta kaikki yhtälailla kotia vailla.

Nämä pennut voivat kotiutua niin yksin kuin kaksinkin. Yksin lähtevälle ujommalle pennulle toivomme aikuista kissaseuraa kotona. Tuossa iässä toimii vielä mallioppiminen ja kesykissan kaverina turvallisuuden tunne kasvaa, uusiin ihmisiin tutustuminen käy jouhevammin ja pentu kasvaa kunnon kotikissaksi.

Ketä nää nyt sitten on?

Pennut eivät ole yhden emon tuotoksia, vaan porukassa on ainakin 5 eri pentuetta. Huoneeseen astuessa useimmat pennut puikahtavat kiireen vilkkaa koloihin ja seinänvierustoille. Mutta kuten videolla näkyy, ihmisen olemassaolo ja jutustelu ei pentuja häritse, kun viiletetään porukalla valopisteen perässä.

Pusa ja Nenu

Tervakoskelta ovat tulleet Alvin (musta), Harppo (täysharmaa), Nenu ja Pusa. Tämä nelikko kokonaisuudessa tuli leikkiin mukaan. Harmaavalkea Pusa oli erityisen aktiivinen. Nemo ja Nimo eivät niin paljon pisteestä piitanneet. Tämä kaksikko on erikoistunut kuularadalla leikkimiseen. Onpa joukossa myös leluhiiren aktiivikäyttäjää sekä tee-se-itse leluspesialistia. Ruokintaruisku sai Pusalta melkoista kyytiä ja välillä sitä kannettiin suussa kuin suurtakin aarretta. Ei hätää, ruisku ei sisältänyt mitään vaarallista.

Nimo

Lammilaisista rohkein on ruskeatiikeri Lidi ja Hauholaisista puolestaan mustavalkea Tuittu, jonka saa helposti leikkiin mukaan. Videolla hänen pisteenmetsästysnäyte. Kaikki on muuten tervetulleita leikittämään tämän huoneen väkeä.

Lidi
Tuittu

Ja sitten videokuvaus käyntiin

 

 

Kuvat, videot ja teksti: Eliisa N.

Kesyjä kissoja kotia vailla… Osa2:

Kaikki kolot ja huoneet on tällä hetkellä täynnä kissoja, joten yritetäämpä edelleen näitä kesympiä saada uusiin koteihin. Nyt on vuorossa kissakolmikko Tuuloksesta. Tämä poppoo on tottunut ihmisten kanssa olemiseen, kukin omalla tavallaan ja on valmiit muuttamaan uusiin koteihin, joko yksin, kaksin tai kolmin.

Elmeri on 7v kolli. Hoikka kundi. Pienen ujoilun jälkeen antaa silittääkin ja aina valmis herkkupaloille.

Veeti 5v. on vähän varautuneempi ja ei hae silityksiä, mutta sietää niitä pahvilaatikossa makoillessaan. Veeti on vallan hurja juoksemaan laserpisteen perässä. Eikä Elmerikään juuri kakkoseksi jää. Äijät viettää jonkin verran aikaa yhdessä niin nukkuen kuin sitä punaista pistettä jahdatessakin. Tosin, jos on hyvä vauhti leikissä menossa, saattaa Elmeri ärähtää nuoremmalleen, et jätä ny mullekin jotain metsästettävää.

Viivi 5v. on porukan ujoin. Tyttö viettää aikaansa mielummin yksin. Uudet tilat ja ihmiset on vielä vähän pelottavia ja matkaa taitetaankin häntä maata viistäen. Mutta Viivi on kiltti tyttö. Syö mieluusti kinkkua ja herkkupaloja. Viivi on varovainen ja tutkii ja nuuskii kaiken tarkkaan. Voisi jopa sanoa, että Viivi on porukan tutkimusmatkailija eli tältä tytöltä tuskin jää yksikään kaappi tai laatikko tutkimatta.

Nämä ja monta muuta on siis kotia vailla. Lopuksi Elmerin ja Veetin työnäyte pisteenmetsästyksestä.

 

 

Teksti, kuvat ja video: Eliisa N.

Kiitokset tarvikelahjoituksesta!

”Onks nää kaikki mulle?” kysyi Halla.

Meille tuotiin keskiviikkoiltana ihana lahjoituskuorma: ruokaa,  hiekkaa ja tarvikkeita. Kyllä kissit oli niin otettuja.

Kiitos Arion, Animal House ja kissojen ystävät!

 

Kiitokset limppareista!

Meillä on ihania yrityksiä, jotka tukevat meitä tavaralahjoituksilla.

Tällä kertaa kiitokset menevät Honkajoen Panimolle (honkajoenpanimo.fi). He osallistuivat meidän 20-vuotisbileisiin lahjoittamalla meille ihanalla kissaetiketillä varustettuja limpparipulloja. Erän myyntituotto meni siis Kattilan kissojen hyväksi.

Ja facebook:ssa me ollaankin jo kiitetty Musti ja Mirriä upeasta hiekkakuormasta. Mutta jos nyt joku ei facebook:ssa ole käynyt, niin Musti ja Mirri (mustijamirri.fi) lahjoitti meille 4000 kg kissahiekkaa eläinten viikon kunniaksi. Oli muuten kantamista! Paketin tekstistä huolimatta, kyse oli hajusteettomasta erästä. Ja voi kuulkaa kyllä sitä kuluukin. Meillä on kissoja varten käytössä tällä hetkellä yli 50 hiekkalaatikkoa, joita pitää viikottain täydennellä.

Ja muistutukseksi, me emme saa yhteiskunnalta tukia, vaan olemme yksityisten lahjoittajien varassa.

Kaikille meidän yhteistyökumppaneille ja toimintaan osallistuville aplodit! Ilman Teitä ei kissojen turvakotia olisi olemassa.



Kuvat: KissakotiKattila

Olipa hyvät bileet

20 vuotta Vanajantie 10:ssä oli juhlimisen paikka. Kiitämme kaikkia paikalle päässeitä.

Juhlakakku syötiin ennätysajassa. Kahvia meni yli sata kuppia. Ainakin 3 kissaa varattiin. Ihmisvilinää oli niin paljon, että piti pujotella.

Myyjäispöydälle ja juhlapuheille oli onneksi varattu oma erillinen tila. Varsinkin upouusi vuoden 2018 Kattilan kalenteri myyntipöydässä keräsi runsaasti huomiota. Kiitämme ohjelmasta ja puheista europarlamentaarikko Sirpa Pietikäistä, eläinlääkäri Johanna Lankilaa ja Animal Housea!

Toki suurimman yleisön veti meidän noin 120 viiksiniekkaa. Eli päivän päätähdistä ei ollut mitään epäselvyyttä. Osa kateista oli kyllä väsynyt päivän hulinasta ja nukkuivatkin sitten sikeästi yleisön lähdettyä, tosin monta silitystä rikkaampina.

Tässä muutamia kuvia päivältä.

Kuvat: KissakotiKattila