Vuoden aikana 200 kissa sai uuden kodin. Sen lisäksi 14 karkulaista palautui omiin koteihin.
Mutta jos aloitetaan vuoden alusta, niin meillähän oli tupa täynnä syksyn 2017 kissavyöryn seurauksena. Eli noin 120 kissaa. Vuosi lähti sitten ripeästi käyntiin kun tammikuussa keskimäärin joka päivä pääsi joku kissa uuteen kotiin. Sitten kotiutumisvauhti tasaantui, mutta jatkui kuitenkin hyvänä aina alkukesään asti. Kesällä päästiin jo lähelle 60 asukasta. Kesän aikana myös useampi vähän pitempiaikanen asukas pääsi uuteen kotiin. Odottelimme milloin sitten se kissavyöry sisäänpäin alkaa. Kevään aikana sisään oli tullut lähinnä kodinvaihtajia ja sosiaalitapauksia.
No talvi saattaa yllättää autoilijat, mutta syksy ei varsinaisesti yllätä Kattilaa. Tällä kertaa meni tosin elokuulle ennen kuin virta sisäänpäin alkoi vilkastua. Tänä vuonna ei myöskään tullut ilmoitusta mistään järkyttävän kokoisesta kissapopulaatiosta, jota olisi pitänyt loukuttaa. Pari noin 15 kissan laumaa kyllä napattiin maaseudulta. Sen lisäksi sisään tuli myös yksittäisiä pentueita, niin emon kanssa kuin ilmankin. Tulipa meille yksi tiineenä oleva tyttö, joka putkautti 5 elävää pentua pari päivää saapumisestaan. Ja saatiin kaikki 5 myös hoidettua luovutusikäisiksi. Jossain vaiheessa lokakuussa meillä oli jo vähän ruuhkaa ja kissoja jopa jonotuslistalla. Varsinkin kodinvaihtajat joutuivat tässä vaiheessa hiukan odottamaan.
Loppuvuodesta kissoja kotiutui uusiin koteihin ripeään tahtiin. Näin ollen meillä oli vuoden vaihteessa vajaa 70 kissaa talossa. Luvussa on mukana 7 viime kesän pentua, jotka ovat vielä vailla kotia. Olemme onnellisia, että olemme löytäneet kissoille soveltuvia koteja.
Edesmenneitä
Vuosi sisälsi myös surullisia hetkiä. Menetimme useita iäkkäitä kissoja akuuttien sairauksien mm. kasvainten ja vakavan munuaisen vajaatoiminnan takia. Jouduimme jättämään hyvästit mm. Reiskalle, Pojalle, Murrelle, Neksulle ja Mummolle. Menetimme myös muutaman nuoremman kissan sairauksien takia kuten esim. Helmi, Maukka, Miina ja Tassuli. Kaiken kaikkiaan ikiuneen jouduttiin sairauksien takia saattelemaan noin 15 kissaa.
Näitä kissoja emme enää tapaa, mutta he elävät meidän muistoissa. Talo on nyt omalla tavallaan paljon hiljaisempi ja pitkään tuntui, että jotain puuttui kun astui sisään Kattilan ovesta. Väkisinkin katseella etsi näitä vanhoja tuttuja.
Pääsääntöisestihän kissoille yritetään etsiä uusi koti, mutta joidenkin yksilöiden kohdalla Kattilasta tulee se loppuelämänkoti. Kattilassa kissat saavat kuitenkin elää niin kauan kuin terveyttä riittää ja sairaudet ovat hoidettavissa, mikäli kotiuttaminen ei onnistu.
Joitakin huippuhetkiä
Kesyyntymistarinat on aina ihania. Ja meillä on vuoden kuluessa tapahtunut edistystä useiden kissojen kohdalla. Näihin vain pitäisi meidän vapaaehtoisten käyttää enemmän aikaa. Eli jos kissojen kesytys ja sosiaalistaminen kiinnostaa, niin aina olisi tarjolla tekemistä. Pientä sähinää ja räpsimistä ei pidät pelätä.
Tässä muutama esimerkki vuodelta 2018. Dana on oppinut, että silitykset on itseasiassa ihania. Ja kun vauhtiin pääsee, niin silitykset maistuvat jopa varttitunnin verran. Reppuli puolestaan on oppinut kerjäämään herkkuja. Häntä pystyssä juostaan paikalle ja kehrätään kuin paraskin formula ykkönen. Reppulin kanssa on jo päästy puskemaan päitä yhteen, mutta kädellä ei vieläkään saa koskea. No, ehkä ensi vuonna…
Lila taasen kaihtoi vuoden kosketusta, mutta nyt hän on jälleen päässyt silityksen makuun. Tosin pikkuisen pitää vielä valikoida, että kuka saa silittää. Lennokas Fokkeri on vuoden kuluessa oppinut, että aina ei tarvitse lennähtää yläilmoihin kun ihminen tulee näkyviin. Itseasiassa nyt voi nököttää jopa puolen metrin päässä, kun ihminen kulkee hitaasti ohi. Yllätipä ikämieskolli Veikko (n. 12v) meidät osallistumalla laserpisteenmetsästykseen. Tämä kaveri on asunut Kattilalla jo 9 vuotta.
Lilli, meidän pingismestari, antaa jo silittää ja harjatakin. Muutama päivä sitten kelpasi jopa vatsarapsutukset! Kesyyntyminen tähän pisteeseen vei noin 3 vuotta. Lillin vuosi päättyi parhaaseen mahdolliseen tulokseen. Hän nimittäin sai vuoden viimeisenä päivänä uuden kodin!
Teknisiä muutoksia
Yksi meidän vapaaehtoisista kouluttautui siruttajaksi. Niinpä meillä on menneestä syksystä alkaen ollut mahdollisuus siruttaa kaikki kauttamme kulkevat siruttamattomat kissat. Kissat myös rekisteröidään Kattilan puolesta, kun ne luovutetaan uuteen kotiin. Siru pitää aina muistaa rekisteröidä. Siru itsessään ei sisällä kuin numerosarjan, jolla se voidaan yhdistää rekisteriin ilmoitettuihin tietoihin. Sirutus sisältyy Kattilalla kissan luovutushintaan.
Kotisivuillemme on ilmaantunut kirpputoriosio. Tämä osio täydentää meidän kirppismyyntiämme. Linkki sinne on tässä. Löydät linkin myös sivun alalaidasta (tue toimintaa – Kattilan kirppis). Ostaminen toimii erillisen sähköpostin kautta.
Hetken hapuilun jälkeen olemme taas saaneet riveihimme vapaaehtoisen, joka alkoi hoitaa meidän kummikissa-asioita. Saimme myös tekniset ongelmat ratkottua ja nyt kummikissasivu toimii niin kuin sen pitäisikin toimia. Ja olemme saaneetkin kissoillemme enemmän kummeja. Ja aina mahtuu lisää.
Kissojen huonetiloja on rakenneltu vuoden aikana uusiksi ja useimmissa huoneissa on nyt seinähyllyjä ja sitä kautta lisää kiipeilymahdollisuuksia. Huonekorkeuksia on myös turvallisuussyistä rajattu. Myös aulassa kissat pääsevät nyt rallittamaan katonrajassa koko seinän kiertävillä tasoilla.
Miten noin niin kuin taloudellisesti?
Syksyn aikana rahastonhoitaja joutui taas hikoilemaan ja nikottelemaan laskupinojen takia. Jotenkin niistä kutenkin selvittiin, kiitos teidän kaikkien kissojen ystävien. Mutta kädestä suuhunhan tämä enempi menee. Jos joskus on ollut vähän ylimääräistä rahaa, niin se on laitettu kissojen välineisiin, kuten kiipeilypuiden uusintaan. Ne kun tuppaa hajoamaan kissojen kynsien terottamissessioissa. Mutta sitä vartenhan ne on hankittukin 🙂
Tänäkin vuonna suurin kuluerä on jälleen ollut eläinlääkintäkulut. Yli sata kissaa on steriloitu/kastroitu. On rokotettu ja hoidettu hoidettavissa olevia sairauksia. Kissojen hampaita on myös korjattu, sillä kukapa sitä rikkinäisillä legoilla tai kivuliaalla suulla mitään syö. Ja olipa meillä hoidossa myös yksi koditon kolarikissakin. Leuka murtuneena se tuli suoraan eläinlääkäristä. Ja pari ensimmäistä päivää piti jännittää sen hengen puolesta. Mutta sekin saatiin kuntoon loppuen lopuksi suht pienin kustannuksin (jos nyt eläinlääkärikuluja voi koskaan pieniksi kutsua). Erityisterveiset muuten ”Nokikolarille” ja hänen uusille palvelijoilleen.
Entäs ihmiset?
Kissamme haluavat kiittää tässä kaikkia, jotka ovat antaneet kodin jollekin Kattilan asukkaista. Kiitos myös työharjoittelijoille, jotka ovat olleet arvokkaana apuna meillä arkipäivisin. Kiitos kaikille vapaaehtoisille. Ilman heitä Kattila ei toimisi. Ja lisää vapaaehtoisia tarvitaan koko ajan eri tehtäviin. Tarjoutua voi esim. sähköpostin kautta.
Kiitos kaikille, jotka ovat vuoden aikana lahjoittaneet meille tavaraa, rahaa, käyneet tapahtumissamme, ostaneet kannatustuotteita ja kirppistavaroita. Kattilan kalenteri oli tänä syksynä erityisen suosittu ja se myytiin loppuun jo ennen vuoden vaihdetta.
Kiitos kaikille niille yrityksille, jotka ovat tukeneet meidän toimintaa. Olemme saaneet mm. tavaralahjoituksia, taloudellista apua, mahdollisuuksia esitellä toimintaamme sekä meitä varten on toteutettu kampanijoita ja keräyksiä.
Kaiken kaikkiaan oli taas vauhdikas vuosi.
Teksti ja kuvat: Eliisa N.