Vuosi 2018 meni, mutta miten?

Vuoden aikana 200 kissa sai uuden kodin. Sen lisäksi 14 karkulaista palautui omiin koteihin.

 

Mutta jos aloitetaan vuoden alusta, niin meillähän oli tupa täynnä syksyn 2017 kissavyöryn seurauksena. Eli noin 120 kissaa. Vuosi lähti sitten ripeästi käyntiin kun tammikuussa keskimäärin joka päivä pääsi joku kissa uuteen kotiin. Sitten kotiutumisvauhti tasaantui, mutta jatkui kuitenkin hyvänä aina alkukesään asti. Kesällä päästiin jo lähelle 60 asukasta. Kesän aikana myös useampi vähän pitempiaikanen asukas pääsi uuteen kotiin. Odottelimme milloin sitten se kissavyöry sisäänpäin alkaa. Kevään aikana sisään oli tullut lähinnä kodinvaihtajia ja sosiaalitapauksia.

No talvi saattaa yllättää autoilijat, mutta syksy ei varsinaisesti yllätä Kattilaa. Tällä kertaa meni tosin elokuulle ennen kuin virta sisäänpäin alkoi vilkastua. Tänä vuonna ei myöskään tullut ilmoitusta mistään järkyttävän kokoisesta kissapopulaatiosta, jota olisi pitänyt loukuttaa. Pari noin 15 kissan laumaa kyllä napattiin maaseudulta. Sen lisäksi sisään tuli myös yksittäisiä pentueita, niin emon kanssa kuin ilmankin. Tulipa meille yksi tiineenä oleva tyttö, joka putkautti 5 elävää pentua pari päivää saapumisestaan. Ja saatiin kaikki 5 myös hoidettua luovutusikäisiksi. Jossain vaiheessa lokakuussa meillä oli jo vähän ruuhkaa ja kissoja jopa jonotuslistalla. Varsinkin kodinvaihtajat joutuivat tässä vaiheessa hiukan odottamaan.

Loppuvuodesta kissoja kotiutui uusiin koteihin ripeään tahtiin. Näin ollen meillä oli vuoden vaihteessa vajaa 70 kissaa talossa. Luvussa on mukana 7 viime kesän pentua, jotka ovat vielä vailla kotia. Olemme onnellisia, että olemme löytäneet kissoille soveltuvia koteja.

Pikku F oli yksi viime kesän pennuista. Reipas kaveri päätyi onnellisesti uuteen kotiin.

Edesmenneitä

Vuosi sisälsi myös surullisia hetkiä. Menetimme useita iäkkäitä kissoja akuuttien sairauksien mm. kasvainten ja vakavan munuaisen vajaatoiminnan takia. Jouduimme jättämään hyvästit mm. Reiskalle, Pojalle, Murrelle, Neksulle ja Mummolle. Menetimme myös muutaman nuoremman kissan sairauksien takia kuten esim. Helmi, Maukka, Miina ja Tassuli. Kaiken kaikkiaan ikiuneen jouduttiin sairauksien takia saattelemaan noin 15 kissaa.

Näitä kissoja emme enää tapaa, mutta he elävät meidän muistoissa. Talo on nyt omalla tavallaan paljon hiljaisempi ja pitkään tuntui, että jotain puuttui kun astui sisään Kattilan ovesta. Väkisinkin katseella etsi näitä vanhoja tuttuja.

Pääsääntöisestihän kissoille yritetään etsiä uusi koti, mutta joidenkin yksilöiden kohdalla Kattilasta tulee se loppuelämänkoti. Kattilassa kissat saavat kuitenkin elää niin kauan kuin terveyttä riittää ja sairaudet ovat hoidettavissa, mikäli kotiuttaminen ei onnistu.

Maukkaa ja Murrea emme enää tapaa.

Joitakin huippuhetkiä

Kesyyntymistarinat on aina ihania. Ja meillä on vuoden kuluessa tapahtunut edistystä useiden kissojen kohdalla. Näihin vain pitäisi meidän vapaaehtoisten käyttää enemmän aikaa. Eli jos kissojen kesytys ja sosiaalistaminen kiinnostaa, niin aina olisi tarjolla tekemistä. Pientä sähinää ja räpsimistä ei pidät pelätä.

Tässä muutama esimerkki vuodelta 2018. Dana on oppinut, että silitykset on itseasiassa ihania. Ja kun vauhtiin pääsee, niin silitykset maistuvat jopa varttitunnin verran. Reppuli puolestaan on oppinut kerjäämään herkkuja. Häntä pystyssä juostaan paikalle ja kehrätään kuin paraskin formula ykkönen. Reppulin kanssa on jo päästy puskemaan päitä yhteen, mutta kädellä ei vieläkään saa koskea. No, ehkä ensi vuonna…

Lila taasen kaihtoi vuoden kosketusta, mutta nyt hän on jälleen päässyt silityksen makuun. Tosin pikkuisen pitää vielä valikoida, että kuka saa silittää. Lennokas Fokkeri on vuoden kuluessa oppinut, että aina ei tarvitse lennähtää yläilmoihin kun ihminen tulee näkyviin. Itseasiassa nyt voi nököttää jopa puolen metrin päässä, kun ihminen kulkee hitaasti ohi. Yllätipä ikämieskolli Veikko (n. 12v) meidät osallistumalla laserpisteenmetsästykseen. Tämä kaveri on asunut Kattilalla jo 9 vuotta.

Lilli, meidän pingismestari, antaa jo silittää ja harjatakin. Muutama päivä sitten kelpasi jopa vatsarapsutukset! Kesyyntyminen tähän pisteeseen vei noin 3 vuotta. Lillin vuosi päättyi parhaaseen mahdolliseen tulokseen. Hän nimittäin sai vuoden viimeisenä päivänä uuden kodin!

Lilli pääsi kotiin 31.12.2018!

Teknisiä muutoksia

Yksi meidän vapaaehtoisista kouluttautui siruttajaksi. Niinpä meillä on menneestä syksystä alkaen ollut mahdollisuus siruttaa kaikki kauttamme kulkevat siruttamattomat kissat. Kissat myös rekisteröidään Kattilan puolesta, kun ne luovutetaan uuteen kotiin. Siru pitää aina muistaa rekisteröidä. Siru itsessään ei sisällä kuin numerosarjan, jolla se voidaan yhdistää rekisteriin ilmoitettuihin tietoihin. Sirutus sisältyy Kattilalla kissan luovutushintaan.

Kotisivuillemme on ilmaantunut kirpputoriosio. Tämä osio täydentää meidän kirppismyyntiämme. Linkki sinne on tässä. Löydät linkin myös sivun alalaidasta (tue toimintaa – Kattilan kirppis). Ostaminen toimii erillisen sähköpostin kautta.

Hetken hapuilun jälkeen olemme taas saaneet riveihimme vapaaehtoisen, joka alkoi hoitaa meidän kummikissa-asioita. Saimme myös tekniset ongelmat ratkottua ja nyt kummikissasivu toimii niin kuin sen pitäisikin toimia. Ja olemme saaneetkin kissoillemme enemmän kummeja. Ja aina mahtuu lisää.

Kissojen huonetiloja on rakenneltu vuoden aikana uusiksi ja useimmissa huoneissa on nyt seinähyllyjä ja sitä kautta lisää kiipeilymahdollisuuksia. Huonekorkeuksia on myös turvallisuussyistä rajattu. Myös aulassa kissat pääsevät nyt rallittamaan katonrajassa koko seinän kiertävillä tasoilla.

6 huoneen kissatkin tykkäävät kiivetä korkealle. Nyt huoneessa on verkkokatto turvallisuussyistä.

Miten noin niin kuin taloudellisesti?

Syksyn aikana rahastonhoitaja joutui taas hikoilemaan ja nikottelemaan laskupinojen takia. Jotenkin niistä kutenkin selvittiin, kiitos teidän kaikkien kissojen ystävien. Mutta kädestä suuhunhan tämä enempi menee. Jos joskus on ollut vähän ylimääräistä rahaa, niin se on laitettu kissojen välineisiin, kuten kiipeilypuiden uusintaan. Ne kun tuppaa hajoamaan kissojen kynsien terottamissessioissa. Mutta sitä vartenhan ne on hankittukin 🙂

Tänäkin vuonna suurin kuluerä on jälleen ollut eläinlääkintäkulut. Yli sata kissaa on steriloitu/kastroitu. On rokotettu ja hoidettu hoidettavissa olevia sairauksia. Kissojen hampaita on myös korjattu, sillä kukapa sitä rikkinäisillä legoilla tai kivuliaalla suulla mitään syö. Ja olipa meillä hoidossa myös yksi koditon kolarikissakin. Leuka murtuneena se tuli suoraan eläinlääkäristä. Ja pari ensimmäistä päivää piti jännittää sen hengen puolesta. Mutta sekin saatiin kuntoon loppuen lopuksi suht pienin kustannuksin (jos nyt eläinlääkärikuluja voi koskaan pieniksi kutsua). Erityisterveiset muuten ”Nokikolarille” ja hänen uusille palvelijoilleen.

Entäs ihmiset?

Kissamme haluavat kiittää tässä kaikkia, jotka ovat antaneet kodin jollekin Kattilan asukkaista. Kiitos myös työharjoittelijoille, jotka ovat olleet arvokkaana apuna meillä arkipäivisin. Kiitos kaikille vapaaehtoisille. Ilman heitä Kattila ei toimisi. Ja lisää vapaaehtoisia tarvitaan koko ajan eri tehtäviin. Tarjoutua voi esim. sähköpostin kautta.

Kiitos kaikille, jotka ovat vuoden aikana lahjoittaneet meille tavaraa, rahaa, käyneet tapahtumissamme, ostaneet kannatustuotteita ja kirppistavaroita. Kattilan kalenteri oli tänä syksynä erityisen suosittu ja se myytiin loppuun jo ennen vuoden vaihdetta.

Kiitos kaikille niille yrityksille, jotka ovat tukeneet meidän toimintaa. Olemme saaneet mm. tavaralahjoituksia, taloudellista apua, mahdollisuuksia esitellä toimintaamme sekä meitä varten on toteutettu kampanijoita ja keräyksiä.

 

Kaiken kaikkiaan oli taas vauhdikas vuosi.

 

Huh huh! Olipa härdelli!

 

Teksti ja kuvat: Eliisa N.

Mummo – sitkeä sissi

Mummo alias Camel-Mummo saapui Kattilalle kesällä 2017. Se tuli ison pihakissalauman mukana. Samalla loukutettiin 35 muuta kissaa. Mummon ikää ei tiedetä, mutta vanha se jo oli. Mummo oli viettänyt pääosan elämästään ulkona ja oli ties kuinka monen pennun isoäiti. Mummo oli ollut oman onnensa nojassa ja talteen otettaessa sillä oli mm. selässä aivan hervottoman kokoinen huopuuntunut karvapaakku. Sellaista ei kissa muutamassa kuukaudessakaan pysty hankkimaan. Siihen vähän viittaa myös tuo alkuperäinen Camel nimi.

Muutenkin ulkoilmaelämä oli jättänyt kissaan jäljet. Ulkokuori oli jo aika rujo. Korvat olivat joskus paleltuneet, korvassa oli myös sitkeä korvapunkkiongelma, jonka paranemiseen meni muutama tovi. Ihmisiä kohtaan Mummo oli kutenkin ystävällinen ja sitä saattoikin helposti hoitaa.

Mummo saatiin hoidettua Kattilalla kuntoon ja se sai jäädä Kattilalle asumaan. Halusimme tarjota Mummolle lämpimän loppuelämän eläkekodin. Mummo sai kerrankin riittävästi ruokaa, huomiota, hellyyttä ja hoivaa. Vuosien ulkona asumisesta huolimatta Mummo oli sisäsiisti. Kaikki aulan asukkaat tuntuivat ymmärtävän Mummon haurauden ja kukaan muista kissoista ei sitä kiusannut. Uteliaasti kyllä haisteltiin, mutta Mummoa muut kissat tuntuivat pitävän kuin kukkaa kämmenellä. Leikkiinkin tämän kissan vielä sai ja onkilelun perässä viiletettiin välillä kovaakin. Ei haitannut, että silmiä oli enää yksi jäljellä.

Kattilalla tarjoillaan märkäruoka kerran päivässä, mutta Mummolle tarjoiltiin myös oma aamiainen. Mummo sai myös viime kesänä erivapauden ulkoilla välillä pihalla. Se mitään mutisematta antoi pukea valjaisiin ja sitten mentiin nurmikolle paistattelemaan vähän päivää. Mummo haisteli ilmaa, kuulosteli tuulen huminaa ja lintujen laulua. Torkkui ja söi välillä pari heinänkortta. Eli hyvin leppoisaa ulkonaolemista.

28.12.2018 tapahtui jotain. Aamu oli Mummolla alkanut kuten aina, aamiainen ja työntekijöiden tervehtiminen. Neljältä iltapäivällä ihmettelimme kun Mummo alkoi kiertää vähän kehää, pissi sitten keskelle lattiaa ja alkoi hoippua kellahdellen oikealle kyljelle. Sitten pää alkoi heilua puolelta toiselle, ikään kuin hakien tai seuraten jotain katseellaan. Ja kun pää pysähtyi niin silmä jatkoi vasen-oikea heiluntaa. Nyt ei ollut kaikki hyvin! Pika pikaa eläinlääkäriin!

Kaksi tuntia oireiden näkymisestä Mummo oli jo vaivutettu ikiuneen. Diagnoosi: mahdollinen aivoinfarkti. Näin meidän sitkeän sissimme aika oli lopussa.

Mummoa jää lämmöllä kaipaamaan koko Kattilan väki.

 

Kuva ja teksti: Eliisa N.

Ruuhkaa asiakaspalvelussa

Meillä on hyvin kiireiset viikot käynnissä. Asiakaspalvelumme saattaa sen vuoksi takkuilla. Olemme siitä kovin pahoillamme. Kissat ovat kuitenkin meidän ensisijaisia asiakkaita, joten ruuhkatilanteessa ihmisten asiakaspalvelu paikan päällä pakosti hidastuu.

Tällä hetkellä eristysosasto teettää erityisesti lisätyötä. Tämän syksyisiä pentuja yritetään saada luovutuskuntoon ja uusia kissoja tulee sisään aina kun yksikin häkki vapautuu. Kissoja on talossa nyt noin 85 ja syksy on vasta alkamassa.

Adoptiovastaavat

Meidän adoptiotoimintamme on keskitetty tietyille ihmisille, jotta toiminta pysyy hallinnassa. Adoptiovastaavat työskentelevät paikan päällä viikonloppuisin ja yleensä vuorossa on vain yksi. Ja koska meillä on pulaa harjaantuneista vapaaehtoisista, joutuvat nämä samat ihmiset usein vastaamaan työvuorollaan myös eristysosaston toiminnasta. No, kahdessa paikassa on vaikea olla yhtä aikaa.

Kattilalla toki näkee muitakin vapaaehtoisia töissä kuin nämä adoptiovastaavat. He työskentelevät kukin omissa tehtävissään ja yrittävät mahdollisuuksiensa mukaan ottaa huomioon ovesta saapuvat ihmiset. He ovat yleensä ne, joihin te ensiksi törmäätte, kun astutte sisään. Viime aikoina he ovat usein joutuneet sanomaan lauseen: ”Voitteko odottaa?”. Joskus adoptioasiakkaita on viikonloppuna jopa 3 – 5 jonossa. Odotus voi tällöin venyä luokattoman pitkäksi. Ennalta sovitut asiakkaat ovat etusijalla.

Sähköposti nopeuttaa

Koska meillä on tällainen tilanne, toivomme että ottaisitte adoptioaikeissa ensin yhteyttä sähköpostitse. Voimme aloittaa keskustelun sähköpostilla ja aikatauluttaa käyntinne ennalta. Tarpeen vaatiessa, sovimme tapaamisaikoja myös normaali aukioloaikojemme ulkopuolelle. Kaikki tulleet kissat eivät myöskään löydy meidän nettisivuilta. Joten voimme mahdollisesti tarjota jotain sellaistakin kissaa. Harvemmin kissaa myöskään saa heti mukaansa.

Erityisesti tätä sähköpostia suositellaan, jos tulee kauempaa. Näin voidaan varmistaa, että oikeasti saa palvelua, eikä tule hukkareissuja. Sähköpostimme on: kissakotikattila(at)gmail.com

Tuhannesti kiitoksia kaikille teille, jotka olette olleet kärsivällisiä meitä kohtaan. Me teemme tätä vapaaehtoistyönä.

 

Kuva ja teksti: Eliisa N.

POIKA (1997-2018)

Meillä on Kattilalla suuri suru, sillä Poika, Kattilan Kingi, on poistunut keskuudestamme.

Poika saapui Kattilaan vuonna 2005 turvattomista kotioloista. Se oli äreä, kiukkuinen ja menettänyt luottamuksen ihmisiin. Sen elämän alkuvuodet olivat traumatisoineet sitä.

Pojalla meni tovi sopeutua Kattilan elämään. Ja löytyi sitten myös se upea puoli tästä kissasta. Parhaimpina hetkinään Poikaa sai silittää, harjata ja jotkut jopa pystyivät ottamaan sen pieneksi hetkeksi syliinkin.

Poika vähän turvakodille saapumisensa jälkeen 2005.

Useimpia ihmisiä jouduimme varoittamaan Pojasta. Yleensä Poika oli paraatipaikalla esillä ja näytti mitä silityskelpoisimmalta kissalta. Me jouduimme sanomaan ihmisille, että kannattaa hiukan varoa. Ulko-ovessa olikin Pojan kuva varoitustekstillä varustettuna. Pojan mielialat vaihtuivat nopeastikin. Poika saattoi tulla vastaa ja kiehnätä jaloissa, ottaa pari silitystä, mutta sitten muuttua äkäpussiksi. Silloin se saattoi purra ja purikin lujaa. Toisaalta tämän kun tiesi, niin oppi lukemaan Poikaa ja olemaan varovainen. Tästä syystä pitkäaikaisemmat vapaaehtoiset pärjäsivät sen kanssa paremmin.

Vaikka poika oli välillä äkäpussi, ei se kuitenkaan ollut avoimen agressiivinen ihmisiä kohtaan. Niin kauan kuin siihen ei koskenut, ei sitä tarvinut varoakaan. Toisten kissojen kanssa sillä oli viileät välit. Se olisi mieluusti ollut ainoa kissa talossa. Mutta se joutui sopeutumaan aulatilojen elämään lukuisten muiden kissojen kanssa. Se oli näennäinen pomo tilassa, Kattilan kuningas. Välillä se otti yhteen muiden kissojen kanssa ja useimmat kissat väistivät sitä. Pomona olemiseen kuului oleellisesti paikkojen merkkailu. Useimmat kusimerkinnät Kattilalla olivatkin Pojan käsialaa.

Poika. Taustalla Nuppu, joka välillä yritti haastaa Poikaa Kattilan kuninkuudesta.

Se oli suvereeni laserpisteen metsästäjä. Viime viikkoihin asti se näytti nuoremmille mallia kuinka pisteen perässä juostaan. Koska aulassa on useampikin, joka tykkää laserpisteen jahtaamisesta, oli pidettävä huoli, että Poika ja muut kissat eivät olleet leikissä yhtäaikaa. Poika saattoi muuten täräyttää tassullaan kanssapelaajaa, että ”Tää on mun matsini!”. Poika kanniskeli myös vähän isompia hiirileluja suussaan ja leikki niillä. Poika säilyi leikkisänä elämänsä loppuun asti.

Viimeisen kahden vuoden aikana Pojan terveys alkoi reistailla. Lonkassa oli kulumaa. Poika alkoi myös saada astmakohtauksia. Nyt noin 20 vuoden iässä keuhkot kuitenkin lopulta pettivät. Niinpä eläinlääkäri teki päätöksen päästää Poika unten maille 16.5.2018.

Poika eli yli puolet elämästään Kattilalla. Sitä ei voitu kotiuttaa uuteen kotiin sen mielialavaihteluiden takia. Kattilasta muodostui sen turvapaikka ja koti. Se sai elää elämänsä Kattilalla ja harvempi kissa pääsee 20 vuoden ikään edes kotioloissa. Toki kaikkien Kattilan kissojen toivoisi saavan oman kodin. Aina se ei ole mahdollista. Me puolestamme rakastimme Poikaa sen omituisuuksista huolimatta.

Olet poissa, mutta elät meidän muistoissa. Hyvää yötä pikkuinen. Kaipaamaan jääden koko Kattilan väki.

 

 

 

Teksti: Eliisa N.
Kuvat: KissakotiKattila

Vehnänorasta kasvamaan!

Laitatko heinää kasvamaan pääsiäistä varten? Teepä tänä vuonna toisin ja kasvata rairuohon sijasta kissoille soveltuvaa heinää. Jollei sinulla ole omaa kissaa, joka heinät rouskuttaisi, voit pääsiäisen jälkeen tuoda heinät Kattilaan. Täällä kissat suorastaan taistelevat kuka saa heinää.

Rairuoho ei lievän myrkyllisyyden takia sovellu kissalle ravinnoksi. Lemmikkitarvikeliikkeistä ja isommista ruokakaupoista löydät jyviä, joista voit kasvattaa esim. vehnänorasta. Myös ohra, kaura ja maissi soveltuvat kasvatettaviksi. Kaupoista löydät myös valmiita kasvatuspaketteja alustoineen kaikkineen, kuten myös valmista heinää. Kannattaa vilkuilla vihannesosastoa, myynnissä saattaa olla valmista vehnänorasta.

Heinän tehtävä on parantaa kissan suolen toimintaa. Se myös auttaa irroittamaan karvapallot. On syytä varautua siihen, että heinäsession jälkeen kissa oksentaa heinää, mutta samalla tulee mahdolliset karvapallotkin ulos. Karvat päätyvät kissan elimistöön kissan nuollessa itseään. Terve kissa pitää karvansa ojennuksessa.

Toki ei tarvitse pidättyä pelkässä pääsiäisen ajassa. Kattilan kissat ottavat vastaan heinätoimituksia ympäri vuoden. Katso myös: Heinää ja huiskaleluja

eräät heinäbileet
kaverille kans

Teksti: Eliisa N.
Kuva: KissakotiKattila ja Eliisa N.

Heinää ja huiskaleluja

On monta tapaa auttaa ja ilahduttaa Kattilan kissoja. Tuuloksen 4H:n nuoret olivat kasvattaneet kissoille heinää ja tehneet mitä värikkäimpiä huiskaleluja. Molemmista on jatkuva tarve Kattilalla. Kissat kiittävät ja seuraavanlaista kommentointia ”kuultiin”:

”Huonepalvelusta hyvää päivää, saiskos herroille olla jälkiruokapuffetista muutama korsi? Juu kyllä on tuoretta. Tämän syksyn sato on erityisen vehreää vuosikertaa.”

”Mä viihdyn mieluiten tän pilvenpiirtäjän huipulla, toteaa Tuutikki. Eipä hätää, Korsi&Keko toimittaa heinää myös lentokuljetuksella. Meillä on korkean luokan palvelu. Juu, kyllä on parasta 4H-luokkaa. Tästä ei heinä enää paljoa parane.”

”Karvanlähtöaika on taas täällä. Pitäkääpä turkeistanne huolta. Teille herra suosittelisin meidän heinäspesiaaliamme. Irroittaa sitkeämmäkin karvapallon alta aika yksikön. Ja kylläpä teidän karva kiiltääkin!”

MURRE: ”Jo on värikkäitä keppejä! Mä en osaa valita minkä mä haluaisin. Toi sinivalkoinen smurffi ois kyl kiva. Ja ettehän kerro kellekään et mä tykkään kans tosta aniliininpunaisesta. Ne sanoo, et se ei oo äijien väri. Mut oikeesti nekin tykkää siitä, muttei vaan kehtaa tunnustaa… Sulo vois tykätä kans tosta oranssista. Oikeestaan sille ei tunnu se väri olevan niin tärkee, vaan kunhan lelu heiluu ja siitä saa otteen. Ja siihehän toi kangas on just omiaan. Joku pitkäkyntinen onkin näköjään suikaloinu niitä jo valmiiksi.”

REISKA: ”Ne pani noi huiskat tohon töröttää. Kiitän ja kumarran. Nyt kun löytyis vielä joku joka heiluttas niitä. Liike on lääkettä on eläinlääkäri todennut. Ja totta vie mun selälle tekis hyvää pieni keppijumppa!”

 

 


Ps. Tässä vinkkiä myös muille mm. ensi kevääksi. Kasvata rairuohon tilalla jotain kissoille soveltuvaa heinää. Näin tulee heinällekin jatkokäyttöä…

Kuvat: KissakotiKattila,   Kirjurina toimi: Eliisa N.

Kissojen sisustusvinkit: Siirretäänpä vähän tuota mattoa…

sisustus2

Totta kai jokainen kissan hankkija hankkii katilleen heti alkajaisiksi kunnon raapimapuun, leluja, hiekkalaatikon ja ruokailukupit. Arvoesineet siirretään kaappiin ja sohva kenties suojataan vilteillä ynnä muulla. Mutta myös kissat sisustavat. Eivät ehkä tietoisesti.

Yöllä juostaan matot rullalle. Aamulla omistaja astuu sen vinkuhiiren päälle mennessään keittämään kahvia. Mitä ihmettä se tekee siinä keskellä eteistä, laitoinhan sen eilen illalla lelukoriin, jonka nostin kirjahyllyyyn. Epäilys osoittautuu todeksi huomatessasi, että koko lelulaatikko on kipattu ja muutama kirja on myös lattialla, samoin pari anopin antamaa koriste-esinettä.

Tiedänpä tuttavapiirissäni erään kissan, joka ei voi sietää epäjärjestystä ja kantelee tavaroita, joita ihmiset ovat jättäneet pöydille ja lattioille. Kissa hiissasi yön pimeinä tunteina eteisen tuolille unohtuneen lehtiön takaisin työhuoneeseen. Kynä kiikutettiin suoraan omistajan sänkyyn, kun se oli jätetty ärsyttävästi olohuoneen pöydälle. Tosin omista jäljistään kissa ei niinkään ollut moksiskaan. Ruokakomeron ovi oli nimittäin keploteltu auki ja kuivamuonapussi revitty auki ryöstöretkellä, sillä seurauksella, että koko komeron lattia lainehti raksuista.

Jokainen aamu Kattilallakin on aina arvoitus. Sisään astuessaan hoitajat saatavat saapua suht puhtoiseen aulaan tai sitten ei. Joulun aikaan kuusenjalkaan asetettu näre on aamulla useammin lattialla pitkin pituuttaan kuin pystyasennossa. Luonnollisesti tähän sisustusjippoon kuuluu myös kasa havunneulasia, jotka on levittäytyneet lattialle ja vähän muuallekin.

Matot eivät ikinä ole siinä mihin ne on illalla asetettu. Vähintäänkin ne on siirtyneet puoli metriä johonkin suuntaan. Esittävää taidetta löytyy mm. hiekan muodossa lattialta. Voisi luulla että on kisattu hiekkalinnan rakentamisessa. Mutta tietäen kissojen lyhytjänteisyyden on rakennushommat jääneet aloituksen asteelle ja vain ”pohjatyöt” on tehty, eli kevyt hiekkakerros peittää lattiaa ja ajoittain ruokakuppiakin.

sisustus1

Myös seiniltä saattaa aamulla löytyä uusia ”graffitteja”. Jotkut kolleista harrastaa spreijausta. Ja kuten kunnon graffittitaiteilijat, tekevät sen yön pimeinä tunteina, niin ettei kukaan tiedä kuka kateista on kulloisen kusivanan seinään heittänyt. Asiasta voidaan esittää arvailuja, sillä jotkut kolleista eivät viitsi pysytellä tuntemattomina yön taitelijoina, vaan häpeämättä tekevät sitä myös päiväsaikaan. Ja kaikki Kattilan aikuiset katithan on siis leikattu.

Huoneissa katit harvemmin intoutuvat laajamittaisempaan sisustusurakkaan. Toki joskus saman huoneen katit saattavat vetää juoksukisaa ja ohimennen kipata vesiesteen nurin. Karvaa on tietysti joka paikassa. Sisäkissoilla karvaa irtoaa ympäri vuoden. Karvat imeytyvät kaikkiin tekstiileihin. Niitä sitten irroitellaan kumihanskalla sängynpeitosta ja kiipeilypuusta ja ongitaan kahvikupista. Tai sitten todetaan, että antaa olla. Siellä missä kissa, siellä myös karvaa (sfinksiä ehkä lukuunottamatta).

sisustus3

Pennut ovatkin sitten ihan oma juttunsa. Olet juuri siivonnut pentuhuoneen ja menet hoitamaan esim. pyykkisirkusta. Palatessasi huomaat, että huone tai perhekoon häkki, jossa pennut ovat, näyttää siltä ettei siihen olisi viikkoon koskettu. Tunnissa on kaikki häkissä oleva hunnutettu hiekalla tai puupurulla vesikippoa myöden. Leluhiiri on marinoitu kermaviilissä ja äidinmaidonvastikelautasella on pelattu vesipooloa. Asianmukaisesti peitto tai pyyhe on kieputettu muistuttamaan turbaania. Pennut itse tietenkin makaavat raukeina puoliunessa, niin viattoman näköisinä kuin vain tuon ikäiset koltiaiset voivat olla.

Miten teidän kissat sisustaa?

 

Teksti ja kuvat: Eliisa N.

Syöpä – viheliäinen sairaus

Rölli.Olemme tänäkin vuonna joutuneet saattamaan viimeiselle matkalle jo pari kissaa syövän takia. Joten on aika puhua tästäkin ikävästä asiasta.

Kissa ja syöpä on huono yhdistelmä. Kissoillekin olemassa kemoterapiaa. Usein on kuitenkin kysyttävä onko karvakaveri riittävän kestävä kemoterapiaa varten. Usein kissan kärsimys syöpähoidoissa on sitä luokkaa, että rakastava kissanomistaja miettii kahdesti haluaako kissan kärsivän taudista tai sen hoidosta. Hoitotulos on arvaamaton. Toiset toipuvat, eivätkä sanottavammin kärsi hoidosta. Toiset taas saavat hoidon sivuoireet ja osa menetetään hoidoista huolimatta. Syöpähoidot ovat kalliita. Yksi esimerkki jenkeistä, youtube-kissa Marmalade. Katti ei saanut huomattavia sivuoireita kemoterpiasta, mutta kissan hoitaminen maksoi suuria summia, joita sitten omistaja keräsi netin kautta.

Kukin yksittäinen kissanomistaja joutuu omalta kohdalta miettimään onko hoitoihin varaa, saati onko hoidosta todellista hyötyä ja mikä on kissan kärsimys. Monesti me ihmiset haluasimme karvakaverimme jatkavan seuranamme. Emme haluasi päästää irti. Mutta mikä on todennäkäisyys, että kissa kärsii hoidoista tai menehtyy hoidoista huolimatta. Se on jokaisen kissanomistajan henkilökohtaisesti päätettävä. Viime kädessä kissan ei tule kärsiä meidän ihmisten takia. Jos rakastaa kissaa, osaa myös päästää siitä oikeaan aikaan irti ja saattaa karvakaveri viimeiselle matkalle.

Kattilassa syövät ja kasvaimet ovat usein syy viimeiselle matkalle. Viimeisin tapaus oli Rölli. Tuo hurmaavan näköinen harmaa smaragdisilmä, joka vietti Kattilalla 8 vuotta, saateltiin tässä kuussa viimeiselle matkalle. Hänet menetimme ärhäkän suolistosyövän takia. Ja kissathan ovat tunnetusti taitavia peittämään sairausoireet. Aiemmin tänä vuonna menetimme Vönsin, myöskin kasvainten takia. Syöpä ei katso ikää. Eikä suinkaan kaikki iäkkäät kissat saa syöpää, joten sitä ei kannata pelätä kissaa ottaessa. Monet kissat elävät yli viisitoistavuotiaksi vailla syövän häivää.

Toivotaan runsaasti terveitä kissanvuosia kaikille kodinsaaneille kissoille!

 

Teksti ja kuva: Eliisa N.

 

Tapahtui vuonna 2016 …

Vuosi sisälsi 366 enempi ja vähempi tapahtumarikasta päivää. Vedetäänpä vähän yhteen mennyttä vuotta

… ja käydään myös läpi huikeaa joulukuuta.

Tulleet kissat

Kattilaan saapui viime vuonna 143 kissaa. Joukossa oli niin sosiaalitapauksia, kuin kotoa uutta kotia hakeemaan tulleita, että isompia kissapopulaatioita. Pahimmillan loukutimme parikymmentä kissaa samasta paikasta. Vaikka emme ole kaupungin virallinen löytöeläinpaikka, päätyi meille myös kesyjä katteja, joista näki että olivat olleet jonkun omia. Sangen harvalta vain löytyi tunnistetiedot, jotta paluu kotiin olisi onnistunut.

Löytökissat, jotka löysivät takaisin omaan kotiin

Löytökissoista 5 oli karkulaisia, jotka palautuivat takaisin omiin koteihin. Harkitkaa toki ihmiset kissojen sirutusta ja rekisteröintiä. Meillä on käytössä sirujen lukulaite. Samoin kissan perään olisi kyseltävä, mielellään jo parin päivän kateissa olon jälkeen. Vanhasta muistista osa kissan löytäjistä tuo kissat Kattilaan.

Kodinsaaneet kissat

132 kissaa sai vuonna 2016 kauttamme uuden kodin. Onnea ja menestystä kyseisille kissoille ja heidän uusille palvelijoilleen. Mukaan mahtui myös pidempiaikaisia asukkaita, kuten Tyyli-Lyyli, Inkku ja Karvinen. Ikä ei myöskään ole ollut kodin saannin esteenä. Meiltä on lähtenyt useampia 8 – 12 vuotiaita katteja. Tosin tässä ikäryhmässä kodinsaanti tuntuu vievän pidemmän ajan. Odotusaika on ollut useita kuukausia.

Menetetyt kissat

Vuodessa ehtii tapahtua surullisiakin asioita. Menetimme erinäisistä syistä muutamia kissoja. Näihin kuului mm. vanha herra Tomppa, jonka saatoimme keväällä ikiunille, kun Tompan sydänvika meni liian vaikeaksi. Viimeisenä viikonloppuna Tomppa lopetti syömisen. Silitykset kelpasivat edelleen ja niistä Tomppa iloitsi loppuun asti vaikkei enää jaksanut kehrätä. Menetimme myös Kakaran. Kakaran jouduimme saattamaan ikiuneen, kun sen suusta löytyi vakava kasvain.

Menetimme myös keskospentuja. Pentujen emot olivat jo tiineinä saapuessaan Kattilalle. Yhden pentueen menetimme kokonaan. Pennut elivät vain noin yhden päivän. Toisesta kolmen pennun keskospentueesta selvisi vain Huvi. Huvista kasvoikin sitten sitäkin vahvempi pentu, vaikka leikkikaverina ei ollut kuin vain oma äiti. Huvi on saanut jo uuden kodinkin, mutta kaksi sen sisarusta siis menehtyi varhain. Ne on niitä Kattilan surullisia hetkiä. Keskosilla kaikki elimet eivät välttämättä ole vielä riittävän kehittyneet syntyessään ja niille ilmaantuu myös helposti vaikeita neurologisia oireita, joihin ei ole hoitokeinoa.

_DSC4042
Huvi selvityi ja siitä on kasvanut vahva kissa.

Taas yksi pentukatastrofivuosi

Kesällä ja alkusyksystä hoiviimme päätyi useita pentueita. Kattila natisi liitoksissaan ja eläinlääkärikulut hipoivat pilviä. Meidän onneksemme Te, jotka luette meidän Facebookia ja blogia, ilmaisitte häkellyttävää auttamisen halua ja levititte meidän avunpyyntöä siihen tahtiin, että saimme silloiset akuuteimmat lääkintälaskut hoidettua ennätysajassa. Olette Te vaan mahtavaa porukkaa. Nyt pennut on siirretty kaikkien nähtäville yleisosaston huoneisiin ja osa on jo saanutkin kodin. Vielä on pari pentukaksikkoa vapaana sekä muutamia, jotka ovat valmiina lähtemään kotiin myös yksin.

Mikä siinä muuten on, ettei tällaisia pentupopulaatioita suinkaan löydetä kaupunkialueilta. Nytkin hakuosoitteet olivat Renko, Iittala, Lammi, Hauho ja Janakkalan alue. Ei ole nyt kissojen leikkuuttaminen maaseutualueilla mennyt ihan putkeen. Toki tietoomme tuli myös ainakin yksi pentutehtailutapaus.

Somettamista

Olemme vihdoin aktivoituneet paremmin myös somen puolella. Facebookia päivitetään lähes päivittäin. Olemme aktivoineet myös uudestaan instagramin. Uudet kotisivut näkivät kesällä päivän valon. Nyt olemme päässeet myös kotisivun päivittämisessä jonkinlaiseen siedettävään rytmiin. Kesän jälkeen on kotia hakevien osastoa päivitetty taajempaa, jotta nähtävillä olisi useimmat kissat. Blogi siirtyi myös kotisivujen yhteyteen kesän aikana. Blogia päivitetään nyt pari kertaa kuukaudessa, aina kun kirjoittajilla on aikaa. Kattilalla on ollut jo jonkin aikaa youtube-kanava. Viime vuonna sinne saatiin ladattua myös videoita (vihdoin). Niiden kuvanlaatu tosin riippuu kulloinkin saatavissa olevasta kuvauskalustosta. Ihmiset, jotka hoitavat meidän some-aluettakin, tekevät sitä kaikki vapaaehtoistyönä.

Vapaaehtoistyötä ja vähän muutakin

Kattilaa pyöritetään pääasiallisesti vapaaehtoisvoimin. Viime vuonna toiminnassa oli mukana kymmenittäin ihmisiä. Saimme rinkiin myös useita uusia kasvoja. Kiitämme kaikkia, jotka ovat uhranneet vapaa-aikaansa Kattilan kissojen hyväksi.

Kiitämme myös niitä opiskelijoita, jotka ovat valinneet Kattilan harjoittelupaikaksi. Meillä on ollut vuoden aikana eläinhoitajaopiskelijoita harjoittelujaksoilla, tet-harjoittelijoita, markkinoinnin opiskelija tekemässä tapahtumatuotantoa sekä muita työharjoittelijoita ja työkokeilijoita. Toivomme, että harjoitteluaika on ollut teille antoisaa. Kattilan kissat kiittävät Teitä kaikkia.

Kesyyntyminen

On ollut ilo seurata vuoden varrella useiden kissojen kesyyntymistä ja olla osallisena siinä. Monesta arasta kissasta on kuoriutunut hitaasti utelias yksilö, joka ei kenties vielä anna koskea, mutta osoittaa olevansa potentiaalinen tuleva kotikissa. Sitten on ne Wau-tilanteet, kun ujo katti antaakin ensi kerran silittää tai osallistuu aktiivisesti ihmisen järjestämään leikkihetkeen. Se luottamuksen hidas rakentuminen askel askeleelta, on se vaan hienoa seurattavaa.

Yhteenvetoa joulukuulta

Joulukuu oli upea kuukausi. Pidimme joulumyyjäiset ja ai sitä ihmispaljoutta, se oli iloa silmille. Te kaksijalkaiset asiakkaamme suorastaan tulvitte Kattilan ovesta sisään. Tuitte meidän kissoja taloudellisesti ja kävipä muutama asiakas kertomassa meille, kuinka heille tulleet kissat ovat kotiutuneet. Se oli iloa korville.

Joulukuu osoittautui lahjaksi 23 kissalle. Niin monta kattia löysi uuden kodin kuukauden aikana. Ikähaitari oli 5 kk -12 vuotta, eli pentuja sekä pidemmän elämänkokemuksen omaavia katteja. Vuosiraportti onkin mukava päättää kuvasikermään, jossa päätähtinä ovat osa joulukuisista kodinsaaneista.

Teksti: Eliisa N.

Kuvat: Useita eri kuvaajia

Tilapäivitys: Onko se Kattila oikeasti ihan täysi?

hilary1No, neljä viikkoa sitten tilanne oli se, ettei yhtäkään vastaanottopaikkaa ollut enää vapaana. Mutta onneksi tilanne elää. Viikkojen kuluessa kissoja on saatu rokotettua, madotettua, kastroitua, steriloitua ja siirrettyä yleisosastolle. Yleisosastolta puolestaan on useita kissoja saanut uuden kodin. Joten karanteenissa on jälleen hiukan pelivaraa. Mutta kuten sanottu, tilanne elää koko ajan.

Yleisen neloshuoneesta on tullut varsinainen pentuvitriini. Alkusyksyn pentukatasrofin tuloksia on siirretty sinne yleisön nähtäville ja leikitettäviksi. Pentuja ikäluokassa 4 – 6 kk. Ja kyllä siellä yksi aikuinen emokin nimeltään Astrid lymyää. Hän ei kylläkään ole kaikkien pentujen äiti. Pennut ovat eri kesyysasteisia. Osa hakee huomiota ja silityksiä, osa on leikkiaddikteja ja osa pitää virkasähinää, mutta tykkäävät kuitenkin silittelystä, jos vain pääsee koskettamaan.

Seiskan kesy Ninja mielellään myös kotiutettaisiin, sillä hänellä on omassa käytössään koko yksiö. Hän ei oikein muiden kissojen seuraa hyväksy, siksi on yksin yksiössään. Kaipaa ehdottomasti ihmisseuraa ja silityksiä sekä sitä loppuelämän kotia.

Kutoseen on myös siirtynyt uutta nuorta porukkaa Pertun ja Ullan seuraksi. Iittalalaisia 4 kk ikäisiä pentuja. Sinne avautui tilaa, kun vanhat herrat Viljo ja Veikko saivat vihdoin uuden kodin. Onnea muuten äijille. Neljä kuukautta se kodinetsintä kesti, mutta kun sattui oikeanlainen ihminen kohdalle, niin homma nytkähti eteenpäin.

Aulatiloihin on siirtynyt mm. upea Olli-kolli. Samoin vähän aremmat Pilkku ja Romeo. Parin viikon aikana on myös aulan kollien arvojärjestystä hiukan päivitetty eli pientä nahinointia ja murinointia on esiintynyt. Mutta taas on ”rauha maassa”.

Paljon bloginäkyvyyttä saanut Vaniliakin pääsi vihdoin uuteen kotiin ja omaan rauhaan. En tiedä mikä sen kodinsaannissa oikein mätti. Onhan Vanilia omanlaisensa persoona, mutta niinhän kaikki kissat ovat. Mutta että kesyn perusterveen kissan kotiuttaminen kestää kuukausikaupalla, kun sopivaa kotia ei löydy, sitä on välillä vaikea käsittää. Oliko sen yhdeksän vuoden ikä oikeasti niin suuri kynnys ihmisille?

Kodin saaneita viimeisen kuukauden aikana ovat mm: Viljo, Veikko, Jytky, Pörrö, Tyyli-Lyyli, Visa, Kamu, Isoveli, Vanilia, Hermanni, Unelma, Nestori, Tiuku, Aasa, Loki ja Hannibal. Paljon onnea ja iloa uusiin koteihin!

 

 

Teksti: Eliisa N.