MUUTTO: Tarvelistaus

Olemme Facebookissa jo nähneet kuvia kuinka Puusepänkatu 5:n rakennuksen sisuksia on purettu. Purkamisen jälkeen alkaa uuden Kattilan rakennusvaihe. Olemme nyt selvittäneet mitä kaikkea tulemme tarvitsemaan mm. uuden toimitilan sisustamiseen kuin muuhunkin.

Tässäpä ajantasainen tarvelista:

-kerrossänkyjä

-kevyitä puisia huonekaluja

-arkkupakastin

-froteeta

-kyllästettyä puuta

-verkkoja

-arpapalkintoja

Varainhankintaa varten tarvitsemme lisää arpapalkinnoiksi soveltuvia tavaroita tai lahjakortteja. Froteeta käytämme mm. kissojen petivaativaatteina. Näitä otetaan vastaan jo nyt suoraan Kattilalle (Vanajantie 10A).

Myös kirpputorille soveltuvaa käyttötavaraa otetaan vastaan koko ajan (pois lukien vaatteet ja kirjat).

Kyllästettyä puuta ja verkkoa tarvitsemme uuden ulkoilualueen rakentamiseen kissoille. Näitä kannattaa tarjota sähköpostin kautta.

Toivomuslistalla on myös uudehko toimiva arkkupakastin vanhan tilalle. Tätä voi tarjota sähköpostilla.

Sisustamiseen toivoisimme kerrossänkyjä ja kevyitä puisia kalusteita. Vanhoja kalusteita ei siirretä uusiin tiloihin. Niiden hiominen ja uudelleen maalaus olisi liian iso projekti. Kalusteita pyydetään tarjoamaan sähköpostilla:Kissakotikattila(ät)gmail.com

Rahalahjoitukset

Kattilan keräystili on FI12 5680 0020 2544 35 (Osuuspankki), lahjoitusten viitenumero: 100 60000 11403.

MobilePay lyhytnumero 54264.

Kattilaa ylläpitävällä Hämeenlinnan Kissojen Ystävät ry:llä on rahankeräyslupa, joka on voimassa alkaen 24.5.2020. Keräysluvan tunnus on RA/2020/517.

Tässäpä meidän kissaviikareiden (ja vähän ihmistenkin) toiveet. On hurrr-jan kivaa saada uudet toimivat tilat!

Kiitos jo etukäteen teille, jotka mahdollistatte tämän meille lahjoitustenne kautta!

Joulun ihmettä toivoen

Näin jouluna on aika päivittää lokakuussa Huittisista pelastetun populaation kuulumisia. Pian sen jälkeen kun saimme turvaan 20 kissaa, kävi ilmi ettei tämän populaation hoitaminen tule olemaan helppoa. Kävi ilmi, että kissoilla oli väiveitä ja valitettavasti sen lisäksi populaatiossa oli mukana FIV-positiivisia kissoja. Väiveiden häätäminen on ollut viikkojen prosessi. FIV-testien ottaminen aroilta kissoilta oli haastavaa ja tulosten odottaminen oli hyvin stressaavaa.

Kahdestakymmenestä pelastetusta kissasta neljä oli niin huononssa kunnossa (kasvaimia),  että heidän kohdallaan oli päädyttävä eutanasiaan. Kahdestakymmenestä pelastetusta kissasta yhdeksän oli FIV-negatiivisia, heistä kolme on jo päässyt uuteen kotiin ja kaksi on varattu.

Kahdestakymmenestä pelastetusta kissasta seitsemän on FIV-positiivisia. Diagnoosista huolimatta päätimme antaa näille kissoille mahdollisuuden elämään, emmehän me muuten olisi kissojen turvakoti ja niinhän se on, että kaikki tahtoo elää. FIV:stä huolimatta nämä kissat ovat voineet hyvin. Nyt kun loishäädöt, rokotukset ja sterilisaatiot/kastraatiot on hoidettu, seuraavaksi varaamme aikoja hammashoitoon.

Näin joulun alla tulee mietittyä, mitä toivoisimme eniten joululahjaksi. Me Kattilasssa toivomme eniten, että nämä seitsemän kissaa pääsevät loppuelämän kotiin.

Aava

Azuki

Hana

Kuutamo

Momo

Salama

Hime

Lue lisää FIV:stä

Jos voisit tarjota jollekin näistä kissoista kodin, täytä tämä esitietolomake.

Motivaatio kateissa?

 

Motivaatio kateissa? ?

Hyvä, sillä saatat olla etsimämme henkilö!

Kissakoti Kattilan toiminta perustuu pääosin vapaaehtoisten tekemään työhön. Toiminta rahoitetaan yksityisten lahjotusten, sekä kirpputorimyynnistä ja myyjäisistä saatavien tulojen avulla. Talon toimintaa pyörittää yksi palkattu henkilö ja joukko vapaaehtoistyöntekijöitä sekä työharjoittelijoita. Kissakoti tarjoaa turvakodin samanaikaisesti kymmenille, välillä jopa yli sadalle kissalle. Tämän takia tarve vapaaehtoistyöntekijöille sekä työharjoittelijoille on jatkuva. 

 

Kyse on pienistä teoista 

Vapaaehtoisena toimiminen ei vaadi päivittäistä tai edes viikoittaista osallistumista. Jo muutama tunti siellä ja muutama tunti täällä auttavat toimintaamme merkittävästi. Meillä Kattilassa laatu ja luottamus korvaavat määrän. Työtehtäviä on tarjolla monipuolisesti, joten voit itse päättää, että milloin ja miten osallistut. Yleisimmät työtehtävät liittyvät Kissakoti Kattilan päivittäisten askareiden hoitamiseen, kuten kissojen ruokkimiseen, ruoka-astioiden ja lattioiden pesemiseen ja yleiseen kunnossapitoon. Sekä tietysti kissojen kanssa seurusteluun ja leikkimiseen ? 

Järjestämme myös myyjäisiä ja osallistumme erilaisiin tapahtumiin Hämeenlinnan alueella, joten voit osallistua näihin tapahtumiin esimerkiksi leipomalla leivonnaisia, hoitamalla myyntiä tai muulla haluamallasi tavalla. 

Anna ammattitaitosi avuksemme 

Haluaisitko auttaa, mutta et syystä tai toisesta voi työskennellä tiloissamme? Vai työskenteletkö kenties mieluummin vasara kuin lapio kädessä? Ei hätää. Auttaa voi monella tapaa. Jos olet markkinoinnin, valokuvauksen, kirjoittamisen, eläinlääketieteen tai rakennusalan ammattilainen, osaamisesi on erityisen tervetullutta. Tai jos koet, että voisit tukea toimintaamme lyhyt- tai pitkäaikaisesti tarjoamalla jonkinlaista muuta ammattitaitoa, ota rohkeasti yhteyttä!

 

Harjoittelijoille 

Kissakoti Kattila tarjoaa mahdollisuuden kehittää osaamistasi. Meillä pääset oikeasti tekemään töitä monipuolisesti kissojen parissa. Työtehtäviin kuuluvat esimerkiksi kissojen hoitaminen, lääkitseminen ja yleinen huolehtiminen. 

Tarjoamme mahdollisuuden suorittaa työharjoittelun myös esimerkiksi asiakaspalvelun ja markkinoinnin tehtävissä. 

Jos kiinnostuit mahdollisuudesta suorittaa harjoittelujaksosi meillä Kissakoti Kattilassa ja näin kerryttää kokemustasi oikeiden työtehtävien parissa, samalla työskennellen hyvän asian eteen, ota yhteyttä niin kerromme mielellämme lisää! 

Yhteystiedot: 

kissakotikattila@gmail.com 

050 432 2179 

Populaatiokissa, villikissa ja löytökissa

Tässä muutaman lehtijutun lähiaikoina lukeneena, aloin pohtimaan, että mitä olisikaan tapahtunut ilman Kattilaa? Miksi pohdin tällaista?

No, kelataanpa taaksepäin: meillä siis asuu kolme kattilalaista. Aiemmin kaikki neljä olivat Kattilan poikia, mutta ison kiltin jätin siirryttyä sateenkaarisillalle, on kattilalaisjengin nassuluku kolme. Tikru oli maatilalla pyörinyt häirikkökissa, Poju teollisuusalueella juoksennellut arkajalka, Vilpe sähisevä populaatiokissa ja Mörkö hyvin äkäinen pentuja puolustava populaatiokissa. Edesmennyt Takku-vaari oli villikissa isolla V:llä. Kerttu-neitonen taasen on tullut meille niinikään löytökissana. Eläinsuojelutapaus hänkin ja Suomen eläinsuojeluyhdistyksen huomioima keissi; Kerttu asui ruumiin kanssa ennenkuin poliisit hänet löysivät.

Kissan arvostus, etenkin populaatiokissan tai ulkona vuosia asuneen villintyneen kissan, on hyvin huono. ”Kissat pärjäävät ja ne ovat itsenäisiä”, kuulee usein ihmisten suusta. No eivätpä pärjää, kun Suomeen tulee talvi ja pakkaset. Kissa on luonnostaan saalistaja, mutta se ei kuulu Suomen luontoon.

Eläinsuojeluneuvoja kertoo: ” …Irrallaan juoksentelevien kissojen turvallisuutta uhkaavat erityisesti liikenne, petoeläimet ja ilkeät ihmiset. Vapaana olevat kissat puolestaan tekevät tihutöitä muun muassa pissimällä ja kakkimalla luvattomiin paikkoihin sekä tappamalla pikkulintuja ja oravia.” (Länsi-Savo, 24.6.2015)

Mörkö. Kuva: V. Lahti-Olsen 2019

Otetaanpa esimerkki: meidän Mörkö (Kattilan Tauski). Mörkö on populaatiokissa isolla P:llä ja hyvin arka sekä myös epäluuloinen ihmistä kohtaan. Mörkön tassu on nopea ja kynnet tekevät pahaa jälkeä. Mörkön toinen korva on vaurioitunut; siinä on ilmeisesti ollut verikorva ja nyt se lupsottaa.  Mörkö ei anna koskea. Mörkön ikää ei tiedetä ja siltä on poistettu hampaita. Mörkö on peto, mutta ei pärjäisi yksin ulkona, vaikka siellä paimensikin ennen Kattilaan päätymistään pentulaumaa menestyksekkäästi.  Onko Mörkö näiden edellä mainittujen ominaisuuksien vuoksi kissa, jonka esimerkiksi olisi voinut hylätä ulos? Tai jättää selviämään yksin? Onneksi Kattilassa nähtiin toisin ja lopulta sen olemus valoitti myös meidät. Mörkö ei enää lyö tassulla ja tulee jopa haistelemaan kättä. Mörkö leikkii mielellään ja istuu seuraamassa puuhiamme. Mörkö on ystävä ja perheenjäsen.

Kattilan ja muiden kissatalojen työ on loputon suo, eikä vähiten siksi, että kissa on edelleen esimerkiksi koiraa huonommassa asemassa. Jatkuvalla syötöllä lehdistä saa lukea kuinka kissoja on kidutettu tai jätetty heitteille. Populaatiokissoja lahdataan ilmoittamatta niistä eteenpäin. Jokainen kissa, joka saa eläinsuojeluyhdistyksistä kodin, vie toivottavasti eteenpäin sanomaa, että myös ne ns. villikissat ja ulkona mourunneet tappelupukarit ovat lopulta kehrääviä luttapullia, joista saat ikuisen ystävän. Vieraile siis Kattilassa ja anna sille katon rajasta sinulle sähähtävälle mahdollisuus. Siitä voi tulla vaikka aamuisin (siis vain aamuisin ja joskus illalla) halittava tapaus,  kuten meidän pikku-Vilpertti (Kattilan Lakka), joka kellii Mörkön kanssa sängyllä otsikkokuvassa.

Lue vinkit aran kissan kesyttämiseen.

Teksti ja kuvat: V. Lahti-Olsen

Kissojen luovutusmaksu 2019

Kissakoti Kattilaan toimitetuista kissoista suurin osa tarvitsee hoitoa eläinlääkäriklinikalla ennen uuteen kotiin pääsyä.
Ennen kuin kissat pääsevät uuteen kotiin kissat on vähintään loishäädetty, leikattu, rokotettu ja sirutettu. Valitettavan usein erityisesti kotoa tulleiden kissojen suut ja hampaat ovat kovin huonossa kunnossa ja tarvitsevat pikaista hoitoa.

Jotta voimme jatkossakin auttaa mahdollisimman montaa avuntarpeessa olevaa kissaa nostamme kissojen luovutusmaksua 150 euroon/kissa.

Kun kissa sairastaa

Tikrun korva on ollut nyt pitkään vaivana. Ensiksi sitä hoidettiin tulehduksena, mutta toinen jatkoi rapsimista ja lopulta korva oli niin kamalan näköinen ja korvan alunen ruvella, että aloimme etsimään muita keinoja ja uutta lääkäri, joka tutkisi ja hutkisi ongelman aiheuttajan kunnolla. Meillä on alusta asti ollut kuivamuona vehnätöntä ja kalatonta ja ruokana Tikrulla on ollut Latz sekä kanasuikaleet, hän ei muuta oikein suostu syömään paitsi äärimmäisessä nälkäkuolematapauksessa.  Ruoka-aineallergiat ovat poissuljetut, joten tötteröpää päätyi lopulta pienelle eläinklinikalle, jota moni kissallinen ystävämme suositteli.

Klinikka on pieni, mutta palvelu on mitä ystävällisintä ja lääkäri on todella omistautunut työlleen. Hän osasi myös käsitellä kissoja, vaikka Tikru onkin maailman helpoin potilas käsitellä. Korva sai kortisonit, antibiootit ja kipulääkettä, jotta olo helpottuisi eikä korvaa tarvitsisi kortata kokoajan ja siksi hengailla kauluri päässä jatkuvasti. Kaulurin kanssa kissa on apaattinen eikä oikein halua liikkua. Kortisonin myös poika aktivoitui ja alkoi myös syömään paremmin. Kortisonitabletti on pieni ja siitä pitää antaa kerralla neljännes. Ratkaisimme ongelman laittamalla kortisonin murusen Partymix-namin reikään, josta se menee huomaamatta suuhun, koska namit ovat vaan niin hyviä.

Nyt vain odotellaan ohutneulanäytteen tuloksia, jotka nekin Tikru antoi ottaa mukisematta, kun mamma piti kiinni. Ehkä maailman kiltein hoidettava, vaikka arkana kissana meille muutti.

Kokosimme ajatuksia eläinlääkärikäynneistä tähän blogikirjoitukseen, sillä koemme, että meillä on oikeus vaatia ja ennen kaikkea haluamme parasta ja inhimillistä hoitoa rakkaille karvakorvillemme. Varsinkaan näitä kovia kokeneita rassukoita ei pitäisi kohdella miten sattuu myöskään lääkärissä, vaan niiden arvo ja merkitys omistajalleen pitäisi ymmärtää yhtä lailla kuin rotukissojenkin.

Omistajana toivomme (tai vaadimme), että lääkäri:

  • Kuuntelee omistajan kertoman lemmikin sairauden/oireiden hoidosta.
  • On aidosti kiinnostunut lemmikin voinnista ja omistajan huolesta.
  • Ei odota, että omistaja kertoo, mitä lemmikille toivoisi tehtävän. Siksihän lääkärissä ollaan, että ammattilainen auttaisi hädässä olevaa.
  • On myötätuntoinen ja ymmärtäväinen, että lemmikinomistaja todella yrittää parhaansa (yleensä) eläimen hyvinvoinnin edistämiseksi.
  • Saa lemmikinomistajalle tunteen, että hänen lemmikistään välitetään ja se halutaan kuntoon. Eli ei siis vain toimita työtään. Sama pätee myös ihmislääkäreissä.
  • Osaa ja uskaltaa käsitellä lemmikkiä, myös arkaa kissaa.
  • Varaa tarpeeksi aikaa lemmikin hoitamiseen: Esimerkkinä hammasremontit, jotta jo valmiiksi kovia kokenutta eläintä ei tarvitse retuuttaa lääkäriin jatkuvasti. Yhdellä käynnillä hampaat tulisi hoitaa kerralla mahdollisimman kuntoon. Tämä tuntuu myös kukkarossa, sillä useammalla käynnillä hintaa tulee huomattavasti lisää. Ainakin säästytään tupla tai tripla poliklinikkamaksuilta.

Omistajan vastuut lemmikin sairastaessa

  • Jos kotikonstit eivät tepsi, ota yhteys lääkäriin.
  • Jos omistat lemmikin, varaudu myös eläinlääkärikuluihin.
  • Joskus pitää päästää irti, kärsivä eläin ei elä hyvää elämää. Ajattele lemmikkiäsi, älä itseäsi.
  • Hoida eläin kuntoon ohjeen mukaan, esim älä lopeta antibiootteja liian aikaisin itse, vaikka oireet olisivat poistuneet. Lääkäri on määrännyt tietyn pituisen kuurin syystä.

Tötteröpää kavereiden hellässä huomassa. Mörkö, Poju ja Vilpe pitävät sedästä huolta.

Nämä ajatukset heräsivät lempeän jättiläisemme sairastaessa. Nyt toivomme, että tuo lääkearsenaali tehoaa ja korva saadaan kuntoon. Muistakaapa kurkata edelleen niihin korviin ja suuhun ettei tule ikäviä ylläreitä!

Teksti ja kuvat: V. Lahti-Olsen

Kattilan alku

Kattila on toiminut koko historiansa ajan pääasiallisesti vapaaehtoisvoimin ja hyvin pitkälti yksityisten lahjoitusten turvin. Vuoteen 2018 mennessä on  noin 3500 kissaa saanut kauttamme uuden elämän eli ovat saaneet uuden kodin. Esimerkiksi vuonna 2017 kodin sai noin 170 kissaa. Jonkin verran luvuissa on myös mukana karkulaisia, jotka ovat päässeet onnellisesti takaisin omaan kotiinsa, mutta näin käy ikävän harvoin.


Kattilan historia juontaa 1990-luvun alkuun, jolloin Hämeenlinnassa muutamat eläintensuojelusta kiinnostuneet ihmiset alkoivat ratkoa kodittomien kissojen ongelmaa. Vuonna 1995 kypsyi ajatus kodin perustamisesta pelkästään kodittomille kissoille. Puolimatkan krouvista, josta käsin kissat voisivat etsiä uutta kotia itselleen, tietysti ihmisten avustamana. Paikasta, joka tarjoaa lämmön, terveydenhuollon, ruoan, suojan ja ihmiskontaktin niin kauan kuin uuden kodin löytyminen vie. Lue lisää:

Toimintaa ylläpitämään perustettiin yhdistys Hämeenlinnan Kissojen Ystävät ry. Aluksi loukutettiin populaatioita, mutta myöhemmin tuli myös mukaan kodinvaihtajat. Villikissoja Kattilalla ei ole. Äärimmäisen harvoin nykyään myöskään törmäämme todellisiin villikissoihin, edes loukuttaessamme isoja kissapopulaatioita. Arkoja, kaltoinkohdeltuja ja ihmisiin epäluuloisesti suhtautuvia kylläkin löytyy. Useimmilla kissoilla on kuitenkin ollut elämänsä varrella jonkinlaista ihmiskontaktia. Ja niilläkin, joilla ei ole ollut, on usein riittävästi uteliaisuutta tutustua ihmiseen, kunhan ne saavat tehdä sen omassa tahdissaan.

Aran kissan kanssa kotona osa 2 – vinkkejä

Onneksi olkoon uudesta kissaystävästä! Kiva juttu, kun tarjosit ujolle kissalle kodin!

Nestori Vilpertti Nepulainen tammikuussa 2018. Nykyään tämä kekkula ei paljoa arastele, kuva: V. Lahti-Olsen

Arka kissa voi olla haaste ja joskus jopa tilanne voi tuntua toivottomalta, kun toinen kyyhöttää kaapin takana tai kiipeilypuun mökissä piilossa useita viikkoja. Joskus uusi ystävä saattaa jopa sähistä ja läpsiä pelätessään uutta ihmistä, uusia tuoksuja, ääniä ja mahdollisia kissakavereita.

Näitä tarinoita kuulemme usein Kattilassa ja jostain syystä Veera on erikoistunut näihin ”ei niin helppoihin tapauksiin” . Me Piian kanssa päätimme koota tänne blogiin muutamia vinkkejä aran kissan kesyttämiseen.

    • Laita feromoni-haihdutin pöhisemään pistorasiaan keskeiselle paikalle, josta feromoni leviää mahdollisimman esteettömästi koko asuntoon noin pari tuntia tai jopa vuorokausi ennen uuden asukin saapumista. Olemme käyttäneet Feliway Friendsiä. Feliway on synteettinen feromoni, joka simuloi kissojen päänalueen feromonia, jota se hieroo poskillaan esim. ovenpieliin ja huonekaluihin.
    • Asunnon nurkkiin, sohviin ja ovenpieliin voi suihkuttaa Feliwayta myös suihkeena, sillä feromoni saattaa rohkaista uutta tulokasta liikkumaan asunnossa ja viestii sille, että kaikki on hyvin.
    • Tarjoa uudelle tulokkaalle turvallinen paikka piilotella ensimmäiset viikot. Tuo paikkaan vessa ja ruoka- sekä juomakupit.
    • Estä liian uteliaiden kissakavereiden pääsy paikkaan ainakin ensimmäisinä päivinä äläkä jätä kissoja keskenään pariin päivään ”eristyksen” jälkeen.
    • Anna uuden tulokkaan tutkia omaa tilaansa rauhassa omilla ehdoillaan.
    • Käy säännöllisesti juttelemassa tulokkaalle, jotta se tottuu ääneesi ja tuoksuusi. Voit tarjota myös nameja samalla.
    • Kun kissa uskaltaa jo liikkua turvapaikkansa lähistössä, voi kaverit päästää tutustumaan tulokkaaseen valvotusti.
    • Turvapaikasta liikkumisen jälkeen tarjoa kissalle myös muita piilopaikkoja asunnossa ja siirrä ruokinta mahdollisten kissakavereiden kanssa samalle paikalle. Myös ylimääräisen vessan voi tässä vaiheessa jo poistaa käytöstä.
    • Voit koittaa laittaa entisen turvapaikan, esim. makuuhuoneen oven kiinni, jotta kissa hakeutuisi muualle piiloon, mikäli se ei uskalla turvapaikastaan luopua.
    • Eräs eläinlääkäri suositteli myös feromonisuihkeen suihkuttamista käsiin ja silittämään/yrittämään koskettaa käsillä molempia kissoja mahdollisen kontaktin helpottamiseksi.
    • Vinkkinä myös veden sekaan laitettavat kukkatipat (pyökkitipat esim. Bachin Beech), jotka rohkaisevat arkaa kissaa.
    • Istu lattialle lähelle kissan lymyämispaikkaa ja juttele ääneen, esim. Veeralla
      on oma ”kissapuheääni”, jonka jokainen pojista tunnistaa. Samalla voi laittaa nameja tyrkylle. Vältä äkkinäisiä liikkeitä ja aseta namit tarpeeksi etäälle itsestäsi.

    • Jos kissa katsoo sinua, siristä sille silmiäsi. Siristely on kissan hymyilyä, se viestii sille, että haluat olla sen kanssa ystävällisissä väleissä.
    • Arka kissa tutustuu uuteen ympäristöönsä ja uusiin ihmisiin omilla ehdoillaan, joten kärsivällisyys on valttia.

Vasemmalla kuvassa Mörkö-vaari ja Tikru. Mörkö on hurjan arka ja lymyilee sängyn alla, josta hiipii katselemaan menoa muualla asunnossa. Uskaltaa jo vhän tulla ihmisten seuraankin, kunhan ei liiku äkkinäisesti tai yritä mennä lähelle. Tikru on kovin hyvä arkojen kissojen tuki ja turva.

Teksti ja kuvat: Veera Lahti-Olsen

Tsemppaavaa lisälukemista:
Kollitiron tarina – Takku, Tikru ja Poju  ja Aran kissan kanssa kotona – Pojun tarina

 

Aran kissan kanssa kotona: Pojun tarina

”Ei tarvitse olla kesy”, olivat sanat, jotka sanoimme kun haimme ensimmäistä kattilalaista kotiimme. Luottamus kotona tassuttelevaan sosiaaliseen ja koiramaiseen karviseemme oli kova; se kyllä opettaisi arankin kaverin tavoille ja niin se tekikin. Eliisa kirjoittelikin Tikrusta kuvauksen, kun astelimme katsomaan sitä Kattilassa ensimmäisen kerran, voit lukea sen täällä. Eliisan kirjoituksessa myös Pojusta ja Takusta tarinaa. Helsingin Sanomien tekemään juttuun Kattilasta ja pojista pääset tästä.

Tikru ja Teebo kellimässä aamulla.

Tikru tottui kuitenkin eloon kanssamme mutakttomasti ja oppi nopeasti kotikissan tavoille exotic-kollimme Teebon opastuksella. Teebo oli jo iäkäs kaveri ja hänet piti nukuttaa ikiuneen muuttostressin aiheuttamien parantumattomien oireiden vuoksi parin kuukauden päästä. Tikru jäi yksin. Edessä olisi jälleen reissu Kattilaan, jonka kissoihin olimme tutustuneet Tikrua hakiessamme. Tikru tarvitsi leikkikaverin, jonkun nuoremman yksilön. Aikamme pähkäiltyämme lähetin Kattilaan viestin ja sieltä vastattiin nopeasti: ”Tervetuloa! Tuletteko heti?”

Jälleen eräänä talvisena viikonloppuna suuntasimme nokamme kohti Kattilaa vain tullaksemme kotiin ihan erilaisen kissan kanssa kun olimme ajatelleet: Mukaamme lähti ujoakin ujompi ja arkaakin arempi Ossi, joka sai luonamme poikamaisen nassunsa vuoksi nimen Poju. Edessä oli haaste: kissa oli todella arka.

Poju ensimmäisiä kertoja kiipeilypuussa.

Poju ei anna koskea. Se pakenee käden alta, se panikoi. Pojun kanssa etenemme pieni tassunaskel kerrallaan; namit auttavat kesyyntymisprosessissa, joka otti takapakkia useaan otteeseen. Pojun ensimmäinen koetinkivi oli Kattilassa; kuljetuslaatikko. Kissaa jahdattiin kolmen ihmisen voimin ja haavin sekä nopeiden refleksien avulla sähisevä ja rimpuileva kissa saatiin lopulta kuljetuslaatikkoon. Seuraava iso asia Pojulle oli koti. Pelottava paikka uusine hajuineen ja jättiläiskissoineen, vaikkei herra itsekään ole pienimmästä päästä, tuntui lähes kahdeksankiloinen kollinposkinen tiikerin olemuksella varustettu Tikru pelottavalta.

Onneksi Tikrun lehmänhermot auttoivat Pojun nopeasti sinuiksi tilanteen kanssa; kavereista tuli paini- ja pesukavereita. Ihminen ei saa koskea, mutta omassa majassa voi helpostikin haistaa vierastakin sormea. Omat ihmiset saavat nenuun koskea varovasti, mutta vain Pojun omien rajojen puitteissa.

Pelottaa. Takku tuli taloon.

Eräs asia kuitenkin vaivasi ennenkuin lauma tuntui täydeltä; edesmennyt villi pappakissa Takku. Takun röllimäinen olemus jäi mieleen Pojua hakiessamme. Niinpä suuntasimme neuvotteluiden jälkeen hakemaan Takun kotiimme. Tämä oli molemmille pojillemme liikaa.

Itsevarma vanhempi kissaherra aiheutti paljon epävarmuutta laumajärjestyksestä, vaikka pappa itse ei juurikaan kavereista ollut moksiskaan. Poju pelkäsi Takkua. Olimme huolissamme, mitä tapahtuisi poissaollessamme, sillä Takku oli kuitenkin elänyt villinä ulkona ennen Kattilaan saapumistaan ja Tikrukin koostaan huolimatta oli kovin kiltti puhumattakaan arkajalka-Pojusta, joka kerran köniinsä saatuaan olisi takuulla entistä arempi. Näin ei kuitenkaan käynyt. Takulla ja Tikrulla oli hyvin viileät välit, mutta ne eivät koskaan tapelleet. Poju taasen yllätti meidät totaalisesti, sillä se ystävystyi papan kanssa ja heidät tapasi usein makoilemasta kylki kyljessä.

Poju ja Takku

Takun menehdyttyä äkillisesti, laumassamme oli jälleen aukko. Pappaa ei kukaan pystyisi korvaamaan, mutta kolmas kissa kuului oleellisesti perheeseemme, joten päädyimme katsomaan leikkikaveria Pojulle, sillä Tikrun mukavuudenhaluisuus ja harvat leikkituokiot eivät riittäneet Pojun leikki-innolle. Takun myötä Pojun kesyyntyminen taantui; se ei enää tullut utealiaasti katsomaan mitä teimme Tikrun kanssa tai ottanut sitäkään vähää kontaktia. Ratkaisu tähän olisi nuori kissa, leikkikaveri. Jälleen suunnistimme Kattilaan, jossa aikaa vierähtikin useampi tunti. Kuka olisi sopiva laumanjäsen? Kuka olisi sopiva leikkikaveri Pojulle? Kissa ei saanut olla liian dominoiva ettei arkajalka vetäytyisi enempää kuoreensa.

Eräs arka kissa kiinnitti huomiomme katon rajassa: Lakka-poika. Kissa kurkki pää kallellaan tekemisiämme, mutta kun sitä lähestyi, se sähisi. Kissa kuitenkin oli selkeästi kiinnostunut ihmisistä ja meistä sen jälkeen, kun kävimme useasti korokkeen kanssa sitä ihmettelemässä katon rajassa. Poika oli nassultaa hyvin pentukissamainen ja luonteeltaan veikeä; se kurkki nurkan takaa tai putkien päältä ja kallisteli päätään kun sille puhui. Kävimme keskustelua kissan sähinästä, mutta kissa jätti kuitenkin meihin tunteen, joka johti päätökseen; Lakka muutti meille.

Ensimmäisen illan Nestoriksi nimeämämme tulokas asui kylpyhuoneessa. Valvovien silmiemme alla sekä Tikru että Poju kävivät haistelemassa uutta kaveria. Emme arvanneetkaan millainen tilanne syntyisi, kun Nestori lopulta lähti liikkeelle kylpyhuoneesta. Pojulle Nestorin liian rohkeat liikkeet olivat liikaa; se sähisi ja murisi pienen kissan lähestyessä sitä. Murina ja sähinä kehkeytyivät hurjaksi vihaiseksi takaa-ajoksi, jonka seurauksena jouduimme puuttumaan tilanteeseen. Feliway – haihdutin oli tässä vaiheessa ehtinyt pöhistä jo puolisen viikkoa ja tilanne tuntui toivottomalta. Pojun kesyyntyminen otti takapakkia ja se sähisi jopa meille.

Koko lauma blogitekstin kirjoittamispäivänä 24.3.2018

Tilanne muuttui kuitenkin salaman iskusta, kun Poju jahtasi vihaisesti muristen korvat luimussa Nestoria tämän tullessa vessasta. Se oli kaikille liikaa; Poju sai suihkepullosta vettä niskaansa ja tiukan ”Ei!” -käskyn. Se oli jotai,  mitä tuo arka kissa ei ollut koskaan kokenut. Se pakeni piiloonsa ja vietti siellä seuraavasta päivästä puolet. Murina kuitenkin hiipui ja utelias sekä leikkisä Nestori sai lähestyä Pojua ilman hurjia sähinöitä. Parin viikon jälkeen yllätimme nuorimmaiset painimasta; Poju oli hyväksynyt tyhmänrohkean pikkukissan laumaamme.

Nyttemmin olemme ottaneet jälleen edistysaskelia kesyyntymisessä; Poju seuraa muita sänkyyn, kunhan me kiinnitämme ensin huomiomme rapsutuksia hakeviin raitapaitoihin.  Nestori oppi lehmänhermoiselta Tikrulta rapsutuksien hakemisen jalon taidon ja löysi oman paikkansa laumassa puolitoista kertaa isomman sedän näyttäessä hänelle kaapin paikan. Lempeä kotitiikerimme jalostaa yhä edesmenneeltä exotic-kolliltamme saamiaan oppeja eteenpäin ujompien kaveriensa kanssa.

Poju makoilee mielellään sohvan edessä ja kömpii Takku-papan mökkiin vaikka ihminen istuisi sohvalla aivan vieressä. Nameja se syö aivan käden vierestä, kunhan tuo käsi ei yritä koskea. Pojun kanssa maltti on valttia eikä mikään uhkarohkea äkillinen sylittely tai rapsutus toimi. Se tekee tuttavuutta ja kasvattaa luottamusta omaan tahtiinsa ja me olemme päättäneet antaa sille aikaa.

Aran kissan kanssa takapakki on enemmän kuin normaalia, turhautumisia tulee usein kissan luimiessa pakoon, mutta ne pienetkin silmien siristykset tai namin hakemiset aivan vierestäsi, ovat kaiken kärsivällisyyden ja varovaisen kesytystyön aikaansaamia suuria saavutuksia.

Poju kengurupussissaan

Kesytystyössä lelut ja kissan aktivointi leikkimään ja sen jälkeen ruokinta tai namihetki, ovat pieniä askelia luottamuksen voittamiseen. Olemme pyrkineet minimoimaan pelottavat ja stressiä aiheuttavat asiat kotoamme ja päältäkuljettava vessa osoittautui juuri Pojun lemppariksi; korkeassa, lähes umpinaisessa laatikossa saa käydä rauhassa tarpeillaan.

Ruokinta on siirretty ihmisten askarten tieltä syrjempään ja joskus Poju saa oman kuppinsa erikseen aivan eri paikkaan kuin muut. Nestorin tullessa taloon rakensimme sille turvapaikan vaatehuoneeseen, jonne myös välillä ruokin sitä, sillä pikkukissa imuroi massuunsa kaiken syötäväksi kelpaavan ja kelpaamattoman sekunnin murto-osassa.

Vinkit aran kissan kanssa toimimiseen:

  • Ole itse kärsivällinen.
  • Minimoi stressaavat ja pelottavat häiriötekijät.
  • Huomio erikseen ja mahdollisesti jopa enemmän arkaa kissaa.
  • Hanki pistorasiaan pöhisemään Feliway-haihdutin ensikuukausiksi.
  • Älä masennu takapakeista.
  • Palkitse pienikin edistysaskel namilla.

 

Teksti ja kuvat: Veera L-O