Näin kesän loputtua, en voi sanoa muuta kuin sen, että en olisi voinut kesääni paremmin viettää.
Olen toiminut nyt vakituisesti reilut kaksi vuotta Kissakoti kattilan vapaaehtoisena. Näiden vuosien aikana vastaan on tullut ylä- ja alamäkiä, yllätyksiä, pettymyksiä sekä kehittäviä muistoja. Tänä kesänä (2009) kun Kattila sai viimein uudet tilat, niin ensimmäinen ajatukseni oli se, että haluan olla mukana projektissa alusta loppuun asti. Kun kävin ensimmäisen kerran katsomassa uusia tiloja kevätmyyjäisten päätyttyä, olin samalla iloinen mutta häkeltynyt. Oli vaikea kuvitella kaikki kissat niissä tiloissa, vaikea kuvitella millainen uudesta Kattilasta tulisi.
Hanke lähti käyntiin heti kesäkuun alussa, hieman hitaanlaisesti. Aluksi rakennusmiehet alkoivat pistää seiniä pystyyn. Nyt suurin osa seinistä on verkkoa, joten ihmiset näkevät kissat menemättä huoneeseen ja päinvastoin, kissat voivat tarkkailla muutakin elämää.
Ensimmäinen hommani mitä tein uudessa Kattilassa, oli rimojen maalaaminen. Nyt kun rimat on maalattu ja käytetty varmaan satoja metrejä, niin niiden maalaaminen ei enää houkuta! puhdistimme myös kaikki ikkunat, jotka olivatkin karmeassa kunnossa. Täynnä hämähäkin seittejä ja pölyä. Myös levyjä, joita käytettiin seinien pystyttämiseen, maalattiin ankarasti valkoiseksi. Maalia meni myös kymmeniä litroja, ellei lähemmäs sata. Rakennusmiehet urakoivat viikkoja seinien parissa, ja hyvää työtä tekivätkin.
Yleensä jos menin koko päiväksi Kattilaan, poukkoilin vanhan ja uuden tilan välillä. Onneksi matka ei ollut pitkä. Tietenkin jos vanhalla puolella tarvittiin siivouksissa tai muissa apua, jäin sinne pidemmäksi aikaa. Kummallakaan puolella hommat eivät loppuneet.
Uuden puolen varasto oli täynnä tavaraa koko kesän; arpajaispalkintoja, petivaatteita, kirpputoritavaraa, kissojen petejä ja koreja ja kaikkea mahdollista. Tavaraa ja arpajaispalkintoja vietiin urakalla elomessuille myyntiin mutta varasto on vieläkin ihan täynnä. Petivaatteita säästetään uusiin tiloihin, ellei vanhalla puolella tule ”hätätilannetta” sillä vanhoja petivaatteita emme voi viedä uusiin, puhtaisiin tiloihin.
Kesäkuun aikana kävimme muutaman kerran Tuulan kanssa kierrätyskeskuksessa katselemassa uusiin tiloihin huonekaluja, jotka nekin menevät suurin osin vaihtoon. Sieltä löytyikin hyviä lasten sänkyjä, jotka sopivat huoneisiin, joista tehtiin nyt hieman pienempiä kuin ennen. Täyskokoiset sängyt eivät mahtuisi sinne, mutta lasten sängyt menevät mainiosti. Löysimme myös uudet pukukaapit työntekijöille, sekä pari ovellista arpakaappia arpapalkinnoille niin, etteivät kissat pääse tuotteiden ”kimppuun”. Lisäksi vielä tuoleja, ja sohvia yms. joista osan olemme saaneet lahjoituksena. Sisustamaan emme ole vielä päässeet mutta sitä varten edelleen tarvitsisimme kaikkia huonekaluja ja muuta kuten raapimapuita.
Kesäkuu hurahti niin nopeasti, ettei sitä edes huomannut. Elokuun alussa, huonetilan seinät saatiin pystyyn. Kun ovet saatiin paikalleen, ne piti pestä, ja osa maalata uudelleen. Kynnykset ja seinien alla olevat listat piti myös sutia. Huonetilojen muutamassa seinässä tuli ongelmia, sillä seinä otti niin huonosti maalia. Jotta siitä saatiin hyvän näköinen, seinä piti ottaa kahdesti tai kolmesti, että kerros olisi tarpeeksi peittävä.
Samaan aikaan rakennettiin huoneisiin lavereita, kuin myös vapaantilan ylänurkkiin, jotta arat kissat pääsevät johonkin piiloon. Sen sijaan kissat eivät pääse enää huoneiden päälle, ja putkien päällystät verkotettiin, sillä se on osoittautunut ongelmaksi vanhoissa tiloissa. Kissoja ei saa sieltä sillon kun tarvitsisi, ja puhtaanpito on vaikeaa. Onneksi ylöspäin on siksi laitettu muutamat tikkaat, jotta kissat pääsevät jonkinlaisiin ylätiloihin.
Nyt huoneet olivat jotakuinkin valmiina, ja kaikkialla lavereita, joihin kissat pääsevät hyppimään. Osa rakennettiin tarkoituksella ikkunan eteen jotta kisut pääsevät katselemaan pihalle. Seuraavana olivat vuorossa eristyksen häkit. Rakennusmiehemme Antero nikkaroi niitä ahkerasti. Pienempiä häkkejä suurennettiin parikymmentä senttimetriä, mutta ero on huomattava, ja kissoilla on mukavampi olla suuremmassa häkissä. Häkkejä tehtiin yhteensä 13, eli saman verran kuin vanhoissa tiloissa.
Häkkien rimat oli maalattava vielä uudestaan, sillä ne olivat nikkaroinnissa kolhiintuneet. Häkit piti myös pestä sisäpuolelta ja pyyhkiä ylhäältä. Eristykseen tehtiin kaappeja kaikkien välineiden säilyttämiseen. Keittiöön tehtiin myös lisää kaappeja, ja kaikki oli pestävä ja pyyhittävä huolellisesti.
kaikki tämä tehtiin pienissä osissa, yleensä arkisin muutama tunti. Maalattavaa kyllä riitti, kuin pestävää. Lopuksi vielä lakaisimme ja puhdistimme lattian ja se maalattiin uudestaan. tilojen valmistuminen tapahtui hitaasti mutta varmasti. puolet ajastani vietin tietysti kissojen kanssa vanhalla puolella. siivouksien ja lääkkeiden annon opettelun lomassa onneksi ehdin aina uudellekin puolelle kun tarvittiin. Elokuun alun vietin suuremmaksi osaksi vanhalla puolella, sillä siellä tarvittiin apua uusien kissojen kanssa, joita tulikin runsaasti. kesäflunssakin oli talolla ärhäkkänä ja kesti melko kauan. Uusiin tiloihin flunssasta kissaa ei voitu viedä.
Elokuun puolessa välissä koulut alkoivat, ja arkisin en enää pystynyt menemään uusiin tiloihin. Se tuntui hetken haikealta, mutta onneksi viikonloppuni ovat vapaana. Myös koulun jälkeen aina kun ehdin ja jaksan, niin menen Kattilaan. Heti ensimmäinen viikonloppu menikin kokonaan Elomessujen parissa, jotka olivat todella mukavat. Saimme tietenkin myös rahaa jota muuttoon ja remonttiin on mennyt runsaasti.
Kesäni Kissakoti Kattilassa on ollut mielenkiintoinen kokemus, ja poikkeaa normaalista Kattilan elämästä. joka päivä kesällä opin jotakin uutta ja etenkin itselleni tuli hyvä mieli, että olen ollut pieni osa tätä projektia. montaa ihmistä siinä ei ole ollutkaan mukana. Tällä hetkellä kun kirjoitan tätä tekstiä, emme ole vielä päässeet sisustamaan, mutta se on tiedossa muutaman viikon sisällä. Odotan innolla millainen uudesta Kattilasta tulee.
Tulee todennäköisesti olemaan hetken kummallista, kun ei voikaan palata vanhoihin tiloihin. Kesän aikana on tottunut kahteen eri paikkaan, joissa voi olla. Vaikka projekti Kattilan muutossa onkin kohta ihan loppusuoralla, niin tätä ei voi ajatella minkään loppuna; tästä tämä vasta alkaa.
Aurora Haanperä 14v.
(kirjoitus on julkaistu 2011 Rapsutus-lehdessä)
